Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Lainahaalareissa: Yliopistoon hakeminen
Haastattelija [00:00:02]: Moikka, ja tervetuloa Lainahaalareissa-podcastin pariin. Tänään meillä toimii studiona Metrian luokkahuone, ja studiossa on Anni...
Puhuja 1 [00:00:10]: Jenina...
Puhuja 2 [00:00:11]: Ja Sanni.
Haastattelija [00:00:14]: Ja tänään meil ois tarkotuksena puhua yliopistoon hakemisesta. Muistatteko te, että missä te olitte ja mitkä fiilikset teille, teillä oli, tai teille tuli, kun saitte tiedon, että pääsitte yliopistoon sisälle?
Puhuja 1 [00:00:27]: Öö, no siis mä olin itse asiassa, tota mun poikaystävän porukoiden asunnossa, mun poikaystävän kanssa me oltiin siis kahdestaan siellä, ja öö, en odottanu tuloksii tulevaksi vielä sinä päivänä siis, ne tuli sinä vuonna tota... sanotaanko ehkä viis päivää etukäteen mitä mä odotin niitä ja. Heräsin sitte siinä, ja olinkohan aamupalaa kerinny syömään. Ja sit mä menin kattoon tota yhtäkkiä, muistan siis poikaystävä oli tässä kohtaa ihan viel jossain vessassa, ite olin olkkarissa ja katoin puhelimesta [vetää henkeä 00:00:53] tota, öö, kavereitten tämmöstä WhatsApp-ryhmää, missä oli kaikki hakenu oikikseen, ja sit ne on silleen et [matkii yllättynyttä 00:00:58] joo et tulokset tuli, ja mä olin silleen, ei s... s... Mä muistan, mä niinku jähmetyin siihen sohvalle, mä olin silleen, et mä en oo niinku valmistautunu tähän henkisesti, mä oon olettanu, et siinä menee vielä niinku pari päivää, mä olin ihan silleen, tuli tietteks semmonen niinku kuuma olo ja niinku... tuli semmonen niinku jähmettyny, mä olin silleen [kuiskaa 00:01:13] ei helv... Sit mä vaan huusin mun poikaystäväl [matkii kimittävää, kiihtynyttä ääntä 00:01:15] hei ne tulokset on tullu, et apua apua [?? 00:01:17], sit se oli ihan kamalaa, ku ei ollu valmistautunu siihen vielä, ja... [vetää henkeä 00:01:22]
Puhuja 1 [00:01:22]: No sitten mä yritän mennä sinne niin, toi, en mä muista ees olinks mä läppärillä vai pöytätietokoneella, mä olin silleen [matkii kiihtynyttä ääntä 00:01:27] nyt sit tää kone äkkii auki, ja sitte äkkii sinne niin, Opintopolkuun. Ja sit mä muistan, et sit mä katoin sitä silleen et niinku sydän hakkaa ja semmonen niinku kuuma olo, [?? 00:01:36], siis mä olin siis, mä olin silleen et mä en uskalla avata tätä Opintopolkuu, mä en uskalla mä en uskalla mä en uskalla, siin meni hetki ja sit ehkä pari minuuttii, sit mä uskalsin painaa sen auki, ja sit mä oon silleen [matkii hengästynyttä ääntä 00:01:44] ei jumalauta... [naurunsekaisella äänellä 00:01:47] Sori, nyt on pakko kirota, mutta ku se on niinku true feelings [nauraa 00:01:50] siltä ajalta. Ja sitte tosi, mä muistan siis, onnenkyyneleet tuli siinä, se oli nii ihanaa, ja sitte... semmosta niinku itkuu siinä sitte, ja sit mä olin silleen nyt mun pitää soittaa äitille. Sit mä soitin meiän äidille siinä kohtaa, ja tota... mä vaan itkin, ja mä olin silleen, sit meiän äiti [matkii äidin ääntä 00:02:05] no, et mikä hätänä, et jättiks Sameli sut tai jottai, mä oon silleen et [korottaa ääntään 00:02:09] ei, joo, et ei, et ne tulokset tuli [nauraa 00:02:13]. Mä sa-, ei, mä pääsin sisään, ja sitten mä sii-, mä olin silleen [nauraa 00:02:16] aa, mä muistan, mä vaan itkin, ja sit meiän äiti luuli oikeestikki, ja... Siis ki-, mä en oikeesti kestä, et se luuli, et Sameli oli jättäny mut. Mä olin silleen, ei ku mä pääsin kouluun, et ihan, [korottaa ääntään 00:02:23] ihan eri aihe on nytten [muut nauravat taustalla 00:02:24] puhelun syy, mutta joo, että... oli semmoset vähän, periaatteessa vois sanoo, et ois juonu liikaa energiajuomaa, tärinät sen jälkeen. [kaikki nauravat 00:02:32] Joo. Se oli kyllä sit itellä se.
Puhuja 2 [00:02:37]: Joo, siis, öö... mä olin ite sillon Helsingissä, mä olin siis mun siskojen kaa. Me oltiin Vapianossa, ja sit mul oli sillon just ku ootti niit tuloksii, ni mul oli niinku, oli semmonen tapa, et mä kävin siis niinku ihan säännöllisin väliajoin, silleen niinku tunnin välein kytistelemäs niit [muut nauravat taustalla 00:02:52] tuloksii sieltä, et ku tavallaan... [vetää henkeä 00:02:54] ties koko ajan et ne on tulossa, ja sitte... tota tota, meil oli siis monta vuotta putkeen oli sillon tullu niinku juhannuksen tienoilla just, niinku meiän alalta ne tiedot, ja sit oli, just oli niinku tyyliin seuraavana päivänä ois ollu juhannusaatto, ni sit aatteli, et tää on niinku se viimenen mahollisuus, ku ne niinku... ne voi tulla ennen niinku... tota tota, juhannusta. Ja sit me oltiin siis just syöty lounas, sit mä aattelin et no, et mä käyn nopeesti kattoon et oisko ne nyt tullu. [vetää henkeä 00:03:18] Ja sitte, sit se Opintopolku ei näyttänykään enää niinku samalt mitä se oli niinku ennen näyttäny, et siel oli uutta tekstiä, ja sit siel luki se, et opiskelupaikka myönnetty, ja mä olin et [matkii yllättynyttä 00:03:25] ei... Siis munki tekis nyt mieli kiroilla, mut olin et [matkii yllättynyttä 00:03:29] ei... et tää ei oo niinku todellista.
Puhuja 2 [00:03:31]: Et siel luki se, et opiskelupaikka myönnetty, ja sit tuli just semmonen, niinku Jenina sano, semmonen kuuma olo, ja sit niinku siis ihan semmonen spontaani huutoitku siin niinku [kaikki nauravat 00:03:40] keskellä sitä ravintolaa, ja sit jotenki sitä ei osannu ees niinku hävetä siinä, ja sit mun sisko tuli ihan silleen, että ku, et mikä sul on, et mitä tapahtu. Ja sit niinku yrität vaan sopertaa siinä, et [matkii itkunsekaista puhetta 00:03:49] ei kun mä pääsin kouluun, mä sain sen paikan. Ja sit vaan itkin, itkin, itkin, ja sit jossain vaihees oli semmonen, et mm, et okei, et tää on nyt niinku totta. Et se oli s-, siis se oli jotenki ihan uskomaton se tunne, ja jotenki ku siinä niinku purkautu tavallaan se koko, koko sen pääsykoekevään se jännitys ja kaikki stressi ja [myöntelyä taustalla 00:04:07] epätietosuus ja kaikki. Et niinku, et samal oli tavallaan, oli tosi onnellinen siitä, et vihdonkin se kaikki oli niinku ohi, ja sit se, että niinku... et tavallaan se niinku oma työ oli vihdoinkin niinku palkittu. Et jotenki, et tavallaan oli jotenki ehkä visualisoinu sitä tai miettiny jotenki etukäteen, et no et, se, et se varmaan, varmaan se on sit tosi ihanaa, ku ne tulee ne tulokset [naurua taustalla 00:04:25], ja on... [naurahtaa 00:04:26] on tavallaan saanu sen tiedon, mut sit se oli oikeesti paljon parempaa ku mitä oli osannu tavallaan koskaan kuvitella.
Haastattelija [00:04:32]: Kyllä.
Puhuja 2 [00:04:33]: Et se oli kyl, se oli mahtava hetki. Miten Anni sulle?
Haastattelija [00:04:38]: [vetää henkeä] Öö, mäkin muistan aika elävästi, tota... Mä olin kesätöissä, ka-, kesät-, kaveri, työntekijä, joka oli hakenut Joensuuhun, suoraan, ni hän tuli mua vastaan ja sano tauolle mennes, että on tullu tulokset. [vetää henkeä 00:04:48] Ja sit mä olin ihan semmonen... e... eei..., sit oli semmonen avaanko, en avaa. Een kato, en haluu kattoo nyt, et en haluu, en haluu nyt pettyä, et en kato nyt, en, en avaa, avaan, en avaa. Avaanko, en, en, no... pitihän ne kuitenki avata, ja sit... sit... tää on varmaan perinteinen tämmönen huutoitku, et niinku... [naurua taustalla 00:05:05] Ja sit siit takas kassalle ihan punasissa silmissä, ihan itkeneenä [naurua taustalla 00:05:08], ja pomo tulee kysymään et onks sulla kaikki hyvin, silleen [matkii itkunsekaista ääntä 00:05:11] joo, mä pääsin kouluun. [nauraa 00:05:13] Et saatto siinä muutama asiakas kattoo, että mi-mikähä on niinku vialla, mutta... Mut ne oli o-, ne oli onnenkyyneleitä. Ne oli onnenkyyneleitä. Mut tota, mites teillä, minkälainen teillä oli tie yliopistoon? Haitteko monesti? [huokaa 00:05:29] Tuliko minkälaisia fiiliksiä matkan varrella? Vai tulitteko suoraan vai [nauraa 00:05:35] mitenkä?
Puhuja 1 [00:05:38]: No matka ei ollut kyllä helppo, sanotaanko näin, ja se kesti semmonen kaks vuotta, että kaks kokonaista välivuotta siinä tuli, elikkäs kolmet [vetää henkeä 00:05:46] kamalat omasta mielestä olleet pääsykokeet tuli sitte luettua, että. Sillon 2017, kun mä valmistuin lukiosta, ni hain sitte suoraan ja otin, muistan... öö, kaikista niinku markkinoiden ja tämmösen laajimman pääsykoevalmennuksen, se kesti varmaan kauemman ku itse lukuaika oli tähän kyseiseen pääsykokeeseen, ja luin siihen sitte oikeesti silleen niinku, et ei ollu silleen ku toisilla saattaa olla, no mä meen testaan, et harva pääsee oikiksella ekaa, ekalla sisään. Ni mä olin vähän silleen, et no niin, että yritetään, jos tärppäis. No mutta sitte [vetää henkeä 00:06:16], öö, ku ne tosiaan meillä tulee kans joskus juhannuksen jälkeen, ne tulee varmaan ehkä viikko juhannuksen jälkeen, tuli joku 28. päivä, mutta tää mun tuli sitte sillon pari päivää etukäteen, ni siis mä käyn normisti kans silleen tunnin välein, että näillä aikasemmilla kerroil varsinki [naurua taustalla 00:06:28].
Puhuja 1 [00:06:29]: Ja siis sillon ku ekaa kertaa hain, ni mä muistan, mä olin just sillon juhannuksen tienoon, mä olin siis interreilaamassa mun kaverin kanssa, ja me taidettiin olla... öö, missäköhän, mä muistan, me istuttiin jossain juna-asemalla itse asiassa. Me oltiin vietetty mun synttäreitä just vähän aika sitte tuolla... Barcelonassa, ja se oli sitte mun synttärei-, mul on siis juhannuksena synttärit aina, 22, niin että jos tästä miettii ni sen jälkeen, ni olikohan sitten jossain... Barcelonan tai jonku tämmössen niinku juna-asemalla, ja kattelin siellä, ja olin sitte, että [matkii pettynyttä ääntä 00:06:59] voi juma. Ja katoin et, j-, niinku, et joo, et en päässy sitte kouluun, ja sain sitte selville, että jäin puolentoista pisteen päähän sillon, mutta. Se ei ollu niin paha itelle sillon vielä henkisesti [myöntelyä taustalla 00:07:10], ku aattelin, no, eka, eka yritys, harva ihminen pääsee ekalla oikikseen, ni okei, ei mitään hätää. Muss ei oo mitään vikaa vielä. Ja sitte varsinkin ku oli niinku B-suunnitelma niin sanotusti, et mä meen sitte kansanopistoon vuodeks, ja tota, kävin sitte niinku kansanopiston tasosesti oikeustieteen kursseja ja sitte avoimessa yliopistossa. Ja siinä sitte kunnon, tiettekö, semmonen niinku vuoden niinku tsemppi ja tämmönen hieno, ja sitte oli ne opistokaverit, ko ite kä-, opi-, asuin sitte opistolla sen vuoden, ni meil oli se oma porukka, ja sitte siellä oltiin silleen, et no niin. Ja tietenki nousi se, et mitä sit jos ei pääsekään ja näin pois päin, ja mä olin silleen et hyi, et riittääkö motivaatio sitte vielä kolmansiin hakukertoihin [myöntelyä taustalla 00:07:46].
Puhuja 1 [00:07:46]: [vetää henkeä] No mutta tota, sitte tuli taas se hakukevät. Ja tota, meil oli sitten oma intensiivikurssi siellä, ja luettiin sitte porukalla ja näin pois päin, ja [vetää henkeä 00:07:54] sitte tuli ite koe. Muistan että siellä oli yks tehtävä, siel oli kaheksan tehtävää, mä olin silleen et ei saamari, et mitä tähän tulee. Löi aivot ihan tyhjää, mä olin silleen et jos mä en saa tähän mitään, ni se tarkottaa et mä en tu todellakaan pääseen kouluun. [vetää henkeä 00:08:06] No, sitte siinä lopputentin puolel mulle tuli niinku semmonen valaistus, et [matkii yllättynyttä ääntä 00:08:10] ei vitsi, et tää on tää aukeema, et mä tiedän kaiken tähän. No en mä sitte suunnitellut sitä vastausta, kuten kaikki muut, mä vaan oksensin kaiken tekstin mitä tuli mieleen [vetää henkeä 00:08:18], ja loppupeleissä mä sain siitä 4/10, koska mulla oli siinä kirjotettu ohi aiheen, ja mä jäin sinä vuonna pisteen päähän, että siinä kohtaa jos olisin vähän aatellut, ni olisin ehkä, ehkä päässyt sitten jo vuonna 2018.
Puhuja 1 [00:08:31]: Tän kerran muistan aina, ko mä tota sain nää tulokset, mä olin mun poikaystävän vanhempien toisella asunnolla, maalla sitte taas, istuin aamupalapöydäs, tällä kertaa ne porukat oli kans siinä, yritin syödä puuroa, ja sitte ku, siinä kohtaa mä siis tarkistin niitä silleen tunnin välein nimenomaan, ja. [vetää henkeä 00:08:45] Muistan sitte, että katoin, että ei helvakka, ja sitte jotenki, miten näitä hienoja ATK-taitoja käytettiin, niin näki sitte sieltä jotenki, ku kirjotti jotai bittejä sinne ni, en tiedä mitä kirjotin, ni näin siis sen, että kuinka monella varasijalla oli, ja että niinku kui monta pistettä itellä oli ollu, ni [vetää henkeä 00:09:01] näin siinä kohtaa, että oli sitte just jääny pisteen päähän, ni sanotaanko, että siinä kohtaa jäi sitte aamupuurot vähän syömättä, että piti kyllä, piti kyllä kerätä itteesä aika pahasti sitte siinä. Ja tota... no, sitte tuli se epä... [huokaa 00:09:13] epätoivon vuosi ja semmonen olo, että ei hitto, että ei musta oo tähän, pitäskö mennä ylioppilastodistuksella vaan tonne B-vaihtoehtoon, ku kauppis on kiinnostanu. Mä olin silleen no en todellakaan, et mä niinkun päätin, että...
Puhuja 1 [00:09:22]: [vetää henkeä] Mutta sanotaanko, että, öö, mikä tää nyt on, motivaatio, itseensä luottaminen ja kaikki oli hyvin, hyvin matalalla siinä toisena vuonna, kun ei voinut muuttaa ees porukoilta poies vielä, ku ei viittiny muuttaa ku ei tienny et minne pääsee. Poikaystävä muutti ulkomaille opiskelemaan, silleen no ni, et tosi kivaa, et mä en etene elämässä, mä oon edelleen pikaruokaravintolassa töissä [naurahtaa 00:09:44], elämä on surkeeta [vetää henkeä; naurahtelua taustalla 00:09:48]. Mutta mä kävin siinä samalla sitte avoimessa yliopistossa noita kursseja edelleen, jatkoin sitte sitä linjaa, ja siis avoimen yliopiston opinnot meni todella hyvin, et sielt tuli tyyliin nelosta ja vitosta, ja silti ei päässy kouluun, ni se oli niinku ehkä vähän semmonen, et mikä homma. Mutta sitte tuli taas tää, onneks tää seuraavat pääsykokeet, ja panostin sitte niihin, ja [vetää henkeä 00:10:05] sitte tuliki vihdoinkin se paikka, että sain sen opiskelupaikan. Mutta siis mä uskon, että itellä autto siinä se avoimen yliopiston opinnot ihan törkeesti, että [vetää henkeä 00:10:14] jos teillä on välivuosi, ni hyödyntäkää avointa yliopistoo, siis oikeesti, musta tuntuu, että se pelasti mut. Että en oo ottanu valmennuskurssii sen ensimmäisen kerran jälkeen, että avoin yliopisto oli kyllä niinku niin paljon parempi mun kohdalla ainakin.
Puhuja 2 [00:10:28]: Joo, siis mä oon kans hakenu mantsalle kaks kertaa, et ensimmäisen kerran, mä oon siis valmistunu lukiost 2014, ja hain sillon suoraan lukiosta ekan kerran, ja en luonnollisesti valmistautunu pääsykokeisiin mitenkään, mä olin jotenki, mul oli jotenki semmonen harhakuva siitä, että, et tavallaan, et jos on pärjänny ihan ookoo kirjotuksis ni varmaan pärjää yliopiston pääsykokeiski, et ei ne nyt niin vaikeet voi olla. Ja sit ne meni luonnollisesti niinku aivan penkin alle, mä jäin jollekin varasijalle 35, ja tota tota...
Puhuja 1 [00:10:56]: On se lähempänä ku mun, mul oli silti jotain varmaan 100 jotain, vaikka oli pisteen päässä. Siis se on ihan törkeen isot, ne varasijat, vaikka [Puhuja 2 myöntelee 00:11:03], ja siis vaikka jäät, saat niinku tasapisteet, sä jäät silti vaik johonki 13. varasijalle.
Puhuja 2 [00:11:09]: Okei, nyt ku sä tollee sanot, niin 35 oli varmaan siis ihan jees. Mut... [kaikki nauravat 00:11:12] mutta tota, mä en siis, tavallaan siinä niinku hakuvaiheessa mä en panostanu ihan hirveesti, koska mä sit jotenki... en varmaan aatellu ees sitä, et kuinka iso juttu mulle ois ollu se, et jos mä oisin päässy. Et must tuntuu, et mä tajusin sen vast siin vaihees, ku mä... siis mul, mul on jotenki semmonen fiilis, et mä oisin jopa saanu ehk paperikirjeen siitä. Voinks mä olla siis niin muina... [kysymys taustalta: Päätöksestä vai? 00:11:34] muinaisjäänne? Nii.
Puhuja 1 [00:11:37]: Mut miten voi siis olla...
Haastattelija [00:11:38]: Siis niin minä vuonna sä oot hakenu?
Puhuja 2 [00:11:40]: 2014. Voiks olla? No mut kuitenki.
Puhuja 1 [00:11:43]: Voi varmaan.
Puhuja 2 [00:11:44]: Nii.
Haastattelija [00:11:45]: Emmä tiedä.
Puhuja 2 [00:11:46]: Niin niin tota, et tavallaan siin vaihees ku tuli sit se tieto et, et joo et sä et päässy, ni siin vaihees mä vast tajusin, et kuinka kovasti mä oisin niinku halunnu opiskelemaan. Et sit tavallaan siinä vaihees alko niinku harmittaa ihan huolel se, et mä en niinku valmistautunu yhtään, ja sit just se, et kun kaikki muut alko saamaan tietoo siitä, et ne on päässy opiskelemaan, ja sit jotenki ite oli niinku ihan, ihan niinku puilla paljailla, just pikaruokaravintolan kassalla, ja aatteli, et niinku, et, et tää on mun elämää nyt. Ja sit jotenki ehkä vähän sopeutukin jo siihen sit silleen, et no et yliopisto ei vaan sit oo mua varten. Vaik mä en ollu siis nähnyt yhtään vaivaa sen eteen, et mä oisin... mul ois ollu ees niinku mitään mahollisuuksii päästä. Ja päädyin sit loppujen lopuks ammattikorkeekouluun, eli mul on siis täs tavallaan taustalla muutama vuos sairaanhoitajaopintoja, ja sen opiskelupaikan siis, mä hain sitä vaan sen takia, et mun oli vaan pakko siis päästä johonkin, et mä olin siis vaan niin epätoivonen [nauraa 00:12:33]. Et ku mä en, mä en halunnu olla töissä, mä halusin opiskelemaan, ku kaikki muutki oli päässy, ja sitte...
Puhuja 1 [00:12:39]: Miten sä päädyit sit niinku sairaanhoitoon, koska jos ottaa huomioon, ni se on täysin eri tää, ala ja kautta suuntautuminen, [nauraa 00:12:44] mitä sä nyt opiskelet? [muut nauravat 00:12:45]
Puhuja 2 [00:12:47]: Nii. No siis mä olin aatellu silleen, että, että joo, että, et mä haluun ehkä työskennellä ihmisten kanssa, et se on niinku, se olis semmonen ala, ja sitte se oli siis syksyn haussa. Et syksyllähän ei oo niin hirveesti [Puhuja 1 myöntelee taustalla 00:12:58] siis yhteishaussa paikkoja auki, et se oli niinku, se oli hätäratkasu [nauraa 00:13:02]. Ja siis [hälyääntä taustalla 00:13:04], mut en siis sinällään, mä en kadu missään nimessä sitä, et mä oon siis, oon käyny siellä, et se oli niinku tavallaan ensimmäinen paikka, mis mä oon oikeesti oppinu opiskelemaan. Et mä en usko, et mä oisin nyt päässy siis ees yliopistoon, jos mä en ois käyny siel vähän niinku harjottelemassa sitä, että mitä niinku oikee opiskelu niinku ihan todella on. Ja sitte ehkä se tavallaan myös selvens sitä omaa urapolkuu, tai silleen että, et tuli semmonen olo, et niinku, et no tää nyt ei ainakaan [nauraa 00:13:27] ollu se mun juttu. Ja sitte se jäi niin pahasti jotenki kaihertamaan se, et mä en ollu päässy sinne yliopistoon, ja sit ku mä mietin sitä niinku monta vuotta aina silleen, se jotenki tuli aina sieltä takaraivosta silleen ni, et no ku et sillon päässy ja.
Haastattelija [00:13:41]: Joo.
Puhuja 2 [00:13:42]: Ja sit jotenki, siit tuli jotenki semmonen defenssiki itelle silleen, et mä olin niinku monta kertaa, sanoin sitä, et en mä nyt oikeesti ois ees halunnukaan sinne, et, et pitäköön tunkkinsa, [muut myöntelevät 00:13:49] et jos ei kelvannu ni ei sitten [nauraa 00:13:51] tyyppisesti jotenki. Et siin tuli kauhee semmonen uhma jotenki [muut myöntelevät 00:13:54], et niinku... et tavallaan ei jotenki, ei kehannu myöntää sitä, et miten kovasti oiski sit halunnu. Ja sit jossain vaihees siis, tais olla syksy 2016, ku mä olin sillee et, et eihän tos oo mitään järkee et mä niinku vaan, et mä opiskelen semmosta alaa, mitä mä en niinku, mis mä en haluu loppujen lopuks työskennellä, ja sit se et, et mä vaan sit salaa aina himassa mietin sitä, et voi ku opiskelisin siellä mantsalla [nauraa 00:14:14].
Haastattelija [00:14:15]: Joo. Kyllä.
Puhuja 2 [00:14:15]: Niin, niin sitte, sit tota, sit mä vaan päätin, et no, et, et niinku, et mä luen niin paljon kun mä vaan pystyn, et mä niinku ihan oikeesti, et mä, et jos mä kerrankin nyt vaan yrittäsin ja tekisin parhaani, ja sit jos se ei riitä, ni sit mä voin tavallaan hyväksyy sen, et [muut myöntelevät 00:14:29] mä en saanu sitä opiskelupaikkaa. Ja sit mä aloin siis, mä alotin ihan perusteista sen opiskelun sillon, et, et oli tietenki siin oli monen vuoden tauko, mä en ollu lukenu mantsaa yhtään. Niin niin, sit ihan siis silleen, kävin hakemas porukoitten varastosta kaikki vanhat lukiokirjat ja aloin siis opettelemaan vaan. Niinku periaattees siis, olihan se tuttuu hommaa, mut semmost et ei niinku, ei ollu tavallaan luonu ajatustkaan niille aiheille niinku moneen vuoteen.
Haastattelija [00:14:50]: Mm.
Puhuja 2 [00:14:51]: Niin niin. Ei se ollu ku vaan... alottaa lukeminen.
Puhuja 1 [00:14:54]: Sul oli tämmönen vähän oma, ei avoin yliopisto vaan tämmönen ammattikorkee, tähän opiskeluiden [nauraa 00:14:59] tottumiseen. [kaikki nauravat 00:15:01]
Puhuja 2 [00:15:02]: [vetää henkeä] Nii, mut siis tännekin on niin monia väyliä. [Puhuja 1 myöntelee 00:15:04] Siis niinku, siis tässäkin se niinku todistetaan, et säki oot käyny siel opistossa, ja joku käy ottaan vähän vauhtia ammattikorkeekoulun puolelta tai sit niinku yliopistolla jostain mu-, joltain muulta alalta, ja... et ei se, jotenki on semmonen olo, et se on vaan niinku, et kokeilemalla sen vaan sit niinku tietää. [Puhuja 1 myöntelee 00:15:18] Et tietenki tosi ihana kaikille niille, jotka tietää saman tien sen, et mikä se on se niinku se oma ala, ja tavallaan uskaltaa myös lähtee niinku [Puhuja 1? väliin: Jep 00:15:25] jotenki tavottelemaan sitä just tolleen tavoitteellisesti, niinku säki oot tehny, et sul on niinku tavallaan monen vuoden tommonen päättäväinen...
Puhuja 1 [00:15:31]: Se ei ollu kyllä helppo päätös. Siis mähän mietin aluks, et onks oikis mun juttu vai, mä mietin siis oikeuspsykiatriaa, aluks mua kiinnosti se. Teki tehä miel-, tota mielentilatutkimuksii niille vangeille. Mut sit mä olin sillee, lääkis plus harkka plus erikoistuminen, yli 10 vuotta, mä olin sillee et ei [naurahtaa 00:15:45], ei lähde musta. Tuli hauska vertauskuva tosta mieleen, et niinku kokeilemalla, et säki sillee, et sä kävit siellä, mut sit sä vähän niinku jätit sen silleen. [vetää henkeä 00:15:53] Ku mul on sellanen, et jos mä meen niinku esimerkiks shoppailemaan ja sit näkyy joku todella näkönen kiva niinku tuote, mut sit mä aattelen et se on vähän kallis, ni mä en kokeile sitä. Mut sit mä mietin sitä sen pari päivää, et niinkun no oisko se sitte kiva, oisko se wörtti. [vetää henkeä 00:16:05] No sit mä meen ehkä kokeilee, sit mä katon, et tää onki ihan kauhee mun päällä. Sit mä saan sen vaan niinku pois mielestäni, sit mä en mieti sitä enää, tai sit jos se onki kiva, ni sitte sen ehkä joskus malttaa sitte ostaa. Mut niinku tuli tommonen niinku mie-, tämmönen niinku vertauskuva mieleen, et sitte niinku, [Haastattelija myöntelee 00:16:19] sit testaa ni huomaa.
Haastattelija [00:16:21]: Joo. Mää ite, mä tulin suoraan lukiosta, mikä yllätti kyllä itseni todella, että tuota [kaikki nauravat 00:16:26], koska...
Puhuja 2 [00:16:28]: Oliks teillä siis todistusvalinta jo sillon?
Haastattelija [00:16:30]: Ei ollu, et VAKAVAlla. VAKAVALLA [Puhuja 2: Okei 00:16:31] tulin luokanopettajaks opiskelemaan, että tota... [vetää henkeä 00:16:34] Se oli, se oli rankka kevät, siin oli yliop-, yli-, ylio-, ylioppilaskirjotukset ja sen jälkeen sit, sit, sitte rupesin lukemaan ihan niinku täyspäiväsesti suoraan pääsykokeisiin. Että tota, jotenkin tuntu koko sen, koko sen haun ajan, että niinku et ei, et niinku, et ei, ei tuu... [vetää henkeä 00:16:48] ei tuu paikkaa, ja sen takia niinkun... en tiiä. Se jotenki, varsinkin kun ne tulokset tuli, niin se tuntu jotenkin niin niinkun... [vetää henkeä 00:16:56] niin niinkun, että tää ei oo todellista. Mut niinku... joo, VAKAVAan mentiin, ja... [vetää henkeä 00:17:00] elämäni vaikein kohe tähän, tähän mennessä edelleen, et ei oo mitään ollu nää yliopiston tentit siihen verrattuna. Että siellä laski, et okei, väärästä tulee miinus yks, ja jos et vastaa ni tulee miinus nolla piste viis, ja jos vastaat oikeen ni tulee yks, ja se oli niinku, se oli ihan kamalaa niinku, et mä stressasin varmaa enemmän sitä, et niinku et miten ne pisteet tulee, jos... [nauraa 00:17:18] Ihan kamalaa, ja sit niinku, öö, noissa... mitkä nää on, sovel...
Puhuja 2 [00:17:23]: Soveltuvuuskokeet, mm.
Haastattelija [00:17:24]: Soveltuvuuskokeessa, joo. Niin, ni siellä niinkun tota... siis... niinku, em-emmä tiä. Mä oon siis, mä oon tosi hyvä sosiaalisis tilanteissa ja tälleen [muut nauravat 00:17:31], mut sit se oikeesti se, et ku se on silleen, et tästä on nytten kiinni, että pääset sä yliopistoon vai et, ja [vetää henkeä 00:17:36] tääl on niinku satoja muita, jotka haluu kans luokanopettajaks, ni sit tuli semmonen, et no mi-miks, miks mä, miks mä oisin niinku näitä parempi tai niinku yhtä hyvä tai niinku miks mä, miks mulle annettas paikka, ja miks näille ei annettas, ja [vetää henkeä 00:17:46] siis se oli jotenki niinku... Et, mut et tässä sen näkee, et on ihan... monia reittejä yliopistoon, että, [vetää henkeä 00:17:51], että että.
Puhuja 2 [00:17:54]: Mut minkälainen olo teillä oli ite sit sen pääsykokeen jälkeen? Kun te, teiät tavallaan [muut nauravat 00:17:58] niinku, ku te olitte tehny sen kokeen, et olittekste sen jälkeen niinku [joku puhuu epäselvästi taustalla 00:18:01], tai olitsä Jenina silleen, et joo, et nyt mut, nyt muuten tuli opiskelupaikka [muut nauravat 00:18:05]? Tuo Annin kuulosti ehkä siltä, et välttämättä [nauraa 00:18:07] ihan uskonu.
Haastattelija [00:18:09]: Joo, siis mul oli ainakin, siis silloinki ehkä mulle tuli se itku sen jälkeen, ja mä mu-, mä soitin äidille niinku, et mä en, mä en pääse ikinä opiskelemaan, et tää oli ihan kamalaa...
Puhuja 1 [00:18:17]: [Aatteli?] et soitan äidille... [muut nauravat 00:18:19]
Haastattelija [00:18:19]: Kyllä. Siis soitan äidille ja kerron niinku [nauraa 00:18:21], että itkunsekasesta puheesta...
Puhuja 2 [00:18:24]: Eikö isälle? [muut nauravat 00:18:24]
Puhuja 1 [00:18:24]: Miksei kukaan muuten ikinä [Haastattelija: Mm 00:18:25] soita iskälle, että kui kaikki soittaa muute aina äitille?
Haastattelija [00:18:28]: [nauraa] En tiedä. Mut siis ei, en, en uskonu, että tulee paikka.
Puhuja 1 [00:18:32]: No siis mä voin sanoo, että siis mun, se pääsykoe sitten minne mä pääsin, verrattuna ne kaks ekaa, niin ne fiilikset oli ihan erilaiset, et ekalla ja tokalla oli semmonen, tiekkö, aha, ihan ookoo fiilis ku tulit sieltä kokeesta ja silleen. No ne muuttu koko aika soveltavaks ja soveltavammaks, [muut myöntelevät18:46] että niinku nykyään ne on aika soveltavat jo, mutta [vetää henkeä 00:18:49] tosiaan sitte kun viime... hetkonen. Ei nyt viime keväänä, vaan sitä edeltävänä vuonna keväänä, ku haki, niin tota, menin sinne kokeeseen, siel oli siis kaheksan tehtävää, neljä moli-, monivalintaa, kolme perustuu kirjoihin ja yks perustuu sitte siellä paikan päällä annettuun, tota, lakiin. Sit oli ne ne muut tehtävä, yks essee tais olla suoraan kirjasta, kaks oli pelkästään niinku soveltavia tehtäviä ja sitte yks, mä en muista mikä se mahto siinä olla [vetää henkeä 00:19:11], mutta tota... sanotaanko kuus kaheksasta oli semmonen tosi hyvä tsemppi, ja oli semmonen tosi hyvä fiilis siellä kokees, et jes, et [vetää henkeä 00:19:19] tää menee aika hyvin, et mä oon tienny tosi hyvin, ja no mul on nyt tosi hyvä fiilis. Ja sit mä katoin et mul on ihan hyvin aikaa, sillon ne kesti mun mielestä neljä tuntia, nyt niit on pienennetty sit ehkä kolmeen tuntiin. [vetää henkeä 00:19:29] No sit mä silleen, ne kaks vikaa, ne oli oisko ollu silleen, et ne oli A, B, C tai A, B, C, D -kysymyksiä, mä olin silleen no niin, että. Aloin tekeen niitä, sit mä olin silleen, mulla puuttu kummastaki ainakin kahesta kohtaa kokonaan vastaus. Mä olin kumittanu ne ainakin viis kertaa, se oli siis, sitte ku se paperi menee ihan kauheeks ku sä kumitat ehkä viis kertaa jonku toi-, tekstin.
Haastattelija [00:19:46]: Mutta teillä oli tolleen et sai kumittaa? Koska meil oli silleen, et ekaan pitää laittaa raksia, ja sitte jos sä vaihat sitä vastausta, ni sit sä teet seuraavaan ympyrän, ja sit jos sä vaihat sitä vielä, et ei saanu kumittaa.
Puhuja 1 [00:19:55]: Aa, siis mä puhun nyt, on niinku kirjottamisesta.
Haastattelija [00:19:56]: Aa, okei, okei.
Puhuja 1 [00:19:57]: Tai siis kirjotetaan, joo.
Haastattelija [00:19:59]: Niin teil ei ollu mitään monivalintaa? Vai onko kanssa...
Puhuja 1 [00:20:01]: Oli ne neljä ekaa, mutta siis mun mielestä... mä en ees muista milleen se mahto mennä, siis mä... mulla kävi viä silleesä, mä mietin ne monivalinnan vastaukset sille erilliselle paperil, ne piti merkata siihen optiseen lomakkeeseen, mä kirjotin ne mun ruutupaperille ensiks [muut nauravat 00:20:12], ja tota sit mä aattelin, että mä myöhemmin tiettekö [nauraa 00:20:14] siirrän ne sitte siihen, tota, öö, siihen optiseen lomakkeeseen, että ei tuu sit mitään ongelmaa. [vetää henkeä 00:20:20] Mutta sitte mä muistan, että tosiaan mulla oli ne kaks vikaa tehtävää niinku periaatteessa vielä tosi pahasti tekemättä, ja mä muistan, että mä olin silleen et mul, ei niinku saanu oikeen sieltä laista luettuu, et mikä se homman nimi olis, koska sitten mä tiedän, että... mä tiedostan, et mä teen semmosia virheit, et mä saatan lukee sen pykälän ensimmäiset lauseet, ja mä aattelen, et no tää ei sovellu tähän. [vetää henkeä 00:20:39] Mutta ko siellä on tosi usein se vika pykälä, joka kumoo sen kaiken edellä jutun, edellä lausutun, ni sit mä oon vaan silleen, et Jenina miks sä teet itelles tän aina? [vetää henkeä 00:20:46] Näin oli siellä pääsykokeessakin, mä tajusin tän sitten vasta pääsykokeiden jälkeen joskus ku luin näitä vastauksia.
Puhuja 1 [00:20:51]: [vetää henkeä] Mutta tosiaan siis siinä pääsykokeessa, mulla... siis mä en oo ikinä saanu elämässäni paniikkikohtausta, ja se oli siinä tentissä niin lähellä, siis mä muistan, mä katoin et mulla on tunti aikaa, mä en löydä vastausta niihin kysymyksiin, mul on törkeesti vastauksii vielä niinku vastaamatta, mä olin silleen et tää on kolmas kerta kun mä yritän, mä oon panostanu [korottaa ääntä 00:21:08] ihan törkeesti, ihan hulluna, et jos mä en saa näihin mitään vastausta, ni tää kaikki oli taas turhaa. Ni sitten tiekkö alkaa tuleen semmonen [Puhuja 2: Mm 00:21:14] niinku paniikki iskee siinä päälle, ja tota... mä muistan, ku alko niinku sydän hakkaan koko aika enemmän, ja sit mä muistan, mulla oikeesti tiettekö, mä en tiä onkse sit ku veri alkaa kiertää todella nopee, mut alko siis oikeesti vähän paikat tiettekö niinku tärisemään, ja tulee niinku semmonen [vetää henkeä 00:21:27] hyperventilointiolo. Mut mä olin silleen, ei helvakko, pitäskö mun niinku... Sit mä olin, siis, se, itelle ihan täysi uus kokemus, ja mä olin silleen et ei helvakko, niinku tiettekö, ei niinku mikään oikeen niinku käy järkee, ja sit mä et pitäskö mun niinku noust ylös ja mennä vessaan vai. Mä olin silleen et ei, mut sit mä vaan muistan, et mä olin silleen, [vetää henkeä 00:21:40] et nyt niinku hengität täsä, et sul ei oo kauheesti aikaa, et ei tuhlat niinku aikaa mihinkään vessoihin menoon tai mitään tämmöstä. Ja sit mä vaan hengitin siinä [vetää henkeä 00:21:46], et mä sain niinku tasattuu sitä tärinää tällein, mut kyllä jäi tiettekö niinku semmonen pieni, että musta tuntu et se mun käsiala oli vähän semmonen niinku tärisevä siinä niissä vikoissa tehtävissä.
Puhuja 1 [00:21:54]: Ja mä olin sillee, ja niis tais olla vielä silleen, et jos kirjottaa täysin väärän lainkohdan ni saa miinuksia, ni mä olin silleen et [matkii ahdistunutta ääntä 00:22:00] ei helvekko, et mä en tiiä. Mut pakko niihin jotain on laittaa. Mut mä siis kirjotin siihen, mä päätin, ja mä sain kaikkiin jotain tekstiä. Ja tota... [vetää henkeä 00:22:08] sitte siinä kohtaa mä katoin, et mul on joku viis minuuttii aikaa, et ei helvakko, et mä en oo kirjottanu vieläkään näit mun monivalintoi siihen optiseen lomakkeeseen. Sitten mun tuli kiire merkata tiettekö vielä niitä, ja sitte piti tehdä vielä viimisiä tota... vaihtoehtoja, että vastaanko mä tähän kysymykseen vai en, koska meillä oli se esikarsinta silloin, että monivalinnoista piti, otettiin tietty määrä, olikse kaks kertaa määrä, mitä opiskelupaikkoja, ni otettiin ne, ja sit piti saada sen tietyn tason yli, että sun loppu tent-, testi tarkastettiin. Ni mä olin silleen et tosi kiva.
Puhuja 1 [00:22:35]: [vetää henkeä] No tota, mä vein, pääsin sieltä sitte, tota, pois sieltä aulasta, ja mul oli mun yks kaveri siinä samaan aikaan, tai samassa tenttisalissa, ko Turussa kävin tenttiin, siel on tosi monta salia ku siel käy paljon opisk-, tai niinku hakijoita. Ni muistan ku mä pääsin siitä salin ovesta, ni mä aloin puhumaan, ni mä vaan siis itkin. Siis mä en oikeesti, siis mua, mä muistan, se oli, mulla oli [korottaa ääntä 00:22:53] niin huono fiilis, mä vaan siis oikeesti itkin. Mä olin silleen, et mä sanoin sil mun kaveril, et tästä ei oikeesti tuu mitään. Ja tota, sit mä menin ulos sen kaa, ja sit mä näin nää mun toiset kaverit, nää mun opistokaverit ketkä oli ollu sitte taas toisissa saleissa, ja sano, että... [pitää tauon 00:23:05] mm, vituiks meni. [muut nauravat 00:23:09] Niin sanoin itte sit, että meni ihan niinku päin prinkkalaa, päin honkia, levis ko Jokisen eväät [kaikki nauravat 00:23:15], mutta siis... ja sanoin, et surkeeks meni, et ei tuu paikkaa. Ja sit mäki olin siis, mä sain vähän kerättyä itteni, mutta mä olin silti vähän semmonen itkunen ja näin, ja siis mun kaverikin muistaa, et se oli sen mielestä koomista ku mä sain just kerättyä itteni, mut sit mä olin silleen... soittiko meiän äiti vai soitinko mä meiän äitille, [muut nauravat 00:23:31] ni sitte tota, äiti kysyy [matkii äitiä 00:23:34] no miten meni? No arvakkaa ny avaaks, [korottaa ääntä 00:23:36] sit aukes kaikki hanat taas [muut nauravat 00:23:38], ja sitte itkin ihan siis, niin p-, [korottaa ääntä 00:23:40] siis mä [?? 00:23:40], mä muist-, itkin niin paljon siinä puhelimes, mä olin äitil silleen, et [matkii itkuista ääntä 00:23:43] tää oli ihan kauheeta, et, et en mä tiä, sit se vähän et oikeesti en tiä, en mä niinku pääse, tää on ihan kauheeta, et mä en o... Sit se nor-, normaalisti ollaan aina jääty, siis Turussa ku ollaan oltu samalla porukalla, ollaan sit jääty aina nollaamaan, menty oikeen yökerhoon ja vedetty oikeen urakalla [nauraa 00:23:55], tälleen näin, ni mä olin, sanoin äitille itkien puhelimes, et [matkii itkuista ääntä 00:23:59] mä en haluu jäädä tänne Turkuun, et mä tuun niinku Poriin, et mul on niin epäonnistunu olo [joku taustalla: Voi ei 00:24:03], et mä en ees jää tänne niinku juhlimaan. Mut meiän äiti oli silleen, et ei ei, et sul on nyt toi stressi ko laukee vaa, et oot nyt siellä ja jää nyt sinne ja oot siellä. Mä olin silleen [matkii itkuista ääntä 00:24:13] kun mä en halua.
Puhuja 1 [00:24:15]: [vetää henkeä] No, mä en sit lähteny Poriin, vaan mä jäin Turkuun, mentiin bilettämään [nauraa 00:24:19]. Mä lähin sitte seuraavana päivänä Poriin, et se oli kyllä ihan hyvä että jäin sitte siinä kohtaa vähän niin sanotusti nollaamaan. Mutta joo, että [vetää henkeä 00:24:28] se fiilis, mikä on pääsykokeen jälkeen, ei niinku kerro kyllä yhtään siitä, että mikä, et sulla voi olla tosi hyvä fiilis ja pääset, sulla voi olla tosi paska fiilis, sä et pääse tai sit sä pääset, siis se on niinku... hyvin, hyvin tapauskohtaista.
Puhuja 2 [00:24:41]: Joo.
Haastattelija [00:24:42]: Mites Sanni sulla?
Puhuja 2 [00:24:42]: No siis, mul on ihan päinvastanen niinku [kaikki nauravat 00:24:44] kokemus kun teillä.
Haastattelija [00:24:46]: Etkö soittanu äitille?
Puhuja 2 [00:24:48]: Siis jos soitin äidille, ni mä sanoin et, et äiti, nyt muuten [muut nauravat 00:24:52], nyt meni nappiin, koska siis mul oli tää niinku toinen kerta ku mä luin niihin pääsykokeisiin, niin mä siis otin niinku kaikki kikat käyttöön mitä mä vaan niinku ikinä keksin. Mä luin aivan hulluna, mä kirjotin ihan sikana muistiinpanoja, mä kävin uusimas ylioppilaskirjotukset, mä asu-, asetin ittelleni erilaisii tavotteita mihin mä...
Puhuja 1 [00:25:08]: Kuulostaa mun tapa-, mun tavalta myös [kaikki nauravat 00:25:10]
Puhuja 2 [00:25:11]: Niin niin. Siis, et mä olin niinku, mä olin päättäny, et mä aion tehä siis kaikkeni. Ja antaa niinku ihan kaikkeni, et sit jos todella niinku käy silleen et mä en saa opiskelupaikkaa, ni sit se ei ois jo... tai tavallaan sit se ois ollu vaan siitä, et mä en niinku... [nauraa 00:25:21] mä en vaan niinku riitä.
Puhuja 1 [00:25:23]: [korottaa ääntä] No ku toi mua just niinku pelottaa, ku iteki panostin siis, kellotti oikeen, niinku yheksän tuntia melkeen tiettekö niinku luku-lukuaikaa ihan oikeesti päivässä. Neljä viikkoo putkeen. Se on ihan törkeesti. Ni mäkin mietin silleen, et jos tää ei riitä, ni millä sinne sisään sitte muka oikeesti pääsee?
Puhuja 2 [00:25:38]: Kyllä. Ja sitte tota, no siis mä menin sinne kokeeseen, mä katoin sen kokeen silleen et no ni, et mä osaan vastata kaikkeen. Et... [kaikki nauravat 00:25:44] et tää, se oli niinku, se oli se mihin mä pyrin, ja se oli se mitä tapahtu. Siel oli siis niinku, kaikki ne asiat mitkä oli mulle aikasemmin ollu vaikeit, joku niinku jääkauden jälkien tunnistaminen kartalta ja kaikki, siis kun ne meni kaikki [korottaa ääntä 00:25:56] niin nappiin...
Haastattelija [00:25:57]: Katoiksä sen koko niinku testin heti, kokonaan, vai oliks sul silleen ku mä tein ite sillein, et mä yritin kattoo niinku tehtävä kerralla ehkä, mut ja sit joskus mä, mä en nyt muista teinks mä sillee sit välillä, mä katoin niinku kokonaan, et voi niinku kattoo, että kirjottaa ylös heti ekat fiilikset jostain tehtävästä.
Puhuja 1 [00:26:10]: Siis mullakin oli toi, et mä katoin eka sen koko kokeen läpi ja sit, sit, sit tuli semmonen ei, ei, ei. Mut ihanaa et jollain on tämmönen kokemus, että joo, joo, kyllä. [kaikki nauravat 00:26:18]
Puhuja 2 [00:26:19]: Joo. Siis...
Puhuja 1 [00:26:19]: Mullaki oli siihen kuudenteen tehtävään saakka [muut nauravat 00:26:21], sit se lähti sille... [hälyääni taustalla 00:26:22] po-, kaikki pohja meni.
Puhuja 2 [00:26:24]: Joo, mä katoin siis sen koko kokeen, olin silleen, et joo siis mä, mä, nyt mä voin vastata niinku kaikkiin [muut nauravat 00:26:27], et mul oli ihan sama mis järjestykses mä vastaan, koska mä osaan vastauksen näihin jokaiseen [nauraa 00:26:31].
Haastattelija [00:26:32]: Tuliks sit, tuliks sit niinku... täydet pisteet ne, niinku melkein?
Puhuja 2 [00:26:37]: Joo, siis mul oli siis semmonen tilanne siinä, et ku mä olin tavallaan menettäny mun ensikertalaisuuden, ni me oltiin tehty just, äidin kanssa tietenkin [muut nauravat 00:26:43] laskelmia, että, et mun pitää olla siis viiden parhaan joukossa, et mä saan automaattisesti niinku... niinku opiskelupaikan. Ja sitten mä sain sen sillon niinku suoraan, ni eli olin top vitosessa sillon.
Haastattelija [00:26:54]: Ni kaikissa hakijoissa?
Puhuja 2 [00:26:55]: Kaikissa hakijoissa.
Haastattelija [00:26:56]: Uuuuu.
Puhuja 2 [00:26:56]: Et se oli niinku, se oli se vaatimaton tavote [kaikki nauravat 00:26:59], mihin mä, mihin mä pyrin. Ja se saavutettiin, ja se on nyt niinku, se on säilyny sit tämmösenä niinku mun elämän tähtihetkenä [muut nauravat 00:27:06], koska sen jälkeen tää on ollu [nauraa 00:27:08] tasasta alamäkee tää opiskelu.
Puhuja 1 [00:27:11]: Siis mä muistan, että siis mä oon kuullu tämmössen huhun, että oikeustieteellisessä, ku kaikkii niinku suomenkielisiin oikeustieteellisiin, kaikkiin viiteen pysty hakeen samalla kokeella, että tota, se henkilö, ketä saa kaikista isoimmat pisteet, et sais jonku skumppapullon ja jonku erikoisju-, kor-, kohtelun, tiettekö [muut nauravat 00:27:26], olis niinku joku tämmönen palkinto sille siis. Mä en ite siis tiedä, mä tiedän että mun niinku toi, opistoajalla ko olin, niin tota siis mua ennen siellä ollut, mä en muista tän henkilön nimeä, mutta tota [vetää henkeä 00:27:35] öö, oli sitte todella viisas ja tosi hyvä semmonen niinku tää meiän opettajakin, mutta siis se stressas niin ku näin pois päin, ja sillä se tentti meni huonosti, se ei päässy sisään ekalla kerralla. Mutta sit sen jälkeen kun se haki uudestaan, niin se sai Suomen ko-, toisteks korkeimmat pisteet. Et siis vaikka sä oikeesti ymmärtäsit ja sä tietäsit et sä oot fiksu, mut sä feilaat kokees, se ei tarkot et sä et tietäs niit asioit, vaan se tarkottaa ehkä enemmän sitä, et sä et osaa olla siinä te-, itse koetilanteessa, ja sä et osaa antaa ittestäs sillon sitä kaikista parhainta. Et se on myös semmonen tilanne, mitä kannattaa niinku yrittää ja pyrkii niinku harjottaan, et jos sä haet esim oikikseen tai mihin tahansa, [vetää henkeä 00:28:09] että jos sä päätät et sä haluut pitää välivuoden, ni kannattaa silti käydä siinä testi-, tentissä, et käytte tekemässä, näät mimmonen se tilanne on, koska sit ko sä meet sinne ekaa kertaa ni sua ei jä-, niinku tekeen sen silleen et sä oot lukenu, ni sua ei jännitä [Puhuja 2: Mm 00:28:21] yhtä paljoo.
Puhuja 2 [00:28:23]: Koska se on siis tosi stressaava se tenttitilanne ensimmäist kertaa, et sit ku siihen yhistää vielä sit sen, et jännittää se et osaanko mä nyt vastata näihin kysymyksiin ja muuhun. Et toi on tosi hyvä vinkki, et, et vaikka tavallaan et heti lukion jälkeen haluiskaan niinku oikeesti opiskelemaan, ni käy kokeileen joku muu, niinku muutama tentti, yks tentti, et näät vaan minkälainen se on se tilanne.
Puhuja 1 [00:28:40]: Jep, ja siihehän mahtuu kuus hakukohtaa siihen yhteishakuun, et jos haluu kuudet et-, eksamit mennä kattomaan, ni siitä tulee ehkä jo hyvin tota... tenttitilanne. Tietenkin jos et sä oo lukenu yhtään, ni sittehän se ei välttämättä oo, mut jos on se oma ala ja vähänkään ees lukis siihen, ni sitte siit saa vähän tuntumaa.
Puhuja 2 [00:28:57]: Kyllä. Ja mä voin kuvitella, et esimerkiks tommosessa kokeessa, mikä Anni sul on ollu, et siin on niinku, et on tavallaan se soveltuvuuskoe ja muu, et siinä niinku, niinku voisin kuvitella ainaki et itellä tosi helposti tulis semmonen, et menee niinku aivan lukkoon tavallaan. Et emmä tiä pystyyks tommoseen mitenkään sit niinku treenaamaan. Oot-, mi-, miten sä oot kokenu sen?
Haastattelija [00:29:15]: Öö, no just soveltuvuuskokeessa ehkä just niinku meille sanottiin, et kannattaa kattoo niinku yliopiston opinto-oppaat ynnä muut, et sielt kysytään, mut sit niinku.... [vetää henkeä 00:29:21] Siel oli ehkä jotain tuutoreita tai jotain paikalla, en tiä, varmaan oli tuutoreita, jotka oli siellä paikalla, ni nehän niinku, no en mä tiä, ei ne varmaan pelotellu, mut siis kerto meille, et siis, et... ne... siellä soveltuvuuskokeessa, ne opettajat siinä saattaa ruveta vetään roolia. Esim mulla oli tämmönen paha kyttä-hyvä kyttä -rooli [muut nauravat 00:29:37], et ihan sama mitä mä sanoin, niin toinen oli aina silleen [matkii närkästynyttä ääntelyä 00:29:40], ja se oli ihan kamalaa. Ja sit toinen oli silleen [matkii ihastunutta äänensävyä 00:29:44] ai jaa, kerro lisää [muut nauravat 00:29:45], vitsi miten hyvä. Se oli niinku [vetää henkeä 00:29:47], siis niinku, et mitä, miten niinku... siis eihän tommoseen periaatteessa niinku voi valmistautua [Puhuja 2: Mm 00:29:52], ja sit meillä oli just silleen, että siellä saattaa mennä se opettaja istuu pöydän alle ja kattoo et miten sä reagoit siihen [Puhuja 1 nauraa 00:29:56], ja miten sä puhut sille, ja...
Puhuja 1 [00:29:57]: Kuulostaa ihan mun pikkuveljeltä, ku siis se oli joskus pienenä menny yhtäkkii vaan pulpetin alle, ja silt oli kysytty et miks, sillä oli siis ADHD todettu sitten myöhemmi, ni se sano et ei hän tiä, mut mentävä oli. [muut nauravat 00:30:07] Mut et ei tiä, mut mentävä oli sinne pulpetin alle. [nauraa 00:30:10] Tuli vaan mieleen.
Haastattelija [00:30:13]: Siis joo, mut niinku jotenki mulle ehkä oli soveltuvuuskokeet itselle helpommat, et jotenki. Ni, mut se on ehkä just se, et siihen tulee harjoteltuu, sä käyt työhaastattelussa ynnä muussa, sulle tulee sen tyylisiä, mut sit just nimenomaan toi tenttitilanne, se on kuitenkin niin erilainen ku mitä lukiossa ehkä tottuu sitte tekeen. [vetää henkeä 00:30:26] Et oikeesti oon samaa mieltä, et kannattaa käydä testaan ja harjotella. Ja kyllähän tommoset soveltuvuuskokeet toki silleen, et kaverin kanssa vaikka, että ha-haastattele mua, tai muuta. Mut semmonen vinkki ehkä, että meilleki sanottiin, et sit jos kysytään jotain mitä sä et tiedä, niin se on myös tärkeetä et sä osaat sanoo silleen, et hei, että nyt, nyt ei oo, et nyt en niinku valitettavasti tiiä tähän vastausta, et en, en... [nauraa 00:30:46] ei ehkä et en ymmärrä kysymystä, mut silleen tiettekö, et en oo perehtyny aiheeseen tai tälleen. [Puhuja 2: Mm 00:30:51] Et se oli kans, [vetää henkeä 00:30:51] se oli kans hyvä vinkki. Et ei tarvii olla semmonen kuitenkaan niinku ihan, ei tarvi olla täydellinen [Puhuja 2: Mm 00:30:56], vaan et sä oot oma ittes siellä, et se on niinku se tärkee. Vaikka, vaikka siinä koetilanteessa on kyllä aika silleen... [vetää henkeä, nauraa 00:31:01] vaikeeta. Kyllä.
Haastattelija [00:31:06]: No oisko, oisko teillä sitten mahdollisille hakijoille, jotka miettii että hakis ihan mille tahansa alalle nyt tänne Itä-Suomen yliopistoon, ni mitkä ois semmosii? Mä nyt ehkä sanoin tän et oo oma ittes, mutta mitä muita tulee mieleen, tuleeko mitään mieleen? [nauraa 00:31:21]
Puhuja 1 [00:31:22]: Mm... no siis se riippuu siitä, et aikooko hakee niinku ensinnäki ylioppilastodistuksella vai aikooko hakee pääsykokeella, vai esimerkiks avoimen yliopiston väyläopintojen [Haastattelija väliin: Ihan totta 00:31:30] kautta. Että tota, jos nyt hakee niinku ylioppilastodistuksella, niin kannattaa todellaki tsempata niihin ylppäreihin. Ja siis varsinkin nyt, kun pystyy korottaan rajattomasti, näin oon ymmärtänyt, ni kannattaa jos tulee välivuosi ja sä tiedät, et se sun alan pääsykoe sulle ehkä e-, vaikka ylitsepääsemätön tai jos sä koet, et sun on helpompi korottaa ylppäreitä, ni go for it. Esim mä kävin korottaan äikkää, ja sitte mä kirjotin uutena yhteiskuntaopin, ni mä laskin, että nyt tänä hakukeväänä mä oisin päässyt niillä just Rovaniemel opiskelemaan oikeustieteelliseen, et jos en ois päässyt niinku edeltävänä keväänä jo, toi, pääsykokeella. Ni kannattaa niihin, koska ite sillon 2017 oikeustieteelliseen ei otettu ollenkaan niinku pelkillä papereilla, eikä ollu tämmösestä muutoksesta tietoo, et sillon oli yhteispistejono vielä.
Puhuja 1 [00:32:11]: [vetää henkeä] Mutta niin, itse en sen takii sitten niihin niin paljon panostanut, sen takii sitten välivuosien aikana vasta. Mutta jos on pääsykokeet, ja teil on varsinki kun vertaa ny oikiksen ja... lääkiksen pääsykokeet on erikoi-, lääkikseen ihmiset alkaa lukeen semmonen reilu puol vuotta etukäteen, oikikseen ei voi ko ne kirjat tulee joku neljä viikkoo ennen tenttiä. Mutta siis, hyvä aikatauluttaminen, itellä oli kirjaimellisesti luo-, kirja, niinku että ykköskirjaa luet niinku tän alueen, sitte kakkoskirjaa, sit sen jälkeen ykköskirjan kertaus, sit seuraavana aamuna sen ykköskirjan kertaus, sitten luet taas kakkoskirjaa. Siis tosi selkee suunnitelma, et ei tarvinnu miettii siihen aikaan sitte, et mitä piti lukee. Ja sitte itellä oli tosiaan, siis oli melkeen niinku kelloaikataulu silleen, että mä olin laskenu, että kaheksan-yheksän tuntii sais kellotettuu lukuaikaa itelle, kuulostaa hullulta [vetää henkeä 00:32:53], mutta siis oli ihan niinku aikataulutettu silleen, ja sitte ko siinä aikataulussa pysyy, ni ei tarvinnu stressata siinä päivän aikana ja. [vetää henkeä 00:32:59] Nukkuu, ja sitte aina meiän oikiksesta kysytään, et no piditsä vapaapäiviä. Mä oon silleen, jokku on silleen [matkii 00:33:05] no emmä pitäny, mä luin kaks-, mä luin 12 tuntii päiväs. Mä sanon, [korottaa ääntä 00:33:08] millä helvakalla sä luet 12 tuntii päivässä muka, missä kohtaa sä nukut? Koska siis joo, jos mä alotin yheksältä, lopetin yheksältä, et mä kellotin, ni siin on kaikki ruokatauot ja kaikki vessassa käynnit, et sä lue siinä 12 tuntia. Et ihmiset liiottelee, ei niitä kannata oikeesti uskoa.
Puhuja 1 [00:33:22]: Mutta tota, itellä ehkä levis pakka sillon toisella hakukerralla, ku ei kauheesti pitäny vapaata ja tuli vähän stressiä, ja join energiajuomaa ekaa kertaa elämässäni vähän turhan paljon. Siis mä en juo ollen-, ollenkaan, mutta sillon mä join tota Noccoa, ja mä muistan oikeesti, mulla alko yks päivä, siis mul tuli semmonen pieni niinku tärinä tiettekö käsiin, ja sit mä olin, siis tuli semmonen oikeen, et [matkii hengästynyttä ääntä 00:33:39] mä olin silleen, mikä tää on? Sit mä muistan, siis mua alko itkettää, mä olin silleen et [matkii hätääntynyttä ääntä 00:33:43] mun kroppaki pettää nyt, ja mä en niinku pysty tähän, ja sit mä muistan, menin vaan alas, ja sit mua alko vaan itkettää, ja sit mä menin alakerran sohvalle ja sit mä vaan itkin. Sit meiän äiti tulee al-, alakertaan portait, [matkii huokailevaa äitiä 00:33:53] mä tiesin, et tälleen tulee käymään. [kaikki nauravat 00:33:56] Mutta siis, se johtu ensinnäki varmaan myös siitä, että ei pitäny niin hyvin niitä vapaapäiviä. Mä pidin sitte 24 tuntii putkeen, joko silleen et mul oli vaikka koko lauantai, tai sitte perjantai-ilta plus lauantaiaamu, et sai nukkuu pitkään. Ja sitte, et söi ja nukku ja liikku, et ei niinku kummiskaan saa niinku, neglect, mikä tää on, laiminlyödä niinku omaa hyvinvointii siinä lukuaikana [Haastattelija: Mm 00:34:15], varsinki jos se on noin intensiivinen ja lyhyt.
Puhuja 2 [00:34:19]: Kyllä. Ja mitä ite mietin, nii nii, tavallaan nykypäivänä kun se todistusvalinta on niin isossa roolissa, niin niin suosittelisin, että alkaa jo heti sillon niinku lukion alussa miettimään sitä, että mitkä ne vois olla ne omat alat sitte tavallaan sen lukion jälkeen. Ja sit vähän käydä tutustuun jo siihen, et mitä, mitä tavallaan aineita pitäis kirjottaa sit, että pääsis siin todistusvalinnassa, koska on se kuitenki, tai ainaki ite koin, että kirjotuksiin oli paljon helpompi lukee ja niis [joku taustalla: Jep 00:34:43] oli helpompi pärjätä, mitä niinku pääsykokeessa sit on. Et nyt jos olisin ite siinä tilanteessa, ni alkasin ihan todella sillon niinku heti tavallaan lukion alettua, niinku ihan tosissaan miettii sitä, että miettii sitä omaa alaa. Et toisaalt täs on nyt edelleen kuitenki se hyvä, et voi käyä korottaa, voi käyä kirjottaan uusiks ja niinku kaikkee tavallaan, peli ei oo menetetty myöskään siin vaiheessa, jos ne niinku... jos tavallaan lukiossa ei tuu sitä fiilistä, et mitä haluis tehä.
Puhuja 2 [00:35:07]: Ja ehkä nyt niinku tälleen omalla esimerkilläni haluisin just kannustaa siihen et niinku, no et käykää kokeileen. Et ei se vaan, se ei vaan kaikille oo selvää, et mille alalle haluu. Et sitte tavallaan sen ensikertalaisuuden menettäminen ei oo niin iso mörkö, mitä ehkä... mitä siitä nyt niinku sanotaan tai puhutaan.
Puhuja 1 [00:35:23]: Mm, ja eiks sulla, oli se joku kaveri, joka vaihto sitte kandin jälkeen? Maisteriin, ku oli sivuaineita käyny?
Puhuja 2 [00:35:30]: Kyllä. Et sen niinku alan vaihtaminen tavallaan niinku senkin jälkeen, kun sä oot jo alottanu yliopistossa, nii on tehty verrattain aika helpoks. Et niinku, et tavallaan et ei oo lukittu siihen alaan, minkä te sit... niinku ehkä lukion jälkeen ensimmäisenä valitsette.
Haastattelija [00:35:42]: Kyllä. Kiitos Sanni, kiitos Jenina. Ensi kerralla ollaan uuden aiheen parissa.
Puhuja 2 [00:35:48]: Joo, kiitos kovasti, oli kiva käydä Anni täällä sun vieraana [nauraa 00:35:51].
Puhuja 1 [00:35:54]: Jes, oli mukava tulla tänne höpöttelemään. Ehkä ens kerralla voidaan sitte ryystää sitä kan-, kahvia, kuten Antti Holma tuolla ruokakomerossa [muut nauravat 00:36:00], tai, tai jossain mielenkiintoisemmassa tilassa vielä.
Haastattelija [00:36:03]: Tämä tavotteena. Jes, ens kertaan.
Puhuja 1 [00:36:06]: Moi moi.
Haastattelija [00:36:07]: Moikka.
Puhuja 2 [00:36:07]: Moikka.
[recording ends]