Papin työssä työn imu on vahva. Papit ovat vahvasti omistautuneet työlleen ja kokevat innostusta, inspiraatiota ja ylpeyttä työstään. 20 vuoden seurantatutkimus osoittaa pappien työn puitteiden tasaisesti kehittyneen paremmiksi: pappien työajan ja työmäärän hallinta on parantunut, enemmistö jaksaa työssään hyvin ja suhdetta työhön luonnehtii vahva sisäinen motivaatio.
Tulokset käyvät ilmi Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän tutkimuksesta Kutsumuksen imu ja työn todellisuus – Pappien, teologien ja kanttoreiden suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten jäsentutkimuksessa 2018.
Luonteva suhtautuminen kuolemaan voimavaratekijänä
Luonteva suhtautuminen kuolemaan on yksi keskeinen työhyvinvoinnin osatekijä. Luonteva suhtautuminen kuolemaan näyttäytyy paitsi vahvana voimavarana työssä myös alueena, jolla kirkon työntekijöillä on paljon annettavaa muille. Tulosten perusteella niin papeilla kuin kanttoreilla on tyypillisesti luonteva suhtautuminen kuolemaan ja kuolema nähdään luonnollisena osana elämää ja sellaisena, johon voi suhtautua myönteisesti. Papit ja kanttorit myös pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin muut tutkitut ammattiryhmät. Kirkon työntekijöillä on tutkimuksen tulosten perusteella kuolemaan liittyvien kysymysten äärellä sellaista erityisosaamista, jota muiden alojen työntekijöiden on vaikea korvata.
Luonteva suhtautuminen kuolemaan on tutkimuksen tulosten perusteella myös vahva voimavara kirkon työssä. Työntekijät, jotka eivät pelkää kuolemaa, tyypillisesti viihtyvät ja jaksavat kirkon työssä paremmin kuin työntekijät, joille kysymys kuolemasta on eri syistä vaikea.
Sallivampi suunta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen
Yhteiskunnassa laajasti näkyvä nopea asenteenmuutos suhteessa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin näkyy vahvasti myös papeilla ja kanttoreilla. Vaikka kirkon työntekijät ovat useissa asennetutkimuksissa näyttäytyneet asenteiltaan muuta väestöä perinteisempinä ja vähemmän muutoshakuisina, nopea muutos sallivampaan suuntaan suhtautumisessa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin osoittaa kuitenkin nopeankin muutoksen olevan mahdollista myös kirkon työntekijöille. Muutos on erityisesti pappien keskuudessa ollut nopea. Kun vuonna 2002 vain 12 prosenttia papeista oli täysin samaa mieltä siitä ja joka toinen täysin eri mieltä, että samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen kirkossa tulisi sallia, vuonna 2018 täysin samaa mieltä oli joka toinen (52 prosenttia) ja vain 15 prosenttia täysin eri mieltä.
Valmiutta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen kirkossa on myös runsaasti. Joka toinen pappi kannattaa sitä täysin ja vain joka neljäs on täysin eri mieltä. Reilu prosentti kertoi jo vihkineensä. Samalla niiden osuus, jotka kannattavat kirkon vihkioikeudesta luopumista sukupuolineutraalin avioliittolain myötä, on vähentynyt.
Jäsentutkimuksessa paneuduttiin myös naisteologien asemaan kirkon johtotehtävissä sekä suhtautumista papin ja kanttorin töihin, joita on perinteisesti pidetty kutsumusammatteina.
Kirkon akateemisten AKI r.y.:n jäsentutkimuksessa on neljän vuoden välein tarkasteltu Suomen kirkon pappisliiton, Suomen Kanttori-urkuriliiton ja nyt myös uuden Suomen teologiliiton jäsenten suhdetta työhön ja työhyvinvointia sekä näkemyksiä ajankohtaisista kysymyksistä ja ammattiliitosta ja sen kehittämisestä. Vuoden 2018 jäsentutkimuksen keskiössä oli aiempia vuosia laajemmin erityisesti työhyvinvoinnin kysymykset sekä erityisenä näkökulmana pappien, muiden teologien ja kanttoreiden suhtautuminen kuolemaan ja kuolemanpelko sekä suhtautuminen naisiin kirkon johdossa ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.
Linkki tutkimukseen: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=julkaisu&tit=Kutsumuksen-imu-ja-ty%C3%B6n-todellisuus
Lisätietoja:
Professori Kati Tervo-Niemelä, p. 050 351 4440