Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Samuli:
Siel lauletaan jotain lauluja. Pakko kyl myöntää, et sitä opiskelijaelämää ei samalla tavalla oo.
Oona:
Vaik kyl meil aika usein on sit linssipataa.
Samuli:
Aivan varmasti, sit pitää kompensoida sitä hintaa. Intressii mennä ulkomaille, niin menkää, mun mielestä.
Oona:
Moikka, ja tervetuloa Lainahaalareissa-podcastin pariin. Tänään meit tääl studiossa on tuttuun tapaan Oona ja sitten mun vieraana on mun hyvä ystävä Samuli. Haluisiksä Samuli sanoa pari sanaa itestäs?
Samuli:
Joo, kiitos Oona, kun kutsuit mut tänne. Hauskaa tehä tällasta podcastia. Mä oon siis Samuli. Mä oon 22-vuotias ja alun perin kotoisin Helsingistä. Mut nyt mä opiskelen tuol Hollannissa Maastrichtissa sellast ohjelmaa ku European Studies. Hauskaa vähän miettiä, et minkälaisia eroja sitte löytyy.
Oona:
Tosiaan me täl podcastilla vähän pohditaan sitä, että mitä eroa on Suomessa opiskelussa vs. sitte ulkomailla. Ja erityisesti nyt Hollannissa, koska sä opiskelet siellä. Ja sitten vähän versus Kuopioon, koska mä opiskelen Kuopiossa. Ja säkin tosiaan opiskelleet vähän niinku yhteiskuntatieteitä, jos se ois Suomessa se sun tutkinto.
Samuli:
Joo, se on kyl meillä on vähän niinku sellanen, englanniks se on interdisciplinary-ohjelma. Eli meillä on tosi paljon erilaisia tieteenaloja. Esim. nyt täs jaksos meil oli taloutta, viime jaksossa meillä oli lakia. Et meil vähän yhdistetään kaikkii. Mut lähinnä sen pääfokus on yhteiskuntatieteelliset, niinku politiikkaa ja yhteiskunnallisii asioita.
Oona:
Ja kui monta vuotta tää sun tutkinto nyt kestää?
Samuli:
Kolme vuotta. Et Hollannissa eri tavalla se maisteri, siihen ei haeta yleensä suoraan tai se ei kuulu siihen. Et eka tehdään kandi ja sitte sen jälkeen haetaan ihan erikseen maisteriin.
Oona:
Niin et kun tavallaan ku Suomessa on se 180 noppaa on se kandi. Siis noppa on opintopiste. Ja sitten 120 on se maisteri, ni luuleks sä, et se on about yhtä paljon työtä sen teidänkin kandivaihe?
Samuli:
Joo siis meilläkin on 180 noppaa se kandi, mut niit noppia tulee ihan eri suhteessa kun Suomessa. Et Hollannis meil ei oo mitään, meille annetaan ne kurssit tai ainakin meijän yliopistossa. Ja sit me ei saada oikeestaan tehä ylimääräsii kurssei. Et se kolme vuotta on se minimimäärä, mitä sä oot siellä. Voit olla enemmänkii, mut sillee nopeemmin et voi oikeestaan tehä. Et se on ihan mielenkiintosta.
Oona:
Okei, et vaikka sä olisit tosi ahkera opiskelija ja kykenisit tekemään nopeemmin, niinku se yksi oikisopiskelija teki vuodessa, niin sä et pystyis?
Samuli:
No ei mun mielestä kyl pysty. Tietenkin voi ottaa jotain ekstrakursseja jos haluu, mut ei oikeestaan kukaan ota. Mut Hollannissa korostuu tollanen niin kuin opintojen ohella tehtäviä juttuja, tällasia niinku organisaatioita ja ihmiset on tosi aktiivisia erilaisis opiskelijajärjestöissä. Mikä varmaan Suomessakin on. Mut Hollannissa ehkä enemmän urapainotteisii järjestöjä. Tää on mielenkiintost.
Oona:
Okei, puhutaan niist vähän myöhemmin. Minkälaisii, ku meijän alalla ainaki on suurimmaks osaks luentoja ja sit meil on jotain ryhmätöitä ja sitten mitäs muita opiskelutekniikoita meillä on, no ei oikeestaan paljon muita. Ni minkälaisia tyylejä teillä on opiskella siinä teijän tutkinnossa?
Samuli:
No meil on Maastrichtin yliopistossa vähän erilainen. Meil on sellanen PBL, Problem Based Learning. Meillä on sellasii pienryhmätutoriaaleja, mikä on tosi kiva. Meil on nyt about 12 henkeä siin ja sit meil on aina tutor, joka ohjaa sitä keskusteluu. Mut se on tosi opiskelijakeskeistä ja mun mielestä se on tosi kiva. Pääsee ite puhuu ja pääsee keskustelee asioista opiskelijakavereitten kaa. Ja sit saa kysyy kysymyksiä silt tutorilta. Et se on helpompaa. Ja sit meil on myös luentoja about kerran viikossa. Mut sanoisin, et ylipäätään paljon vähemmän työtä kun Suomessa. Koska mä muistan, et te ootte kertonu, et te ootte joka päivä yliopistol useamman tunnin, koko päivän melkein. Mä oon yliopistolla kaksi tuntia päivässä maks. ja sit mä mee kotiin tai krijastoon.
Oona:
Niin mut siis mähän oon siellä kirjastossa koulupäivän. En mä siellä yliopistolla oo vaan kirjastossa. [naurua]
Samuli:
Kuitenki esim. lääkiksessä, niillähän on tosi paljon luentoja joka päivä.
Oona:
Se on totta.
Samuli:
Et se varmaan riippuu, mitä tekee.
Oona:
Joo, mä luulen et se on alakohdannaista. Mul on vaan se, et mä en saa kotona opiskeltuu mitään, niin sen takia mä oon siel kirjastossa.
Samuli:
Se on ihan klassikko.
Oona:
Mut okei, niin eli teil on tollanen. Minkälaiseks sä oot kokenu ton tavan opiskella, kun teil on toi Problem Based Learning?
Samuli:
Mä tykkään siit kyl. Ne antaa meille tuli paljon vastuuta siin. Mut mikä siinä nyt on vähän huonoa joskus, et ne tutorit ei välttämättä oo mitään hirveän ammattitaitosii, koska niitä pitää olla niin paljon. Esim. mun tutorit on tosi useesti ollu vaan, ne on just finishannu niitten maisterin ja sit ne tulee opettaa meitä. Totta kai niil on ne tiedot, mitä ne tarvii, mut niil ei välttämättä oo kokemusta, miten opettaa. Et sen saattaa joskus huomata.
Oona:
Saakohan ne palkkaa siitä?
Samuli:
Saa, ne saa palkkaa. Niit pitää olla niin paljon, niin yliopisto ei varmaan maksa niille sit loppujen lopuks niin paljoo. Esim. viime nyt kun meillä oli taloutta, niin meil oli tosi läppä sellanen tutori. Et ne on vähän niinku tuntee, et ne on aika samalla tasolla meijän kaa. Niitten kaa voi puhuu ja heittää läppää. Mikä on mun mielest tosi kiva. Ja mun mielestä Suomessa eiks se on lähinnä professorit, jotka opettaa teille?
Oona:
On, joo. Meil on Kuopiossa se hyvä puoli must tuntu professoreista, et meil on tosi rento meininki eikä oo mitään tosi formaalii tapaa vaik pukeutuu tai olla. Jotenkin nekin tuntuu sillee suht onneks läheisiltä. Vaik sit kyl tää etäopiskelu on vähän tehny sen, et on vähän sillee, et ketäs meitä ees opettaa. Ei oo tullu samanlaist suhdetta opettajiin.
Samuli:
Mut kyl Hollannis huomaa, et varmaan pienii kulttuurieroja, kun Suomessahan opettajat on tosi niinku mates loppujen lopuks ja professorit. Mut Hollannissa se gap on kumminkin isompi. Esim. niit pitää, moni haluu et niit puhutellaan. Ja sit suomalaisil se oli tosi outoa, ku mä olin sillee hei ope.
Oona:
Ai siis sä sanoit siel Hollannis, hi teatcher?
Samuli:
No niin vähän silleen. Mut siel ei oikeestaan tehä sitä. Vaik eihän Hollanti ees oo mikään tosi tiukka maa täs suhteessa. Mut sen huomaa jo siielläkin. Et varsinkin, kun mulla on ulkomaalaisia kavereita, niin ne kutsuu sukunimel niit opettajii.
Oona:
Okei niin, en mä tiiä. Tos on ehkä hyvät ja huonot puolensa. Tai en mä kyl tiiä, mitä hyvää siinä on.
Samuli:
Nimenomaan. Ei se oikeestaan oo mitään.
Oona:
Niin se on vähän semmonen jäänne. Mut toisaalt on ihan kiva, et on tämmönen rento meininki tääl Suomessa. Okei. No sit voitas puhuu vähän tästä opiskelijakulttuurista. Ja kun meillä Suomessahan on tosi vahva opiskelijakulttuuri, joka on myös vähän tästä koronasta kärsinyt, näin itse koronafuksina. Nyt tänä syksynä on vihdoin sit jotenkin päässyt meininkeihin mukaan. Niin meillähän on sitsejä, tiiäksä mikä on sitsit?
Samuli:
Siel lauletaan jotain laului?
[naurua]
Oona:
Joo siis sitsit on siis semmonen, et siel lauletaan just laului. Siel on semmoset laulukirjat. Ja sit siel on numerot. Ja sit niis lauluis on kohtia, mis pitää juoda vaikka. Yleensä meijän sitseihin on vaik annettu kaksi shottia, mut sit ihmisil on jotain omia juomia mukana. Ja sit siel on semmosia rangaistuksia, et jos sä jotenkin vaikka mokaat tai laulat vääriin tai siis jotenki, ni sit joku saa sanoo, et sä joudut tekee rangaistuksen. Esim. kun mä jouduin tehä jotain vuohiääniä meidän viime sitseillä, -
Samuli:
Toi on just tosi hauskaa. Jotenkin tota kaipaa Hollannissa. Siel ei oikein samanlaist oo.
Oona:
Mitäs, onko teillä mitään?
Samuli:
No pakko kyl myöntää, et sitä opiskelijaelämää ei samalla tavalla oo. Et jos sitä nyt sit haluaa saada, niin sit pitää liittyä näihin järjestöihin. Siel on tosi monii sellasia bilejärjestäjä. Mut mikä Hollannissa on huono, et ne on tosi paljon hollantilaisille. Ja sit ulkomaalaisii, kansainvälisiä opiskelijoita saatetaan vähän silleen ei nyt syrjiä, mut niit ei hirveesti ole siellä.
Oona:
Voi ei.
Samuli:
Mut seki on sit ihan niinku, et mä en koe, et mä jään mistään paitsi. Koska siel on kumminki sit kun saa kavereita, niin niitten kaa pitää bileitä ja näin, niin sekin on ihan yhtä kivaa mun mielestä.
Oona:
Onpa jotenkin jännä, et niihin bilejärjestöihin, tai jotenkin, et ne on vaan hollantilai- tai silleen.
Samuli:
No emmä tiiä. Mun mielest siel on varmaan niin perinteisiä ja sit hollantilaiset on sillee no joo, nää meidän juttu. Sit ne menee sinne. Ja sit ehkä kansainväliset opiskelijat ei oikein älyy, et mikä juttu se on. Ja sit ne ei liity niihin.
Oona:
Niin tavallaan, hollantilaiset on odottanu jostain ala-asteesta asti, et ne pääsee niihin ja sit oot ihan sillee, et mikä homma.
Samuli:
Ja sit ku ei ne yliopisto järjestä mitään ja sellanen opiskelijakulttuuri, ei meil oo mitään sitsei. Et sit pitää kavereitten kaa just tekee kaikkea kivaa, järjestää bileitä ja menee baareihin ja näin.
Oona:
Jep. Ja kyllähän siin ihan samoja kokemuksia sinänsä saa. Ja eihän Suomessakaan eihän se, yliopistohan ei järkkää meille mitään, vaan ne on ainejärjestöt, jotka on täysin käytännössä vapaaehtoistoimintaa. Kyl ne saa jotain, ni saa jotain VIP-lippuja vaik johonkin bileisiin tai pääsee ilmaseks. Ja sit ne pääsee muiden ainejärjestöjen vujuille pääsee ilmaseks, jos on hallituksessa. Mut tavallaan, et se hallitustoiminta on aika silleen vapaaehtosta. Ja täysin, et ne on kaikki vaan opiskelijoita, ketä siin on. Et ei siin oo ketään töissä olevaa, kuka sitä pyörittää.
Samuli:
Mut onks se automaattisesti osa sitä ainejärjestöö?
Oona:
Hmm, joo. No siis, ei kun meillä on siis jäsenmaksu pitää maksaa silloin, kun sä liityt siihen. Olikohan se meillä joku 20 €. Ja se on niinku that’s it.
Samuli:
Aa, sit sä pääset niihin tapahtumiin?
Oona:
Niin. Mut kyl sä siis voit, sä voi tulla esim., en mä tiiä. Kyl meil on aika paljon sit poikkitieteellisii tapahtumii, jonne saa tulla muistakin ainejärjestöistä. Mut joo, toi on ihan hyvä kysymys. Mut kyl sä vähän niinku suoraan pääset siihen ainejärjestöön, jos sä alat sitä alaa opiskelee. Et ei se oo mikään silleen pääsenkö, tai silleen, et katotaan. Vaan kyl se automaattisesti sulla on se paikka siellä.
Samuli:
Sit Suomessa haalarit, mikä on hauska. Jotenki mun mielest se on sellanen niinku Suomi-juttu.
Oona:
Niin on.
Samuli:
Hollannis ei oo. Mut itse asias nytte, ku meil on sellanen Suomi-porukka siel, sellanen ryhmä, mis on suomalaisii, niin me tilattiin haalarit. Teitenkin meil ei tuu olee mitään tägei niis, niit haalarimerkkei. Mut siin lukee Maastricht University ja sit se meidän opinto-ohjelma.
Oona:
Okei, aika hienoa. Minkäs väriset ne on?
Samuli:
Mul on sininen. En mä ees tiiä, miks. Mut sininen. Suomi.
Oona:
No mut hyvä väri. Sä voit laittaa jo jonkun, sun pitää vaihtaa se jalka joku valkosen haalarin kaa.
Samuli:
Niin. Mut sit mun pitää saada niit haalarimerkkejä, et kaikki luulee, et mä oon -
Oona:
Mähän en oo siis vielä ommellu yhtään mun haalarimerkkiä. Mä en tiiä, miks tää on mulle jotenkin tosi henkinen kynnys.
Samuli:
No onhan se nyt viel mahollista alottaa.
Oona:
Niin ja sit se ongelma on siinä vaiheessa, ku niit kerääntyy paljon, ni sit se kynnys kasvaa entisestään.
Samuli:
Enhän mä osais -
Oona:
Osahan siis liimaa niitä. Mut sit ne usein siis tippuu. Haalarimerkkien liimaaminen on kuulemma ihan semmonen niinku pyhäinhäväistys. Et niin ei sais tehdä. Mut haalarimerkit on siis, jos jotkut siel kuuntelee, eikä tiiä, mitä ne on, niin niit saa tapahtumista. Ei kaikista, mut suurimmasta osasta. Tapahtumien järkkääjät yleensä ite suunnittelee ne ja sit on semmonen haalarimerkkifirma, minne ne lähettää ne suunnitelmat ja sit sitä kautta ne tilaa niitä. Ja sitte yleensä siihen tapahtumaan kuuluu joku maksu, jonka kautta sä sit saat sen haalarimerkin. Ne on kyl ihan haluttua kamaa. Okei. Sitte voitas puhua vielä tästä, että mites siellä ulkomailla tuetaan opiskelijoita tai teidän hyvinvointia tai miten täältä Suomesta asti valtio?
Samuli:
Ihan samalla tavalla Kela, me saadaan opintotukea. Mikä on sit, se kai riippuu siitä, onks se kaikille sama?
Oona: No mitäs sulla on?
Samuli:
Ulkomailla on se, et saa 200 € asumislisää, mikä on siis aina sama kaikille. Et jos sun vuokra on tosi korkee, ni sithän se on suhteellisesti pienempi. Mut must tuntuu, et siellä opintotuki on sama.
Oona:
Mun mielest opintolaina on -
Samuli:
Joo, opintolaina on ulkomailla korkeempi. En tiedä, mistä syystä, mutta se on korkeampi. Me saadaan vissiin 9 tonnii vuodessa se maksimimäärä, jos me halutaan nostaa se. Et näin tukee.
Oona:
Ja oiskohan Suomessa se laina on joku 2 600 puoles vuodessa. Eli 5 200. On se aika paljon vähemmän. Todella paljon vähemmän itse asiassa. Voiks se olla?
Samuli:
Ehkä muistan väärin, mut mun mielestä se on 9 000.
Oona:
No joo, tarkistakaa vielä tää [naurua] tästä nyt koppia. Okei. Mites muuten teidän hyvinvointia tuetaan siel?
Samuli:
No kyl siel on kaikennäköistä, et jos tulee ongelmia, niin kyl sisl saa tukee. Meil on siel psykologeja yliopiston puolelta. Mulle ei oo hirveen tuttu tää alue, et en oo hirveesti selvittäny. Mut ainenkin meil on alotettu Well-being Weeks.
[naurua]
Oona: Ne ratkaisee kaikki ongelmat.
Samuli:
Jojo, ehkä se on vähän tuollainen muodollisuus.
Oona:
Mut eiks teil oo kans yliopistoissa liikuntamahdollisuuksia?
Samuli:
On joo, kyllä kyllä. Meil on yliopiston sali. Mä tykkään käydä siellä. Mä käyn aika paljon ryhmäliikunnoissa. Ja sit siel on, yliopisto tarjoaa tosi paljon kaikkii workshoppeja ja tälläsiä vapaa-ajan mahdollisuuksia. Että mahdollisuuksia on, et jos löytyy vaan intoa. Ja itsellä ei välttämättä ole löytynyt kaikkeen intoa, mutta jos löytyy, niin niitä on mahdollisuuksia. Mites teillä?
Oona:
On tärkeetä, että kyllä tuetaan. Mut joo, meillä, niin kyl meillä aika hyvin noit liikuntamahollisuuksii löytyy. Meillä on Kuopiossa semmonen Sykettä-palvelut, mihin kuuluu kaikkii pallopelivuoroi ja sit kaiken maailman ryhmäliikuntaa ja sali. Kyl mä oon jonkun verran ite niitä käyttäny. Ja se on siis semmonen tosi halpa, et just 60 € koko lukuvuosi. Et on kyl tosi edullinen verrattuna, jos ite ostais jonku toisel salil tai muun. No sit on tietty opiskelijaterveydenhuolto. Mut ne ollu nyt kyllä aikamoisessa jäässä, kun niihin yhdistettiin noi ammattikoulut myös tossa, millon se oli. Oisko viime jouluna. Niin ne on ollu aika sillee tukossa. Mut kyl sieltäkin saa apua, kun jaksaa vaan odottaa.
Samuli:
Se on muuten iso ero. Hollannissa ei oo opiskelijoitten terveydenhuoltoo. Ja Hollannissa esim. ei oo yliopistoruokailua. Se on muuten aika iso juttu. Et paljon menee rahaa enemmän ruokaan. Ku Suomessahan se on tosi halpa, onks se joku 2,50.
Oona:
Joo ja sit Kuopiossa vielä se on alennettu. Kasvisruoka on nykyään meillä kahdella kampuksella 1,60.
Samuli:
Mitä?
Oona:
Niin. Siis ihan naurettavan halpaa.
Samuli:
Siis ihan uskomattoman halpaa.
Oona:
Niin on. Siis ethän sä saa sillä edes ihan oikeasti mitään kaupasta 1,60:llä.
Samuli:
Siis toi on jotain, mikä puuttuu Hollannis. Et oon kateellinen, et ei vitsi, ne noinkin hyvin Suomes.
Oona:
Joo. Vaik kyl meil aika usein on sit linssipataa.
Samuli:
Aivan varmasti, sit pitää kompensoida sitä hintaa.
Oona:
Et kyllähän se. Mut joo, on se kyl ihan loistavaa. Ja sit meil kun tota hintaa
alennettiin, ni sit meille tuli myös tämmönen lounaskahvikupit,. jotka on nyt 20 senttiä. Et sit se on se lounas plus kahvi 1,80. On sekin ihan kreisiä. Ja sit monesti ku mä ostan vaik, meil oli yliopistol kahvila, niin mä saatan sielt ostaa jotain välipalasta joskus myöhemmin päiväl. Niin se yleensä maksaa enemmän kun se mun lounas.
Samuli:
No meilläkin on just tollasii kahviloita. Mut sit must tuntuu, et ne on erittäin ylihintasia. Jotain sandwitchei siellä, niin ei sitä hirveesti tee mieli sellasta syödä välttämättä.
Oona:
Niin siis teeksä yleensä eväät, vai, jos sä lähet jonnekin?
Samuli:
No en oikeestaan, koska mulla on niin lyhyet koulupäivät. Ja mä asun tosi lähellä yliopistoa. Mikä Hollannissa on kiva. Mä en tiiä, miten Suomes, mut siis välimatkat on tosi pienii, niin se ei kyl haittaa yhtään.
Oona:
Niin, ainaki Maastrichtis.
Samuli:
Niin, no Maastrichtissa ainakin. Mut lähinnä siis varmaan joka kaupungis Hollannis ne on tosi tiheästi asuttuja.
Oona:
Niin, onhan se ihan täynnä se koko maa.
Samuli:
Nimenomaan, mikä on sit ongelma taas. Niin, mistä me puhuttiin?
Oona:
Siitä, et missä sä syöt.
Samuli:
Niin, no yleensä käyn tossa Lidukassa, Lidlissä hakemassa ruokaa tai siis ostan ihan viikon ainekset ja kokkailen sitten siellä kotona. Mut mä oon nyt yleensä tunnettu siitä, et mun ruokarytmi ei ole mikään ihan kaikista paras. Mutta moni kyl tekee sit eväät just kirjastoon ja sit syö siellä.
Oona:
Itse asiassa voitais pari sanaa viel noist opiskelija-asunnoista ja miten moni asuu siellä. Niin meillä on Suomessa, meil on Kuopiossa ainaki opiskelijakämppiä. Mut niit on aika vähän ainakin keskustas ollu viime aikoina saatavilla. Nyt niit just rakennetaan uusii, et mun moni kaveri just muutti tossa vuos takaperin, koska niitä rakennettiin uusii. Ja ne on kyl tosi edullisia verrattuna yksityiseen, et mitä siel saa 400:lla kämpän. Joka on, koska Kuopiossa yksiöt yleensä maksaa 500+. Se on hauska, ku niis ainaki, mis mun kaverit asuu, ni siel on semmonen iso club house –tila siel alakerrassa. Et siel on telkkarii ja -
Samuli:
Onks se yliopiston tarjoama?
Oona:
Ei ku on semmonen Kuopas, Kuopion opiskelija-asuntosäätiö. Et ei se tavallaan oo
yhteydessä yliopistoon, mut varmaan jotenki. Ja sit siel me ollaan usein
kokkailtu ja et se on kyl kiva, et niis on tommosii tiloja. Toivottavasti rakentaa niit lisää, mun mielestä ne on keskustaankin nyt rakentamassa jonkun. Vois itekki muuttaa joskus sellaseen. Mites teillä?
Samuli:
No mä en tiedä, onko nää uutiset kantautunu tänne Suomeen asti, mut Hollannissahan on erittäin huono asuntotilanne. Et jos joku haluaa sinne menee opiskelemaan, niin kannattaa katsoa ajoissa. Mä ite asun sellasessa UM Guest Housessa. UM on siis meidän yliopiston lyhenne. Eli se on sen yliopiston pyörittämä käytännössä. Ja mä olin tosi onnekas, et mä sain sielt, koska ne on edullisia. Kaikki on, se on niinku all included ja se on lähellä yliopistoo. Mutta se on tosi vaikea saada yksityisit markkinoilta asuntoo, jos ei oo valmis maksaa sitten. Must tuntuu, et jos vertaa esim. Helsinkiin, niin siel on alemmat vuokrahinnat. Mut jos vertais Kuopioon, niin must tuntuul, et aika samalla tasolla noi hinnat, mut sit tosi paljon vaikeampi löytää.
Oona:
Joo toi on kyl ja sit ku ei oo tilaa rakentaa välttämättä uuttakaan.
Samuli:
No nimenomaan, siellä on siis niin ongelma se. Ja sitte ku ne vuokraisännät, ne vaatii jotain, esim. on tosi monesti silleen, et Only Dutch Girls, Only German Girls.
Oona:
Oikeesti?
Samuli:
Joo. Ni on tosi vaikeeta löytää kämppää. Niin mä oon tosi onnekas, et mulla on toi mun kämppä.
Oona:
Toihan on tollast syrjimistä.
Samuli:
On on. Mut ei siel ketään kiinnosta. Siel on niin paha tilanne, niin siel on kaikki keinot käytössä.
Oona:
Okei. Mut siinä tuli aika hyvin kaikkea. Alkaa mennä tämmöselle loppusuoralle. Mulla on täällä tämmösiä lauseita, joita sun pitää jatkaa.
Samuli:
Apua.
Oona:
En oo Samulille kertonu näitä aiemmin. Ja sillee niinku jatkat vaan ihan sillee spontaanisti. Ei, no stress, mitä sieltä suusta tulee. Okei. Hollannissa ollessa kaipaan Suomesta -
Samuli:
Suomalaista kulttuuria, suomalaisia ihmisiä.
Oona:
Siinähän on laaja vastaus. Mitä muuta Suomest voi kaivata.
[naurua]
Samuli:
Okei, mä aion vähän ellaboreittaa tätä.
Oona:
Se on ihan ookoo. Mennään sillä. Eli kaikkea Suomesta.
Samuli:
Lähinnä joo.
Oona:
En tiennyt, että –
Samuli:
Että ulkomailla opiskelu voi avartaa mieltä näinkin paljon. Se on kyl.
Oona:
Joo, hyvä vastaus. Yliopistoa miettiville haluaisin sanoa -
Samuli:
Toi on aika hyvä hei. Toi on hyvä. Älkää miettikö sitä kaupunkii. Jos te haluutte mennä ulkomaille, jos teil on vähänkin intressii mennä ulkomaille, ni menkää. Mun mielestä. Mun mielestä se antaa tosi paljon. Mut jos ei oo, niin älkää menkö. Ja se ei haittaa, jos teillä ei oo mitään suurta intohimoa johonkin tiettyyn juttuun. Menkää kokeilee, jos ei oma juttu, niin vaihtakaa. Se on vaan tärkeet kokeilla.
Oona:
Toi on kyl tosi hyvä pointti. Itsekin voin lisätä tohon, että mieluummin menee sitä kohti sitä alaa, mikä kiinnostaa, kun sitä kaupunkia, mikä kiinnostaa. Ja sit aina voi tehä vaikka maisterin tai jatko-opintoi sit muualla, jos se kaupunki ei tunnukaan omalta. Ja kolme vuotta kandin tekoo on tosi lyhyt aika, se oikeasti menee ihan supernopeesti. Et mieluummin lähtee rohkeasti yrittää jotain, vaikkei ois varma. Sitä kautta ainakin tietää sit, mitä ei halua ja voi.
Samuli:
Niin. Ja ei täs oo mikään kiire. Että itse kukin tässä muutaman välivuoden pitäny.
Oona:
Joo, tai vaikka enemmänkin voi pitää.
Samuli:
Ei se oikeasti, kumminki ehtii tehdä töitä niin paljon niinku loppuelämän. Tai siis silleen tiäkkö.
Oona:
Niin, ihan mitä itse valitsee.
Samuli:
Niin nimenomaan. Mut ei siis kannata kiirehtiä yhtään.
Oona:
Okei. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ei kyllä mihinkään kuviin, mutta näihin ääniin.
Samuli:
Näin.
Oona:
Okei, me sanotaan täältä sitten moikka ja nähdään ensin podissa.
Samuli:
Moikka!
Oona:
Moi moi!