Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Koiria vedessä. Kuva:Mostphotos

Maantieteellinen jakautuminen ja linjajalostus aiheuttavat nopeaa perimän kaventumista koiraroduilla 

  • Ympäristö ja luonnonvarat

Itä-Suomen yliopiston ja  Wisdom Health Genetics’n yhteistyötutkimuksessa on selvitetty kuuden suositun koirarodun, belgianpaimenkoiran, englanninvinttikoiran, italianvinttikoiran, labradorinnoutajan, shetlanninpaimenkoiran ja suomenlapinkoiran jakautumista alapopulaatioihin, sekä tämän merkitystä perimän monimuotoisuudelle hyödyntäen kaupallisesti kerättyä genotyypitys- eli perimän kartoitusaineistoa. Tutkimuksen tulokset on hiljattain julkaistu Canine Medicine and Genetics -julkaisusarjassa. 

Kaikki tarkastellut koirarodut olivat selvästi jakautuneita perimältään erilaistuneisiin alapopulaatioihin. Maakohtaiset erot koirien perimässä olivat ilmeisiä laajalle levinneissä roduissa, kuten italianvinttikoiralla ja shetlanninpaimenkoiralla. Näiden lisäksi työ- ja kilpalinjaiset koirat erottuivat ominaan niin labradorinnoutajissa kuin englanninvinttikoirissa, kun taas belgianpaimenkoirat jakautuivat rotumuunnosten suhteen. Perimän erilaistuminen ja siitä johtuva kaventuminen voi olla hyvinkin nopeaa, sillä esimerkiksi kotoisan suomenlapinkoiran niin kutsuttu käyttölinja on erilaistunut muista vain noin kolmessakymmenessä vuodessa.

—Koirarotujen erilaistuminen ei ole yleisesti ottaen huono asia, koirajalostuksessahan on perinteisesti pyritty rodun yhdenmukaisuuteen, joka aina vähentää muuntelua populaatiosta, toteaa tutkimuksessa mukana ollut yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki.

—Rotujen sisälle on kuitenkin muodostunut erilaisia näkemyksiä siitä mitä rodulta tavoitellaan, johtaen toisistaan lisääntymiseristyksissä oleviin rotumuunnoksiin, jotka erilaistuvat myös perimältään.

—Kun pieniä rotuja pilkotaan vielä pienemmiksi eristyneiksi populaatioiksi, on vaarana, että näiden terveys alkaa aikaa myöten kärsiä sukusiitoksen negatiivisista vaikutuksista. Työ- ja metsästyskoirien käyttöominaisuuksien ylläpito jalostuksen keinoin on perusteltua, mutta kasvattajien tulisi suhtautua hyvin kriittisesti rotujen pilkkomiseen esimerkiksi ulkonäköön perustuviin muunnoksiin, Pohjoismäki toteaa.

Lisätietoja: Jaakko Pohjoismäki, p. 050 574 4745, jaakko.pohjoismaki (a) uef.fi

Lue lisää blogista 

Julkaisun tiedot

Kuva: Mostphotos