Puunkäytön talous- ja ilmastohyötyjä olisi mahdollista kasvattaa hyödyntämällä tehokkaammin metsäteollisuuden sivuvirtoja sekä jätepuuta.
Puupohjaisten tuotteiden ja energian ilmastohyödyt perustuvat muun muassa siihen, että ne voivat korvata ei-puupohjaisia tuotteita, joilla on yleensä tuotantoketjussa korkeammat fossiiliperäiset päästöt. Tätä kutsutaan korvausvaikutukseksi. Puupohjaisten tuotteiden ja -energian korvaushyödyt tulevat todennäköisesti kuitenkin vähenemään tulevina vuosikymmeninä, kun kaikki sektorit pyrkivät vähentämään päästöjään hiilineutraaliin yhteiskuntaan pyrittäessä. Korvaushyötyjen väheneminen näkyy erityisesti puun energiakäytössä, koska puuta poltettaessa siihen varastoitunut hiili vapautuu nopeasti takaisin ilmakehään. Energiakäytöllä on materiaalikäyttöihin verrattuna myös pienemmät työllisyysvaikutukset sekä pienempi kansantaloudellinen arvonlisäys.
MMM Janni Kunttu esittää väitöskirjatyössään puunkäytön tulevaisuusskenaarioita Suomessa ja analysoi niiden vaikutuksia sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmista. Kunttu tutkii myös, mitä rakenteellisia muutoksia toimintaympäristössä tulisi tapahtua, jotta markkinat mahdollistaisivat skenaariot. Työ tuottaa strategista päätöksentekoa ja politiikkatoimia tukevaa tietoa tarkastellen erilaisia kestävyystavoitteita, kuten kansantaloudellista kilpailukykyä ja ilmastonmuutoksen hillintää.
Teollista puunkäyttöä voi lisätä suoraa energiakäyttöä vähentämällä
Suomen puunkäytön talous- ja ilmastohyötyjä on mahdollista kasvattaa lisäämällä puun materiaalikäytön osuutta kokonaispuunkäytöstä. Kaikista puuvirroista Suomessa, mukaan lukien sivuvirrat, energiakäyttöön ohjautuu tällä hetkellä noin puolet. Ilmasto- ja talousnäkökulmasta hyödyllisempää olisi käyttää sivuvirtoja enemmän muun muass puupohjaisten kemikaalien ja sekoitekomposiittien tuotannossa, sekä selluteollisuudessa tekstiilien raaka-aineiden valmistuksessa. Kansallisilla toimilla voidaan kuitenkin tukea tätä siirtymää vain osittain, sillä maailmanlaajuiset markkinavoimat ohjaavat puunkäyttöä. Näiden puupohjaisten tuotteiden kilpailukyvyn kasvattamiseksi kansainvälisen politiikan tulisi yhtenäisesti rajoittaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä esimerkiksi hinnoittelun tai verotuksen kautta. Uuden tuotannon investointeihin liittyvää taloudellista riskiä pitäisi pystyä lieventämään julkisella rahoituksella. Teollisuus sekä sijoittajat voivat tukea tuoteportfolioiden monipuolistumista muun muassa kehittämällä tuotantoteknologioita ja parantamalla niiden resurssi- ja energiatehokkuutta.
Siirtymässä puun energiakäytöstä materiaalikäyttöön suurin kysymys on, miten energiantarve katetaan. Puupolttoaineilla tuotettiin 26 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2019. Muutokset vaatisivat merkittäviä vaihtoehtoisten puhtaiden energiamuotojen osuuksien kasvattamista Suomessa, mikä taas vaatii kansainvälistä sitoutumista ja rahoitusta niin vaihtoehtojen kehityksessä kuin käyttöönotossa.
Resurssi- ja ilmastotehokkuuden edistäminen vaatii tukea
Myös rakennus- ja purkujätepuun kierrätyksellä voidaan saavuttaa ilmastohyötyjä. Kierrätys pidentää hiilen varastointiaikaa ja tuo lisää korvaushyötyjä. Tämä edellyttäisi jätepuun laadun ja saatavuuden parantamista esimerkiksi tuotesuunnittelulla, uusilla jätepuun erotteluratkaisuilla tai kemiallisesti käsiteltyjen puutuotteiden suhteellista osuutta vähentämällä. Poliittisilla kannusteilla voidaan edistää kierrätystä, mutta myös muuten parantaa resurssitehokkuutta tukemalla teknologioita, jotka vähentäisivät myös neitseellisten resurssien käyttöä.
Tutkimus toteutettiin Euroopan metsäinstituutissa. Tutkimusta on rahoittanut Strategisen tutkimuksen neuvosto (FORBIO-hanke –”Kestävä, ilmastoneutraali ja resurssitehokas metsäbiotalous” projektinumeroilla 293380 ja 314224), CASTLE-projekti (Marie Curie Initial Training Networks (ITN)), Sekä Suomen Metsätieteellinen Seura (SMS).
MMM Janni Kuntun metsätieteiden alaan kuuluva väitöskirja Wood utilization scenarios and their sustainability impacts in Finland (Puunkäytön skenaariot ja niiden kestävyysvaikutukset Suomessa) tarkastetaan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Anders Q. Nyrud, Norjan biotieteiden yliopisto (NMBU), ja kustoksena professori Teppo Hujala, Itä-Suomen yliopisto.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/36142?encoding=UTF-8