FM Mari Selkimäki tarkasteli väitöstutkimuksessaan metsien eroosion ja metsätunnusten välistä yhteyttä Espanjan Kataloniassa. Tutkimuksessa kehitettiin eroosioriskimallit metsikkö- ja maisematasolle, sekä sisällytettiin riski osaksi metsäsuunnittelua. Tutkimuksessa käytettiin Espanjan kansallista metsäinventointiaineistoa, jossa yhtenä muuttujana on havainnoitu eroosion esiintymistä tavanomaisten puu- ja koealamittausten lisäksi.
Välimeren alueen metsien historia sisältää laajoja hakkuita, metsämaan pirstaloitumista, metsäpaloja sekä viime aikoina myös uudelleen metsittämistä. Intensiivinen maankäyttö ja metsien käytön pitkä historia yhdessä alueen vaihtelevien ilmasto-olojen, suurien korkeuserojen ja herkän maaperän kanssa tekevät eroosioprosesseista yleisiä Välimeren alueella. Metsillä on tärkeä suojaava rooli kamppailussa eroosiota ja maaperän köyhtymistä vastaan. Eroosiota esiintyy kuitenkin myös metsissä. Tutkimuksen mukaan 10,5 prosentissa Katalonian metsistä oli havaittavissa eriasteista maaperän eroosiota.
Tutkimuksessa havaittiin, että metsikkötasolla metsätunnukset, kuten puuston pohjapinta-ala, runkoluku, pituus ja keskiläpimitta yhdessä rinteen kaltevuuden, sekä maaperätyypin kanssa olivat keskeisiä muuttujia, joilla metsien eroosioriskiä voitiin kuvailla. Eroosioriski pystyttiin mallintamaan metsätunnuksia käyttämällä ja sisällyttämään osaksi metsäsuunnittelua. Metsänrakenteen kehittymistä Abies alba -eri-ikäismetsässä tarkasteltiin optimoimalla kolme metsäekosysteemipalvelua, sekä tarkastelemalla niiden välisiä vuorovaikutussuhteita eri rinteen kaltevuuksilla ja kiertoajoilla.
Katalonian alueen metsien eroosioriskissä oli havaittavissa kaksi erilaista suuntaa. Ilmasto-oloiltaan hyvin vähäsateisilla arideilla alueilla harvat rinnemetsät olivat alttiita pintamaan eroosiolle, mutta myös toisaalta runsassateisilla Pyreneiden jyrkillä vuoristorinteillä sijaitsevissa hyvin tiheissä, suuria puita kasvavissa Abies alba sekä Fagus sylvatica -metsissä eroosion esiintyvyys oli korkea. Kummatkin puulajit ovat hyvin varjoa sietäviä, mutta näiden lajien suurten puiden tiheät latvukset rajoittavat muiden kasvien kasvua latvuksen alla. Tämä johtaa pienempään pintamaan kasvillisuuden peittoon ja puiden taimien määrään, jolloin pintamaa on alttiimpi veden aiheuttamalla eroosiolle.
Maisemantason tarkastelussa koealoille määritettiin valuma-alueet korkeusmallien avulla. Näiden valuma-alueiden kokoa, kaltevuutta sekä maankäytön muutosta vuosien 1987 ja 2005 välillä käytettiin selittävinä muuttujina. Maisemantasolla eroosioriskiä kasvattivat puuston pieni pohjapinta-ala, tietyt maaperätyypit, valuma-alueen suuri koko sekä kaltevuus, päällystämättömien teiden esiintyminen ja kaupunkimaisen maankäyttömuodon kasvu.
Kolmen metsäekosysteemipalvelun välisissä vuorovaikutuksissa eri-ikäismetsässä oli havaittavissa vaihdantasuhteita, jotka olivat suurimmillaan jyrkimmillä rinteillä. Eroosioriskin pienentäminen vähensi puuntuotannosta saatavia tuloja ja rakenteellista monimuotoisuutta eniten jyrkimmillä rinteillä ja lyhyimmillä kiertoajoilla. Loivilla rinteillä voidaan keskittyä puuntuotantoon tai monimuotoisuuteen, eroosioriskin ollessa muutenkin huomattavan pieni.
FM Mari Selkimäen alaan kuuluva väitöskirja Integrating erosion risk into forest management in Catalonia, Spain luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Margarida Tomé, University of Lisbon, Portugali, ja kustoksena professori Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/36127?encoding=UTF-8