Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
[äänite alkaa]
Sara [00:00:02]: Tämä on Lainahaalareissa-podcast, jossa käydään läpi opiskelijaelämän iloja, suruja, kokemuksia ja pohdintoja. Mun nimi on Sara Koskinen ja tämän lukuvuoden ajan pääset kuulemaan mun ja vaihtuvien vieraiden tarinoita opinnoista, opiskelijaelämän eri puolista ja Itä-Suomen yliopistosta. Tervetuloa mukaan. Moi vaan ja tervetuloa Lainahaalareissa-podcastin pariin. Opiskelijoiden toimeentulo on ollut paljon esillä mediassa ja puheenaihe on yleinen myös opiskelijoiden päivittäisissä keskusteluissa. Kannattaako opintojen ohella käydä töissä ja miten se vaikuttaa opintoihin? Saako opiskelijana edes töitä ja miten omaa työllistymistä voisi edistää? Ja mikä tärkeintä, kannattaako opintolaina nostaa, tai jopa sijoittaa? Näistä aiheista puhutaan tänään porukalla yhdessä Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden Konsta Kinnusen ja Krista Majurin kanssa. Tervetuloa.
Konsta [00:00:52]: Kiitos.
Krista [00:00:54]: Kiitos.
Sara [00:00:52]: Haluaisitteko alkuun esitellä itsenne? Keitä te olette ja mitä te teette?
Konsta [00:00:57]: Mä voin aloittaa. Mä oon siis Kinnusen Konsta. Viidettä vuotta opiskelen läntistä teologiaa aineenopelinjalla ja toimin myös UEF-lähettiläänä nyt tänä vuonna tässä opintojen ohessa. Vapaa-aika kuluu musiikin ja liikkumisen parissa sillon, kun sitä nyt vähän sattuu olemaan.
Krista [00:01:15]: Yes. Moikka kaikille. Ihanaa, kun sain tulla vieraaksi tänne podcastiin. Minä olen Krista Majuri, toisen vuoden luokanopettajaopiskelija. Mulla nyt toinen kausi lähtee meidän ainejärjestön hallituksessa. Toimin varapuheenjohtajana tulevan kauden. Mullakin sillon, kun sitä vapaa-aikaa on, niin ainejärjestöhommien parissa tietenkin menee, mutta ystävien kanssa vietän paljon aikaa. Ja perheeseen pidän yhteyttä, kun Kuopiosta olen kotosin. Ja liikun paljon, kuuntelen musiikkia ja luen kirjoja.
Sara [00:01:46]: Ihanaa. Kiva, kun olette täällä. Mä ajattelin, että aloitetaan perinteisesti tämmöisillä lämmittelykysymyksillä. Kertoisitteko alkuun, että mikä on teidän ensimmäinen tai isoin rahaan liittyvä moka?
Krista [00:02:00]: Joo. Mä muistan sillon vuoden takaa, kun muutin Joensuuhun, niin mä en oikein uskaltanut puhua raha-asioista. Mä koen, että se on ehkä ollut semmonen isoin moka, että mä en uskaltanut ottaa sitä rahaa silleen puheeksi avoimesti ja keskustella vaikka perheen, tai ystävien kanssa. Mä jäin ehkä niiden asioiden kanssa yksin. Mutta nyt näin jälkikäteen, kun on ruvennut sitten keskustelemaan ja juttelemaan, niin se on ollut kyllä tosi kiva. Kokenut sen hyödylliseksi.
Konsta [00:02:25]: No, mulla ei... Jos mokaksi voi sen, että omat harrastukset olen valinnut semmoiset, että ne on ihan törkyhintaisia, niin jos sen voi laskea. Mutta oikeasti semmoista mokaa ei ole käynyt. Toki joskus, kun joku juttu on vaikka hajonnut vahingossa, että puhelin joskus tippui ja hajosi. Tämmöisiä, mitkä liittyy sitten muuten rahaan ja mitkä nyppii. Ja toki jos jotain on vikaostoja tehnyt, että hetkonen, että tämä ei ollutkaan semmonen, mitä toivoi.
Sara [00:02:50]: Mutta ei sitten mitään isompaa. Sehän on ehkä ihan hyvä juttu.
Krista [00:02:59]: Jep, ei tule ainakaan mieleen.
Sara [00:02:58]: Ehkä ne on sitten vielä edessä.
Krista [00:03:00]: Niin, sepä.
Sara [00:03:02]: Toivottavasti ei. Oletteko te enemmän spontaaneja rahankäyttäjiä tai tinkijöitä, tai sitten tarjoushaukkoja?
Krista [00:03:09]: No, mä oon kyllä aika tinkijä. Tai siis mä oon aika huono käyttämään rahaa, jos näin voi sanoa suoraan. Mä mietin tosi paljon mun kulutuspäätöksiä ja ostoksia, mitä teen. Pohdin, että tarvitsenko oikeasti tätä tuotetta, tai mitä haluan ostaa ja mihin haluan käyttää sitä rahaa.
Konsta [00:03:25]: Mulla on myös, että pääasiassa tosi tarkkaan mietin, mihin käytän rahaa. Mutta kyllä joskus vaikka harrastusvälineitä olen aika spontaanisti ostanut. Ja toisaalta sitten nyt esimerkiksi viime viikolla oliko kymmenkunta kahvipakettia eri paikoista haalin, kun oli nämä tarjoukset. Että sitten kyllä tarjouksienkin perässä esimerkiksi kahvin tiimoilta olen juossut.
Krista [00:03:47]: Jep. Ja sitten aina ne tietyt heräteostokset. Jos lähtee vaikka nälkäisenä kauppaan, niin tulee ostettua jotain suklaata ja näin.
Konsta [00:03:55]: Se on paha, jos nälkäisenä lähtee kauppaan.
Krista [00:03:55]: Jep, se on se perinteinen.
Sara [00:03:59]: Jep. Mun ehkä sellaiset isoimmat jotenkin kuluerät tämmöisistä spontaaneista kulueristä... Mäkin pidän itseäni aika sellaisena harkitsevaisena rahankäyttäjänä, mutta sitten on tietyt jutut, jotka vaan tapahtuu kun tapahtuu. Keikkaliput ja festarit on mulle sellainen Akilleen kantapää.
Krista [00:04:15]: Joo, jep.
Sara [00:04:17]: Niihin kyllä tuntuu, että aina löytyy rahaa jostain. En tiedä mistä enää kohta, mutta...
Krista [00:04:22]: Niinpä.
Sara [00:04:23]: Viime kesänä jollekin festereille, niin ehkä parin päivän varoitusajalla totesin, että hei, nyt tuonne pitää päästä, niin sitten ei ollut ongelma käyttää siihen rahaa. Mutta onneksi silloin nyt oli kesätöissäkin, mutta...
Krista [00:04:33]: No, niinpä. Ja sitten hei, mikä se kokemus on, mikä siitä tulee.
Sara [00:04:36]: Niin, siis sepä. En siis kyllä noissa ikinä katunut, että on jotain tehnyt, tai lähtenyt.
Krista [00:04:41]: Niinpä. Jep.
Sara [00:04:41]: No, tästä vähän puheen ollen, että mikä on semmonen asia, mistä te ette tingi, eli siihen aina löytyy rahaa jostain?
Krista [00:04:50]: No, mulla perinteinen ruoka, kun käyn tekemässä viikon ruokaostokset. Pyrin, että kävisin kerran viikossa kaupassa ja ostaisin sitten koko viikolle ruokaa, niin siitä minä en tingi. Minä haluan syödä mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti, just kun liikkuu kumminkin ja näin. Siitä en kyllä halua tingiä.
Konsta [00:05:07]: Mulla myös semmonen, että ihan jos perustarpeita, niin ruoka on semmonen, mistä ei tingi. Toki sitten kahvi on semmonen, että siitäkään ei hirmu mielellään tingi.
Krista [00:05:16]: Jep.
Sara [00:05:18]: Tälleen ravitsemustieteilijän sydäntä lämmittää, että ruoasta ei tingitä.
Krista [00:05:22]: No, niinpä. Jep. Monipuolisuus ennen kaikkea.
Sara [00:05:27]: Erittäin hyvä. No, sopiva aasinsilta - mikä on teidän bravuuri opiskelijabudjetille sopiva ruoka?
Krista [00:05:36]: Pakko nostaa tietenkin nämä meidän kampusrovintolat täällä. Arjen keskellä tulee paljon käytyä ystävien kanssa. Siellä on hyvää ja monipuolista ruokaa. Mutta erilaiset pastat. Mie tykkään, että jos teen kotona ruokaa, niin kanapasta on aika perus, tai vaikka makaronilaatikko. Ihan tämmöset perinteiset arkiruoat. Niistä sitten saa hyvin koko viikolle, että voi laittaa pakastimeen just ja näin.
Konsta [00:05:55]: Mulla on tuo sama. Toki kampuksella käyn silloin tällöin syömässä, mutta sitten tosi paljon ihan perinteistä kotiruokaa. Laatikoita, keittoja, kastikkeita. Että on se sitten, että... No, tänään vaikka tein jauhelihakastikkeen ja keitetyt perunat. Ihan tämmönen niin perus kotiruoka, arkiruoka, mutta se on suhteellisen halpaa tehdä, tekee mistä tahansa sen kastikkeen. Ja se on riittoisa.
Krista [00:06:19]: Jep, just näin. Riittäis monelle päivälle sitä ruokaa. Sekin on sit semmonen tietynlainen säästö sen ruoan suhteen.
Konsta [00:06:27]: Ja aikaa säästää, kun ei tarvitse päivittäin olla tekemässä jotain. Tekee ison satsin, eikä mitään yhtä annosta.
Krista [00:06:35]: Jep, niinpä.
Sara [00:06:32]: Joo, tuo on munkin lemppari. Sitten ei tarvitse moneen päivään kokata, kun kerran tekee isomman annoksen. Ja saa vaikka pakkaseenkin.
Krista [00:06:41]: Jep. Itse olen luonteeltani sellainen, että en hirveästi tykkää kokata. Mä tykkään enemmän leipoa, mutta ruoanlaitto ei aina nappaa.
Sara [00:06:50]: Joo. Mutta nämähän on hyviä vinkkejä myös. Entä sitten jotain muuta, että mikä on teidän paras sellainen pieni arjen rahansäästövinkki?
Konsta [00:06:55]: No, budjetointi ehkä. Lähtee silleen, että tietää sen, että paljonko vaikka ruokakauppaan suunnilleen tarvitsee kuussa. Paljonko vaikka auton bensoihin tarvitsee suunnilleen kuussa? Mitä kuluja tulee? Niin, sitten, että kun säntillisesti budjetoi... Mulla on vaikka useampi tili. Ruokaan on oma tili. Autoiluun on oma tili. Sitten sieltä aina siirtelee käyttötille, mihin on kortti.
Krista [00:07:18]: No niin.
Sara [00:07:17]: Jep.
Konsta [00:07:17]: Sitten pysyy tosi hyvin kärryillä kuun aikana, että paljonko sitä rahaa nyt oikeasti on mennyt.
Sara [00:07:22]: Tuossa kyllä pysyy varmasti hyvin kärryillä.
Krista [00:07:27]: Jep. Samaa mieltä, kyllä toi budjetointi. Ja sitten itselläni on kaksi tiliä. On käyttötili ja säästötili. Minä aina kuun alussa siirrän sinne säästötilille pienen summan rahaa säästöön just niiden niin sanottujen pahojen päivien varoille.
Konsta [00:07:39]: Minulla on myös säästö, että joka kuukausi menee tietty summa.
Sara [00:07:42]: Tuo on kyllä siitä hyvä vinkki, että just sen summan ei tarvitse olla iso.
Krista [00:07:47]: Ei todellakaan.
Sara [00:07:47]: Sitten kun vaan joka kuukausi laittaa, niin...
Konsta [00:07:48]: Ei. Se on, että on se sitten muutama ero, jokunen kymppi, mitä ikinä, niin sitten kyllä se lähtee kertymään, jos joka kuukausi laittaa aina sen, niin yllättävän nopeasti.
Krista [00:07:56]: Kyllä.
Sara [00:07:58]: Sepä se.
Krista [00:07:59]: Ja sekin on semmonen, että sen voi budjetoida siihen omaan kuukausibudjettiin, että laittaa sen rahan sinne säästöön oikeasti. Ja siis ei puhuta oikeasti isoista summista. Voi olla ihan vaikka pari kymppiä alkuun ja lähtee sitten nostamaan, jos oma budjetti ja rahatilanne sen sallii.
Sara [00:08:15]: Sepä. Varmasti palataan budjetointiin tarkemmin vielä tämän jakson aikana. No, valitsisitteko te mieluummin loppuelämäksi ilmaiset ruoat, vai ilmaisen asumisen?
Krista [00:08:29]: Haastava kysymys.
Konsta [00:08:30]: Joo.
Krista [00:08:32]: Ilmaiset ruoat, vai ilmainen asuminen? Minä sanoisin, että ilmaisen asumisen valitsisin.
Konsta [00:08:37]: Eiköhän se asuminen kuitenkin ole kalliimpi kulu, kuin ruoka.
Krista [00:08:42]: Jep.
Sara [00:08:42]: Kyllä. Niinpä. Mäkin vähän pohdin tätä sen kautta, että kumpaan mä haluaisin panostaa enemmän, jos se olisi täysin ilmaista. Asumiseen tosiaan menee tällä hetkellä enemmän rahaa, mutta sitten jos mulla olis rajaton ruokabudjetti, niin sitten sekin... En... Siinä olis omat hyvät puolensa.
Konsta [00:08:59]: Totta.
Sara [00:09:01]: Alkaisko sitten mennä suhteessa isompia summia? En tiedä.
Krista [00:09:03]: No, niinpä.
Konsta [00:09:04]: Todennäköisesti alkais.
Sara [00:09:07]: Mm. Jos te voittaisitte nyt Lotossa, niin mitä te sillä tekisitte?
Krista [00:09:10]: No, vaikka ja mitä. No, tietenkin laittais säästöön ja haluis sijoittaa. Ja sitten vaikka johonkin hyväntekeväisyyteen haluais laittaa tietyn summan ja näin. Siinä ainakin.
Konsta [00:09:23]: Toki, että säästäisin ja hyvään laittaisin, mutta varmasti sitten myöskin harrastusmahdollisuuksiin, välineisiin. Tämmöseen myöskin, että mikä sitten itselle antaa, kun olisi mahdollista... Ei tarvitsisi niin ehkä katsoa sitten, että paljonko nyt käyttääkään oikeasti niihin.
Krista [00:09:39]: Jep. Tekis sellaisia asioita, mitkä tukis omaa hyvinvointia.
Sara [00:09:48]: No, sitten jos mennään vähän päivän aiheeseen, eli opiskelijan toimeentuloon, niin aloitetaan vaikka siitä, että ennen kuin teistä tuli opiskelijoita, niin mikä ajatus tai odotus teillä oli opiskelijan toimeentulosta. Oliko vaikka ennakkoluuloja opiskelijabudjettiin liittyen, tai jotain siihen liittyvää?
Krista [00:10:02]: Mulla ei hirveämmin ollut. Tai siis mullahan on tilanne se, että mä oon tullut suoraan lukiosta opiskelemaan. Mulla oli vaan sitten se kesä siinä välissä ja suoraan sitten yliopiston puolelle. Mutta mulla ei hirveästi ollut ennakko-olettamuksia. No, jonkin verran olin opintolainasta kuullut tietynlaista puhetta, mutta ei muuten.
Konsta [00:10:19]: Joo, ei mullakaan mitään hirmu ennakko-oletuksia ollut. Tavallaan jonkun sen budjetoinnin oli jo silleen... Sen tiesi, miten se... Ja että se tulee riittämään.
Sara [00:10:30]: Olitko etukäteen jotenkin arvioinut sitä, että paljonko sinulla tulee opiskelijana rahaa kuussa? Pystyitkö sitä kautta arvioimaan etukäteen?
Konsta [00:10:37]: Sitä kautta sitten, että miten paljon. Että okei, tämän verran tulee rahaa, niin sitten tämän verran kun menee näihin, niinse näyttää ihan kivalle kuitenkin, että se riittää ihan.
Sara [00:10:47]: No niin. Sä Krista mainitsit se opintolainan, että siitä oli kuullut jonkinlaista puhetta. Mitä siitä sillon puhuttiin, kun sä olit tulossa yliopistoon?
Krista [00:10:55]: Jonkin verran tämmöstä, että sillon kun minä olin nuori, niin se oli halpaa se laina ja ei ollut näitä korkoja enää. Ja nyt se on tosi kallista ja näin. Semmosta. Mutta sitten kun lähti ottamaan vähän asiasta selvää, niin ehkä asia ei ole noin mustavalkoinen, kuin kuuli siitä puhuttavan.
Sara [00:11:14]: Sepä se. Minä vuonna te olettekaan aloittanut opinnot?
Krista [00:11:16]: 2024
Konsta [00:11:17]: Ja mä oon 2021.
Sara [00:11:20]: Joo. Minäkin olen sen 2021 vuoden fuksi. Sillon varmaan vielä puhuttiin opintolainasta vähän silleen, että se on niin halpaa lainaa, että totta kai se kannattaa nostaa. Mutta sitten sen jälkeen on toki tapahtunut paljon.
Krista [00:11:31]: No, niinpä. Kyllä.
Sara [00:11:33]: Että ei olekaan enää ihan ilmainen laina.
Krista [00:11:34]: Jep.
Sara [00:11:35]: No, ei nyt ainakaan kuulostanut siltä, että olisi ollut hirveitä vaikeuksia siirtyä opiskelijabudjettiin, mutta oliko siinä jotain yllätyksiä. Miltä se sitten käytännössä tuntui?
Konsta [00:11:44]: Ei nyt ehkä semmoisia yläreitä, mutta tokihan sen huomasi, että kun joku kerta, että kun vaikka kaupasta unohti jotain ostaa, niin sen huomasi miten äkkiä sitten lähtee, jos joutui täydentämään, niin kaupasta... On se sitten, että vieressä vielä kun on kauppa, niin sitten jos jotain unohtuu, se oli niin helppo lähteä hakemaan. Asuu parin kaupan vieressä. Miten helposti sitten tuommoisista lähtee kertymään se summa. On pyrkimys, että kerran viikkoon isommat ostokset. Jos joku maito nyt loppuu tyyliin, niin sitä nyt on pakko käydä hakemassa. Mutta tavoite silti, että kerran viikkoon isommat.
Krista [00:12:14]: Joo, kyllä. Kyllä se oli alkuun aika silleen jännittävää, että aika isoja summia silleen pyöritteli ja piti tilillä. Ja sitten just kun suoraan lukiosta näin, niin kaikki vuokrat ja näin, niin tuntui alkuun tosi isolta summalta, että mikä lähtee joka kuukausi sitten sieltä tililtä.
Konsta [00:12:31]: Tuohon just, että huomaa että tässä kun on elänyt ja ollut vaikka lukioaikana, niin ne summat mitä käsitteli, niin satanenkin oli silleen, että wau, miten iso summa tämä on käyttää johonkin.
Krista [00:12:43]: Niin, kyllä.
Konsta [00:12:45]: Tai kaksi, kolme.
Krista [00:12:47]: Niinpä.
Konsta [00:12:48]: Mutta sitten tässä kohti... No, mä kävin tänään tankkaamassa auton, niin sehän aika monta kymppiä vie. Ja se on semmonen, että no, tämä nyt vaan pitää...
Sara [00:12:53]: Niin, ei se auto ilman bensaa kulje.
Krista [00:12:55]: Niinpä.
Konsta [00:12:57]: Nimenomaan. Huomaa sen, että kuitenkin se mitä saa milläkin rahalla, niin se on silleen, että ne summat mitkä aikanaan oli isoja, niin ne onkin semmoisia, että nämä on näitä perusmenoja.
Krista [00:13:08]: Kyllä, sepä.
Sara [00:13:06]: Niin. Ja toikin varmaan vielä sitten muuttuu. Sitten kun jonain päivänä siirtyy opinnoista työelämään ja tulot toivottavasti kasvavat ihan silleen selkeästi, niin sitten myös ne pyöriteltävät summat vielä siitä suurenevat.
Krista [00:13:20]: Niinpä.
Konsta [00:13:21]: Jep.
Krista [00:13:22]: Mutta se tuntui kyllä alkuun vähän jännittävältä just.
Sara [00:13:25]: Joo. Miten te rahoitatte tällä hetkellä omat opinnot? Käyttekö te töissä? Onko se ihan opintotuen varassa? Onko vaikka opintolainaa, säästöjä? Miten te olette tehneet?
Krista [00:13:36]: Mulla on just opintotuki, mikä tulee. Ja sitten säästöjä on. Ja vanhemmat myös tukevat taloudellisesti. Ja käyn töissä myös. Valmennan, niin sieltä tulee pieniä tuloja. Ja sitten olen myös henkilöstöpankissa Pohjois-Karjalan osuuskaupan osalta. Sieltä myös työvuorotarjouksia aina välillä.
Konsta [00:13:53]: Ja mulla toki nämä opintotuet ja muut. Mulla on opintolainaa. Toki siitä nyt jonkun verran pyrkii säästämään myös. Se ei ole semmonen, että koko summa vaan palaamaan, vaan että sieltä oikeesti... Ja sitten nämä lähettiläishommat nyt. Ja sitten mulla tuo musiikkiharrastus semmonen, että sitten aina sopivissa määrin on pystynyt sitä koko opintojen ajan myös säännöllisen epäsäännöllisesti tekemään. Siitä saa jonkun verran ylimääräistä tuloa.
Sara [00:14:19]: Joo, eli aika monenlaisia sitten rahavirtoja, niin sanotusti. Ja ehkä opiskelijoille on aika tyypillistä, että ne rakentuvat vähän pienemmistä puroista. Vähän käytöissä ja sitten ehkä pikkuisen voi ottaa opintolainaa. Ja sitten on se opintotuki toki taustalla.
Krista [00:14:35]: Kyllä.
Sara [00:14:36]: Jep. Vähän tästä puhuttiinkin, mutta haluatteko vielä tarkemmin kertoa siitä, että miten te budjetoitte teidän omaa rahankäyttöänne.
Krista [00:14:48]: Minä teen ihan joka kuukauden alussa paperille. Minä tykkään budjetoida niin selkeästi. Katsoa tulot ja menot suurin piirtein, että paljonko saan tuloja tämän kuukauden aikana ja miten mulla menee sitten rahaa. Totta kai, eihän se sitten aina kuun lopussa kun katsoo, niin niin paikkaansa pitävä ole. Mutta se on semmoista suuntaa antavaa ja se kyllä tukee omaa taloudenhallintaa. Kiva sitten aina katsoa, että mihin sitä rahaa oikeasti menee.
Sara [00:15:12]: Niinpä.
Konsta [00:15:09]: Mulla on silleen, että kun on tiedossa, että okei, ruokaan normaalikuukautena menee tietty summa, niin ne kaikki tämmöiset perusjutut on. Ja sitten pidemmällä tähtäimellä myöskin katson, että okei, kun tietää vaikka että kerran vuoteen tulee vaikka vakuutusmaksut, niin sitten joka kuukaudelle kuitenkin laskee sen, mitä sieltä säästää. Ei tule sitten yllärinä, kun on niiden maksujen aika, että hetkonen - mistäs minä tuohon kaivan rahan? Ja sitten toki se, että kuukauden aikana seuraa koko ajan. Joku viikko voi mennäkin vähän enemmän rahaa. Joku viikko vähän vähemmän. Ja sitten mitä nyt jää yli toivottavasti aina, niin sitten sitä pyrkii säästämään. Ja sitten toisaalta joskus on ihan hyvä myöskin silleen, että okei, että nyt kun jää tämän verran yli, niin sitten, että... On se sitten joku keikka, minkä käy katsomassa, tai joku harrastusväline mihin laittaa säästöön, tai mitä ikinä. Sitten pystyy myöskin käyttämään tuommoiseen rahaa. Eikä pelkästään, että kaikki on nyt vaan pakollisiin menoihin.
Sara [00:16:02]: Niin, sepä.
Krista [00:16:03]: Niinpä.
Sara [00:16:01]: Jep. Tuosta tuli mieleen, että kun aika usein ehkä puhutaan siitä, että ei opiskelijoilla ole oikein rahaa mihinkään ylimääräiseen, niin miten te koette sen, että menevätkö kaikki rahat pakollisiin menoihin. Vai pystyykö myös käyttämään vaikka omaa hyvinvointia tukeviin asioihin, tai harrastuksiin kuinka paljon? Pitääkö niistä tinkiä?
Krista [00:16:24]: Minä pystyn ainakin. Minä selkeästi budjetoin sen sinne omaan kuukausibudjettiin. Minä just haluan, että on niitä omaa hyvinvointia tukevia juttuja, että voi käydä vaikka ystävien kanssa kahvilla kuukauden aikana, syömässä ja näin. Tai sitten jos haluaa käydä siellä keikalla, niin että on siihen rahaa ja mahdollisuus. Että oikeasti budjetoi sen selkeästi sinne mukaan.
Konsta [00:16:42]: Jep. Mullakin on tuo sama, että budjetoi sen, että hei, täällä on tietty raha. Ei sitä joka kuukausi välttämättä niin paljoa käytä, mutta että sitten voi taas joskus jonkun isomman jutun... Ja toisaalta toki mä luulen, että mikäli ei näitä pieniä sivuvirtoja tuloissa olisi, että olisi vähän töitä, musakeikkaa ja muuta, niin toki todennäköisesti siinä kohti voisi olla vähän niukempi. Mutta loppujen lopuksi se ei ihan hirveää summaa muualta vaadi, että sitten sieltä pystyy jo ihan aika kivasti myöskin tuommoiseen...
Krista [00:17:14]: Kyllä. Ja just, kun arki on muutakin, kuin vaan niitä pakollisia menoja.
Sara [00:17:19]: Sepä.
Krista [00:17:21]: Niin, haluaa kyllä panostaa myös siihen muuhunkin.
Sara [00:17:27]: Niinpä. Se on hyvä kuulla. Tuohon liittyen, niin kuinka paljon te sitten teette töitä viikossa, tai kuukaudessa?
Krista [00:17:34]: Minä teen aika harvakseltaan. Just, että niitä valmennuksia. No, nyt syksyn aikana mulla tutorointi ja opinnot ovat vieneet aika paljon aikaa, mutta kerran pari viikkoon. Tai sitten voi olla muutamankin viikon tauko. Se on aika vaihtelevaa mulla. Ei ole hirveän säännöllistä tuo mun työssäkäyntini tällä hetkellä.
Konsta [00:17:51]: Tänä syksynä mulla... Kun on tällä hetkellä semmonen, olisko 25-40 tuntia per kuukausi ollut töitä siinä ja musahommat sen mukaan, mitä on kysytty. Niitä on jokunen kerta. Niistä nyt tunteja ei voi laskea tietysti. Jokunen kerta kuussa on aina joku, mistä saa laskuttaa.
Sara [00:18:15]: No niin. Haluatteko vielä kertoa vaikka euromääräisiä summia, että paljonko keskimäärin tulee kuussa palkkatuloja tavallaan opintotuen päälle? Opintotukihan on se vajaa 300 ja asumislisä siihen päälle sitten jokaiselle, mitä onkin.
Krista [00:18:34]: Mulla ei hirveän isoista summista tosiaan puhuta. Se riippuu tosi paljon, että montako valmennusvuoroa on kuun aikana. Mutta semmonen joku haarukka, niin sanotaan, että noin 50-100 tulee.
Konsta [00:18:46]: Mulla nyt on pikkusen enemmän. Nyt olisko, että pienin summa tänä vuonna on ollut, tai tämän syksyn aikana joku 300-400 joku kuukausi. Ja nyt vaikka viime kuu ja tämä kuu, niin nyt huomattavasti enemmän, se melkein 700-800. Se jo alkaa olemaan aika iso summa. Mutta sekin on tosi vaihtelevaa. Nyt on musahommissa joulusesonki.
Sara [00:19:10]: Niin, varmasti.
Konsta [00:19:11]: Nyt on viimeisiä lukiovierailuja, tässä oli tosi tiivisti. Oli Hae-päivät ja muut. Toki nämä nyt vaikka tähän kuuhun mitä tulee sitten, kerryttää tosi, tosi paljon siellä, että kun kaikki mahdollinen on yhden... Ja sitten tietää, että keväällä taas on ihan jotain muuta nämä summat. Sitten se tippuu ihan murto-osaan, kun on kaikessa vähän hiljaisemmat sesongit.
Sara [00:19:32]: Niinpä. Joo. Teettekö te töitä sen takia, että on pakko saada lisätuloja? Vai onko se vaan enemmänkin kiva lisä siihen arkeen, että on just niihin vapaa-ajan juttuihin sitten rahaa käyttää?
Krista [00:19:46]: Mulla edelleen se on kiva lisä. Just, kun toimii valmentajana ja pääsee niiden pienten lasten kanssa toimimaan, niin hyvä just silleen tulevaisuuttakin ajatellen. Opettajan ammattia.
Sara [00:19:57]: Niinpä.
Konsta [00:19:55]: Mulla kanssa tämä työ, niin tämä on ihan tosi kiva lisä. Ei näitä... En tätä lähettiläishommaa vaihtais kyllä mistään summasta pois, että vaikka joku parempi... No, huomattavasti paremmat tulot jos jostain saisi, niin varmaan sitten voisi harkita. Mutta ei todellakaan ole raha motivaattori. Ja samoin sitten tämä musiikkiharrastus, niin ei siinä nyt ole raha se juttu, miksi sitä tekee. Toki sieltä nyt on pakko jotain rahaa saada, kun siihen menee sen verran rahaa. Että se pyörii myöskin silleen omillaan sitten.
Sara [00:20:25]: Joo, niinpä. Toihan toki sitten vaihtelee tosi paljon opiskelijoiden keskuudessa. Joillain on tosi erilainen tuki. Osa saa just perheeltä tukea ja osa ei. Ja sitten voi olla vaikka, että on ehtinyt olla välivuosina töissä ja sitä kautta on tullut säästöjä tai muuta. Jotkut tosiaan sitten tekevät... Tai monetkin tekee sen takia, että on pakko saada lisätuloja, kun se opintotuki ei kuitenkaan hirveän pitkälle riitä. Varsinkin, jos ei halua sitä lainaa nostaa.
Krista [00:20:52]: Jep.
Sara [00:20:54]: Mutta tämäkin vaihtelee. Just meillä kaikilla on ilmeisesti aika mielekkäät työt. Sekin on silleen ihan kiva. Se on tavallaan semmoista ehkä itsensä kehittämistä tai harrastuksia arjessa, mutta sitten onneksi myös saa siitä rahaa sitten.
Krista [00:21:06]: Kyllä.
Konsta [00:21:08]: Joo.
Sara [00:21:12]: Mites työnteko vaikuttaa teidän opintoihin? Esimerkiksi aikatauluihin, jaksamiseen, opintojen etenemiseen tai muuhun tämmöiseen?
Krista [00:21:17]: Itsellä just toi valmennus tukee kyllä omaa jaksamista ja hyvinvointia. Just mitä sanoit, että tukee ja silleen antaa semmosta oppia. Ja just sitä tulevaisuutta ajatellen, niin aina oppii jotain uutta tämänkin työn kautta ja valmennuksen myötä. Tykkään kyllä.
Konsta [00:21:31]: Tuossa jossain kohti, kun oli vähän pidempi putki reissuja, niin se toki nyt silloin hidasti opintoja. Ei oikein hotellihuoneessa enää iltaisin opinnot niin edenneet, kun päivän oli tehnyt. Toki tämmöisiä on ollut yksittäisiä kertoja, että nyt huomaa, että ei välttämättä silloin niin saanut edistettyä. Mutta pääasiassa kaikki nämä tukevat kuitenkin sitten, kun on sitä muutakin elämää kuin pelkästään se gradun kirjoittaminen, läppärillä oleminen ja kirjojen selaaminen ja lukeminen.
Sara [00:21:59]: Jep. Sepä. Parhaimmillaan se työ voi olla tosi kivaa vastapainoa.
Krista [00:22:05]: Todellakin.
Konsta [00:22:06]: Jep.
Krista [00:22:09]: Jep. Jotkut mun kaverit just sanovat, että on ollut niin rankka opiskeluviikko, että ihanaa päästä ensi viikolla töihin rentoutumaan [päällekkäin puhumista 00:22:11].
Sara [00:22:13]: Niinpä.
Krista [00:22:14]: Parhaimmillaan se voi olla myös semmoista vastapainoa.
Sara [00:22:16]: Jep. Ja oppii ehkä vetämään jonkinlaisia tietynlaisia rajoja, että ei ole sitten koko päivää sen läppärin ääressä just. Varsinkin itsellä, kun iltaisin on aina ne valmennukset, niin sitten pitää laittaa se tietokone kiinni ja lähteä sinne valmentamaan.
Krista [00:22:29]: Niinpä.
Sara [00:22:28]: Ja sitten sen jälkeen ottaakin aikaa jo itselleen, että ei enää houkutakaan mennä sen tietokoneen ääreen.
Krista [00:22:33]: Mm. Sekin on tosi hyvä.
Konsta [00:22:34]: Jep. Ja sitten toisaalta kun on niin paljon tekemistä muuten, niin sitten vaikka nämä reissut, mitä on muiden lähettiläiden kanssa tehnyt, niin siinä myöskin väistämättä varsinkin, kun on joskus pitänyt edeltävänä päivänä vaikka jonnekin mennä, niin sitten se on myöskin semmoista mukavaa. rentoa aikaa. Sitten oli esimerkiksi yhden lähettilään kanssa Helsingissä tuossa syksyllä, että kun ilta käytiin syömässä ja ilta sitten siellä keskenämme vietettiin, kun siellä jouduttiin odottelemaan.
Sara [00:22:58]: Niinpä. Mitkä teidän... Tai tässä puhuttiinkin jo, että osittain se työ voi myös tukea opintoja ja sitä oman alan kehitystä. Mitkä teidän työssänne tukisivat teidän opintojanne? Se voi olla ihan tämän osaamisen kannalta, kiva merkintä CV:ssä, tai verkostojen saaminen tai muu. Mitä hyötyjä on siitä työstä opintojen, alan kannalta?
Krista [00:23:26]: Just tuossa aika hyvin mainitsit, että just nuo verkostot ainakin. Pääsee jakamaan ajatuksia, tekemään yhteistyötä ja saa uusia ystäviä ja näin. Ja sitten just itse kun lasten kanssa työskentelee, niin koko ajan oppii uutta, että miten voisi vaikka tulevaisuudessa oppituntia rakentaa ja näin, kun niitä harjoituksia nyt suunnittelee ja eriyttämisen keinoja. Ja näitä opettajan ammatin kannalta olennaisia asioita.
Konsta [00:23:44]: Jep. Ja tuossa on just noita samoja, että mikä se verkostoituminen ja muu, että pääsee tälleen kontaktiin. Ja toki sitten se, että kun isoja kokonaisuuksia aika ripeälläkin aikataululla joskus, niin sen tietää, että aineenopettajana todennäköisesti on just isoja kokonaisuuksia nopeasti. Että ei silleen, vaikka on jotain ylläreitä, niin ei tarvitse säikähtää sitten.
Krista [00:24:07]: Totta.
Konsta [00:24:08]: Siihen rutiinia tulee tässä koko ajan.
Krista [00:24:09]: Niinpä. Jep, hyvä pointti.
Sara [00:24:16]: Ja noikin on tosi tärkeitä. Ne on vähän semmoisia geneerisiä taitoja, tai miksikä niitä kutsuttaisiin. Alalla kuin alalla tulisi ihan varmasti kyllä hyötyyä niistä.
Krista [00:24:27]: Jep.
Sara [00:24:29]: Tähän on ehkä osittain jo vastattukin, mutta tuntuuko teistä työn ja opintojen yhdistäminen vaikealta. Tai oletteko vaikka kuulleet kavereilta kokemuksia tästä?
Krista [00:24:37]: Itselle ei tunnu haastavalta.
Konsta [00:24:37]: Eikä mullekaan. Toki on joitain joilla huomaa, että on ehkä... Varsinkin, jos paljon sattuu jollain jotain työvuoroja, niin sitten se voi vähän olla haaste, että miten saa luentojen kanssa esimerkiksi... Jos on paljon luentoja.
Sara [00:24:50]: Kyllä, jep. Ja toikin riippuu sen työn luonteesta aika paljon. Monet tekevät vaikka asiakaspalvelutyötä, joka on yleensä myös vuorotyötä, niin sitten siinä voi toki olla haastavaa ehkä rytmittää niitä, että saa varmasti luennot ja työvuorot lutvittua. Toki sitten ehkä moni tekee vaikka viikonloppuisin sellaisia työvuoroja. Mutta esimerkiksi mun omat työni ovat niin joustavia, että niitä onneksi pystyy tekemään tavallaan omien aikataulujen mukaan. Se auttaa paljon.
Konsta [00:25:24]: Toki nyt graduvaiheessa, kun ei ole niitä luentoja, niin sitten pystyy aika lailla sen mukaan, miten on tarve tehdä. Ei tarvitse niin tuijotella aikatauluja. Mutta sitten kun on näin joustava homma, niin sitten ei tarvitse olla niin... Että jos nyt joku kerta on joku luento, niin sitten silloin voi käydä luennolla. Sopi vaan ne työhommat muualle sitten.
Sara [00:25:39]: Sepä se.
Krista [00:25:39]: Jep. Meilläkin just luokanopettajaopinnot on niin, että on lähiopetusta paljon ja pitää olla läsnä, niin sitten olen just kuullut, että viikonloppuisin moni tekee töitä.
Sara [00:25:52]: Niin. Ja niin se on ehkä helpoin sitten rytmittää.
Krista [00:25:51]: Jep.
Sara [00:25:52]: Ja toisaalta se voi taas tuoda sen... Toki en nyt suosittele sitä, että kaikki alkavat tekemään kuusipäiväistä viikkoa, että ensin täysipäiväisesti opintoja viikko ja sitten viikonloppu töissä, mutta se voi toisille olla tosi semmosta palauttavaa, että sitten viikonloppuna kun on töissä, niin eivät pyöri ne kouluasiat mielessä.
Krista [00:26:05]: No, niinpä. Jep. Kyllä.
Sara [00:26:08]: Se voi olla hyvä.
Krista [00:26:09]: Jep.
Sara [00:26:10]: Mitä te sanoisitte fuksille, joka suunnittelee nyt hakevansa töitä opintojen ohelle?
Konsta [00:26:18]: Toki kannattaa silleen, että siitä alastahan se riippuu, että miten paljon läsnäopetusta on. Ja sitten, että tekee sen verran töitä, jos haluaa töitä tehdä, mikä tuntuu hyvälle. Että kuitenkaan opinnot eivät... Ne tuet kuitenkin... Varsinkin, jos lainannosto olis sen verran iso summa, että sitten se ei ole mikään syy sitten, että ei kannata kuitenkaan niin paljoa ehkä uuvuttaa itseään.
Krista [00:26:39]: Niin.
Konsta [00:26:41]: Varsinkin alkuopinnoissa on tärkeää, että siinä se verkostoituminen... Tutustuu uusiin ihmisiin, että sitten ei kaikkea vapaa-aikaa käyttäisi heti alkuun. Sitten myöhemmin kyllä kerkeää myöskin. Töihin kerkeää aina.
Sara [00:26:51]: Kyllä, tosi hyviä pointteja. Just, kun olen tutorina itse toiminut tämän syksyn, niin olen monen fuksin kanssa tuosta keskustellut ja näin, niin just sanonut, että varsinkin alkuun tämä syksy, niin keskittyy siihen verkostoitumiseen. Silleen uusi arki ja uusi elämä. Kaikki on uutta. Moni on tullut toiselta puolelta Suomea Joensuuhun ja näin. Keskittyy siihen, että ei tapahdu liikaa omassa elämässä, ettei kuormitu. Mutta sekin on sitten semmoinen hyvä, että jos lähtee tekemään töitä, niin vähän oppii ehkä niiden omien rajojen tunnistamisesta ja niistä, että miten paljon oikeasti jaksaa ja haluaa sitten tehdä.
Konsta [00:27:24]: Jep. Ja tuohon pitää vielä... Että paitsi verkostoituminen, niin jos vaikka lukiosta suoraan tulet yliopistoon, niin sisältöjen määrä suurimmalla osalla aloista ainakin... Että lukiossa jos on yksi kirja per kurssi... Meillähän voi olla tentissä useampi kirja. Siellä joutuu sitä opiskelutapaakin vähän, että miten tämän kaiken saa riittävän hyvin silleen, että miten täällä opiskellaan. Että kun alkuun joutuu tämmöisetkin käymään, niin sitten alussa se kuormittaa enemmän.
Krista [00:27:55]: Jep.
Konsta [00:27:56]: Sitten vähän myöhäisemmässä vaiheessa opintoja ehkä myöskin jaksaa paremmin tehdä töitä, kun ei tarvitse enää opetella tuota.
Krista [00:27:59]: Niinpä. Se yllättää monia uusia opiskelijoita, että miten täällä yliopistossa oikein opiskellaan verrattuna siihen lukioon.
Sara [00:28:12]: Niinpä. Tosi tärkeitä pointteja. Mulla oli silleen onnekas tilanne, että ei tarvinnut ykkös- tai kakkosvuoden aikana tehdä töitä. Se oli kyllä mulle tosi hyvä. Just kun oli se, että muutti heti lukion jälkeen just uuteen kaupunkiin ja omilleen. En tuntenut Kuopiosta ketään. Kaikki se uusi kaupunki ja ihmiset. Mäkin olin tutorina ja ainejärjestön hallituksessa, niin sitä ohjelmaa kyllä on ja uuden opettelua.
Krista [00:28:34]: Jep.
Sara [00:28:35]: Myös, että aloittaa vaikka just sitten vähän vähemmillä vuoroilla ja katsoo, että miten se menee.
Krista [00:28:38]: Niinpä, jep.
Konsta [00:28:40]: Jep, nimenomaan. Ja just se, että ei kaikkea vapaata käytä töihin, vaan muistaa myös sen, että saa levätä.
Krista [00:28:49]: Jep.
Sara [00:28:46]: Sepä se. Ja toi on mun mielestä tosi tärkeä muistutus opiskelijaelämässä, kun julkisuudessa paljon puhutaan opiskelijoista, opiskelijoiden toimeentulosta ja siitä, että... No, jos tälleen nyt vetää sieltä keskustelupalstoilta ehkä sitä materiaalia, niin se on ehkä usein sellaista, että opiskelijoiden pitäisi mennä töihin. Että eihän opiskelu ole työntekoa, mutta vapaa-aikaakin pitää olla kuitenkin.
Krista [00:29:13]: Kyllä, jep.
Sara [00:29:15]: Ei kaiken ajan pidä olla sellaista suorittavaa.
Krista [00:29:17]: No, niinpä. Just lepoa ja rentoutumista.
Konsta [00:29:16]: Minusta tämmöinen hyvä pelisääntö on ylipäätänsä, että kahdeksan tuntia sitä opiskelua ja työntekoa. Kahdeksan tuntia vapaata ja kahdeksan tuntia unta. Tavallaan, että siellä pysyy se tasapaino, että saa lepoa ja on vapaata. Ja sitten se opiskelijan työ kuitenkin on pääasiassa opiskella.
Krista [00:29:34]: Niinpä.
Sara [00:29:36]: Niin.
Konsta [00:29:37]: Ne opintopisteet on aika kova tuntimäärä, mikä töitä laskennallisesti per opintopiste on.
Sara [00:29:38]: Kyllä. Koetteko te ikinä paineita tehdä töitä enemmän, tai vähemmän? Vai onko nyt hyvä määrä?
Krista [00:29:49]: Minä en ainakaan koe. Että minä pärjään taloudellisesti, niin se on mulle just tärkeintä tässä hetkessä.
Konsta [00:29:52]: Mulla kanssa. Ei ole mikään silleen, että ei tarvitse vähempää töitä, eikä tarvitse enempää. Se on se, mikä on töitä. Ja hyvin kun pärjää, niin se riittää.
Krista [00:30:02]: Niinpä.
Sara [00:30:00]: Niin. Ja sunkin työtkin kuulostivat siltä, että sä voit tehdä niitä vähän niinku sen verran, mitä sillä hetkellä ehtii.
Konsta [00:30:07]: Jep.
Sara [00:30:08]: Sitten jos on kiireisempää opinnoissa, niin voi tehdä vähän vähemmän ja toisinpäin. Se on kyllä tosi iso etu. Jos te ette kävisi töissä, niin miten teidän opiskeluarkenne muuttuisi?
Krista [00:30:19]: Mun oma arkeni ei varmaan hirveämmin muuttuisi, kun ei käy niin säännöllisesti töissä tällä hetkellä.
Konsta [00:30:25]: Mulla toki tänä syksynä varmaan olisi vapaa-aikaa ja opiskeluaikaa tiettyihin kohtiin tullut enemmän. Mutta että eipä se nyt oikeasti niin paljoa muuttuisi, se arki siitä.
Sara [00:30:38]: Joo, eli ei mitään suuria.
Konsta [00:30:41]: Autolla ajamista vähemmän. Matkustamista. Ja vähemmän... No, lähettilästyö on semmonen, että siihen on aika paljon tunteja saanut käyttää, että istunut autossa.
Sara [00:30:50]: Palataan siihen opintolainaan. Oletteko te nostaneet opintolainaa? Miksi, tai miksi ette?
Krista [00:30:58]: Minä en ole vielä nostanut. Minun en ole tarvinnut omassa tilanteessani tällä hetkellä vielä.
Konsta [00:31:02]: Mä olen nostanut. Se on ihan, että sillä on pystynyt pikkusen vaikka, kun vapailta markkinoilta on asunto... Että sinne on vähän saanut. Ja sitten säästöön. Kuitenkin kun tavoiteaikaan valmistuu, niin sieltä pitäis se pieni hyvitys saada siitä.
Sara [00:31:16]: Niinpä. Miten te suhtaudutte siihen, kun mediassahan puhutaan välillä siitä, että 40 prosenttia saa opintolainan hyvitystä. Mutta sehän on vähän vanhentunut luku siinä mielessä, että siihen vain vanhaan rajaan asti saa, mutta nyt kun opintolainan määrä on noussut, niin tavallaan se on edelleen se sama maksimisumma, mitä voi saada hyvitystä. Onko tuo yleisesti opiskelijoiden tiedossa? Vai onko se monille sitten yllätys, että ei tästä saakaan niin paljoa hyvitystä?
Konsta [00:31:41]: En ole puhunut kyllä, mutta mä luulen, että mediassa ainakaan tässä ei välttämättä tiedosteta sitä keskustellessa, että se ajatellaan jopa, että sieltä isomman osan voisi saada. Verrattuna kun se on se, että annetaan 40 pinnaakohan se nyt oli, mikä sanotaan aina, että on... Niin, ainakaan kaikki keskustelijat eivät kyllä tiedosta sitä.
Krista [00:32:04]: Totta.
Konsta [00:32:04]: Mä luulen, että opiskelijat kuitenkin pääosassa on suurin osa hyvin valveutuneita siitä, että mikä se opiskelijan toimeentulo on. Mitä tukia voi saada? Miten paljon sitä lainaa voi saada maksimissaan?
Sara [00:32:16]: Niin.
Konsta [00:32:17]: Sitten se on, että miten ne rahat sitten käyttää, on eri se. Mutta luulen, että suurin osa kyllä tietää sen, että mitkä ne realiteetit siellä on.
Krista [00:32:27]: Jep, samaa mieltä.
Sara [00:32:30]: Joo. Se on ihan hyvä kuulla, niin sitten... No, mediassa just saatetaan toistella sitä 40 prosenttia, mutta hyvä jos opiskelijat itse ovat kuitenkin tietoisia siinä vaiheessa, kun sitä lainaa nostaa. Se voi olla muuten ikävä yllätys myöhemmin.
Krista [00:32:39]: Jep.
Konsta [00:32:38]: Se. Ja toivon ainakin, että olis ja että sitä vielä ehkä nostettais kuitenkin. Että hei, että siellä on tämmöiset ja nämä reunaehdot. Eihän sitä nyt voi olla liikaa korostamatta myöskään, että hei, että tässä on tämmöinen näkemys, mikä on vallalla, mutta todellisuudessa se summa on tämä, minkä saat sieltä.
Sara [00:32:54]: Sepä se.
Krista [00:32:57]: Kyllä.
Sara [00:33:00]: Mihin tilanteisiin se lainan ottaminen teidän mielestänne sopii? Milloin kannattaa nostaa opintolainaa?
Konsta [00:33:02]: Tuohon nyt on vähän aukotonta vastausta sanoa, että milloin on... Se on jokaisen oma tavallaan näkemys, että kokeeko, että siitä on hyötyä.
Krista [00:33:14]: Niin.
Konsta [00:33:15]: Varsinkin jos on semmonen, että ei halua töissä käydä, niin siinä kohti se on melkein pakollinen, ellei ole välivuosia pitänyt useampia ja isoja säästöjä isoja, tai ei perhe pysty niin isolla summalla per kuukausi tukemaan.
Krista [00:33:24]: Kyllä. Jos oma taloudellinen tilanne sen vaatii, niin sanotusti. Jep.
Sara [00:33:32]: Joo, toi on kyllä ihan hyvä pointti, että kun kuitenkin opinnotkin voivat olla tosi erilaisia eri tutkinnoissa, niin eivät kaikki tutkinnot mahdollista sitä, että jaksaisi käydä töissä. Tai kaikki ihmiset eivät ole semmoisia, että jaksaa samaan aikaan jotenkin pyörittää ne opinnot. Ja sitten vielä, kun elämässä on muitakin kuormitustekijöitä kuin opinnot ja työt, niin siinä tilanteessa kyllä auttaa varmasti paljon.
Krista [00:33:55]: Kyllä.
Sara [00:33:56]: Mitä mieltä te olette siitä, että sijoittaisi opintolainan? Sehän on joskus ollut semmonen, että totta kai se pitää nostaa ja sitten sijoittaa. Mitä te ajattelette siitä?
Krista [00:34:06]: Toikin on niin jokaisen oma, henkilökohtainen asia.
Konsta [00:34:08]: Se on. Siinä on riskinsä, jos vain sijoittamista varten. Mikäli ajattelet, että sieltä sen... Kuusi tonnia taisi olla se maksimi, mitä sieltä voi suunnilleen saada, niin siinä on se riski, että kun siellä on aika tiukat ne rajat, että milloin saat anteeksi sen kuusi tonnia... Ajatuksenahan tosi kiva. Mutta sitten jos pystyykin, että on taloudellinen tavallaan semmoinen vakavaraisuus, että pystyy sen... Eikä tarvitse käyttää mihinkään. Mutta sitten jos opinnot venähtävätkin ja jostain syystä ei saa anteeksi, tai jos sattuukin korot nousemaan tai muuta, niin siinä on... Se on niin monesta kiinni sitten. Siinä on riskinsä. Siinä voi voittaa paljon, tai sitten siinä voi kyllä myöskin tappiota tulla.
Krista [00:34:48]: Niin. Tappiota. Sepä.
Sara [00:34:52]: Niin, että ainakin jos pohtii sen sijoittamista, niin ainakin pohtii asian kunnolla. Ja vähän miettiä niitä eri vaihtoehtoja, että mikä on se pahin skenaario, mitä voi tapahtua, jos tälleen lähtee liikkeelle.
Konsta [00:35:00]: Nimenomaan.
Krista [00:35:01]: Jep.
Konsta [00:35:01]: Miettii ne riskit ja hyödyt.
Krista [00:35:04]: Niinpä.
Sara [00:35:10]: Millaisia töitä opiskelijat tyypillisesti löytävät?
Krista [00:35:16]: Mä koen ainakin tällä hetkellä, että asiakaspalvelutyö. Kaupassa on paljon opiskelijoita ja sitten... No, just opetusalalla sijaisuuksia tehdään paljon.
Konsta [00:35:22]: Mullakin mitä kavereita on töissä, niin asiakaspalveluala. Tai sitten jotkut tekevät koulussa lyhyempää tai pidempää sijaisuutta.
Krista [00:35:29]: Kyllä, jep.
Sara [00:35:32]: Joo. Asiakaspalvelutehtävät munkin kaveripiireissäni kyllä korostuvat. Meidänkin alamme on semmonen, että oman alan töitä ei hirveästi ole, kun ravitsemusterapeutin hommia ei saa tehdä ennen valmistumista. Sitten monet ovat siellä asiakaspalvelutöissä. Mäkin olen kesät ollut just kaupan kassalla. Se on aika semmonen yleinen.
Krista [00:35:52]: Niinpä, kyllä.
Sara [00:35:54]: Sitten tuosta yleisestä työtilanteesta. Onko teidän monet kaverinne saaneet töitä, jos semmoisia ovat etsineet? Vai onko semmoisia tilanteita, että ei vaikka vaan löydä töitä, vaikka kuinka hakisivat?
Krista [00:36:06]: Mitä minä olen keskustellut, niin aika hyvin ovat saaneet kyllä. Just opintojen ohella jos on halunnut, niin pystyy tekemään työ-viikonloppuvuoroja vaikka kaupassa, tai näin.
Konsta [00:36:11]: Mullakin on kokemusta, että ne kaverit, jotka ovat hakeneet töitä, niin kyllä ne ovat saaneet.
Krista [00:36:19]: Kyllä.
Sara [00:36:16]: Joo. Se on hyvä kuulla. Minunkaan kavereistani ei varmaan kukaan ole nyt siinä tilanteessa, että olisi hakenut, mutta olisi jäänyt saamatta. Tai moni on sitten vaikka ollut kesätöissä jossain ja sitten jäänyt sinne kesän jälkeen osa-aikaisesti tekemään.
Krista [00:36:35]: Sepä.
Sara [00:36:36]: Ne ovat ehkä sellaisia parhaita mahiksia, mistä yleensä saa.
Krista [00:36:38]: Niinpä.
Konsta [00:36:40]: Jep.
Sara [00:36:42]: Miten te olette itse saaneet nämä teidän nykyiset, tai muuten opintojen aikaiset työpaikkanne?
Krista [00:36:50]: Minä olen sieltä Kuopiosta kotoisin. Olen itse pelannut pesäpalloa, niin sen jälkeen sitten siirryin valmennushommiin. Toimin valmentajana Kuopiossa ja myös pesiskoulun rehtorina. Sitten kun sain tietää opiskelupaikasta, että pääsen Joensuuhun opiskelemaan, niin olin sitten tänne yhteydessä. Sitä kautta.
Konsta [00:37:02]: Tämä lähettiläishommahan on ihan tullut... Se oli avoimesti avoinna opiskelijoille, että hei, hakekaa. Siinä nämä perushaastattelut, mitä nyt siinä on muodollisuudet, kun töitä haet ylipäätänsä yleensä. Sitten tulin valituksi. Ja sitten... No, musahommat nyt menevät... Mähän siis en markkinoi sitä mitenkään, koska nykyään on jo riittävän paljon sitä. Että mä en pystyis lähteä silleen... Että joku kun kysyy, niin sitten vastaa myöntävästi, jos pystyy aina. Mitä nyt vaikka kesätöitä ja muita, niin mä tosi vähän olen minkään julkisten hakujen kautta ylipäätänsä hakenut. Vaan sitten olen semmoisiin paikkoihin, mitkä kiinnostaneet omaltakin alalta, mitä nyt vähän omaa alaa sivuavia. Niin, jollekin esimiehelle, pomolle sitten laittanut viestiä tai soittanut, että hei, olisko teillä tarjolla töitä. Sitten sitä kautta joitain paikkoja, että valitettavasti meillä ei tällä kertaa ole tarjota sulle mitään. Ja sitten paljon on näitä, että hei, tuletko käymään, että haastatellaan, jutellaan ja katsotaan, mitä...
Sara [00:37:58]: Jep. Juuri semmoinen oma aloitteisuus ja aktiivisuus myös sen työnhaun suhteen.
Konsta [00:38:06]: Jep.
Sara [00:38:07]: Sitä ei voi varmastikaan liikaa korostaa.
Krista [00:38:09]: Jep. Itsellä on myös sitten toi PKO:n henkilöstöpankki, niin mähän olin kesätöissä täällä Joensuussa just, niin sitten opintojen ohelle pääsin siihen mukaan.
Konsta [00:38:18]: Niin. Ja se, että saa jalkaa jonnekin oven väliin, niin se kyllä auttaa aika paljon.
Krista [00:38:22]: Kyllä.
Sara [00:38:24]: Mäkin sillon ekana Kuopio-kesänä hain osuuskaupalle Kuopiossa ja pääsin sitten just kauppaan kesätöihin. Ja sitten seuraavina kesinä vaan laitoin sinne esihenkilölle viestiä, että onko teillä taas tarvetta. Sitten aika hyvin onneksi pääsin molempina kesinä takaisin sinne. Oli silleen kiva tilanne.
Krista [00:38:45]: Jep.
Konsta [00:38:44]: No niin. Ja sitten ylipäätään vaikka olis semmonen, että sanottaisiin sitten, että hei, hae tuon varsinaisen haun kautta, niin todennäköisesti joku muistijälki jo on, kun on kysynyt sitä itse.
Sara [00:38:52]: Jep, kyllä.
Konsta [00:38:54]: Sillä saa jo, että hei, tämähän muuten on tosi kiinnostunut todennäköisesti, kun kyselee. Sillä saa jalkaa oven väliin aina.
Sara [00:39:00]: Sepä se. Mikä on ollut teidän hyödyllisin työkokemuksenne vaikka teidän oman alanne kannalta, tai jotain muuta reittiä?
Krista [00:39:10]: Minä nostaisin kyllä sen pesiskoulun rehtorin työn Kuopiossa. Pääsi olemaan johtotehtävissä ja just pyörittämään vähän isompia juttuja, tekemään koulun vierailuja ja työskentelemään niiden lasten kanssa. Se oli kyllä tosi opettavaista.
Konsta [00:39:23]: Mä luulen, että mikään näistä niin sanotusti palkkatöistä ei kyllä mulla mene, että on jonkun leivissä ollut, hyödyllisimmäksi. Vaan mulla harrastuksen kautta, musiikin kautta tuli, että kun on joutunut opettelemaan tosi isoihin juttuihin joihinkin tosi paljon kaikkea, kontaktoimaan ihmisiä ihan täysin nollataidoilla ja -tiedoilla, tietyistä asioista lähteä selvittämään. Sitä kautta, kun on pakko ollut opetella selvittää kaikennäköistä, niin sitä kautta on tosi paljon saanut minkä tietää, että vaikka sitten menee jollekin töihin. Sitä kautta sitten ainakin se, että paitsi organisointitaidot, niin myöskin ihan se, että sitten tietää... Ei jää kädettömäksi, jos mä en jostain tiedäkään mitään. Sitten tietää, että pystyy selvittämään. Selviää.
Sara [00:40:07]: Nuo ovat tosi tärkeitä taitoja kyllä työelämää ajatellen. Mä voisin nostaa, että olen päässyt tekemään tosi kivoja töitä ja siitä olen tosi kiitollinen kyllä. Mutta lisäksi nuo ainejärjestön hallitushommat ovat yksi tärkein semmonen... No, kyllä mä lasken sen tavallaan työkokemukseksi, vaikka siitä ei palkkaa saakaan. Tosi paljon tulee semmoista projektinhallintaa, viestintää. Ylipäätään semmoisia työelämätaitoja. Ne mä kyllä nostaisin yhdeksi hyödyllisimmäksi.
Krista [00:40:34]: Kyllä, jep.
Konsta [00:40:32]: On. Ja mullakin nämä, mitkä sanon että ovat hyödyllisimpiä, niin ne eivät ole edes laskutettavia juttuja vaan semmoisia, mitkä ovat tavallaan omaa tuotantoa olleet. Konsertit ja muut. On itse ollut vastuussa, organisoimassa, että on pitänyt... Ne eivät ole edes semmoisia, että sieltä rahaa olisi tullut. Pikemminkin sieltä on kulujen kautta mennyt sitten, että kun on ajellut ja sitä ja tätä joutunut tekemään.
Sara [00:40:50]: Jep, sepä. Mutta pakko noista ainejärjestöhommista on kyllä sanoa, että täysin samaa mieltä. Kun fuksina lähti hallitukseen, niin oppinut tässä vuoden aikana kyllä valtavasti kaikkia kokouskäytänteitä, yhteistyötaitoja ja kaikkea mahdollista.
Konsta [00:41:03]: Ja tutorina kanssa.
Krista [00:41:08]: Joo, kyllä.
Konsta [00:41:10]: Tutor-aikana, niin se on tosi hyvin ollut semmonen, että sieltä saa tosi paljon taitoja. Ja sitten toki tutustuu paljon uusiin ihmisiin.
Krista [00:41:16]: Jep.
Sara [00:41:14]: Kyllä. Kannattaa tarttua mahdollisuuksiin. Ne voivat olla hyödyllisiä.
Krista [00:41:22]: Kyllä.
Sara [00:41:23]: Onko teidän opiskelualallanne helppo työllistyä oman alan tehtäviin?
Krista [00:41:28]: Opintojen ohella, vai?
Sara [00:41:31]: Niin, opintojen ohella.
Krista [00:41:35]: Siis sijaisuuksia on aika helppo saada. Esimerkiksi meidän ainejärjestöllämme on sellainen sijaispankki, niin sitä kautta koulut ovat yhteydessä opiskelijoihin.
Konsta [00:41:43]: Aineopepuolella tiedän, että on sijaisuuksia tekeviä. Kyllä niitä nämä, jotka varsinkin hakevat, niin osa on ihan pidempääkin sijaisuutta saaneet. Ja sitten teologit muuten, niin kyllähän varsinkin kesäisin on tarjolla. Se on sitten tietysti, että syys-talviaikaan ei ole niin paljoa sitten, että jos pelkästään teologihommia meinaa, niin ei ole niin paljoa tarjolla. Mutta kesällä on sesonki, että on sitten aika paljon. Kyllä suurin osa ainakin niistä, jotka haluavat sinne, niin pääsevät tekemään.
Krista [00:42:17]: Kyllä. Opepuolella just, että kesäisin ei kun koulut ovat kiinni ja on lomat, mutta opintojen ohelle muuten.
Sara [00:42:24]: Joo. Mä en tuota teologia-alaa hirveän hyvin tunne. Minkälaisia tehtäviä ne on sitten, mihin pääsee?
Konsta [00:42:27]: Kesäteologi, niin käytännössä rippikoulutyöhän on ev.lut. kirkolla kesäisin se, mihin suurin osa...
Sara [00:42:39]: Aivan.
Konsta [00:42:40]: Ja sitten tietysti jos on jotain, että on työntekijöitä lomalla, niin sitten tarvitsee kaikennäköiseen muuhun toimintaan paikkaamaan kesällä. Mitä nyt pystyy tekemään ilman tiettyjä pätevyyksiä. Sekä tietysti aina opintojen aikana on haaste, että kun ei ole pätevyyksiä, niin sitten siellä on joitain rajoitteita suurimmalla osalla aloista varmasti, että ei ihan kaikkea kuitenkaan voi ja saa tehdä.
Sara [00:43:00]: Sepä. Onko teillä jotain vinkkejä vielä siihen, että miten omaa työllistymistään voisi edistää jo opintojen aikana? Ja miten voisi päästä niihin oman alan töihin kiinni yleisesti?
Krista [00:43:13]: Ehkä just semmonen oma-aloitteisuus ja aktiivisuus. Sitä korostaisin. Rohkeasti on yhteydessä, kertoo itsestään ja näyttää, että on kiinnostunut. Sillä pääsee jo pitkälle, sillä omalla asenteella.
Konsta [00:43:22]: Sama. On yhteydessä, kontaktoi.
Krista [00:43:25]: Kyllä.
Konsta [00:43:25]: Ja sitten, kun hoitaa... Paras markkinointi on se, että hoidat työsi hyvin sitten, kun olet töissä. Vaikkei nyt olisi ihan oma juttu joku työ mihin päätyy, niin kun hoidat hyvin, niin sitten puskaradio on paras mainos kuitenkin.
Sara [00:43:40]: Sepä.
Krista [00:43:44]: Niin. Ja just nämä perus, että miten on vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja toimii, niin nekin merkkaavat kyllä.
Sara [00:43:48]: Sepä se. Mä voisin lisätä tuohon vielä sen, että jos tuntuu vaikka vaikealta saada työkokemusta tai työpaikkoja, niin kyllä mä sanon, että vapaaehtoishommat on tosi hyvä tapa kerryttää semmoista kokemusta joka osoittaa kuitenkin, että on aktiivinen, tekevä ja oppinut tiettyjä taitoja.
Krista [00:44:03]: Kyllä.
Konsta [00:44:01]: Joku ainejärjestöhomma, tutorin homma näyttää CV:ssä tosi, tosi hyvälle.
Sara [00:44:08]: Niin. Niinhän ne näyttää.
Krista [00:44:11]: Kyllä. Ja niissäkin just opitaan niitä taitoja, mitä sitten tarvitaan tulevaisuudessa työelämässä.
Konsta [00:44:13]: Niin.
Sara [00:44:14]: Sepä se. Tähän loppuun, jos vähän vedetään yhteen vinkkien kautta, niin sanokaa vielä teidän tärkeimmät vinkkinne opiskelijan taloudenhallintaan.
Krista [00:44:32]: Minä nostaisin just sen budjetoinnin. Sitä kannattaa ainakin harjoitella, että lähtisi tekemään vaikka joka kuulle semmoisen oman budjetin, että laittaa niitä tuloja ja menoja ylös, että miten sitä rahaa tulee ja menee. Miten sitä käyttää? On semmoinen avoin, mutta myös armollinen itselleen, että sitäkin harjoitellaan ja oppii koko ajan uutta ja näin.
Konsta [00:44:50]: Mulla on semmonen, että budjetointi. Ja sitten että tiedostaa sen, mitä käyttää ja mitä tulee. Ei säikähdä sitä, että... Ja ei säikähdä sitten, vaikka jos aloittaa opinnot, että hetkonen, nyt vuokraan menikin aika monta sataa euroa, kun ruokakulut... Ei olekaan ihan, että viiskymppiä kuukausi, millä selvitään. Että siellä ei säikähdä sitten myöskään, että kun yhtäkkiä ne summat kasvavatkin. Jos on lukiossa asunut kotona vanhemmillaan, niin sitten kun ei niitä semmoisia summia ole tarvinnut pyöritellä.
Krista [00:45:19]: Jep, niinpä. Just silleen, että raha ei ole paha asia. Uskaltaa silleen avoimesti keskustella, pyytää apua ja näin.
Sara [00:45:31]: Niinpä. Ja toi on tosi kiva, että myös semmoinen avoin rahapuhe on mun mielestäni lisääntynyt nyt vaikka somessakin. Monet tekevät semmoisia, että kuukauden tulot ja menot.
Krista [00:45:37]: Kyllä, jep.
Sara [00:45:38]: Ne on tosi kivoja.
Krista [00:45:39]: On.
Sara [00:45:41]: Mitä te sanoisitte nyt opiskelut aloittaneille itsellenne rahankäytöstä? Joku semmoinen tärkeä oppi.
Krista [00:45:48]: Ole avoin ja oma itsesi. Kyllä kaikki järjestyy sen rahankin suhteen.
Konsta [00:45:53]: Samat. Ole oma itsesi. Kyllä se järjestyy.
Sara [00:45:56]: Joo. Hei, kiitos paljon. Haluatteko te vielä tähän loppuun vinkata somekanavat, joissa voi seurata opiskelijaelämää?
Konsta [00:46:10]: Mähän tietysti mainostan, että nämä meidän lähettiläsomet. UEF-lahettilas Instagramissa löytyy ja UniUEF Snap. Ja sitten on TikTokia. Ja sitten toki vaikka jos enemmän teologia kiinnostaa, niin [Fides Ostiensis? 00:46:26] RY:llä on somekanavat. Instagramin, esimerkiksi. Ja jos ortodoksinen teologia taas, niin Pistis sitten sieltä löytyy.
Krista [00:46:32]: Minä nostaisin meidän ainejärjestön. Rakkaan ainejärjestön [Pupsi? 00:46:36] RY:n. Jos luokanopettaopinnot kiinnostavat, niin sinne päivitetään aktiivisesti. Kannattaa ottaa seurantaan.
Sara [00:46:43]: Yes. Hei, ihanaa että olitte mukana. Kiitos paljon.
Krista [00:46:47]: Kiitos.
Konsta [00:46:47]: Kiitos.
Sara [00:46:50]: Kiitos myös kuulijoille. Jos näistä rahankäyttöasioista heräsi jotain ajatuksia tai kommentteja, niin kannattaa sinne UEF-lahettilas-tilille jakaa, niin siellä sitten voidaan herättää keskustelua vielä tästäkin aiheesta. Ensi jaksoon. Moikka!
[äänite päättyy]