Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Susi suolla

Suden salametsästystä ei enää hyväksytä

  • Ympäristö ja luonnonvarat

Suden salametsästäjät eivät voi enää luottaa siihen, että heidän tekemisistään vaietaan. Tämä epävarmuus on omiaan vähentämään suden salametsästystä. Samaan suuntaan vaikuttavat myös julkisuuteen tulevat tuomioistuinten tuomiot, jotka kertovat, että salametsästykseen puututaan ja sillä on seuraamuksensa. Tähän tulokseen on tullut Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori Pertti Rannikko Oikeus-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Hän on seurannut pitemmän aikaa Itä-Suomessa sijaitsevan tutkimusalueensa susikysymyksiä.

– Salametsästyskriittisen ilmapiirin voimistuminen on viime vuosina murentanut suden salametsästykseen liittyvää vaikenemisen kulttuuria, Rannikko toteaa. Julkisuudessa käyty susikeskustelu on herkistänyt monet susialueilla liikkujat tarkkailemaan ympäristöään.

Laittomasta metsästyksestä kehittyi vuosituhannen vaihteessa susialueilla epävirallinen keino säädellä liian suurena pidettyä susikantaa. Kun salametsästyksellä oli takanaan paikallisten asukkaiden tuki, eivät viranomaiset saaneet siitä tietoa.

Tutkimusalueella suden salametsästyksen hyväksyntä on vähentynyt, eikä susista ole yhtä ja jaettua käsitystä vaan monta erilaista näkemystä. Kun toisia alueella asuvia ärsyttää kaukana susista elävien kaupunkilaisten suojeluinto, toisia alueella asuvia puolestaan harmittaa suojelun vastustajien ylläpitämä kuva maaseudun asukkaista susien vihaajina, todetaan tutkimuksessa.

Salametsästyskriittisyyden lisääntymisestä huolimatta paikallinen väestö ei juuri tee ilmoituksia suden salametsästysepäilyistä, sillä lähiyhteisön sopua ei haluta rikkoa. Poliisille ovat epäilyistä ilmoittaneet kesämökeillä vierailleet ja muut ulkopuoliset alueella liikkujat.

Tällainen ulkopuolisen ilmoittama epäily suden salametsästyksestä alueella johti vastikään käräjäoikeuden tuomioon. Rannikon mukaan poliisin mahdollisuudet ja motivaatio tutkia suden salametsästystapauksia ovat kymmenessä vuodessa selvästikin nousseet.

– Riistahallinnon ja paikallisen metsästysseuran toiminnassa ei sen sijaan näy muutoksia, professori Rannikko toteaa. Kumpikin taho näyttää suhtautuvan suden salametsästykseen niin kuin asia ei kuuluisi heille. Kyse ei ole välttämättä vain vastuun pakoilusta vaan myös keinojen ja välineiden puuttumisesta. Susipolitiikassa pitäisikin miettiä, miten paikallisen tason toimijoita voidaan tukea tällaisten ristiriitaisten tilanteiden käsittelyssä.

Lisätietoja:

Emeritusprofessori Pertti Rannikko, sähköposti: pertti.rannikko(at)uef.fi, puh. 013 717 422

Pertti Rannikolta voi myös pyytää sähköisen version tutkimusartikkelista:

Pertti Rannikko: Suden salametsästys ja vaikenemisen kulttuuri. Oikeus 2020:1, s. 74–93.