Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
[äänite alkaa]
Sara [00:00:02]: Tämä on Lainahaalareissa-podcast, jossa käydään läpi opiskelijaelämän iloja, suruja, kokemuksia ja pohdintoja. Mun nimi on Sara Koskinen ja tämän lukuvuoden ajan pääset kuulemaan mun ja vaihtuvien vieraiden tarinoita opinnoista, opiskelijaelämän eri puolista ja Itä-Suomen yliopistosta. Tervetuloa mukaan. Yliopistoon pääsemiseen on monia eri reittejä. Tänään käydään läpi sitä, mitä todistusvalinta, valintakoe ja avoimen yliopiston väylä oikeasti vaativat - ja myös vinkkejä niillä hakemiseen. Mun nimi on Sara Koskinen. Mä opiskelen ravitsemustiedettä ja pääsin sisään vuonna 2021 todistusvalinnalla. Studiossa tietoa ja taitoa tänään jakamassa ovat myös mun ihanat vieraani Peppi Kosonen ja Mari Heinonen. Tervetuloa.
Peppi [00:00:45]: Kiitos.
Mari [00:00:46]: Kiitos.
Sara [00:00:47]: Haluaisitteko te ensin esittäytyä? Keitä te olette ja mitä te teette?
Peppi [00:00:50]: Joo. Olen Peppi Kosonen ja 29 vuotta. Viime syksynä pääsin kouluun avoimen väylän kautta. Opiskelun lisäksi teen aika satunnaisesti työvuoroja vanhassa työpaikassa vaateliikkeessä. Ja sitten käyn tanssimassa ja crossfitissä ja tykkään myös neuloa.
Mari [00:01:08]: Joo. Mä oon Mari Heinonen ja 25-vuotias. Pääsin myös nyt syksyllä opiskelemaan, eli myös fuksivuotta tässä vietellyt. Mä pääsin taas pääsykoeväylää pitkin. Opiskelujen lisäksi liikun paljon luonnossa ja olen myös varajäsenenä hallituksessa, mikä on ollut tosi kivaa puuhaa. Ja teen kaikkea muutakin. Lueskelen kirjoja, katselen telkkaria ja sen semmoista.
Peppi [00:01:41]: Joo. Unohdin sanoa, että minäkin olen hallituksessa. Olen kulttuuri- ja KV-vastaavana, eli yhdessä ollaan sitten sielläkin.
Mari [00:01:49]: Kyllä.
Sara [00:01:48]: Ihanaa. Ja kiva, että olette lähteneet heti ekana vuonna ainejärjestönkin hallitustoimintaan. Miten teidän fuksivuosi on muuten mennyt?
Peppi [00:01:56]: Tosi kivasti kyllä. Minusta tuntuu, että kun kouluun pääsyä odotti tosi pitkään, niin sitten on vaan halunnut ottaa ihan kaikesta irti. Sen takia onkin ollut ehkä sellainen asenne, että ihan vaan kaikkeen mukaan, mitä tyyliin on tarjolla ja mihin kysytään mukaan. Siksi täälläkin.
Sara [00:02:15]: Hyvä asenne.
Mari [00:02:15]: Joo. Mä itsekin, vaikka mulla nyt on aikaisempia opintoja taustalla, niin jotenkin tänne Kuopioon päästessä päätin, että nyt sitten koetaan vielä kerran yksi fuksivuosi, niin olin sitten myös meidän ainejärjestömme superfuksi.
Sara [00:02:31]: Wau.
Mari [00:02:31]: Eli on tullut kyllä tehtyä ja mentyä. Mutta ollut tosi, tosi kivaa.
Sara [00:02:36]: Ihana kuulla. Miltä teidän opiskeluarkenne näyttää just tällä hetkellä?
Peppi [00:02:40]: Minulla on ainakin aika semmoinen sekalainen setti, että kun on päässyt avoimen väylän kautta, niin minulla oli ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot ja ihmisen biologian perusopinnot kasassa. Plus sitten aikaisemmista opinnoista sain hyväksiluettua kieli- ja viestintäopintoja, niin sitten sieltä on aika iso osa kuitenkin kanditutkinnosta tehty, niin sitten mulla on vähän ripoitellen ykkös-, kakkos- ja kolmosvuoden kursseja sitten nyt lukkarissa. Nyt kevät on ollut aika paljon etäopetusta, mutta nyt itse asiassa alkoi just kurssi, että on vähän enemmän täällä paikan päällä myöskin.
Mari [00:03:15]: Joo. No, mun syksy oli aika semmonen tyhjä, koska kuten sanoin, mulla oli aikaisempia opiskeluja jo taustalla, niin sain aika paljon hyväksiluettua niiden avulla, niin siinä ehti sitten myös tehdä kaikkea muutakin. Mutta nyt sitten on vedetty vähän päinvastaiseksi. Nyt mulla on ollut tosi hektinen kevät, että olen tehnyt sitten tosi, tosi paljon kursseja. Toisaalta ne ovat olleet tosi mielenkiintoisia kursseja, koska ne ovat olleet meidän oman alamme kursseja, niin sinänsä se ei ole haitannut. Mutta ollut sitten vähän rankempi arki tässä, mutta kyllä tässä on ollut myös vapaa-aikaa ja ehtinyt sitten muutakin. Mutta mullakin on vähän tuo sama tilanne, että mulla on kaikkien kolmen kandivuoden opintoja samaan aikaan, että vähän menee tämmöistä omaa polkuaan ja joutuu tasapainottelemaan sitten eri tavalla kuin ehkä normitutkinto-opiskelijat.
Peppi [00:04:04]: Jep. Ja paljon enemmän joutuu itse kiinnittämään huomiota siihen, että eivät mene sitten ne kurssit päällekkäin, kun niitä ei ole suunniteltu sillä tavalla, että niitä ehkä tehtäisiin ihan näin sekalaisesti, mitä ollaan tehty itse.
Mari [00:04:16]: Mm. Mutta hyvin toimii tälleenkin.
Sara [00:04:16]: No niin. Vähän palapeliä siis, mutta kyllä ne siitä ratkeavat. Te olette molemmat käyneet aiemmin jotain muita opintoja. Kertoisitteko vielä tämän polun, että miten te olette näihin nykyisiin ravitsemustieteen opintoihin päätyneet?
Mari [00:04:31]: No joo, mä voin vaikka aloittaa. Mulla oli vähän silleen erilainen tämä mun pääsyni tänne ravitsemustieteiden pariin, koska siis mä en vielä edes muutama vuosi sitten tiennyt, että edes on semmoinen ammatti kuin ravitsemusterapeutti. Sitten kun mä sain kuulla siitä ihan sattumalta urheiluvalmennuksen kautta, niin se jotenkin avasi mulle ihan uuden maailman. Sitä ennen mä olin miettinyt, että ehkä lääketieteellinen voisi olla mua varten, mutta sitten jotenkin se lääkärin työ ei kuitenkaan sitten kiinnostanut, vaikka muuten luonnontieteet kiinnostavat. Sitten mun edelliset opintoni olivat taas biolääketieteeseen liittyvää ja bioteknologiaan liittyvää, mutta sitten jotenkin se ei taas ollut tarpeeksi ihmisläheistä. Sitten jotenkin musta tuntui, että sitten kun sain kuulla ravitsemusterapeutin työstä, niin mä olin silleen, että hitsi, että tässä yhdistyy tosi paljon mun mielenkiinnon kohteita. Ja just kun olen myös urheilullinen ihminen, niin ravitsemus on tosi lähellä myös sydäntä. Sitten pari vuotta siinä sitä mietin ja punnitsin, että onko se nyt semmoinen asia, mitä varten kannattaa lähteä hakemaan. Ja sitten mä päädyin siihen, että kyllä se on. Ja sitten mä kokeilin, hain ja pääsin. Ja tässä sitä ollaan.
Peppi [00:05:47]: Joo. Mulla on myös vähän semmonen erilaisempi tarina, koska on myös aikaisempia opintoja. Mä lähdin suoraan lukiosta opiskelemaan kirjallisuutta. Se oli vähän semmoinen, että tykkään lukea, niin varmaan kirjallisuus voisi kiinnostaa. Mutta en ollut ehkä miettinyt silleen, että minkälaista työtä vaikka haluaisi tehdä, tai minkälaiseen tulevaisuuteen sitten johtaisi. Ja sitten jotenkin opintojen myötä tajusin, että se ei ehkä kuitenkaan ole sellainen, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Mutta sitten jatkoin niitä opintoja aika pitkään ihan vaan, koska mulla ei ollut mitään tavallaan parempaa ideaa, että mitä tekisi. Kandivaiheessa olin kirjoittamassa sitten tällaisesta syömishäiriöaiheisesta kirjasta sitä kandia. Sitten siinä vähän niinkun oheislukemistona luin jotain, mitä olivat myös ravitsemusterapeutit aiheesta kirjoittaneet. Sitten siinä tuli semmoinen valaistuminen, että tämä itse asiassa on se, mitä oikeasti haluaa tehdä. Ja sitten jotenkin sen jälkeen mulla ei ollut enää mitään muita vaihtoehtoja mielessä. Se oli sitten silleen, että tänne on päästävä. Ja sitten mulla ainakin kävi siinä silleen, että ei nyt ihan heti päässyt. Mä oon käynyt joka ikisen ravitsemuksen aineistopohjaiset pääsykokeet katsomassa ja joka vuosi ollut myös tosi lähellä. Mutta siinä sitten kerkisi viisi välivuotta tulemaan tavallaan sen aikaisemman koulun ja tämän nykyisen koulun välissä sitten. Ja sitten siinä välissä olin aika pitkään töissä.
Mari [00:07:19]: Joo. Musta tuntuu, että meitä molempia yhdistää se, että kumpikaan ei vielä lukiossa tiennyt, että mitä haluaa tehdä.
Peppi [00:07:23]: Jep. Ja sitten kun miettii taaksepäin, että kyllä mua on aina kiinnostaneet nämä aiheet.
Mari [00:07:30]: Ei vaan tiennyt.
Peppi [00:07:29]: Mutta sitten ei ole vain tajunnut, että tätä voisi tehdä työkseen myöskään.
Mari [00:07:35]: Jep.
Peppi [00:07:37]: Sitten on jotenkin ihan muita reittejä tullut se tieto tästä alasta.
Mari [00:07:39]: Jep.
Sara [00:07:38]: Mutta aika ihanaa, että se voi tulla tuommoisenkin kautta, että opiskelee jotain ihan muuta alaa ja sitten siellä jonkun koulutehtävän kautta löytää sen, että huomaa, että tämmöinenkin on olemassa. Ja tuo tuntuu olevan aika yleistä ehkä meidän alalla, että... Tai jotenkin tarina on sitten se, että en mä ollut edes tiennyt koko alasta, ennen yhtäkkiä kuulin täällä. Sitten mä tajusin, että mä haluan tuonne.
Mari [00:07:59]: Niinpä.
Peppi [00:08:00]: Että tämä se on. Pakko päästä.
Sara [00:08:03]: Jep. Mutta aika hauska, miten erilaisissa paikoissa siitä voi myös kuulla. Millainen tilanne se oli, kun te aloitte hakemaan ravitsemustieteelle? Millainen elämäntilanne teillä siellä oli? Teittekö silloin niitä aiempia opintoja, vai pidittekö te sitten vähän niinkun välivuosia, kun haitte? Vai teittekö niitä opintoja eteenpäin? Peppi vähän tähän vastasikin, mutta vielä vähän siitä tilanteesta yleisesti, että millaista aikaa se oli.
Peppi [00:08:22]: Alkuun tein töitä ja hain kouluun. Se oli sitten tietenkin tosi helppo järjestää, kun oli vaan se toukokuu, minkä lukee sitä aineistoa pääsykokeeseen. Mutta sitten just, kun ei koulupaikka heti auennut, niin sitten mä ajattelin, että koska tämä on... Olin niin varma, että tänne haluan, niin sitten ajattelin että voin käyttää aikaa sillä aikaa hyödyksi, että teen sitten niitä avoimen opintoja, että sitten kun pääsen kouluun, niin sitten voin edetä vähän nopeammin. Ja sitten siinä kohtaa, kun tuli... Oliko se nyt sitten toissa vuonna? Niin, tieto tuosta avoimen väylästä, että sellainen aukeaa, niin sitten vuoden aikana tein tavallaan kaikki loput, mitä puuttui siitä tavallaan minimimäärästä, että millä pystyy hakemaan. Se oli kyllä aika tiukka vuosi sitten, että tein töitä ehkä 80-prosessisesti. Ja sitten opiskelin melkein täysipäiväisesti myös sen vuoden aikana. Sitten siihen ei hirveästi muuta mahtunutkaan, mutta oli silleen hirveä halu kyllä, että nyt pitää nämä suorittaa. Sai ehkä vähän semmoisen... Kun aikaisemmin oli vain yksi vaihtoehto, että kuitenkaan ei ollut sitä ensikertalaisuutta, niin se pääsykoe oli ainut. Ja sitten ehkä siihen pääsykoetilanteeseen kasautuivat ihan hirveät paineet itsellä, niin sitten taas tuo oli itselle semmoinen vapauttava tavallaan, että pystyy tekemään kurssi kerrallaan pikkuhiljaa niitä opintoja eteenpäin.
Sara [00:09:54]: Niinpä. Joo.
Mari [00:09:58]: Joo. Siis, mähän en edes itse tiennyt, että on avoimen väylä. Tai siis tiesin, että voi tehdä avoimessa näitä opintoja, mutta en tiennyt, että niiden avulla voi päästä kouluun. Niin, mulle se pääsykoeväylä oli käytännössä siis ainoa, mitä mä edes tiesin, että mä voin hakea, koska mullakaan ei ollut enää ensikertalaisuutta. Ja mulla tosiaan oli se tilanne, että mä opiskelin vielä mun edellistä alaani, kun lähdin hakemaan. Mulla oli sillon kandivuosi menossa, eli kirjoitin kandidaatin tutkielmaa. Tein viimeisiä kursseja ja lähdin sitten myös hakemaan pääsykokeisiin. Eli mulla oli siis tosi, tosi paljon siinä samaan aikaan lautasella ja se oli aika raskasta, mutta toisaalta tahtotila oli myös tosi kova, niin sitten se oli vaan pakko tasapainotella niiden suhteen. Mulla oli myös töitä siinä, mutta ne mä tajusin sitten jättää onneksi keväällä pois, että ei sitten ollut enää niitä kuitenkaan siinä loppukeväästä, kun haki sitten vielä ja oli pääsykokeet ja näin.
Sara [00:11:03]: Oliko tämä viime keväänä? Oletko tehnyt sitä aineistopohjaista, sitä vanhaa pääsykoetta ollenkaan?
Mari [00:11:09]: En ole tehnyt. Olen tehnyt nyt vain tämän uuden. Se oli itse asiassa yksi ratkaiseva syy, miksi lopulta uskalsin myös hakea, koska se oli minulle aikaisemmin jo tuttu pääsykoe, koska se sama pääsykoe oli siis jo aikaisemmin lääketieteellisissä ja olen sinne hakenut aikaisemmin. Oli silleen kotikenttäetu, tai siltä se tuntui siinä vaiheessa.
Peppi [00:11:25]: Ihan hyvä. Toi on hauska, koska mulla taas siinä kohtaa kun pääsykoe uudistui, niin mä olin silleen, että nyt mulla on vain se avoimen väylä. Sitten olis ollut tosi työlästä lähteä lukemaan siihen pääsykokeeseen, koska siihen taas ei ollut tommosen... Olen kuitenkin opiskellut humanistista alaa ja ei ole mitään sellaista pohjaa. Lukioissakaan käynyt tyyliin kemian ja bilsan kursseja kuin pakolliset, niin se olisi ollut tosi työläs homma. Mutta sitten oli onneksi avoimen väylä itselle.
Sara [00:11:51]: Joo, niinpä. Oli se aika iso muutos, kun taustatietona kuulijoille, kun viime keväänähän muuttuivat nuo valintakokeet silleen, että niitä yhdisteltiin. Ja nykyään ravitsemustieteen valintakoe on yhteinen muun muassa lääketieteellisten alojen kanssa. Siellähän on... Eikö se ole bilsaa ja kemiaa lukiopohjalta, ja sitten osassa on vielä se eriytyvä osa? Mari varmaan tietää tämän nyt parhaiten.
Mari [00:12:16]: Joo.
Sara [00:12:17]: Mäkään en ole sitä koetta tehnyt. Mutta ennen sitä, niin ravitsemustieteellä oli sellainen ihan oma aineistopohjainen koe. Siihen julkaistiin kuukautta ennen koetta ne aineistot, jotka piti sitten opiskella. Mä olen sen kokeen silloin itse tehnyt kerran, mutta pääsin kuitenkin sitten todistusvalinnalla sisään. Ja Peppi on vissiin sen tehnyt useamman kerran.
Peppi [00:12:36]: Olen. Joka ikisen niistä.
Sara [00:12:40]: Siitäkin on kokemusta. Ihanaa. No, haluatteko te avata, että mikä oli ehkä haastavinta siinä hakuprosessissa?
Mari [00:12:50]: No siis, mulle ainakin itselle henkilökohtaisesti kyllä oli se, että piti tasapainotella niin monen asian suhteen. Ja sitten se kuitenkin hakuaika on pitkä, niin toisaalta myös se aika, kun sun pitää silleen miettiä, on tosi pitkä. Toisaalta se on myös lohdullista, että se on pitkä, niin siinä on aikaa suunnitella. Mutta ehdottomasti siis se, että päivässä on kuitenkin vain tietty määrä tunteja ja pitää olla myös sitä lepoa ja vapaapäiviä, niin sitten jotenkin se on myös henkisesti välillä vaikea antaa itselleen lupa levätä, eikä vaan silleen puskea eteenpäin. Niin, se varmasti. Ja ehkä saattoivat välillä kärsiä ne aikaisemmat opinnot, koska pääsykoe saattoi olla sitten se tärkeimpi asia. Sitten oli vaan pakko hyväksyä myös se, että ne aikaisemmat opinnot sitten menevät miten menevät ja nyt sitten tähdätään täysillä tähän. Se oli ehkä vaikeinta hyväksyä, että ei voi mennä sata lasissa kaiken suhteen sinä keväänä. On pakko priorisoida.
Sara [00:13:50]: Niin. Ja välillä sitä vapaa-aikaakin pitää siinä mielessä tehdä sata lasissa, tai siis pääprioriteettina tai sillä tavalla, että vaikka tuntuu siltä, että nyt mä jotenkin hukkaan aikaani, niin levossahan se oppiminen kuitenkin tapahtuu ja sen sisäistää. Mutta tuo on tosi erilainen tilanne suhteessa siihen, että aiemmin, kuten Peppi sanoi, on pystynyt varaamaan vain sen yhden kuukauden ravitsemustieteen pääsykokeeseen lukemiseen, mutta nyt se on tosi paljon pidempi aika, kuin mitä siihen periaatteessa pystyy ja pitääkin...
Mari [00:14:17]: Käytännössä sä voit lukea koko ajan, jos haluat.
Sara [00:14:21]: Sepä se. Niinpä. Toki se antaa erilaisen pohjan hakea vaikka uudestaan, jos se ei ekana vuonna tärppää, tai useampanakaan vuonna. Mutta se on hyvin paljon sitten jotenkin pidempi ja voisin kuvitella, että ehkä myös psyykkisesti raskaampi prosessi sitä myötä.
Mari [00:14:37]: Ainakin se vaatii tosi paljon henkisesti sitä, että on valmis siihen, että arki on tosi aikataulutettua. Sä et voi tehdä sitä silleen puoliksi, vaan sun täytyy olla koko ajan tietoinen, mitä sä teet.
Peppi [00:14:50]: Niinpä.
Sara [00:14:49]: Sepä. Ja miltä pätkältä vaikka keventää töitä, jos haluaa sitten jonkun pätkän panostaa enemmän siihen valintakokeeseen lukemiseen, tai muuta.
Mari [00:14:59]: Niin.
Sara [00:15:00]: Ennen sen yhden kuukauden on pystynyt aika hyvin varaamaan siihen, mutta sitten kuinka pitkään pystyy töistä keventämään vaikka taloudellisesti.
Mari [00:15:09]: Sekin.
Sara [00:15:10]: Erilainen prosessi nykyään. Mites Peppi? Mikä oli vaikeinta?
Peppi [00:15:12]: No, just sanoit itse asiassa tuosta taloudellisesta puolesta, niin se, että opiskelee avoimen kautta, niin tietenkään siihen ei saa mitään tukia. Ja sitten ainakin omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että pitää tehdä kuitenkin sen verran töitä, että on rahaa elämiseen, plus niihin opintoihin jotka myöskin maksavat. Että sitten se tavallaan, jos tekee ne vähän rennompaan tahtiin, niin sitten siinä ei ehkä tule samalla lailla sitä ongelmaa. Mutta sitten jos oikeasti aikoo opiskella niitä tosi nopealla aikataululla... Ymmärtääkseni niitä pystyy tekemään kahden vuoden sisällä nopeimmillaan, koska jotkut kurssit saattavat mennä päällekkäin ja osassa on ennakkovaatimuksia ja muita. Mutta että jos tekee tosi tiiviiseen tahtiin, niin sitten ehkä saattaa olla, että joutuu vähän priorisoimaan niitä kursseja, että mihin nyt sitten käyttää aikaa enemmän. Ja sitten samaan aikaan siellä haussa kuitenkin voivat myös arvosanat ratkaista, että sitten kaikki pitäisi oppia myös samalla tosi hyvin. Niin, se varmaankin oli haastavinta.
Sara [00:16:09]: Joo. On kyllä aika erilaiset väylät ja erilainen myös hakuprosessina, mutta paljon töitä on kuitenkin saanut tehdä - oli väylä mikä tahansa.
Mari [00:16:21]: Kyllä.
Sara [00:16:24]: Lähdetään vielä avaamaan näitä vähän konkreettisemmin ja käytännössä, että mitkä ovat hyviä puolia. Mitkä ovat haasteita? Mitkä väylät voisivat ehkä sopia tietyn tyyppisille ihmisille? Todistusvalintahan on nykyään ollut aika paljon pinnalla, kun sen osuus on kasvanut sen verran paljon, mutta se on nyt varmaan kuulijoille sinällä aika tuttua, että ylioppilastutkinnon arvosanoilla haetaan. Mutta sitten toki sillä on väliä, että mitä aineita valitsee. Onko teidän mielestä se lisännyt... Tai toki te ette nyt ole hakeneet näihin opintoihin todistusvalinnalla, mutta yleensähän todistusvalinta on vain ensikertalaisille, niin onko se lisännyt ehkä painetta vaikka lukiossa valita oikeat aineet, tai pärjätä kirjoituksissa.
Peppi [00:17:08]: No, mulla on lukiosta ainakin niin pitkä aika jo, että se on tuo systeemi muuttunut ihan sikana. Että jos miettii, että nyt lukiosta on yli kymmenen vuotta, niin musta tuntuu, että en siellä hirveästi stressannut mistään. Se oli enemmän semmonen hauska ajanjakso ja kaikkea semmoista rentoa hengailua ja kaikkea muuta. En muista, että olisin ihan hirveästi opintoihin panostanut. Silleen ihan perushyvin kirjoitin, mutta sitten silloin se ajatus oli vielä, että pääsykokeilla joka tapauksessa pääsee sisään. Että se ei ollut ihan niin justiisa myöskään.
Sara [00:17:39]: Niinpä.
Mari [00:17:45]: Joo. Mulla itsellä on se, että silloin kun mä valmistuin lukiosta, niin todistusvalinta oli aika uusi juttu. Mä kyllä hain todistuksella myös silloin, kun ekaa kertaa hain. Se oli tavallaan hyvä asia, koska pystyi just tekemään uudestaan niitä kokeita ja sekin oli semmoinen oma prosessinsa siinä samalla. Mutta tavallaan se oli pääsykokeen kanssa aika helppoa, koska pystyi tekemään samoja juttuja, jos oli kirjoittanut ne samat aineet. Mutta meillä myös, tai mulla oli myös koronavuosi siinä samaan aikaan, mikä sitten myös vaikutti siihen, että mulla ehkä lukioaikana ei sitten ollut ihan hirveän iso motivaatio niihin kirjoituksiin. Niin, ehkä jotenkin koin pääsykokeen silti itselle enemmän omana väylänä, kuin sitten todistusvalinnan. Kun todistusvalinnassa kuitenkin sitten on se, että siinä on aika monta ainetta, mistä pitäisi saada hyvät arvosanat, niin on sillä mun mielestäni ehkä vähän liian iso painoarvo. Se on kuitenkin silleen... Tavallaan se kattaa aika laajan osaamisen, mutta sitten koska et sä kaikilla aloilla tarvitse kaikkea sitä osaamista, niin jotenkin ehkä vähän liikaa painotetaan sitä mielestäni.
Sara [00:19:02]: Niin. Ja sitten jonkun verranhan on puhuttu siitä, että painotetaanko vaikka tiettyjä aineita ihan liikaa. Vaikka terveystiedosta saa tosi vähän pisteitä myös aloilla, missä se on tavallaan ihan oleellinen aine. Mutta sitten vaikka pitkä matikka korostuu tosi monilla sellaisillakin aloilla, missä kuitenkin koetaan, että varsinaisesti matikan osaamisella, tai matemaattisella osaamisella ei ole niinkään väliä.
Mari [00:19:18]: Jep.
Sara [00:19:20]: Tosin pisteityksetkin saattavat nyt viime vuosina vähän muuttua ja vissiin niitä on yritetty vähän ns. pehmittää siihen suuntaan, että se pitkä matikka nyt ei ihan kaikessa ole se kaikista tärkein. Mutta kyllä se vissiin siellä edelleen aika paljon korostuu.
Mari [00:19:36]: Jep. Ja sitten mun mielestäni just se, että kun ei lukiossa vielä tarvitse tietää mihin haluaa hakea, niin mun mielestäni olisi paljon tärkeämpää, että lukiossa just kirjoittaa ne aineet, mitkä itseään kiinnostavat. Eikä silleen, että kirjoittaa ne aineet, mitkä on pakko kirjoittaa, että pääsee kouluun.
Peppi [00:19:48]: Ja ylipäätään, että pitää tehdä tosi aikaisessa vaiheessa se päätös, että mitä kursseja sitten käy ja mitä kirjoittaa, että kerkeää käymään ne kurssit ennen kirjoituksia kasaan. Tarkoittaa sitten sitä, että melkein pitäisi olla jo joku haisu siitä, että mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä jo silloin lukion ekalla.
Sara [00:20:06]: Niin. Ja tuo oli hyvä, kun Peppikin nostit sen, että silloin sulle kirjoituksilla ei ollut niin iso painoarvo vaikka sen hakemisen kannalta, koska silloin kun mä aloitin lukion 2018, niin mä en silloin tiennyt todistusvalinnasta. Mä en tiedä, muut tuntuivat olevan jotenkin enemmän kartalla siitä, mutta mä en ollut kuullut siitä mitään. En mä ollut ajatellut vielä mitään yliopistoon hakua sillä tarkkuudella, että miten sinne haetaan. Mä tiesin, että sinne on joku koe ja varmaan sillä, mutta mä en ollut ajatellut vaikka sitä, että mistä aineista saa eniten pisteitä, niin sit mä vähän, niinkun... Ja se on ihan hyvä mun mielestä, kun sitten mä valitsin ne aineet just sen perustein, mitkä mua kiinnostaa. Ja sitten mä myös toki pärjäsin niissä paremmin, koska ne olivat mielestäni kiinnostavia. Mä oon ihan onnellinen, että en tiennyt sillon heti lukion alussa, että mikä on todistusvalinta ja mitä aineita siellä painotetaan. Se oli mulle ihan pelastus siinä kohtaa kyllä. En tiedä miten nykyään, kun lukiolaiset aloittavat lukioon, että onko siellä semmoisia, jotka eivät olisi hirveän tietoisia tuosta. Vai onko kaikilla jotenkin jo paineet siihen, että nyt pitäisi tietää? Tuntuu vähän raa'alta ajatus.
Peppi [00:21:10]: Niin. Kuulostaa, että on just hirveät paineet heti alusta alkaen.
Mari [00:21:15]: Joo, koska kyllä mun mielestä sen pääsykokeen pitäisi olla se ehkä pääväylä, millä suurin osa hakee, koska kuitenkin se on mun mielestäni aina ollut se. Ja nyt siitä on alettu tekemään, että se ei oliskaan enää se. Mutta sitten todistusvalinta on vaan tosi raaka sitten lukioikäisille.
Sara [00:21:34]: Niin on. Toki sillä voi päästä myös nopeasti lukiosta korkeakouluun, jos kirjoittaa hyvin ja vähän niinkun oikeat aineet. Sehän voi olla semmonen myös tapa hakea vähän eri kouluihin, että vaikka panostaisi yhteen, mutta on avoin ehkä muillekin vaihtoehdoille, niin sitten voi pitää sen todistuksen siellä vähän niinkun taustalla hakemassa. Mutta se toki sitten vaatii ne tietyt arvosanat vähän alasta riippuen.
Peppi [00:22:05]: Joo. Ja sitten toki se, että koska on kuitenkin ensikertalaiskiintiöt, niin aika tuurista on kiinni, että valitseeko ensimmäisellä kerralla sitten sellaisen alan, mikä oikeasti on itselle hyvä. Että sitten toisaalta, että onko se hyvä, että valitaan se silleen tosi nopeasti. Tavallaan sitten se pääsykoe ja siihen lukeminen kuitenkin ehkä vaativat sitä oikeasti motivaatiota alalle, niin sitten joutuu ehkä miettimään enemmän myös, että mihin hakee ja mitä oikeasti haluaa itse tehdä.
Sara [00:22:35]: Joo. Ja ehkä se valintakoekin auttaa siinä, että... No, toki nykyään, kun se on se vähän niin kuin lukioaineisiin perustuva, niin tilanne on vähän eri. Mutta voihan se eri tavalla jotenkin selvittää sitä, että haluanko mä just tälle alalle. Jos ne sen alan valintakoeaineet eivät tunnu itselleen jotenkin yhtään mieleisiltä, niin sitten se voi selvittää itselle sitä, että ehkä tämä ei olekaan se, mitä mä haluan tehdä. Mutta toki sitten avoimen väylä vielä tuossa erikseen, että siinä pääsee oikeasti just sen alan opintoihin käsiksi. Todistusvalinnasta ei semmoista alakohtaista osaamista, tai tutustumista siihen alaan tule. Sitten lähtee vähän niinkun eri tavalla liikkeelle ne opinnot kuin silleen, että olisi vaikka käynyt opintoja avoimessa.
Peppi [00:23:19]: Niinpä.
Mari [00:23:20]: Ja mun mielestä todistusvalinta ehkä vähän suosii niitä, jotka ovat jo lukion alussa paljon valmiimpia. Koska monella se lukio voi olla se prosessi siihen, että susta tulee valmis just korkeakouluelämää varten, niin et sä sitten ehdi enää siinä vaiheessa siihen todistusvalintaan mukaan, jos sä vasta lukion jälkeen olet tavallaan siinä, missä muut ovat olleet jo ehkä lukion alussa.
Sara [00:23:41]: Niin.
Peppi [00:23:43]: Niinpä.
Mari [00:23:44]: Mun mielestä lukio ei saa olla sitä pelkkää suorittamista. Sen pitäisi olla vielä sitä kasvun aikaa ja oppimista.
Sara [00:23:50]: Joo. Hyvin sanottu.
Peppi [00:23:53]: Jep.
Sara [00:23:54]: Usein todistusvalinnassa painottuvat paljon enemmän ne ensikertalaiset. Esimerkiksi meidän alallemme ja monille muillekin aloille ei edes voi hakea todistuksella, jos se ei ole ensikertalainen. Sekin on aika sellainen raaka rajanveto siinä mielessä, että ei sitten enää ole mahdollista hakea tietyille aloille todistuksella, jos se ei ole ensinkertalainen.
Peppi [00:24:14]: Niinpä.
Mari [00:24:15]: Kyllä se vähän kirpaisi katsoa, kun itsekin olisin päässyt todistuksella ja sitten vielä odotti pääsykoetuloksia ja oli silleen, että jos tuohon tulee nyt se, että mua ei valittu ja mä olisin päässyt todistuksella ja mä en vaan yksinkertaisesti silloin vielä tiennyt koko alasta.
Sara [00:24:28]: Just näin. Haluaisitko Peppi avata tuota avoimen väylää vähän enemmän? Mitä se käytännössä tarkoittaa, sillä hakeminen? Ja mitä se vaatii?
Peppi [00:24:35]: No, siinähän minimivaatimuksena on se, että käy avoimen kautta nimenomaan ravitsemustieteen perusopinnot, aineopinnot ja ihmisbilsan perusopinnot. Toki sitten alasta riippuen ne voivat olla tosi eri ne vaatimukset, mutta tuo taitaa olla 85 opintopistettä yhteensä, eli silleen semipaljon mitä vaaditaan, että pystyy tänne pääsemään. Kaikki olivat verkkokursseina. Osa oli vähän aikataulutetumpia, että oli pitkin sen kurssin sellaisia palautuspäivämääriä ja muita. Osassa oli enemmän rennompi toteutus, että periaatteessa vähän niinkun silloin kun kerkeää, niin voi tehdä sen kasaan ja näin. Mitäs muuta?
Sara [00:25:22]: Millä perusteella avoimesta sitten valitaan ne opiskelijat?
Peppi [00:25:26]: Eli avoimen väylän kautta ainakin meille oli ensisijaisesti silleen, että pääsevät ne, kenellä on eniten kursseja kasassa. Ja sitten niissä oli myös tavallaan painotetusti tavallaan eri kokonaisuuksista keskiarvon mukaan. Jos olisi saman verran kursseja, niin sitten ne arvosanat ratkaisevat. Mulla esimerkiksi oli se ihan minimimäärä kursseja kasassa, niin sitten ainakin omat arvosanat olivat sen verran hyvät, että pääsin kouluun. Mutta tietenkin sitten se oli eka kerta, kun oli tämä avoimen väylä auki, niin voi olla, että hakijoita oli silloin vielä vähemmän. Sitten en tiedä, riittäisikö vaikka tänä vuonna tämä minimimäärä enää.
Sara [00:26:05]: Niin. Ja tuossakin on sitten vähän sitten alakohtaisesti, että mitä kursseja vaaditaan ja kuinka paljon. Miten ne valitaan? Varmaan kaikissa on vähän se sama kuitenkin, että on ne tietyt kurssit, mitä pitää käydä. Sitten voi ehkä olla jotain lisäkursseja, jotka saatetaan ottaa huomioon vaikka tasapistetilanteissa.
Peppi [00:26:25]: Niin.
Sara [00:26:26]: Ja sitten valitaan vähän niinkun joko pisimmällä olevat, tai arvosanallisesti parhaat hakijat tai näin.
Peppi [00:26:29]: Joo. Ja siis tosiaan noiden kokonaisuuksien lisäksi, mitkä just sanoin, niin oli lista just kursseista, mitä kuuluu tähän meidän kanditutkintoon, mitä pystyy käymään myös avoimen kautta, niin niitä olisi voinut kerryttää just sieltä niin paljon, kuin vain ehtii tekemään. Itselläni ekalla hakukerralla ei ollut mahdollisuutta tehdä yhtään enempää tai ei olisi aika riittänyt, niin onneksi se riitti.
Sara [00:26:54]: Mitäs ne maksavat tällä hetkellä? Tiedätkö?
Peppi [00:26:59]: En mä muista.
Sara [00:27:03]: Koska mulla on sellainen muistikuva, että onko se joku 15 euroa per opintopiste useimmiten.
Peppi [00:27:08]: Siis, joo. Varmaan.
Sara [00:27:08]: Jotain sellaista.
Peppi [00:27:09]: Jotain tuonne päin.
Sara [00:27:13]: Mutta tämähän voi toki sitten muuttua. Että sitten kuitenkin ne opinnot maksavat, mutta sittenhän siinä on se, että jos ensikertalaisena hakee avoimen väylää pitkin ja pääsee sitä kautta, niin sitten saa ne rahat takaisin.
Peppi [00:27:20]: Joo, niinpä. Sitä muuten jos tekee näin, niin kannattaa sitten hakea ajoissa. Tiedän ainakin jonkun, kenellä oli sitten se hakupäivämäärä mennyt sivusuun. Mutta tässä nopeasti laskin, että jos se on tuo 15 euroa per opintopiste, niin tuo minimimäärä olisi semmoinen 1275 euroa. Että kyllä siihen tavallaan rahaa kyllä menee, mutta se on tosi siisti kyllä, että oli myöskin sitten tuommoinen vaihtoehto. Ja varsinkin jos on ensikertalainen, niin pystyy siitä sitten saamaan ne rahat takaisin.
Sara [00:27:49]: Niinpä. Ja kaikilla aloillahan nyt ei ole avoimen väylää ja meilläkin se on vasta tosi uusi juttu. Mitä sä ajattelet että on hyvää siinä, että pystyy hakemaan avoimen väylän kautta?
Peppi [00:27:59]: No, siinä se tulee paljon jotenkin palastellummin, se lukeminen. Sitten kun olet tehnyt yhden kurssin, niin sitten voit siirtyä seuraavaan. Ei tarvitse... Vähän se, miten Mari just sanoi tuosta pääsykoeprosessista, että on samaan aikaan tosi monta asiaa mielessä. Ja pitää pitää ne aktiivisena mielessä myöskin koko ajan. Niin, avoimessa siitä on hyötyä, että sitten saat tavallaan vähän niinkun keskittyä aina niihin, mitkä sillä hetkellä ovat käynnissä. Ei tarvitse koko ajan pitää mielessä ihan koko sitä kokonaisuutta. Ja sitten toki, jos olisi tosi epävarma vielä siitä, että kiinnostaako tämä ala täysin, niin sitten pääsee etukäteen testaamaan, että ovatko nuo opinnot kiinnostavia ja tälleen. Itsellä siitä ei ollut kyllä missään kohtaa epäselvää. Vaan innostus lisääntyi sitä mukaan, kun kävi niitä, kun oli niin mielenkiintoisia.
Sara [00:28:49]: Niin. Joo. Ja niitähän voi käydä myös silleen, että jos miettii että joku ala voisi kiinnostaa, niin käy jotain perusopintokursseja. Siitä ainakin aiheet alkavat tulemaan vähän tutuiksi.
Peppi [00:28:57]: Niin, totta.
Sara [00:28:58]: Ja sitten ainakin ne voi hyväksilukea sinne tutkintoon, vaikka ei avoimen väylällä hakisikaan.
Peppi [00:29:02]: Jep. Ja sitten toki tiedän myös sellaisia, jotka ovat hakeneet sekä pääsykokeella, että avoimen väylällä. Ja tavallaan pystyy ehkä sitten just kokeilemaan sitä pääsykoetta, mutta myös tavallaan, että jos ei nyt satu pääsemään, niin sitten on aina vähän mennyt eteenpäin niissä opinnoissa, kun vuoden aikana tekee niitä kursseja kuitenkin avoimessa.
Sara [00:29:25]: Niinpä. Ja sehän aina kuitenkin nopeuttaa sitä tutkintoa, jos silleen haluaa tehdä.
Peppi [00:29:31]: Niin, jep.
Sara [00:29:32]: Kuitenkin hyötyy. Mites Mari nyt, kun nuo pääsykokeet ovat muuttuneet ja se on nykyään se yhteinen pääsykoe monille aloille ja se perustuu niihin lukion oppiaineisiin, niin miten sä koet, että se valmisti sua opintoihin?
Mari [00:29:48]: No, suoraan sanottuna ei välttämättä mitenkään muuten kuin silleen, että kyllähän meidänkin opinnot, varsinkin nuo perusopinnot, ovat osittain luonnontieteisiin pohjautuvia. Ja meilläkin esimerkiksi ihmisbiologian kokonaisuus kuuluu meidän opintoihimme, niin nehän on pitkälti biologiaa. Siinä mielessä, joo. Mutta jos vertaa vaikka siihen aikaisempaan pääsykokeeseen, niin ehkä ei niin paljoa. Minusta tuntuu, että pääsykokeet ehkä enemmän nyt nykyään on semmonen lukion loppukoe heittomerkeissä, että testataan sitä, että miten hyvin se lukio on mennyt ja kuinka hyvin olet sieltä valmistunut tähän tulevaisuuteen. Eikä niinkään sitä, että testataan, että miten sä nyt jo handlaat korkeakoulun. Sitten korkeakoulu tulee sen jälkeen vasta. Ja kyllä mä koen, että sitten kun ne opinnot alkavat, niin ihan sama millä tavalla sä sinne kouluun olet päässyt, niin kyllä tulet siellä pärjäämään. Siinä ollaan sitten samalla viivalla ihan joka ikinen ja ne kurssit kyllä sitten opettavat sinulle hyvin, että mitä siellä täytyy oppia ja osata. Sinänsä pääsykoe nyt ei ehkä enää ole semmonen, että se valmistelisi sinut yliopistoon, mutta yliopisto sitten itse valmistaa sinut kyllä.
Sara [00:31:11]: Ja mielestäni tuo on tosi tärkeä muistutus, että kun pääsee sinne kouluun, niin kyllä siellä sitten on valmis pärjäämään. Mä itse asiassa pääsin varasijoilta. Mä olin ensin todistusvalinnalla varasijalla yhdeksän ja valintakokeella varasijalla kymmenen, mutta sitten kun mä pääsin lopulta todistusvalinnalla, kun ne varasijat siitä lähtivät liikkumaan, niin sitten tuli jotenkin semmonen olo, että olinko mä nyt se viimeinen joka pääsi, että pärjäänkö mä nyt siellä opinnoissa. Vaikka kyllähän siis oikeasti kun pääsee sisään, niin kyllä siellä sitten pärjää. Ja eri nämä valintaväylät kuitenkin valmistavat aina eri tavalla niihin opintoihin. Just todistusvalinnan kautta jos pääsee, niin yleensä sitten bilsa ja kemia on aika hyvin hallussa. Tai sitten nykyään tuo nykyinen valintakoe, niin sitten ne bilsa ja kemia on hyvin hallussa. Sitten kun tulee niiden kurssit ekana vuonna, niin ne on eri tavalla hallussa. Sitten, kun vaikka se vanha aineistopohjainen koe, niin siellä oli paljon semmoisia alaan liittyviä materiaaleja, joita on tullut sitten opintojen myötä tutuiksi, niin sitten ne olivat jo vähän tuttuja sieltä valintakoeluvuista. Ja sitten taas toisaalta avoimen väylä on ihan eri juttu tuossa, että sitten niitä opintoja on oikeasti konkreettisesti valmiiksi tehty. Se ala on tuttu. Tutkinnon voi tehdä nopeammin ja muuta tällaista. Ehkä on pystynyt jo miettimään, että mikä minua kiinnostaa tällä alalla ja tolleen. Kaikki valmistaa vähän eri asioihin, mutta mun mielestä, niinkun... Tai ainakaan mä en pysty ehkä sanomaan, että joku nyt valmistaisi toista paremmin tietylle alalle.
Peppi [00:32:36]: Niin, totta. Joo.
Mari [00:32:36]: Ja siis vaikka mä pääsin sinne mun aikaisempiinkin opintoihin nyt pääsykokeilla - silloin se oli vielä sen alan oma, ennen tätä uudistusta - niin silti mulla oli kun koulu alkoi, niin semmoinen olo, että mä olen huonompi opiskelija kuin ne, jotka ovat päässeet todistusvalinnalla. Koska sitten taas lukiossa mä olin semmonen perushyvä, että en mikään superhyvä, enkä mikään superhuonokaan. Mutta sitten kun sinne tuli niitä, jotka tulivat sinne semmoisella kirkkaalla L:n rivillä ja olisivat päässeet mihin vaan ne olisivat halunneet ja ne ovat tulleet sinne, niin mä olin silleen, että miten mä voin olla täällä, kun täällä on noita, vaikka mä pääsin sillä pääsykokeella, mikä testasi sitä alakohtaista osaamista, niin silti. Niin, ei se ole oikeasti siitä hakuväylästä kiinni. Musta tuntuu, että me kaikki tullaan olemaan siinä alussa ihan yhtä hädässä ja pelkäämään, että me ei pärjätä, vaikka oikeasti kyllä kaikki siellä pärjäävät.
Sara [00:33:24]: Juuri näin.
Peppi [00:33:27]: Jep. Ja sitten ainakin itsellä avaimen kautta on tullut paljon kursseja ja periaatteessa olen suht pitkällä opinnoissa, mutta sitten mulla ainakin kemian kurssit ovat olleet itsellä iso semmoinen kompastuskivi, että koska avaimen väylä ei välttämättä vaadi, että käy sitä kemiaa ollenkaan, niin sitten kun ei ole mitään pohjaa ja yhtäkkiä isketään todella laajoja kursseja, missä edetään tosi nopeasti. Niin, että kyllä varmasti kaikilla on jotain sitten, minkä kanssa vähän struglaa.
Sara [00:33:57]: Niinpä, just näin. No, jos ei pysty tai ei kannatakaan ehkä nostaa toisia väyliä mitenkään muita paremmaksi, mutta tuleeko teille mieleen jotain, että millaisessa elämäntilanteessa, tai millaiselle hakijalle mikäkin väylä toimisi hyvin - tai toisaalta ei toimi.
Mari [00:34:15]: Musta itsestäni tuntuu, että pääsykoeväylä on tehty just semmoiseksi, että se sopii ihan kenelle vaan elämäntilanteesta riippumatta. Toki jos sulla on tosi paljon elämässä muutenkin meneillään, niin ehkä kannattaa miettiä, että oletko valmis sitoutumaan, koska se on tosi pitkä aika, mitä sun pitää siihen pääsykokeeseen lukea. Ja sitten se pitää tehdä silleen loppuun asti, jos sä siihen lähdet. Tai ei tietenkään ole pakko, mutta että se on tosi pitkä prosessi. Jos on tosi paljon elämässä muutenkin, niin ehkä se ei sitten ole sua varten. Mutta tavallaan periaatteessa ihan kuka vaan voi lähteä siihen projektiin, jos vaan tarpeeksi tahtoo.
Peppi [00:34:51]: Hauska, koska minä olisin sanonut avoimen väylästä kanssa, että periaatteessa se on ihan kenelle vaan. Koska siinä taas pystyy tosi paljon itse säätelemään sitä, että missä tahdissa ne opinnot tekee. Sitten jos on tosi kiireistä arkea, niin voi venyttää sitä useampaan vuoteen. Tai sitten, jos pystyy tekemään tosi tiiviiseen tahtiin, niin sitten just siinä kahdessa vuodessa. Että periaatteessa kenelle vaan. Mutta ehkä sitten avoimen väylä voisi olla erityisesti, jos vaikka on alanvaihtaja ja vähän aikuisempi jo työelämässä ja tälleen, että se muu elämä ei ehkä anna periksi sille, että pystyisi lukemaan siihen pääsykokeeseen koko ajan. Sitten tuo voi olla hyvä vaihtoehto.
Sara [00:35:32]: Joo. Musta tuntuu, että meidän väylien isoin ero on just siinä ajankäytössä. Ehkä sitten avoimen väylässä sä pystyt enemmän jotenkin priorisoimaan sitä muuta elämää. Ja sitten avoimen väylä tulee vähän siinä ohella, kun sitten taas jos sä haet pääsykokeisiin, niin sitten se pääsykoe tulee ja muu tulee siinä ohella. Se on ehkä se ero. Että kuka vaan voi lähteä kumpaan vaan, mutta sitten sun pitää vaan päättää, että kumpi on sulle se ideaalimpi. Vähän ehkä pidempikestoinen projekti tai prosessi, vai sitten se että toivottavasti pääsykokeella pääsisi heti sisään ja joutuisit käymään sen työn vaan kerran?
Peppi [00:36:17]: Joo. Toki sitten pääsykokeessakaan ei ole mitään takuita siitä, että vuodessa pääsee. Voihan se olla ihan yhtä pitkä projekti, kuin avoimen kautta myöskin. Että siinä on puolensa ja puolensa.
Sara [00:36:24]: Niinpä. Mutta ainakin siinä oppii sitten siis opiskelemaan. Koska se vaatii niin paljon semmoista aktiivista mieleenpalauttamista, tavallaan aktiivista tiedon muistamista, tai sellaista. Siinä kyllä varmasti opiskelutekniikat hioutuvat, kun valintakokeeseen lukee. Senkin kannalta ihan varmaan hyvä se. Toki todistusvalinta ja ylioppilaskokeisiin lukeminen sama juttu, että sitten jos se on ensikertalainen, niin sittenhän se ylioppilaskokeiden korottaminen voi olla mukavakin vaihtoehto, jos se tuntuu itselle sellaiselta.
Peppi [00:36:56]: Niin. Ja sitten saa ainakin keskityttyä siihen yhteen aineeseen aina kerrallaan. Ei tarvitse olla muistamassa ihan kaikkea sekä bilsasta että kemiasta silloin pääsykoepäivänä, vaan yksi asia kerrallaan.
Sara [00:37:09]: Niin, jep. Hyvin tiivistetty. Voin vielä kuulijoita sen verran rauhoittaa tässä, että vaikka puhutaan pitkistä valintakoeprosesseista ja muista, niin me kaikki puhutaan nyt ravitsemustieteen näkökulmasta ja meillä on kuitenkin silleen suhteellisen paljon hakijoita suhteessa siihen, että kuinka paljon aloituspaikkoja meillä on. Että alat ovat tosi erilaisia ja riippuu ihan myös siitä taustasta, että millainen se valintakoeprosessi on, että kuinka paljon se sitten vaatii työtä. Tietysti joillain hakupainealoilla enemmän, kuin joillain toisilla. Mutta ei tarvitse sitäkään pelätä, että elämässä ei olisi mitään muuta, kuin se kouluun hakeminen. Kyllä ainakin mä koen, että kaikki mun kaverit, jotka ovat vaikka pidempäänkin hakeneet, niin ovat kuitenkin tehneet vaikka mitä siinä ohella. Nähneet elämässä kaikkea, matkustelleet, tehneet töitä, opiskelleet muita juttuja ja näin. Ehtii kuitenkin muutakin tekemään kuin kouluun hakemaan, vaikka tässä nyt puhutaan nimenomaan tästä kouluun hakemisesta.
Peppi [00:38:14]: Joo.
Mari [00:38:16]: Kyllä. Ja myös toinen lohdutuksen sana, että vaikka me nyt puhutaan, että on paljon osattavaa, niin kaikkea ei tarvitse osata. Ja mä uskon, että tämä koskee kaikkia valintakokeita, että siis sen kokeen läpipääsyraja tai se, että millä sä pääset kouluun, ei todellakaan ole 100 prosenttia.
Sara [00:38:31]: Niin.
Mari [00:38:32]: Sä voit myös olla osaamatta asioita ja silti päästä kouluun.
Sara [00:38:37]: Just näin.
Mari [00:38:38]: Sit sun täytyy vaan osata priorisoida niitä asioita, mitkä sä handlaat ja keskittyä niihin. Ja ne vaikeat asiat, niin välttämättä sun ei tarvitse koskaan edes oppia niitä.
Sara [00:38:49]: Miten se muuten menee? Pitääkö siinä kokeessa tehdä kaikki tehtävät, vai valikoida silleen ylppäreiden tyyliin jotkut tietyt? Vai saako siinä jättää osan tehtävistä tekemättä? Miten se menee?
Mari [00:38:57]: No siis, kun mä hain nyt ravitsemustieteille, niin meillä esimerkiksi oli että sisään pääsi, kun osasi 40 prosenttia kokeen tehtävistä, eli siis alle puolet. Eli pystyi jättämään siis myös tehtäviä tekemättä ihan huoletta. Että se on oikeastaan siis aikapaine, se koe.
Sara [00:39:15]: Aivan, eli niin paljon kuin ehtii tekemään.
Mari [00:39:17]: Eli niin paljon, kuin ehtii tekemään. Ja sitten just se on ehkä siinä se mikä sitten erottelee, ketkä pääsevät kouluun ja ketkä eivät, että osaa valita sieltä ne itselleen hyvät tehtävät. Että kun siellä on oikeasti melkeinpä kaikesta jotain, niin sitten sun pitää löytää ne, mihin sä osaat vastata ja missä saat ne pisteet.
Sara [00:39:34]: Joo. Tuo oli hyvä lisäys. Mulle myös semmoista uutta. En ole tähän nykyiseen kokeeseen hirveästi perehtynyt.
Mari [00:39:41]: Joo. Se on vähän se, että kun on niin paljon hakijoita, niin sitten se aika on se, mikä on se. Että kun tosi moni osaa samat asiat. Just koetaktiikalla on tosi iso merkitys.
Sara [00:39:54]: Joo, hyvä nosto. Sitten voitaisiin käydä muutamia tämmöisiä ehkä myyttejä tai väittämiä läpi, mitä näihin eri hakuväyliin liittyy. Te pääsette nyt näitä kommentoimaan.
Peppi [00:40:08]: Okei.
Mari [00:40:09]: Yes.
Sara [00:40:10]: Kun ensikertalaisuuden menettää, on mahdotonta päästä yliopistoon.
Peppi [00:40:15]: No, täällähän mekin ollaan.
Mari [00:40:15]: Tässä on kaksi elävää esimerkkiä.
Peppi [00:40:20]: Ja voi päästä useampaan eri väylään myös. Vaihtoehtoja on, kunhan löytää itselleen sellaisen sopivan.
Mari [00:40:23]: Ehdottomasti. Ja mun opo lukiossa sanoi, että keskiarvoisesti ihmisellä tulee olemaan kaksi tutkintoa elämän aikana. Mä olin sillon silleen, että ei tule. Ei, tämä ei pidä paikkaansa. Miten kukaan jaksaisi? Ja sitten mä itse menin ensin toiselle alalle ja totesin, että tämä ei ole mun juttuni, että tästä tulee nyt kaksi tutkintoa.
Sara [00:40:50]: Jep. Vaikka osa paikoista on varattu ensikertalaisille, niin ei ole mitenkään mahdotonta enää päästä.
Peppi [00:40:53]: Ei. Siellä on aina muillekin. Tai oletan, että ei varmastikaan ole missään silleen, että vain ensikertalaisena voisi päästä.
Sara [00:41:00]: Just näin.
Mari [00:41:02]: Ja usein jopa pääsykokeessa taidetaan priorisoida ei-ensikertalaisia, tai että niillä saattaa olla jopa paremmat tsäänssit päästä pääsykokeella, kuin ensikertalaisilla. Koska ensikertalaisilla on se todistusvalinta. Tai ainakaan se ero ei ole mitenkään merkittävä siinä pääsykokeessa.
Sara [00:41:21]: Joo, jep. Mun muistaakseni ainakin meillä on nyt ollut silleen, että se todistusvalinta on kokonaan ensikertalaisille ja sitten valintakokeissa muutama paikka on varattu ensikertalaisille. Mutta kyllä se on ihan pienestä osasta.
Peppi [00:41:33]: Jep. Ja sitten siitä loput eivät ole ei-ensikertalaisille, vaan ihan kenelle tahansa.
Sara [00:41:38]: Kaikille. Niinpä.
Peppi [00:41:42]: Muistan, että joskus luin sitä silleen kauhuissani, että onko täällä vaan näin vähän ensikertalaisille. Se kuulosti epätasa-arvoiselta, mutta sitten olin lukenut sen väärin.
Sara [00:41:49]: Joo. Seuraava. Todistusvalinnalla päästessä ei ole yhtä valmis opintoihin, kuin valintakokeella tai avoimen väylän kautta päästessä.
Peppi [00:41:59]: No, mehän sivuttiin tätä jo vähän, että kyllä varmaan... Siis, on eri lähtötasoja, mutta tavallaan kaikki ovat kuitenkin ihan yhtä valmiita. Sitten siellä ehkä painottuvat vain eri asiat, mitä osaa jo valmiiksi ja mitä ei.
Mari [00:42:13]: Jep. Siis kyllähän avoimen väylä totta kai, kun sä käyt jo niitä kursseja, niin sä olet valmiimpi. Sä hyväksiluet ne kurssit muutenkin, niin sä olet edellä muita.
Sara [00:42:24]: Lähempänä valmistumista.
Mari [00:42:25]: Niin, mutta että kaikki käyvät ne samat kurssit. Et sä ole sen tavallaan valmiimpi yliopistoon kuin kukaan muukaan, koska kaikki tulevat käymään ne ihan tismalleen samat kurssit kuitenkin jossain vaiheessa.
Peppi [00:42:33]: Niin. Periaatteessa sitä voisi enemmän verrata siihen, ennen kuin on aloittanut niitä avoimen kursseja, että mikä se lähtötaso on ollut silloin.
Mari [00:42:41]: Juuri niin.
Peppi [00:42:40]: Varmastikin täysin sama.
Mari [00:42:43]: Ja niitäkin voi tehdä kuka vaan, niin kuka vaan voi myös pärjätä korkeakoulussa ihan alasta riippumatta.
Peppi [00:42:49]: Kyllä.
Sara [00:42:50]: Yes. Sitten valintakoe ei nykyään valmista alakohtaiseen osaamiseen.
Mari [00:42:55]: No, tätäkin me vähän jo sivuttiin, mutta siis periaatteessa tuo on osittain totta, koska just se pääsykoe testaa enemmän sitä lukioajan osaamista. Mutta että kyllähän kaikki osaaminen on aina hyvästä. Ja sitten toisaalta siinä just pääsykokeisiin lukiessa sun pitää opetella opiskelemista ja sitä, että miten sä opiskelet tehokkaasti. Ja kaikki se on aina kotiin päin sitten, kun sä pääset korkeakouluun. Kyllä se valmistaa siihen opiskeluun. Mutta ehkä ne alakohtaiset opinnot on sitten semmoinen, mihin se ei enää samalla lailla valmista.
Sara [00:43:35]: Niin. Ja kuitenkin se yleensä rakentaa pohjaa, tai jotenkin niitä aiheita tarvitsee siinä. Kyllähän meillä tarvitsee sitä kemian ja ihmisbiologian ymmärrystä.
Mari [00:43:42]: Jep. Se on ehkä semmoinen just, että se on semmoinen tosi hyvä pohja lähteä rakentamaan sitä omaa alaa, kun niinkään että sä opettelisit jo oman alan juttuja ennen kuin tulet sinne opiskelemaan sitä omaa alaa.
Sara [00:43:54]: Niinpä. Yksi kysymys vielä muuten tuosta valintakokeesta. Onko siinä nimenomaan ihmisbiologia, vai voiko siinä olla kaikkea lukiobilsaa?
Mari [00:43:58]: Kaikkea.
Sara [00:44:00]: Myös ekologiaa ja...
Mari [00:44:01]: Se koe perustuu kemian ja bilsan lukion oppimäärän pakollisiin ja syventäviin kursseihin, eli ihan kaikkea mahdollista siellä voi olla. Mutta yleensä... Tämä on nyt tämmöinen yleistys. Ei aina, mutta yleensä se ehkä painottuu enemmän sinne ihmisbiologian puoleen, koska se on sen tyylinen ja sen alojen koe. Mutta voi olla myös siis mitä vaan.
Sara [00:44:26]: Niin. Ja tuossakin voi ajatella niin, että vaikka nyt ehkä ekologia ei ole aiheena semmonen, josta itse hyötyisi sillä omalla alalla, niin se on taas ne siis opiskelutekniikat ylipäätään, mitä siinä joka tapauksessa sitten oppii.
Mari [00:44:38]: Kyllähän se tavallaan testaa myös motivaatiota.
Sara [00:44:41]: Niin.
Mari [00:44:42]: Ihan vaan se, että okei, että on valmis opettelemaan vaikka suotyyppejä, että pääsen ravitsemustieteelle.
Sara [00:44:47]: Niinpä. Joo, hyvä lisäys. Ja eihän millään alalla kaikki kurssit ikinä ole semmoisia kivoja, että yes, ihanaa - tämä on just sitä, mitä mä haluan tehdä. Vaan siellä on niitä vähän pakkopullakursseja, jotka on pakko suorittaa, jotka eivät itseä niin kiinnostaisi. Pätee sitten siihenkin, että motivaatiota testaa samalla. Sitten, todistusvalinnalla on liian iso painoarvo yliopistoon hakemisessa nykyään.
Mari [00:45:16]: No, mun mielestä ehkä kyllä.
Peppi [00:45:17]: Ainakin, jos se todistusvalinta on vain ensikertalaisille, niin ehkä sitten. Jos kaikilla olisi mahdollisuus käydä korottelemassa niitä yhtä lailla, niin ehkä se voisi sitten olla vaikka 50-50.
Mari [00:45:31]: Jep. Joo. Jotenkin silleen mä ymmärrän sen, että halutaan sitä, että ei tulisi niitä välivuosia, koska just, että menis putkessa sinne työelämään asti kaikki. Mutta jotenkin mun mielestä se rajaa liikaa just sitä, että ketkä ovat valmiimpia ja ketkä sitten taas eivät. Ja sitten sekin on kyllä, kuten myös pääsykokeisiin lukeminen on iso projekti, mutta onhan sekin sitten, että sä uusit vaikka useampaa ainetta, niin kyllähän sekin vie oman aikansa ja on silleen kuormittavaa. Ja todistusvalinnassakin on se, että siinäkin on vain se yksi päivä syksyllä ja keväällä, mitkä ratkaisevat sitten sen koko asian onnistumisen ja pärjäämisen. Niin, sekin on kuormittavaa.
Peppi [00:46:18]: On.
Mari [00:46:19]: Niin, sitten jotenkin olisi kiva, että ne olisivat ehkä vähän tasapainoisemmat ne eri väylien prosentit.
Peppi [00:46:27]: Niinpä.
Sara [00:46:28]: Avoimen väylä on liian hidas ja kallis.
Peppi [00:46:28]: Se varmaan riippuu ihan ihmisestä. Itselläni nyt sattui olemaan hyvä tilanne, koska olin tehnyt niitä jo vähän silleen ihan muuten vaan jo valmiiksi. Ja sitten kun tuli tieto avoimen väylästä, niin sitten pystyi käyttämään siihen vain sen vuoden, minkä toisaalta olisi käyttänyt joka tapauksessa, jos olisi hakenut pääsykokeella. Mutta siis, vaihtelee. Varmaan voi olla myös hidas jonkun mielestä, mutta kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin eihän se ole taattua, että vuodessa vaikka pääsee myöskään valintakokeella. Voi olla, että siihen joutuu käyttämään ihan yhtä lailla useamman vuoden. Ja avoimen väylässä on kuitenkin sitten se positiivinen puoli, että koko ajan on tehnyt jotakin eteenpäin sen kannalta. Toki sitten valintakokeessa on lukenut niitä samoja asioita ja sitten seuraavana vuonna se osaaminen kerrostuu siihen päälle, että ihan hyödyllisiä kumpi tahansa. Ja tuosta, että se on kallis, niin... No, ainakin jos saa sen hyvityksen takaisin, niin sittenhän se ei ehkä niin paljoa kirpaise. Ja sitten se on tosi paljon myös siitä kiinni, että mille ajanjaksolle se jakaantuu, ne maksut. Joo, kyllä ainakin joskus silloin viimeisenä vuonna kun niitä kävin, niin maksoin kerrallaan jonkun opintokokonaisuuden. Siihen meni monta sataa euroa ja tälleen, niin ei se nyt silleen mukavaa ollut, mutta sitten ainakin tiesi tavallaan, että haluaa tänne tosi kovasti, kun on valmis siihen sen verran panostamaan. Mutta sitten kyllähän sekin periaatteessa on vähän epätasa-arvoista, että onko kaikilla sitten sama mahdollisuus päästä. Että niin, puolensa ja puolensa siinäkin.
Sara [00:48:07]: Niin, jep. Ja toisaalta jos sitä hintaa miettii, niin se että tekee niitä opintoja etukäteen, niin sehän nopeuttaa sitä itse tutkintoa, mikä voi sitten... No, periaatteessa jos alkaa laskemaan silleen, että tekee vaikka osa-aikaisesti töitä niiden avoimen opintojen ohella, versus sitten se palkka mitä saa muutaman vuoden päästä, kun on valmistunut ja toivottavasti työelämässä sen tutkinnon jälkeen, niin sitten kuitenkin lopputulos voi olla se, että se käytetty rahasumma ei ole niin iso suhteessa siihen, mitä se aiheuttaa vaikka ansiotulojen lisääntymisessä, tai tuommoisessa.
Peppi [00:48:45]: Jep. Ja tälleen jälkikäteen enhän minä nyt tässä kohtaa enää sitä muistele, että mitä rahaa minulla on sinne palanut. Siinä kohtaa kun niitä on maksellut, niin se on vähän kirpaissut, mutta nyt on silleen... Se on jo ollutta ja mennyttä.
Sara [00:49:00]: Mm. Tuo vastaa muuten myös siihen hitauteenkin. Se, että käyttää ensin aikaa siihen, että tekee niitä opintoja avoimessa johtaa siihen, että tutkinnon tekee yleensä nopeammin. Meillähän nyt moni, joka tulee avoimen väylän kautta, niin on tehnyt vuodessa kanditutkinnon ja sitten kaksi vuotta maisteria, niin sehän nopeuttaa sitten tosi paljon sitä.
Peppi [00:49:17]: Jep. Niinpä.
Mari [00:49:18]: Ja sitten vielä tuohon, että se on kallista, niin nykyään myös aika useat ottavat pääsykokeeseen valmennuskursseja.
Sara [00:49:24]: Totta.
Peppi [00:49:25]: Totta.
Mari [00:49:26]: Mitkä myös ovat aika kalliita, ne kalleimmat varsinkin. Niin, sinänsä molemmat jossa tavallaan sulla on se, että sä haluat sinne kouluun tosi, tosi paljon ja olet valmis näkemään mitä vaan sen eteen, niin aika usein sä olet myös valmis maksamaan siitä valmennuskurssista.
Peppi [00:49:40]: Totta.
Mari [00:49:40]: Itsekin maksoin.
Peppi [00:49:43]: Niin, että eivät ne summat välttämättä edes ole niin erilaisia, ainakaan jos ottaa jonkun oikeasti tosi kattavan valmennuksen.
Mari [00:49:46]: Niin. Varsinkin, jos useamman vuoden joutuu pääsykokeisiinkin lukemaan, niin siitäkin tulee aika iso summa sitten lopulta.
Peppi [00:49:55]: Jep.
Mari [00:49:56]: Joo, hyvä pointti tuokin. Toki pääsykokeissa ei ole pakko ottaa valmennusta, että sä pääset myös halutessasi ilmaiseksi.
Sara [00:50:04]: Jep.
Mari [00:50:05]: Mutta jos on valmis näkemään sen, että laittaa rahaa, niin avoimen väylä tai pääsykoevalmennus, niin molemmat maksavat.
Sara [00:50:15]: Sitten päästään ihanaan osioon. Pääsette jakamaan vielä vinkkejä sellaisille, jotka ovat hakemassa yliopistoon, tai haluaisivat hakea yliopistoon. Mikä on semmoinen joku teidän yksi tärkein vinkki yliopistoon hakemiseen teidän sillä omalla väylällänne, millä olette päässeet?
Mari [00:50:32]: No, mun väylässä mun ehdoton vinkki on se, että opettele opiskelemaan. Sen lisäksi, että sä joudut opiskelemaan totta kai myös biologiaa ja kemiaa, niin mitä tehokkaammin sä opiskelet, niin sitä paremmin sä opit. Siinä kun sä alat lukemaan, niin opettele, mitkä ovat sulle toimivia opiskelutekniikoita. Miten sä opiskelet silleen, että se aika tulee käytettyä tehokkaasti hyödyksi, jotta sulla myös sitten jää sitä vapaa-aikaa, se opiskeluaika ei veny ja kaikki on mahdollisimman tehokasta? Se on niin iso prosessi, niin mitä tehokkaammin sä sen teet, niin sitä parempi se lopputulos on. Ja se, kun sä opiskelet ja luet, niin se, että kauanko sä luet ja opiskelet ei kerro mitään siitä, että kuinka hyvin sä osaat. Joku toinen voi käyttää puolet siitä ajasta, mitä sä käytät siihen lukemiseen ja olla sua parempi vaan sen takia, että se osaa opiskella tehokkaasti.
Peppi [00:51:20]: Jep, tosi hyvä vinkki. Minä ehkä avoimen väylän kautta ajattelisin, että kannattaa realistisesti miettiä sitä, että mihin oma aika riittää. Että joo, niitä kursseja kannattaa kasata mahdollisimman paljon, mutta kannattaa samalla pitää kuitenkin huolta, että arvosanat ovat hyviä ja opit ne asiat oikeasti, niin silleen realistisesti miettii, että kuinka paljon niitä kannattaa haalia. Ja tehdä joku järkevä suunnitelma. Ja mun mielestä avoimen väylän opintojen aikatauluttamiseen saa myöskin yliopistolta apua. Sieltä jostain netistä löytyvät yhteystiedot, niin hyödyntää myös sitten tuommoisia, jos tuntuu itsestä vaikealta, että ei ihan tiedä kuinka paljon aikaa nämä vaikka vaativat ja tällä tavalla.
Sara [00:52:09]: Joo, tosi tärkeitä. Miten te sanoisitte, että miten voisi valmistautua sille alalle, nyt tässä tapauksessa ravitsemustieteelle, jo ennen opiskelupaikan saamista? Muutenkin, kuin tämän valintakokeeseen lukemisen, tai avoimen kurssien lisäksi.
Peppi [00:52:22]: No siis, periaatteessahan tästä aiheesta voi lukea vaikka kuinka. Ihan itsenäisesti, etukäteen. Jos aiheet kiinnostavat, niin löytyy kuitenkin vähän kaikenlaista tietoa. Voi myös silleen tavallaan harrastuksena paneutua aiheisiin. Se varmasti auttaa myös siihen, että kuinka valmis sitten kouluun päästessä on. Mutta ei tietenkään ole mikään pakko tehdä mitään tuommoista ekstraa.
Sara [00:52:51]: Niin. Just podcastit, alan kirjat tai joku tuommoinen.
Peppi [00:52:55]: Joo, just.
Sara [00:52:56]: Paljonhan on semmoista ammattikirjallisuutta, että jos vaikka liikuntaravitsemus kiinnostaa, niin joku liikuntaravitsemuksen perusteos, tai ravitsemustiedekirja. Tai varmasti muillakin alueilla on vastaavia tällaisia ns. peruseepoksia, niin niitä kannattaa katsoa.
Peppi [00:53:09]: Jep.
Mari [00:53:11]: Minusta tuntuu, että meidän alalla varsinkin on aika aktiivisia sosiaalisen median tuottajia, niin semmoisia kannattaa seurata ja katsoa. Ne usein jakavat just omaa arkeaan vaikka opiskelujen aikana ja opiskelujen jälkeen, niin siitä saa tosi paljon kiinni siitä, että millaista se sitten oikeasti konkreettisesti on.
Peppi [00:53:27]: Jep. Ja saa motivaatiota myös siihen opiskeluun sitä koetta, avoimen väylää tai mitä tahansa varten.
Mari [00:53:34]: Ja toisaalta myös näkee sen, että täällä on tosi monenlaisia ihmisiä, että itsekin hyvin mahtuu tänne mukaan sitten.
Peppi [00:53:42]: Niin, totta.
Sara [00:53:43]: Joo, ihana. Miten te tekisitte nyt eri tavalla kuin silloin, kun te haitte? Voitte ammentaa joko siitä ravitsemustieteiden hausta tai sitten edellisille alueille hausta, jos tulee jotain mieleen?
Mari [00:53:58]: No, mä ainakin itse priorisoisin vielä enemmän lepoa. Mä priorisoin sitä jo nyt tosi paljon, mutta sitä ei voi oikeasti painottaa liikaa kuinka tärkeää on myös se, että on muutakin. Että muistaa levätä, tehdä kaikkea kivaa ja pitää niitä vapaa päiviä. Mä ehkä vielä enemmän painottaisin itselleni sitä. Ja varsinkin palautumista siinä, että uni on tosi tärkeää. Saatoin ehkä vähän sitä laiminlyödä tuossa keväällä. Niin, että pitää siitä omasta hyvinvoinnista huolta tosi, tosi tarkkaan. Sen mä tekisin vielä toisin, että mä panostaisin siihen vähän vielä enemmän.
Sara [00:54:35]: Jep. Hyvä.
Peppi [00:54:39]: Mulla tuli tuo täysin sama mieleen kyllä. Tälleen jälkikäteen kun miettii, niin on kyllä... Varsinkin tuo viime vuosi meni semmoisessa putkessa, että en oikein muista, että olisin tehnyt mitään muuta kuin töitä tai opiskeluja. Niin, se on vähän ankea miettiä jälkikäteen sitä aikaa. No, sitten siinä kohtaa kun sain tietää koulupaikasta, niin mulla oli suuret suunnitelmat, että mä kesällä lukisin kemiaa, silleen valmentavana. Mutta en sitä tehnyt ja olen vähän sitä kyllä katunut jälkikäteen, että olisi voinut periaatteessa käyttää siihen aikaa. Toisaalta taas sitten se oli tosi huojentavaa, että kun olin saanut tiedon koulupaikasta ja mulla alkoi kesäloma tyyliin siihen perään, niin sitten oli ihana kyllä vaan olla. Mutta joo, kemian kursseja kävisin etukäteen. Ja nehän pystyvät tekemään myös niitä kemian kursseja jo avoimessa, että jos vaan on siihen aikaa ja energiaa paneutua, niin nehän voi tehdä siellä jo etukäteen alta pois, niin ei sitten jumita niiden kanssa nyt täällä koulussa.
Sara [00:55:37]: Ja toisaalta jos sulla oli se hakukevät tosi tiivis, niin ehkä ihan hyvä, että siinä kesällä vähän hengähtää.
Peppi [00:55:42]: No joo, se on ihan totta kyllä, että se varmasti tuli ihan tarpeeseen. Syynsä siihen, että minkä takia niihin ei sitten kemian kirjoihin tarttunut.
Sara [00:55:52]: Niinpä. Ja sitten kuitenkin on alkamassa uudet opinnot, niin ihan hyvä kuitenkin noin.
Peppi [00:55:57]: Jep.
Sara [00:55:58]: No, miten pitää semmoista motivaatiota tai toivoa yllä jos tuntuu, että on rankka hakuprosessi, tai vaikka se useamman vuoden kestää, että saa koulupaikan?
Mari [00:56:09]: No, ehdottomasti ainakin se, että pitää semmoisia välietappeja. Että ei näe vain sitä kokonaisuutta, vaan jakaa sen semmoisiin itselleen järkeviin osiin. Että sitten aina kun saavuttaa jonkun, niin tietää, että nyt mä olen jo päässyt tänne asti, että mä oon jo näin pitkällä. Ja sitten just semmonen itsensä palkitseminen ainakin toimii minulle itselleni, että kiittää itseään siitä työstä, minkä on jo saanut aikaiseksi. Mun mielestä se motivoi tosi paljon. Ja toisaalta siis motivaatiohan on asia, minkä sä itse luot. Se ei ole mitään synnynnäistä, niin sun pitää myös pitää huoli siitä itse, että sä motivoit itseäsi sulle sopivilla tavoilla jatkuvasti. Se on jatkuvaa työtä.
Peppi [00:56:51]: Mulle ei tule mitään mieleen, mitä voisin lisätä tuohon.
Sara [00:56:56]: No, se oli sitten sillä selvä.
Peppi [00:56:59]: Niin.
Sara [00:57:00]: Joo. Miten sitten käsitellä epävarmuutta, tai pettymyksiä?
Peppi [00:57:02]: No, kannattaa ainakin... Jos nyt tulee pettymys pääsykokeen tai haun kanssa, niin oikeasti antaa itselleen aikaa päästä siitä yli. Heti ei tarvitse olla ihan fine myöskään sen kanssa.
Mari [00:57:14]: Jep. On tosi tärkeää kyllä, että antaa itsensä tuntea ihan jokaisen tunteen, mitä sen pettymyksen jälkeen tulee. Ja just niin pitkään, kuin siltä tuntuu. Ne tunteet ovat ihan todella valideja ja niitä kokee ihan joka ikinen, joka on siinä samassa tilanteessa. Anna itsesi tuntea ne. Ja sitten toisaalta mun mielestä on myös tosi tärkeää se, että varsinkin just sen hakuprosessin aikana, niin pidä huoli, että sun elämässäsi on muutakin kuin se hakuprosessi. Koska just siinä vaiheessa, jos se ei nyt menekään nappiin heti ekalla kerralla, niin siinä vaiheessa sun elämässäsi on kuitenkin jotain sen hakuprosessin jälkeenkin, mikä sitten just auttaa sua pääsemään yli siitä pettymyksestä ja jatkamaan eteenpäin. Että on niitä kavereita, joku kiva harrastus tai jotain kivaa mikä muistuttaa siitä, että okei, että tämä ei ole maailmanloppu. Tämänkin jälkeen on vielä elämää ja hyvää sellaista.
Sara [00:58:13]: Jep.
Peppi [00:58:14]: Niinpä. Tuossahan voisi tehdä silleen... Mulla oli useampana pääsykoevuonna esimerkiksi silleen, että kun oli toukokuun käyttänyt lukemiseen, niin sitten siinä kesäkuun alussa oli tehnyt joitakin kivoja suunnitelmia, että kävi miten kävi, niin sitten on jotain mitä odottaa myös muuta.
Sara [00:58:28]: Joo. Tuo on hyvä. Itse asiassa nousi semmoinen muisto mieleen, mitä en ole pitkään aikaan muistellut, mutta kun puhuitte tuossa, että saa tuntea ne tunteet ja ei tarvitse olla heti fine, kun... Nyt tämä tuntuu ihan tälleen hauskalta, mutta silloin se ei ehkä ollut hauskaa. Oli siis tullut todistusvalinnan tulokset. Mä olin silloin edellisten pisterajojen perusteella aika varmoin mielin, että pääsisin suoraan sillä. Mutta sitten kun tuli se tulos ja oli se yhdeksäs varasija ja mä ajattelin, että tämä ei tule liikkumaan tuosta mihinkään, että mä en nyt päässyt kouluun, niin totta kai sitä sitten itki sen illan ja oli tosi pettynyt. Vähän semmonen pettymys itseeni, että miten mä nyt olin niin jotenkin varma, että ne eivät nousisi noin paljoa ne rajat, tai muuta. Vaikka mä vertasin lopulliseen rajaan ja ensimmäiseen rajaan, koska sehän lähtee siitä sitten vielä tippumaan, kun ihmiset pääsevät ylempiin hakukohteisiin ja muuta. Mutta kuitenkin, niin siinä tuli se pettymys, itku ja muuta. Niin, sitten kun mun äiti on tällainen ratkaisukeskeinen ihminen, niin sitten... Niin olen minäkin, mutta myös hän, niin sitten häneltä tuli aika lailla heti sellainen kommentti, että nyt vaan alat lukemaan siihen pääsykokeeseen sitten nopeasti, että kyllä sinulla on tässä vielä joku viikko aikaa, tai jotain. Ja sitten, kun mä olen silleen, että mä en suurin piirtein näe niitä materiaaleja kyynelteni läpi ja sitten sä sanot mulle näin, niin... Se oli semmonen hetki, että ei tarvitse olla heti fine. Tämmönen nyt muisto oli.
Peppi [00:59:44]: Joo. Vinkki - älä juttele liian ratkaisukeskeisille ihmisille.
Sara [00:59:49]: Just näin.
Peppi [00:59:49]: Se saa tuolla rauhassa nyt hetken velloa, niissä tunteissa.
Sara [00:59:52]: Jep, just näin.
Mari [00:59:53]: Kyllä.
Sara [00:59:54]: Ei tarvitse samana iltana olla heti silleen, että no niin, nyt sitten vaan hyvällä fiiliksellä eteenpäin.
Mari [00:59:57]: Juu, ei.
Sara [00:59:59]: No, vielä joku viimeinen semmonen ihana rohkaisun sana niille ihmisille, jotka nyt tänä keväänä ovat hakeneet kouluun ja tällä hetkellä jännittävät hakua ja valintoja.
Mari [01:00:09]: Kaikki pystyvät siihen. Se ei ole ihmisestä kiinni, että kuka nyt sinne valitaan, vaan ihan joka ikinen voi tehdä sen työn. Jotkut ehkä joutuvat tekemään vähän enemmän töitä kuin toiset, mutta ihan jokainen voi päästä just sinne, minne itse haluaa. Älä luovuta.
Peppi [01:00:24]: Jep.
Mari [01:00:28]: Jaksa. Jaksa loppuun asti. Se on se mitä sä tarviit, että sä jaksat.
Sara [01:00:33]: Joo. Tuleeko Pepillä vielä lisättävää? Mitä sä olisit itse halunnut kuulla vuosi sitten?
Peppi [01:00:41]: Ai kauhea. No ehkä, että ei se ole myöskään maailmanloppu, jos ei pääse, että aina tulee seuraava vuosi. Ja just tälleen, että itselläkin on ollut aika paljon semmoista... Useampi välivuosi ja tämmöistä vähän seilaamista aina tuon kouluunpääsyn ja mun elämän kanssa. Kyllä sitä sitten aina tulee uusi mahdollisuus myöskin. Se saattaa tuntua tosi isolta, mutta vuosi on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika myös hakea uudestaan.
Sara [01:01:06]: Niinhän se on. Hei, iso kiitos, että olitte tänään vieraana kertomassa omia kokemuksia.
Peppi [01:01:12]: Kiitos.
Mari [01:01:13]: Kiitos.
Sara [01:01:14]: Kiitos myös taas kuulijoille ja hirveästi tsemppiä kaikille yliopistoon hakeville tällä hetkellä. Lisää opiskeluarjen tunnelmia ja tapahtumia löydät sieltä UEF-lähettiläs Instagramista ja University of Eastern Fin TikTokista. Kuullaan taas pian. Moikka.
[äänite päättyy]