Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Jokirapuja.

Kapeasaksirapuja yhä kaakonkulmalla – Parempi rapuruton kesto kuin jokiravuilla

  • Ympäristö ja luonnonvarat

Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa on todettu eteläkarjalaisesta järvestä tavatun kapeasaksiravun kestävän rapuruttoa hieman paremmin kuin savolaisten jokirapujen. Perimänsä perusteella kaakonkulman kapeasaksiravut ovat läheistä sukua nykyisin Venäjän alueella elävien kapeasaksirapujen kanssa.

Kapeasaksirapu on nykyisen käsityksen mukaan vieraslaji, joka on levinnyt Suomen alueelle muutamaan vesistöön sitten vuoden 1850. Kapeasaksirapuja on tavattu Etelä-Karjalan vesistä 2000-luvulla muutaman kerran eikä tämä rapulaji ole levinnyt laajemmin muualle Suomeen.

Etelä-Karjalassa tehdyn jokirapuselvityksen yhteydessä löydettiin aiemmin tuntematon kapeasaksirapukanta vesistöstä, jonka alajuoksulla näitä rapuja esiintyi vielä reilut 15 vuotta sitten. Nyt löydetty rapukanta lienee erillinen osapopulaatio, sillä sen elinpiiri on selkeästi erillään vanhemmasta löydöstä.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa kapeasaksiravut kestivät rapuruttoa hieman paremmin kuin jokiravut, joskin kumpikaan laji ei selvinnyt rapuruttoinfektiosta lyhyen kokeen aikana. Tuloksen mukaan sekä kapeasaksiravun, että jokiravun luonnonkanta olisi tuhoutunut yhden kesän aikana. Tutkimuksessa käytettiin täpläravusta peräisin olevaa rapuruttokantaa (PsI-kanta), joka on erittäin tappava ja aiheuttaa jokiravun kuoleman muutaman päivän kuluessa tartunnasta.

Perimätutkimuksissa kaakonkulman kapeasaksiravut osoittautuivat lähisukulaisiksi venäläisten kapeasaksirapujen kanssa. Sekä Tjumenin lähellä että Vienanmeren Solovetskyn saarella on kapeasaksirapuja, jotka ovat kotoisten kapeasaksirapujemme sukulaisia. Tutkimus vahvistaa oletuksia, joiden mukaan kapeasaksirapu on levinnyt itäiseen Suomeen nykyisen Venäjän suunnasta, joko vanhoja vesireittejä myöten jääkauden jälkeen tai myöhemmin siirtoistutuksina.

Kapeasaksirapu voi siten olla kotoperäinen rapulaji, joka on voinut levitä itäisen Suomen pienvesiin jo vuosisatoja, jopa vuosituhansia sitten. On kuitenkin huomattava, että kapeasaksirapu voi rapuruton kestävyytensä vuoksi olla rapuruton kantaja ja siksi sen levittämistä uusiin vesiin on joka tapauksessa vältettävä.

Tutkimus on tehty yhteistyönä Zagrebin yliopiston (Kroatia) ja Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen kanssa. Tutkimuksen tulokset on hyväksytty julkaistavaksi Knowledge and Management of Aquatic Ecosystem tiedelehdessä.

Lisätietoja:

Rapubiologi, Japo Jussila

Itä-Suomen yliopisto
puh. 040 542 8982