Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
[äänite alkaa]
Sara [00:00:03]: Tämä on Lainahaalareissa-podcast, jossa käydään läpi opiskelijaelämän iloja, suruja, kokemuksia ja pohdintoja. Mun nimi on Sara Koskinen ja tämän lukuvuoden ajan pääset kuulemaan mun ja vaihtuvien vieraiden tarinoita opinnoista, opiskelijaelämän eri puolista ja Itä-Suomen yliopistosta. Tervetuloa mukaan! Yliopiston opinnäytetyöt eli yleisimmin kandi- ja pro gradu -tutkielmat herättää usein jopa kauhunsekaisia mielikuvia ja niistä puhutaan etukäteen ehkä isoina mörköinä, joiden takia elämänhalu menee ja valmistumiset viivästyy. Tänään Lainahaalareissa-podcastissa pureudutaan opinnäytetöihin liittyviin myytteihin, käydään läpi konkreettisesti mitä näiden töiden tekeminen vaatii ja jaetaan parhaat vinkit. Mä oon edelleen Sara Koskinen. Ääni saattaa kuulostaa oudolta, koska oon vähän flunssassa ollu, mutta onneksi mulla on tänään myös vieraat mukana, jotka toivottavasti ovat minua enemmän äänessä. Eli tervetuloa Elina Hännikäinen ja Ilmari Mäkelä.
Elina [00:00:55]: Kiitos kutsusta.
Ilmari [00:00:56]: Kiitos.
Sara [00:00:58]: Haluisitteko te alkuun esitellä ittenne, eli keitä te ootte ja mitä te teette?
Elina [00:01:01]: Joo, tosiaan mä olen siis Elina Hännikäinen, olen ravitsemustieteen opiskelija ja oikeastaan opintojen parissa on nyt mennyt tämä suurin osa aika tästä alkuvuodesta sit.
Ilmari [00:01:16]: Ja meikäläinen on Ilmari Mäkelä. Aika pitkälti sama homma, et puolen vuoden opinnot on ehditty tässä alkuvuodesta nyt tahkota. Johtuu ehkä siitä, et opinnot on vähän myöhässä kaiken muun aktiivisuuden takia, mutta semmosta.
Sara [00:01:35]: Kerrotko vielä, mitä alaa opiskelet?
Ilmari [00:01:37]: Niin, joo, anteeksi. Kauppatieteitä, viides vuosi tällä hetkellä käynnissä. Mutta tosiaan niitä opintopisteitä on ehkä sen neljän ja puolen vuoden, tai anteeksi, kolmen ja puolen vuoden edestä tässä vaiheessa.
Sara [00:01:47]: No niin. No, miltä teidän opiskeluarki näyttää tällä hetkellä? Lähdetään siitä vaikka liikkeelle.
Elina [00:01:54]: No, mulla on vähän semmosessa ehkä hassussa vaiheessa tällä hetkellä, et oon tosiaan viidennen vuoden, eli viimeisen vuoden opiskelija, niin mulla on nyt kaikki kurssit suoritettuna. Että ne on nyt ohi. Ja nyt mulla alkaa ensi viikolla sit vielä kahdeksan viikon harjoittelu tuolla HUSilla Helsingissä. Niin tällä hetkellä on vähän semmonen, et ei ole noita opintoja, mutta sit just sitä gradun tekemistä ja harkkaan valmistautumista on. Että vähän semmonen hassu vaihe nyt meneillään.
Ilmari [00:02:25]: No mulla on oikeastaan sellainen tilanne, et valmistuin kandiks tuossa tammikuun alussa. Ja nyt sit on tarkoitus mahdollisimman nopeasti saada maisterivaihe käytyä lävitte. Kandin kun palautin, niin melkein heti aloin ideoimaan pro gradua. Nyt pitäisi oikeastaan sopia aloituspalaveri graduohjaajan kanssa, et milloin katsotaan tutkielman isot linjat kuntoon. Noin niinku muuten, niin aika intensiivisesti nyt sit joutunut ottaa näitä kursseja, et pääsis joskus valmistumaankin täältä yliopistosta.
Sara [00:03:05]: No niin, eli loppuvaiheessa, no me kaikki itse asiassa ollaan, joo. Ja hyvä tässä, miten eroaa myös eri alat, et meillähän nyt on aika lailla silleen, et maisterivaihe menee pitkälti silleen tietyissä palasissa ja sitä ei voi hirveästi nopeuttaa, mutta sit teillä Ilmari voi spurtata sen maisterivaiheen ehkä vähän eri tavalla, kun on enemmän itsenäistä.
Ilmari [00:03:25]: Joo ja meillä on tosi muutenkin tosi itsenäistä, et tutkintohan varmastikaan kellään ei ole tismalleen samoja kursseja keskenään toisten kanssa omissa tutkinnoissa. Se tutkinto on muutenkin tosi paljon vapaammin rakennettavissa.
Sara [00:03:44]: Näinpä. No tänään kun on nuo opinnäytetyöt aiheena, Ilmari tätä jo vähän sivusitkin, mutta käydään vielä läpi, et missä vaiheessa te molemmat olette nyt teidän opinnäytetyötaipaleilla?
Elina [00:03:57]: Joo, tosiaan tehdään siis molemmat gradua ja mulla gradu alkaa olemaan aika valmiina, mutta vaatii kyllä vielä jonkin verran työtä sit. Olen tosiaan itse tehnyt semmosen artikkeligradun, mikä vähän poikkeaa normaalista gradusta. Eli siinä tosiaan se gradun tutkimusosio kirjoitetaan tieteellisenä artikkelina, niin mulla se artikkeli alkaa olla jo aika lailla valmiina. Mutta sit kun siihen vaaditaan vielä semmonen suomenkielinen osuus, vähän taustaa siitä aiheesta, niin se on vielä jonkun verran kesken. Mutta tavoitteena olisi nyt, et saisi tässä maaliskuun aikana toivottavasti sen viimeisteltyä, lähetettyä arvosteltavaksi.
Sara [00:04:35]: Ihan siis loppusilausta vai?
Elina [00:04:36]: Joo, kyllä.
Ilmari [00:04:39]: Joo, no mulla on oikeastaan tuota, pikkasen mennään jo tuohon kandi- ja gradueroihin tässä mun vastauksessa, mutta mulla on oikeastaan se tilanne, et mulla on teoreettinen viitekehys ja kirjallisuuskatsaus on käytännössä tehty. Ja se tulee siitä, et mä jatkan mun kandiaihetta suoraan graduun. Ja pikkasen pitää sitä teoreettista viitekehystä laajentaa, mutta sit oikeastaan sen jälkeen pitäisi alkaa katsoa ihan kovaa dataa ja tekemään SPSS-ihmeitä ja tutkimaan niitä ilmiöitä.
Sara [00:05:16]: Niinpä. No kun mä aloitin opinnot, niin mä en oikeastaan edes tiennyt, et mitä vaikka kandin tekeminen käytännössä on. Millainen käsitys teillä oli yliopisto-opinnäytetöistä silloin, kun te aloititte opinnot?
Elina [00:05:29]: Siis mä olin ainakin todella pihalla. Ylipäätään kun mä tulin yliopistoon, niin mä olin ihan kaikesta pihalla. Ja siinä kolmannen vuoden, kun piti aloittaa se kandi, niin en mä varmaan vielä tiennytkään, et mikä se on, kun mä sitä aloin tekemään. Mä olin ainakin ihan... No sit kun kandin olin tosiaan tehnyt, niin sit vähän oli helpompi orientoituu siihen, et okei, mikä gradu on. Ja se oli helpompi sit aloittaa. Mutta silloin, kun kandin aloitin, niin mä olin kanssa, et mitä mä edes lähden tekemään. Olin kanssa todella pihalla.
Sara [00:05:57]: Joo, kuulostaa tutulta.
Ilmari [00:05:59]: Ihan sama tilanne. Silloin kun opinnot aloitti, niin silloin ei tiennyt oikeastaan yhtään mitään kandista tai gradusta tai tietenkään niiden eroistakaan. Eikä se ihan hirveästi kirkastunut myöskään ennen kuin sit alkoi sitä kandia oikeasti tekemään. Ehkä kolmessa vuodessa tai... Kolmessa ja puolessa vuodessa ennen kuin aloitin kandia kirjoittamaan, niin olin oppinut sen verran, et usein kandi on kirjallisuuskatsaus ainakin meidän alalla. Mutta kolmeen ja puoleen vuoteen ei kauheasti enempää tullut otettua selvää siitä, et millainen se oikeasti sit on.
Sara [00:06:38]: Joo, mäkin olin ton kirjallisuuskatsaus-sanan ehkä kuullut. Että meilläkin se yleensä on just kirjallisuuskatsaus, mutta tota, en mä niinku käytännössä tiennyt, et mitä oikeastaan mä lähden tekemään. Olihan mä lukenut jotain katsausartikkeleita, mutta en mä sit niinku yhdistänyt, mitä tää tarkoittaa nyt sen kannalta, mitä mun pitää tehdä. Se oli aika pimennossa hyvin pitkään.
Elina [00:06:57]: Jep, ja just, et on kuullut sen sanan kirjallisuuskatsaus, mutta en mä tiennyt, et mitä se tarkoittaa.
Sara [00:07:01]: Niin, miten se tehdään.
Elina [00:07:02]: Niin, ja et mitä kaikkea siihen oikeastaan kuuluu. Samalla tavalla kuin Ilmarille, et se selkeni vasta sit, kun sen alkoi oikeasti tekemään. Alkuun oli vähän kyllä semmonen paniikki.
Sara [00:07:13]: Tai jopa sit, kun se oli tehty, niin sit se tuntui ehkä selkeältä.
Elina [00:07:15]: Nii. Jep.
Ilmari [00:07:16]: Ja se, et mitä se kirjallisuuskatsaus oikeasti pitää sisällään. Millaisia muotoja pitää, tai millaisia asioihin pitää vastata ja muuta vastaavaa.
Sara [00:07:26]: Sepä. Ja sekin on mun mielestä ihan hyvä muistaa, et se, tai tässäkin näkyy hyvin se, et kandi on harjoitus muiden joukossa. Sitä pidetään ehkä semmoisena oppimista mittaavana asiana tai testinä, mutta mun mielestä se oli vaan yksi iso oppimiskokemus kyllä tavallaan kurssien joukossa. Muutenhan siinä pitäisi olla ehkä jotain tämmöistä ennakkotietoakin.
Elina [00:07:48]: Kyllä. Ja monet sanoo just, et kandi on vähän niinku harjoitusta gradua varten. Ja nyt sen oikeastaan ehkä huomaa, et niinhän se oikeasti oli. Että sit vasta gradulla ehkä on ehkä enemmän merkitystä jollain lailla ja toisilla ei.
Sara [00:08:02]: Palataan kohta tarkemmin siihen, et mitä nuo tutkielmat oikeastaan käytännössä on. Mutta vielä vähän teidän taustoista. Ilmarilta voisin nyt tässä välissä kysyä, et mikä fiilis sulla on nyt tällä hetkellä tuosta gradun aloittamisesta, kun oot sitä nyt pikkuhiljaa tekemässä?
Ilmari [00:08:17]: No mä oon siis tosi innoissani oikeastaan, et mun lempiasioita tai tavallaan jos lempikursseja miettii tai tämmöisiä oppimiskokonaisuuksia miettii, niin se oli kyllä kandin teko. Omalta osaltaan ehkä sen takia, et se oli niin itsenäistä ja sitä pystyi tekemään niin omassa vauhdissa omien aikataulujen mukaan. Mutta sit myöskin sillä tavalla, et se oli ehkä meidän alalla tähän mennessä kaikkein lähimpänä konkretiaa ja ns. oikeaa elämää ja mahdollisesti sit joskus työelämääkin. Ja sit toki se, et oma aihe on tosi mielenkiintoinen itselle. Liippaa just niitä kiinnostuksen kohteita, mitä ehkä haluaa joskus työelämässäkin tehdä, niin sit vähän tällä pohjalla on tosi sellainen odottavainen ja innostunut fiilis, et oispa nyt aikaa lähteä työstämään sitä jo ihan kunnolla. En malta oottaa.
Sara [00:09:13]: Aika hyvä lähtökohta. Tähän olisi hyvä jatkaa, et mikä fiilis Elina sulla oli silloin, kun sä aloit tekemään gradua siinä alkuvaiheessa?
Elina [00:09:22]: Mulla oli silloin vähän semmonen, et okei, nyt vaan pitää alkaa tekemään gradua. Se oli vähän enemmän semmonen, et mulla ei ollu tosiaan mitään silleen, et mä olisin jatkanut mistään samasta aiheesta ja muusta, et mä valitsin ihan uuden aiheen. Se oli vähän niinku, et okei, gradu on pakko lähteä tekemään, niin aloitetaan nyt sit. Ei mulla ollu mitään erityisiä fiiliksiä siinä, niinku sillon, ku just aloitti sen, et ei nyt ollu toki myöskään mikään hirveen masentunut tai semmonen epätoivonen olo, vaan vähän semmonen, et no, aloitetaan tämä projekti nyt.
Sara [00:09:58]: Joo. Niin ja meillä se on aika strukturoituu siinä mielessä, et pitää esittää tutkimussuunnitelma ennen ekaan harkkaan lähtöä, pitää esittää tulokset ennen tokaan harkkaan lähtöä. Niin sit siinä on ehkä helppo ottaa semmonen asenne, et vaihe kerrallaan nyt vaan tehdään.
Elina [00:10:11]: Jep, sepä se.
Sara [00:10:15]: No, ootko sä Ilmari tehnyt jotain suunnitelmaa siitä, et miten sun gradun teko etenee tai milloin sen olisi vaikka tarkoitus olla valmis?
Ilmari [00:10:23]: No joo, mennään varmaan kohta siihenkin asiaan, et mitä opin kandista, mutta kyllä semmonen kuusi sivua on nyt tullut tehtyä semmosta ideointityötä, tietyllä tavalla tutkimussuunnitelmaa, et mulla on ideoita rustattu, et mihin suuntaan sitä tutkimusta nyt voisi viedä tuossa gradussa. Ja sit, et mitä se vaatii teoreettiselta viitekehykseltä, millaista tutkimustyötä se vaatisi multa, millaista aineistoa se vaatisi. Sanotaan, et suunnitelmat on sinänsä aika pitkälle ja se aihekin ehkä sieltä pikkuhiljaa alkaa selkiytymään sen pohjalta, et mistä löytyy esimerkiksi lisää artikkeleita ja mistä löytyy sit taas dataa, mitä tutkia. Aika niinku sanotaan, et kandiin verrattuna ainakin ihan loistavat suunnitelmat ja valmistelut oon tehnyt tässä vaiheessa.
Sara [00:11:24]: No se on hyvä. Eikö se ole, et hyvin suunniteltuna puoliksi tehty vai miten tämä nyt menee?
Ilmari [00:11:28]: No toivotaan.
Sara [00:11:29]: No ootko sä kuullut gradun tekemisessä jotain muilta opiskelijoilta? Vai onko se vaikuttanut jotenkin sun ennakkokäsityksiin tässä vaiheessa?
Ilmari [00:11:36]: No tosi paljonhan kuulee sitä, et se gradu nyt pitää tehdä pois alta. Toki kandinkin osalta sitä kuuli tosi paljon, et se on se opintosuorite muiden joukossa. Että se on ehkä se vähän semmonen skeptinen suhtautuminen siihen gradun merkitykseen, niin se on ehkä tullut vuosien aikana ihan kaikilta, jotka sen on tehnyt. Mutta toisaalta kääntöpuolena on kyllä niinku ne, ketkä siitä on sit oikeasti tykännyt, niin on kyllä sanonut, et se just se itsenäisyys ja se, et pääsee tutkimaan toivottavasti itselle mielenkiintoista aihetta, niin se on kyllä ollu monelle semmonen kiva puoli siinä gradun tekemisessä. Vaikka se nyt ehkä voi jossain vaiheessa tuntuakin pakkopullalta sit.
Sara [00:12:22]: Niinpä. No Elina, mitä sä sanoisit tuohon, et onko nyt tuossa vaiheessa prosessia, niin gradu on ollu enemmän semmonen pakkopulla vai oot sä saanut vaikka semmoisen aiheen, mikä on sit innostanut?
Elina [00:12:34]: No sanotaanko näin, et se on ollu ehkä vähän molempia, toki olosuhteidenkin takia, et kun meillä tosiaan ravitsemustieteellä ei, varsinkin jos maisterivaiheessa valitsee ne terapiaopinnot, niin sulla ei ole opintojen ohella tai ei ole varattu semmosta tyhjää aikaa lukuvuodesta, et sä voisit tehdä gradua, vaan se pitää oikeastaan tehdä täysin opintojen päällä. Niin sit saattaa välillä, kun haluaisi keskittyä enemmän niihin opintoihin, niin tuntuu sit vaan semmoselta, et no nyt on vaan pakko tehdä tätä. Mutta vaikka aluksi mä en ollu niin innostunut ehkä mun aiheesta, mutta nyt mä oon kyllä ollu tosi innostunut. Mitä enemmän mä oon tavallaan päästy sisälle siihen aiheeseen, niin sitä enemmän mä oon ehkä innostunut siitä aiheesta. Niin silleen vähän niinku molempia fiiliksiä on ollu tässä kyllä.
Sara [00:13:14]: Joo, ja toi on varmaan aika normaalii, et... Tai itsekin tunnistan tuon, et alkuun se oli ehkä just semmonen pakkopulla, joka on pakko saada vaan tehtyä. Mutta sit siitä voi löytää, vaikka se aihe ei olisi itselle ihan täyskymppi muutenkaan tai itse valitsema aihe, niin silti siitä voi löytää semmosia elementtejä, jotka kuitenkin tuntuu itselle mieleisiltä ja antoisilta. Haluatteko te muuten jakaa teidän aiheet? Sen verran, mitä nyt tiedätte?
Elina [00:13:41]: Joo, mä tosiaan kirjoitan siis mun gradua kuidun saannin yhteydestä kausi-influenssariskiin tämmöisessä suomalaisessa D-vitamiinitutkimusaineistossa.
Ilmari [00:13:52]: No mun tosiaan, mä jatkan siitä kandista, niin mun kandiaiheena oli tämmöisten real estate investment trustien arvonmääritys.
Sara [00:13:59]: Nyt saat suomentaa.
Ilmari [00:14:02]: Joo, tämä on siis semmonen jenkeistä lähtöisin oleva yhtiömuoto, eli kyse on pörssilistatuista kiinteistörahastoista. Ja niitä koskee tosi tarkka juridinen sääntely. Näitä siis nykyään on ympäri maailmaa. Suomessakin on yksi REIT-yhtiö joskus aikoinaan ollu. Niitä koskee tosi tarkka juridinen sääntely sen osalta, et millaista liiketoimintaa ne saa harjoittaa ja mitä niiden pitää niin sanotusti rahoillaan tehdä ynnä muuta. Se on vähän semmonen oma tosi rajattu yhtiömuoto, mitkä on tosi samanlaisia keskenään, niin niihin liittyviä ilmiöitä on tosi helppo tutkia. Että tavallaan on kaikki tosi samanlaisia keskenään ne firmat. Kandissa tosiaan käytännössä kirjallisuuskatsaus sisälsi sen, et millaisia asioita niiden yhtiöiden arvomäärityksessä pitää ottaa huomioon. Ja kun ne on kiinteistörahastoja, niin sit sivusin siinä samalla myöskin kiinteistöjen arvonmääritystä ja kiinteistömarkkinoita ja vähän sitä, et miten kiinteistömarkkinat toimii. No sit tämä gradu, niin tällä hetkellä ehkä kärkikaksikko tässä aiheessa on ykkösenä se, et jatkaisi vaan suoraan sitä tutkimusta siitä arvomäärityksestä, et mennään tosi kauppisjargoniin tässä vaiheessa, mutta kun ne on pörssilistattuja yhtiöitä, niin niillä on sit siellä pörssissä aina joku markkina-arvo ja se markkina-arvo ei ole koskaan 100 prosenttia niiden yhtiöiden omistamien kiinteistöjen arvosta. Tämä on sellainen ilmiö, mitä mun tekisi mieli tutkia, et miksi ne yhtiöt ovat halvempia kuin niiden omistamat kiinteistöt ja kuinka paljon halvempia ne sit keskimäärin ovat. Jos lähtisin tästä REIT-yhtiöistä vähän ulkopuolelle, vähän tangentille, niin tutkisin kiinteistömarkkinoiden hintojen vaihtelua eri makrotaloudellisiin ilmiöihin liittyen. Korkotason muutoksia, inflaatiomuutoksia, työttömyysaste on aina hyvä ottaa mukaan, et se menisi sit ehkä enemmän tuonne taloustieteen puolelle jo pikkuisen aiheena. Mulla siis rahoitus on pääaineena, et todennäköisesti tämä ensimmäinen vaihtoehto on se, mistä rahoituksessa saan sen gradun tehdä, mutta tässä on nyt ne kärkihevoset siihen aiheeksi. Vähän tuommoisia, kuten sanoin, niin menee kauppisjargoniin aika painavasti ja varmasti kuulijoissa ei ihan kaikille aukea tälleen lyhyesti selitettynä.
Elina [00:17:12]: Joo, ei ehkä ihan auennu mullekaan.
Sara [00:17:15]: Ei se haittaa, ei munkaan gradu ihan kaikille kuulijoille auennu, joille mä oon sit kertonut. Itse mä tein tämmösen kaurapohjaisen fermentoidun tuotteen käytön vaikutuksesta lipidiaineenvaihduntaan. Siinä sai jo aika monta sanaa lähteä aukomaan, kun jollekin ei-alalla olevalle lähti tätä selittämään. Mistä löysitte nämä aiheet?
Elina [00:17:35]: Mä löysin ihan semmosesta graduaihepankista, et meillä tosiaan ravitsemustieteellä on semmonen Excel-taulukko, minne opettajat ja ohjaajat saa ehottaa aiheita, joihin heillä olisi valmista aineistoa tai mihin he tarvis vaikka apua tai muuta. Yksi päivä selailin sitä graduaihepankkia ja löysin sieltä tämän aiheen. Silloin oli vähän enemmän silleen, et ravitsemuksen vaikutus kausi-influenssariskiin. Sitten me ohjaajan kaa tarkenneltiin, et mistä nimenomaan ravitsemuksellisesta osasta me tutkitaan kausi-influenssariskiin sitä yhteyttä. Sieltä mä löysin sen ja laitoin vaan sit ohjaajalle viestin, et hei, mua kiinnostaisi tämä.
Sara [00:18:22]: Sama tarina ku mulla.
Elina [00:18:23]: Joo, kyllä.
Ilmari [00:18:25]: Meilläkin tommonen aihepankki löytyy ja niitä saa kyllä niitä aiheita myös ohjaajilta lisää, jos sieltä aihepankista ei sopivaa aihetta löydy. Ja sit toki aika helppo on mennä katsomaan näitä julkaistuja graduja, et mistä on kaikki kauppatieteelliset gradut tehty. Mutta oma tarina on sit taas sellainen, et mä olin töissä kiinteistöalalla kiinteistövarainhoidon parissa. Sitä kautta sit oikeastaan kiinnostuin tästä aiheesta. Sit oli työkaverin kanssa just keskusteltu näistä REIT-yhtiöistä ja hän oli sit opettanut mulle, et mitä ne on ja miten ne toimii ja millaisia sijoituskohteita ne on. Sitten mä sain sen idean, et nyt jos joskus haluaa opiskella tällaisesta yhtiömuodosta vähän enemmän, niin nyt on aika hyvä tilanne, et toi kandihan pitäisi tuossa kirjoittaa, niin kirjoitetaan se siitä. Meillähän oikeastaan suositellaan myöskin siitä kandiaiheesta jatkettais siihen graduun, et siitä saa kuitenkin aika paljon apua siitä, et jatkaa samaa aihetta ja ettei tarvi kirjallisuuskatsausta tehdä kahteen kertaan alusta loppuun. Tosi paljon suositellaan jatkamaan sitä omaa aihetta graduun, jos kandin arvosana tai jos kandi vaan on ollu tarpeeksi laadukas, et sitä voi jatkaa.
Sara [00:19:55]: Joo. Jatketaan tuosta aiheesta vielä vähän myöhemmin, mutta mä sen verran palaan tuohon suunnitteluun. Ilmari just sanoi, et nyt tuntuu, et on hyvin suunniteltu verrattuna kandiin, niin Elina, miten sä pysyit sun suunnitelmassa gradun suhteen, jos sulla sellaista oli?
Elina [00:20:12]: No joo, siis meillähän kuuluu tavallaan, kun pitää aina tehdä se tutkimussuunnitelma ja esittää se, niin siihen kuuluu semmonen aikataulusuunnitelma, minkä mä silloin pyrin kyllä tekemään ihan realistisesti, mutta en mä kyllä siinä pysynyt, et kyllä se on siitä sit venynyt, et just ei ehkä osannut ihan ajatella, et miten paljon vaikka syksyn opinnot sit vaatii, et siinä ei kerännytkään ihan niin paljon tekemään sitä gradua sit niiden opintojen ohella, niin on se kyllä vähän venähtänyt siitä suunnitelmasta, mikä silloin oli, mutta joo.
Sara [00:20:44]: Ja toi tuntuu aika tyypilliseltä, et kyllä se ainakin muutaman kuukauden siitä venähtää, et voi tulla myös semmosia muuttuja, mihin ei voi itse vaikuttaa. Mä vaikka sain osan aineistosta syksyllä siinä vaiheessa, kun mä olin ajatellut, et mä haluan kesän aikana saada gradun valmiiksi, mutta sit se venyikin loppuvuoteen, niin tommosiakin voi käydä.
Elina [00:21:02]: Sepä se. Joo, ja ei mullakaan siis mitenkään monia vuosia ole myöhässä, vaan enemmän just, et muutamalla kuukaudella on venähtänyt se aikataulu sit, niin ei silleen pahasti ole. Sitähän se gradun tekeminen on, et se vähän elää koko ajan siinä.
Sara [00:21:15]: Niinpä. Yllättikö sinua joku asia gradun tekemisessä? Verrattuna niihin ennakko-odotuksiin?
Elina [00:21:21]: No mä en oikein tiedä. Toisaalta ehkä se yllätti, et mä en aluksi ollu ajatellut, et mä teen vaikka artikkeligradua. Niin, et kuin kiva se artikkelin kirjoittaminen loppujen lopuksi olikin. Mä oon vähän yllättynyt siitä, et mä ajattelin tosi pitkään, et en mä tee. Mä teen tästä normigradun, mutta sit mun ohjaaja vähän niinku oli koko ajan silleen, et mitä jos me kuitenkin kirjoitettas se artikkeli. Ja sit mä oon silleen, et no okei, kirjoitetaan. Se vähän silleen, et en tiedä, mitä siitä tulee, mutta se onkin ollu yllättävän kivaa. Se on ehkä ollu semmonen, mikä sit oon vähän yllättänyt jopa, et oon ihan nauttinutkin siitä tekemisestä.
Sara [00:22:01]: Joo, no se on aina positiivista. No mennään sit siihen käytäntöön. Eli mitä eroa on kanditutkielmalla ja gradulla ja mitä niissä oikeasti tehdään? Miten te tähän vastaisitte?
Ilmari [00:22:16]: Aikaisemmin vähän ehkä sivuttiinkin sitä, et kandissa harjoitellaan sitä tieteellistä kirjoittamista. Harjoitellaan tiedonhakua tieteellisesti hyväksytyistä lähteistä niin sanotusti. Harjoitellaan sitä kokonaisuutta just siitä tavallaan, et se on lyhyt, ei artikkeli, mutta lyhyt kuitenkin opinnäytetyö, niin harjoitellaan sitä kokonaisuutta tieteellisessä kirjoittamisessa sekä tavallaan just gradua varten, mutta et voitais ylipäätänsä ehkä joskus toimia tutkijana. Se on se tavallaan ensiaste siinä tutkimuksen harjoittelussa niin sanotusti. Tälleen on joku itseäni paljon fiksumpi joskus sanottanut.
Sara [00:23:05]: Mun mielestä ihan hyvin sanotettu.
Elina [00:23:07]: Joo. Ehkä se kandi on vähän semmosen, et osataan yhdistää eri lähteistä saatua tietoa ja muodostaa niistä joku käsitys siitä aiheesta. Semmosen kokonaiskuvan hahmottamista tieteellisessä maailmassa sitte. Gradu taas on sitte, et joo, et sä kokoot siihen samalla tavalla tommosen taustotuksen, mutta sit sä myös tuotat siinä jotain uutta tietoa tutkimuksen muodossa. Se on vähän niinku kandi plus tutkimuksen tekeminen sit, et vähän laajentaa siitä vielä sitä osaamista.
Ilmari [00:23:41]: Tavallaan se empiirinen osio on sit se, mitä tuodaan siihen kirjallisuuskatsauksen lisäksi.
Sara [00:23:48]: Eli se, mitä käytännössä itse tutkitaan.
Ilmari [00:23:51]: Just näin.
Elina [00:23:51]: Ja mun mielestä kandissa on hyvä ehkä se tutkimuksen ymmärtämisenkin kannalta, et kuitenkin aina kaikkeen tutkimukseen liittyy se, et haetaan se taustatieto, et mitä tästä on aiemmin tutkittu. Niin se ehkä havainnollistaa silleen, et osaa itse tehdä sen, mutta sit osaa myös jotenkin lukea sitä eri tavalla ja ymmärtää sen, et tieteellisessä tutkimuksessa aina tarvitaan se, et tiedetään, mitä tähän mennessä on tutkittu. Niin se on vähän niinku perusta kaikelle, mä voisin sanoa.
Sara [00:24:15]: Kyllä. Ja jos niinku puhutaan ihan silleen tosi konkreettisesti, et mitä vaikka kirjallisuuskatsauksen tekeminen vaatii, niin miten te sitä pilkkoisitte jollekin, vaikka teille itsellenne, kun aloititte yliopisto-opinnot?
Ilmari [00:24:28]: No jos lähtee tavallaan ihan siitä niinku baby stepseillä liikenteeseen, niin vaatii ensinnäkin sen, että osaa löytää ne relevantit artikkelit sille omalle aiheelle. Ja vähän niinku tulkita sitä, et onko ne artikkelit nyt niinkun kuinka luotettavia tai kuinka luotettavissa paikoissa tai niinku tämmösissä tieteellisissä julkaisuissa ne on sit julkaistu ne artikkelit, et voiko niitä nyt... Kuinka suositeltavaa on, et kyseistä artikkelia käytetään lähteenä toisessa tieteellisessä tekstissä. Se on ehkä se ensimmäinen steppi, mitä se vaatii, et osaa arvioida sitä luotettavuutta.
Elina [00:25:17]: Kyllä. Ja sit kans just se, et kun lähtee tekemään sitä itse työtä, niin mä koen, et tosi tärkeä on myös se, et oikeasti määrittelee tosi tarkasti sen oman aiheen. Että mitä sä tutkit, sit määrittelee ne tutkimuskysymykset, et mihin me halutaan löytää vastaukset tällä työllä. Niin sit se helpottaa myös noiden artikkeleiden etsimistä, kun sä suoraan pystyt katsomaan, et okei, vastaako tämä siihen, mitä me halutaan tällä löytää, niin pystyy sit paremmin rajaamaan myös niitä artikkeleita, kun joista aiheesta saattaa olla, et löytyy ihan miljoonia artikkeleita, eikä kaikkea voi ottaa, niin sit vaatii semmosta tarkkaa rajausta, niin se on myös semmonen, mikä on ehkä hyvä muistaa noiden töiden aloittamisessa. Mutta sit toisaalta saattaa olla aiheita vähän niinku itsellä, et aiheesta ei ole juurikaan tutkimusta, niin sit voi joutua ehkä vähän laajentaa sitä aihetta, niin vähän niinku sen kanssa sit semmonen pallottelu, et mikä se aihe on ja mitkä ne tutkimuskysymykset on.
Sara [00:26:12]: Niinpä.
Ilmari [00:26:13]: Tuosta päästään ehkä siihen mun ensimmäiseen oppiin siitä kandista, et mulla oli siis aihe rajattu sillä tavalla, et mulla oli otsikko. Ja nyt ehkä kuulijat voi naurusta päätellä, et ehkä se ei ole se paras tapa rajata sitä aihetta, et kyllähän se sit lähti tavallaan, meinas lähteä vähän tangentille se juttu, vähän laukalle, et tota. Ja kyllä se sit siinä tutkielman edetessä, sitä niinku tehdessä, niin hahmottui kyllä, et aa, no että mä voin puhua tästä asiasta, niin mun pitää ensin puhua tuosta toisesta asiasta. Niin sitä mukaa se sit kyllä löytyi se rajaus sinne, mutta oli se alkuun tosi vaikea, et no, vaikea sanoa, et mikähän artikkeli nyt oikeasti tähän soveltuu, kun ei sit ollu tavallaan tarkkaa tietoa siitä, et mitä lukuja mulla on, mitä niiden alaluvut on, mikä se tavallaan... No teoreettisen viitekehyksen mä tein ensimmäisenä ja niin se kai varmaan pitääkin ehkä. Tai kannattaisikin ehkä, et se nyt oli aika selkeä, mutta sit tavallaan just nämä mun alaotsikot, ne tuli kyllä sieltä silleen, et ei hitsi, et mä nyt tarviin itse asiassa tästäkin aiheesta tekstiä, et mä voin tuosta edellisestä puhua.
Sara [00:27:30]: Joo, toi mun mielestä kuvaa aika hyvin sitä, et miten kandi on kuitenkin oppimisprosessi, et ei tarvitse tietää tasan tarkkaan, mitä lähtee tekemään, kun lähtee tekemään tai vaikka kun aloittaa opinnot. Ja mullakin se, pelkästään kun mä valitsin aiheen, niin mä ajattelin, et okei, nyt tästä mä nyt sit vissiin teen kandin. Mutta ei, ensimmäisessä palaverissa lähdettiin siitä liikkeelle, et miten me lähdetään rajamaan tämä aihe. Mä tein kasvipohjaisten hapatettujen tuotteiden suolistomikrobivälitteisistä terveysvaikutuksista. Ja sit ohjaaja alkoi heittelemään kaikkea, et rajataanko mikrobisukujen mukaan vai rajataanko jotenkin elintarvikkeiden mukaan vai otetaanko tähän pelkkiä elintarvikkeita vai myös jotain fermentoituja uutteita esimerkiksi. Että miten tätä lähdetään rajaamaan, niin se tuntui jo siinä vaiheessa vaikealta. Mutta sit se lähti jotenkin ihan hahmottumaan, kun alkaa tajuamaan sitä, et okei, mitä kirjallisuutta oikeastaan löytyy ja miten mä pystyn sitä hakemaan. Niin siinä oppii paljon siinä matkan varrella.
Elina [00:28:23]: Kyllä. Mullakin oli kandista vähän semmonen, et oli alkuun semmonen aihe, mistä mä olisin, et mä haluan lähteä tekemään. Mutta sit just kun alkoi etsiä sitä, et mitä kirjallisuudesta löytyy tästä aiheesta. Sitten sieltä löytyikin vähän ala-aihe siitä mun aiheesta, mikä olikin sit semmonen tosi kiinnostava. Sitten mä lähinkin enemmän tutkimaan sitä ja sit se vähän rajautui just siihen. Vähän samalla tavalla.
Sara [00:28:47]: Näinpä. Ja Ilmari mainitsi sen teoreettisen viitekehyksen, niin ainakin siis aiheeseen liittyen käsitteiden määrittely, mutta mitä muuta sä siihen sisällytät?
Ilmari [00:28:58]: Niin teoreettiseen viitekehykseen vai?
Sara [00:29:01]: Niin. Se ei ole välttämättä kaikille sellainen selkeä termi.
Ilmari [00:29:08]: Niin no, tota, mitenköhän tätä lähtisi nyt oikeasti avaamaan? Tota... Ehkä sillä tavalla, et kun tosiaan mun pääaineena on rahoitus, niin rahoituksessa on ainakin tosi selkeitä sellaisia pääteorioita, mitkä käytännössä sanelee sen, et miten miten asiat tapahtuu oikeassa elämässä. Tutkimus perustuu periaatteessa oikean elämän ilmiöihin, mutta käytännössä oikea elämä mukailee näitä rahoituksen ja talouden pääteorioita.
Sara [00:29:57]: Selityksiä siitä, miksi asiat tapahtuu, miten ne tapahtuu?
Ilmari [00:29:59]: Joo, just näin. Sieltä sit tavallaan pitää valita ne itselle relevantit ja sen tutkimuksen kannalta sopivat pääteoriat niin sanotusti. Jos tässä nyt antaa nimiä, niin esimerkiksi portfolioteoria, tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, CAP-malli, kaikki menee taas kauppisjargoniin, mutta tavallaan jos joku haluaa googlailla näitä asioita, niin löytyy ihan massiivisia tietokantoja, joissa selitetään näistä teoreettisista malleista kyllä ihan tarpeeksi, et saa vähän, jos joku haluaa jotain konkretiaa, et mitä se tarkoittaa.
Sara [00:30:43]: Eli jos joku vaikka lukiolainen esimerkiksi kuuntelee tätä jaksoa, niin voisi ajatella, et se teoreettinen viitekehys on vähän sitä ikään kuin sitä samaa tietotekstiä, mitä lukiossa kirjoitettiin, kun tehtiin vaikka joku tämmönen esitelmä aiheesta tai muu semmonen, et käydään läpi niitä aiheeseen liittyviä teorioita ja käsitteitä ja sen sellaisia, niin se on ehkä semmonen tutuin, mistä on helpoin saada kiinni.
Ilmari [00:31:08]: Joo, ja ehkä niinku silleen, jos konkreettiseksi laittaa, niin lukiossa käydään niitä tavallaan faktoja, et näin ne asiat pääsääntöisesti on. Toki jonkun verran ehkä sivutaan niitä joitakin teorioita, mutta lukioissa kuitenkin opitaan ne faktat ja miten asiat toimii. Yliopistossa meidän pitää ymmärtää myös se tausta siinä, et miksi näin on. Ja se teoreettisen viitekehyksen rooli just näissä opinnäytettöissäkin on just se, et sun pitää jollakin tavalla pystyä perustelemaan se, että miksi se sun tutkimuksesi on nyt ikään kuin, en tiedä voiko sanoa, et oikein tai niin kun...
Sara [00:31:51]: Tarpeellinen.
Ilmari [00:31:52]: Niin tavallaan just näin, et tarpeellinen tai mukailee sitä oikeaa elämää jollain tasolla. Että tavallaan se teoreettinen viitekehys siinä tutkielman edetessä sidotaan sinne tutkielman aiheeseen sit aina jollain tavalla. Tai toivottavasti sidotaan. En tiedä, mitä sanoo ohjaaja, jos se ei ole sidottu.
Sara [00:32:14]: Niinpä. Ja ehkä just kandissa sen lisäksi, et on toi vähän niinku ns. faktapohja, jos vertaa näihin lukiotermeihin, niin sit siinä käydään läpi se, et mitä tästä aiheesta on viime aikoina tutkittu, mitä tästä tiedetään, miten osataan koota ne yksittäiset tutkimustulokset aiheesta jotenkin semmoseksi järkeväksi kokonaisuudeksi, mitä niistä voi päätellä. No Elina, miten sä jatkaisit tästä, et vielä tavallaan se, et jos gradussa nyt on tämä kirjallisuuskatsaus, mikä tehdään kandissakin, niin mitä siihen päälle vielä tehdään?
Elina [00:32:47]: Tosiaan joo, siellä on se, et hahmotetaan se, et mitä tästä aiheesta, mitä tutkitaan, niin tiedetään jo aikaisemmin. Ja sen lisäksi lähdetään sit tavallaan tekemään jotain tutkimusta, et mistä siitä aiheesta tuotettais jotain uutta tietoa mahdollisesti. Että lähdetään tekemään tutkimusta. Niitä on tosi erilaisia malleja, et miten sitä tutkimusta tehdään. Voi olla, et jotkut kerää aineiston esimerkiksi itse joillain kyselylomakkeilla, jotain dataa kerää muuta kautta. Sitten esimerkiksi mulla oli valmiit aineistot. Se on aika yleistä, et on joku valmis aineisto, minkä ohjaajilta saa, et mistä lähdetään tutkimaan tätä haluttua ilmiötä. Sitten on tämmösiä vähän tilastollisia analyyseja ja sit voidaan tehdä myös tämmöstä laadullista tutkimusta, et sit enemmän tämmöstä, et ei ole niin numeroita, et oliko tämä merkitsevä tulos tai montako prosenttia joku yhteys laski tai nousi, vaan sit enemmän tämmösiä tosielämän ilmiöitä ja niinkun vähän sitä, et miten nämä asiat esimerkiksi koetaan, niin tehdään sit sitä, niinku tavallaan tuotetaan joku tutkimus ja sit siinä kerrotaan, et mitä sieltä on saatu. Sen lisäksi oon kuullut, et sit vähän pohditaan sitä, et miten nämä tulokset saatiin, mistä nämä tulokset mahdollisesti voi johtua. Onko tutkimuksessa jotain heikkouksia, mitkä vahvuudet tässä tutkimuksessa oli ja kootaan sit semmonen yhteenveto siitä, et mitä tästä nyt on löydetty sit tämän aiemman kirjallisuuden lisäksi. Tukeeko tämä tutkimus esimerkiksi niitä tuloksia, mitä aiemmin on löydetty? Löydettiinkö jotain uutta mahdollisesti? Todennäköisesti aika monessa on myös silleen, et ei löydetty yhtään mitään. Ja sekin on ihan ok, koska sekin on...
Sara [00:34:37]: Tulos.
Elina [00:34:37]: Niin, nimenomaan. Sekin on tosi tärkeä osa tutkimusta sitte.
Sara [00:34:41]: Ja sit siinä vaiheessa pohdinnassa nousee ehkä isompaan rooliin se, et miksi tässä ei löydetty mitään. Se pohdinta ja siitä vedetyt johtopäätökset on aika, vähän niinku se lopputulema siitä. Katsotaan. No puhutaan vielä kandin ja gradun aiheista vähän. Kannattaako teidän mielestä kandi ja gradu tehdä samasta vai eri aiheista? Ilmari tätä vähän sivuskin, mutta vielä molempien mielipiteet.
Elina [00:35:07]: Varmasti, tai siinä on varmaan puolensa ja puolensa. Onhan se silleen, et jos on tehnyt kandio siitä samasta aiheesta, niin on se paljon helpompi jatkaa siihen graduun, kun sulla on jo se tieto siitä taustasta ja ei tavallaan tarvi kirjoittaa koko kirjallisuuskatsausta enää uudelleen ja on aika hyvä ymmärrys jo koko aiheesta, niin on se paljon helpompaa varmasti jatkaa siitä siihen tutkimuksen pariin. Mä oon ite tehnyt ihan siis aivan eri aiheesta. Ja musta tuntuu, et meillä ravitsemustieteellä se on yleisempää, et ei jatketa samasta aiheesta. Tai mä en ainakaan tiedä tällä hetkellä, et ketään meidän vuosikurssilta olisi ehkä edes jatkanut.
Sara [00:35:48]: Ei varmaan ole.
Elina [00:35:49]: Ei tule mieleen. Monet myös on niin kiinnostuneita tosi eri aiheista, eikä meillä myöskään ole mitään suositusta siitä, et kannattaisi jatkaa samasta aiheesta. Mä olen ihan tykännyt siitä, et olen tehnyt eri aiheista. Mun kandiaihe oli enemmän tämmönen, kun kirjoitin siinä syömishäiriöistä ja vähän niiden, et miten ne esimerkiksi, mun aiheena oli siis ortoreksia, et onko se osa enemmän laihuushäiriötä, anoreksiaa vai pakko-oireista häiriötä. Vähän enemmän tämmöstä sairauksien luokittelua ja mistä ne juontaa juurensa tämmöset syömishäiriöt. Mutta sit taas tämä mun gradu on ihan tämmöstä puhdasta ravitsemusepidemiologiaa, eli tutkitaan just sen kuidunsaannin yhteyttä kausi-influenssariskiin tämmösessä laajassa aineistossa. Niin toisaalta mä oon kokenut sen myös kivaksi, et on päässyt vähän erilaisia aiheita ja tavallaan osa-alueita tutkimaan siinä sit. Se varmaan on aika alakohtainen, että miten niinku suositellaan sit näitä tekemään.
Sara [00:36:58]: Niin. No mitä sä Ilmari sanoisit eduksi siihen, et jos tekee samasta aiheesta?
Ilmari [00:37:03]: No etu on totta kai se, et sä pääset helpommalla lähtökohtaisesti. Toki nyt jos on pari vuotta siitä, tai puolitoista vuotta siitä, kun se kandi on palautettu, niin totta kai sit ehkä pitää palata siihen aiheeseen taas silleen, et mistäköhän on kirjoittanut. Mutta se on kuitenkin enemmän tai vähemmän tuttu. Mä itse haluan siis vaan päästä helpolla tän gradun osalta sillä, et mä sanoin kandiin kirjoittaa sit vaikka kuinka siitä tykkäsin, mä en enää ikinä kirjoita 30 sivua kirjallisuuskatsausta noin niinku pystymetästä. No nyt pakko sen verran sanoa, et olen tässä miettinyt kyllä tutkijauralle lähtemistä, ainakin tohtoriopintojen verran, mutta katsotaan sitä sit joskus myöhemmin. On siinä ehkä kääntöpuolena se, et jos et tykkää yhtään siitä sun aiheesta, niin älä nyt ihmeessä tee sitä gradua siitä samasta. Ja toisaalta niin, jos sä haluut oppia jostain toisesta aiheesta, kuin siitä kandiaiheesta, syystä tai toisesta, niin jos sulla on oikeasti kiinnostus enemmän johonkin toiseen aiheeseen, niin totta kai sit kannattaa vaihtaakin. Mutta se helppous on ehkä siinä itsellä se, et siitä on helppo jatkaa. Ja nyt itseä se kiinnostaa, niin siinä on ehkä ne edut, et jatkaa vaan sit.
Sara [00:38:34]: Niinpä. Joo ja ehkä tosiaan näkee nuo alakohtaiset erot, et just professioaloilla, vaikka ravitsemustieteellä, kun valmistutaan ravitsemusterapeuteiksi, niin vaikka rekrytoinnin kannalta, niin se on vähän ihan sama, et mistä sä oot tehnyt sun gradun. Jos sä oot ravitsemusterapeutti, niin sä voit hakea sitä paikkaa. Mutta sit vaikka kauppis ja muut tämmöset enemmän generalistialat, niin niissä kun muutenkin pyritään suuntaan sitä osaamista johonkin vähän tiettyyn kohtaan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, niin siinä kohtaa voi olla etua ehkä rekrytoinneissa tai muissa, jos on vaikka tosi syvällä jossain aiheessa sen mukaan, et on jo tehnyt siitä kandin ja gradun. Siitähän saa ihan erilaista asiantuntemusta kuin siitä, et tekisi vähän eri aiheesta ja hakee jollekin ihan eri alalle vielä.
Ilmari [00:39:17]: Ehdottomasti. Mä osaan sen verran sanoa sekä oikeustieteestä et kauppatieteestä, et molemmilla aloilla kyllä pikkasen katsotaan sitä etenkin sen gradun aihetta. Kandin aiheella nyt ei sinänsä ole varmastikaan meidänkään alalla väliä. Mutta sit just valmistumisen kynnyksellä alkaa olemaan sit jo vähän merkitystä sille, et miten olet osoittanut kiinnostusta jotakin aihetta kohtaan. Mutta ei se nyt tietenkään rajaa, et jos nyt mä teen kiinteistömarkkinoista ja näistä kiinteistörahastoista, niin ei se nyt tarkoita sitä, ettenkö voisi työllistyä jonnekin muualle. Mutta tuohon on heti pakko ottaa sit taas kiinni, et nimenomaan generalistialoilla ja varmasti muuallakin on kyllä sit myös nämä toimeksiantogradut. Sellainen mahdollisuus, et tarkoittaa siis sitä, et myydään se oma gradu jollekin firmalle tai valtiolle tai jollekin toimijalle, joka sit maksaa siitä jotain pientä kuukausipalkkaa tai tämmösen onko se sit toimeksiantopalkkion. Sekin on yksi vaihtoehto, kun sitä aihetta lähtee miettimään, et hakeekin sen aiheen joltain, joka on valmis siitä maksamaan. Varmaan teidänkin alalla olisi mahdollista ainakin elintarviketeollisuudelta tai joltakin hakea jotain toimeksiantoja. Tai en tiedä.
Sara [00:40:45]: Voi olla, et elintarvikepuolella olisikin.
Elina [00:40:49]: Ehkä. En ole kyllä kuullut, et kukaan olisi tämmöstä tehny. Mutta varmaan voisi olla, et jos lähtisi oikeasti kyselemään ja ettimään, niin varmasti.
Sara [00:40:56]: Ja sehän olisi ihan hyväkin.
Elina [00:40:57]: Niinpä.
Sara [00:41:00]: Joo. Ja siis meillähän ravitsemustieteellä yksi opettajakin on tainnut ihan siis sanoa, et kannattaa tehdä eri aiheista, et saa erilaista asiantuntemusta. Mä itse koen etuna sen, et mun gradun aihe vähän sivus mun kandin aihetta, et puhuttiin kasvipohjaisista fermentoiduista tuotteista, niin mä pystyin käyttämään sitä teoriaosioa kandista vähän niinku pohjana, et siellä oli jo jotain kerätty, niin sit pääsi ehkä vähän helpommalla siinä vaikka tutkimussuunnitelmavaiheessa. Mutta joo, vähän silleen oman maun mukaan, jos on joku oma mielenkiinnon kohde, niin totta kai siihen nyt ehkä sit kannattaakin syventyä molempien opinnäytetöiden verran. No sit vähän noihin käytännön työtapoihin vielä, niin teittekö te kandia ja gradua muiden opintojen ohella vai sit ilman samanaikaisia kursseja? Elina tähän ehkä vähän vastasikin, mutta käydään vielä tämäkin läpi. Ja mikä tähän olisi paras tapa?
Elina [00:41:52]: No joo. Meillä tosiaan ravitsemustieteellä on enemmän silleen, et tehdään opintojen kurssien päällä sitä, no kandiakin ja gradua. Kandivaiheessa tosiaan on aika paljon myös tämmösiä etäkursseja, niin silloin oli ehkä vähän vapaampaa tehdä sitä sit siinä muiden opintojen ohella. Eikä ollu myöskään ihan niin tiukka aikataulu sit, mutta nyt gradu tosiaan on silleen, et tehdään niin kun opintojen päällä, et koulu on oikeastaan kahdeksasta neljään melkein joka päivä. Ja siihen sit toki on pitkät kesälomat, mutta haluaako sitä koko kesää tehdä gradua, niin ei välttämättä. Ja siihen en osaa kyllä sanoa, et mikä on ehkä paras tapa. Toisaalta olisi ollu kivempi, et graduun olisi ollu vähän enemmän aikaa ihan vaan varattu sille pelkälle gradulle. Mutta se on mennyt näin, niin kyllä sen näinkin pystyy tekemään.
Ilmari [00:42:53]: No mä en tehnyt opintojen ohella kandia kyllä niin kuin tippaakaan, mutta mä olin sit täysipäiväisesti töissä siinä. Kuten sanoin, niin mä olin kiinteistöalalla töissä ja sieltä se aihekin tuli, niin se oli ehkä sellainen, et tosiaan töistä tulin kotiin ja sit joko tein sitä kandia tai en tehnyt, mutta viikonloppuisin käytännössä tuli niinku sitä tehtyy, et aika pitkälti lauantait tais mennä melkein joka viikko siihen, et kandia edisti jonkun verran ja sit jonkun verran arki-iltoja, mutta tosiaan töiden ohella, et verrannollinen kyllä koulun ohella tekemiseen.
Sara [00:43:27]: Joo, aika täysiä päiviä molemmilla vaihtoehdoilla. Ja kyllä mä itse koin sen silleen, et mä tein mun graduu pääasiassa viime kesänä. Silloin mä eniten edistin sitä ja sit semmosia pieniä juttuja siellä täällä on tehty opintojen ohella. Mutta en mä tiedä, milloin mä olisin saanut sen valmiiksi, jos mä en olisi pystynyt tekemään sitä kesällä pääasiassa siihen keskittyen. Mutta sit se toki on pois kesätöistä ja rahan tulosta, et... Se on sit vähän harmi, mutta kuten sanottu, niin onnistuu molemmilla tavoilla. Mutta ehkä mä itse nyt toivoisin, et olisi mahdollisuus tehdä edes hetki keskittyen, kun sit on aina vaikea, jos pitää vähän tehdä tunti siellä ja tunti tuolla ja palata siihen sit.
Elina [00:44:11]: Joo, gradussa on kyllä vaikea just, et siihen oikeasti vaatii yleensä sen useamman tunnin, et siihen pääsee taas sisälle, et mitä mä olinkaan tekemässä ja mitä mä jatkan tästä, et se ei just välttämättä riitä, et sulla on tunti tuossa välissä ja puoli tuntia tuolla, vaan sen, et nyt kun miettii, niin on itselläkin aika monet viikonloput kyllä mennyt siinä, etenkin nyt gradun parissa. Kandia kyllä silloin pystyi tekemään paremmin arkena, kun oli etäkursseja, niin tavallaan aikataulutti vaan sitten ne hommat siinä, et milloin tekee kursseja ja milloin sit kandia.
Ilmari [00:44:44]: Jos miettii sitä opintopistekertymää niin sanotusti näistä opinnäytetöistä, niin se kandi on meillä kymmenen opintopistettä itse tutkielmasta ja kaksi sit tutkielman liitännäisistä asioista, seminaarista ja muusta. Gradua on sit 30 opintopistettä. Ainakin meillä. Onko teillä sama verran?
Sara [00:45:04]: Joo.
Ilmari [00:45:05]: Joo. Niin 30 opintopistettä on kuitenkin puolen vuoden opinnot lähtökohtaisesti. Ja sit siihen tulee vielä gradu-seminaari, mistä saa se viisi opintopistettä. Ja sit voi olla jotain muita vastaavia liitännäisiä kursseja vielä siihen. Että onhan se ainakin opintopisteiden määrässä suunniteltu sillä tavalla, et se vastaisi yhden kokonaisen, puolivuotisen opintoja. Toki sit realiteetti on just se, et kaikkihan sen tekee kokonaisuutena ehkä sen yhden opintovuoden aikana melkeinpä. Että se menee sit niiden opintojen kanssa kyllä päällekkäin. Että se on ehkä meidän alalla just se etu. Sitten taas, et kun on niin paljon vapaampi se tutkintorakenne ja kurssitarjotin on niinku rakennettu silleen, et sä voit itse suunnitella aika vapaasti sun opintoja, niin meillä se on oikeasti mahdollista myös suunnitella silleen, et sen gradun tekee puoleen vuoteen. Nimenomaan ei muiden opintojen päälle.
Sara [00:46:00]: Kaikesta selvitään, mutta vähän silleen, et jos on mahdollisuus järjestää, niin kannattaa ehkä miettiä tällaisia asioita. No sit Elinalle pääasiassa, mutta Ilmarikin mainitsit, et tämä vaihtoehto saattaisi kiinnostaa, niin sä oot siis Elina nyt aloittamassa väitöskirjatutkijana, kunhan tässä saat gradun valmiiksi ja valmistut, niin missä vaiheessa gradua sä aloit kiinnostua tästä vaihtoehdosta, miten tähän on päädytty?
Elina [00:46:25]: No joo, kuten mä aikaisemmin totesin, niin mä olin aluksi sitä mieltä, et mä en edes tee artikkeligradua, vaan et ihan tavallisen gradun ja ei mitään tutkimuspuolta erityisesti siihen mukaan tai muuta, kunnes sit se mun ohjaaja vähän niinku, en tiedä ylipuhuiko, mutta vähän niin kuin tuuppasi koko ajan siihen suuntaan, et no tehdään nyt se artikkeli, et olisihan se ihan hyvä. Sitten jossain vaiheessa mä totesin, et okei, no tehdään, et onhan nyt siistiä, et saa tieteellisen artikkelin julkaisun omalle nimelle ja sen sit, mutta en mä siinä vaiheessa vielä ajatellut mitenkään väitöskirjaa tai sitä tutkijan uraa sen enempää, kunnes sitten, se taisi olla viime keväänä, mun hyvä ystävä, niin hänelle tarjottiin siis, et jos jatkaisi väitöskirjaan sit opintojen jälkeen ja hän sitä sit alkoi pohtimaan, et mitä jos tekisi väitöskirjaa, sit mä olin silleen, et niin totta, et sekin voisi olla vaihtoehto. Mä en ole edes miettinyt, et se on vaihtoehto näiden opintojen jälkeen. Koko ajan olin jotenkin ajatellut sitä, et nyt vaan gradu purkkiin ja opinnot ja sit töihin. En mä ollu edes ajatellut sitä vaihtoehtoa, kunnes me yhdessä pohittiin sitä ja juteltiin siitä. Sitten mäkin, et hetkinen, voisinko mäkin tehdä väitöskirjan? Tavallaan se oli ollu vähän sellainen ajatus, et no ehkä sen sit joskus tekee. Ehkä sen voisi sit myöhemmin, mennä eka työelämään ja katsoa sit, et kiinnostaisiko vielä. Nyt mä tajusin, et kun tosiaan jos tekee, ainakin meidän alalla, niin tekee tämän artikkeligradun, niin tätä ensimmäistä, tätä gradun artikkelia saa hyödyntää siinä väitöskirjassa. Että mulla on vähän niinku yksi kolmasosa väitöskirjasta tehty tässä maisteriopintojen aikana. Niin sit mä olen miettinyt, et mikä mahdollisuus tämä oiskaan, et nyt voisi hyödyntää tämän, niin olisi paljon vähemmän enää sit jäljellä. Niin, koska sit mä aloin miettiä, et jos mä nyt jätän tämän tekemättä, niin alaanko mä sit kymmenen vuoden päästä tekemään ikinä väitöskirjaa? Todennäköisesti ehkä en, tai ei sitä tiedä. Tämähän jotenkin herätti silloin, kun mä sen mun ystävän kaa juttelin siitä, et kun hän alkoi tekemään, tai päätti silloin, et alkaa tekemään, et mä mietin, et pitäisikö munkin, kun nyt mulla olisi tämmöinen mahdollisuus. Ja sit mä sen viime kesän ja syksyn kypsyttelin tätä aihetta ja juttelin mun ohjaajan kaa. Ja hän oli tietysti tosi innoissaan tästä ja laittoi myös heti pyörät pyörimään, et joo, et tästähän saisi hyvän. Ja tässä olisi sulle seuraavat aiheet ja mennään tällä. Ja sit mä sanoin, et no joo, et miksei. Nyt pari viikkoa sitte sain päätöksen, et on hyväksytty tohtoriohjelmaan. Ja tästä sit jatketaan heti harkan jälkeen.
Sara [00:48:53]: Ihanaa.
Elina [00:48:54]: Että semmonen tarina.
Sara [00:48:55]: Joo, onnea paikasta vielä.
Elina [00:48:57]: Kiitos.
Sara [00:48:58]: Mikä siinä tutkimuksen tekemisessä innosti?
Elina [00:49:04]: Varmaan mulla ainakin se, kun mulla on sellainen aihe, et mitä ei ole juurikaan tutkittu. Tästä aiheesta olen löytänyt yhden ihmisillä tehdyn tutkimuksen. Kaikki muut on eläinmalleilla tehtyjä tutkimuksia. Vähän niinku se, et tästä aiheesta ei juurikaan ole tietoa ja tämä olisi kuitenkin sellainen aihe, mitä voitais oikeasti hyödyntää aika laajastikin, et jos tästä saatais sellaista, et kuiduilla olisikin vaikka jotain influenssaa ehkäiseviä ja helpottavia vaikutuksia, niin se voisi olla yhteiskunnallisesti aika merkittävä aihe. Jotenkin se innosti, et tämä on niin uusi juttu, et pääsisi avaamaan sitä uraa tässäkin puolessa. Ehkä se.
Sara [00:49:45]: Joo. Mitä se väitöskirjan tekeminen käytännössä tarkoittaa verrattuna graduun? Mainitsit, et yksi kolmasosa on vähän niinku tehty.
Elina [00:49:51]: Joo. Eli tosiaan väitöskirja ainakin pääsääntöisesti koostuu siis kolmesta tämmösestä tieteellisestä artikkelista. Vähän niinku sama, mitä näitä artikkeleita luetaan just kandia tai gradua varten siihen katsaukseen, et mitä aiheesta tiedetään jo. Niin tosiaan väitöskirjassa pääsääntöisesti tehdään kolme artikkelia, et sä kirjoitat siitä sun aiheesta vähän eri ehkä näkökulmista kolme tämmöstä tieteellistä artikkelia. Sitten näiden lisäksi tehdään vähän niinku se väitöskirja, eli tehdään yhteenveto näistä kaikista sun tutkimuksista. Siihen toki tulee myös sitä taustaa, mitä tiedettiin ennen tätä väitöskirjaa, mitä uutta tämä sun oma tutkimus toi tähän aiheeseen ja vähän niinku yhteenveto, miten tätä voitais hyödyntää ja pohditaan sitä, et mitä heikkouksia ja vahvuuksia tässä on ollu. Tehdään se yhteenveto ja sit viimeisenä on se väitöstilaisuus, missä sit sinä on joku vastaväittäjä, joka sit vähän kyseenalaistaa tätä sun tutkimusta ja kyselee, et miksi näin on tehty, miksi olet jo päätynyt tiettyihin asioihin ja sit sinä puolustat sitä sun tutkimusta, et näin on tehty, koska on todettu, et tämä on paras tapa. Niin se sit huipentaa sen koko tohtoritutkinnon ja siinä sit vähän niinku semmonen valmistumis on siinä sit, et valmistutaan sen jälkeen sitte tohtoreiksi.
Ilmari [00:51:14]: Miekka ja lakki.
Elina [00:51:15]: Kyllä.
Sara [00:51:18]: No mitä muita ajatuksia tämä Ilmari herättää, kun suakin aihe vähän kiinnosti?
Ilmari [00:51:22]: No joo, lähdetään nyt siitä, et olen neljä vuotta sanonut, et minä en A. ikinä työllisty valtiolle, B. ikinä lähde tutkijaksi. Mutta sit kun sen kandin oli tehnyt, niin siitä kyllä heräsi jo semmonen, kuten sanoin, et se oli oikeasti yksittäisenä opintosuoritteena kaikista kivoin ja mielenkiintoisin. Ja sit kun se aihekin oli tosi mielenkiintoinen, niin siitä ehkä heräsi se, et no joo, et gradu totta kai tästä samasta aiheesta ja mahdollisimman nopeasti vaan samaan putkeen. Ehkä siinä vaiheessa ei vielä ollu semmosta haavetta niin sanotusti tai ideaakaan siitä vielä, et lähtisi tutkijaksi, mutta... No ehkä se kiinnostaa tutkia tietyllä tavalla, kiinnostaa tutkia erilaisia ilmiöitä. Ja mua on aina kiinnostanut tosi paljon se asioiden ymmärtäminen kaiken taustalla. Mua silloin lukiossa just ärsytti se tavallaan, et matikan tunnilla kysyin, et minkä takia tämä asia lasketaan tälleen. Että mä haluan nyt ymmärtää tämän tässä taustalla. Niin ärsytti se, et tavallaan ei saanut niitä asioita tietää, niin ehkä se on oikein sisäinen motivaattori taustalla. Sitten kaksi ulkoista motivaattoria on kuitenkin se, et meidän alalla tohtoreita on tosi vähän, tai yleisestikin joo, tohtoreita on tosi vähän, mutta meidän alalla oikeastaan korostuu se, et vuosittain valmistuu 3000 ekonomii ja 100 tohtoria. Ekonomi siis kauppatieteiden maisterin arvonimi. Tohtoreille meidän alalla kysyntää on, sekä yksityisellä et julkisella sektorilla. Ja ehkä se oman uran edistämisen kannalta se tuntuu tässä vaiheessa ihan semmoselta hyvältä vaihtoehdolta, et tosiaan kun sit kilpailee niiden tohtoreiden kanssa, eikä niiden kaikkien kauppatieteiden maistereiden kanssa, niin siinä on ehkä se ulkoinen motivaattori.
Sara [00:53:37]: Onko liian aikaista kysyä, et olisiko se tästä samasta aiheesta vai joku muu aihe?
Ilmari [00:53:43]: Kyllä mua nimenomaan kiinteistömarkkinoita kiinnostaa tutkia, kiinteistöihin liittyviä arvopapereita kiinnostaa tutkia. Todennäköisesti sit joskus se olisi nimenomaan tästä tai tähän liittyvistä aiheista. Tämä nyt on siis varmaan eka tai toka kerta, kun mä puhun tästä ääneen yhtään kenellekään.
Sara [00:54:08]: Tässä sit koko maailmalle.
Ilmari [00:54:09]: Että jos näin ei käy, niin tämä on tässä vaiheessa vielä aika kuitenkin ajatuksen tasolla, et tosiaan ei ole valmistuminen vielä lähellä ja näin poispäin. Tai toivotaan, et on lähellä, mutta kuitenkin.
Elina [00:54:27]: Mun pitää sanoa, et mä samaistuin tosi paljon tuohon, et kun mä aloitin opinnot, niin mä uhosin tosi kovaan, et musta ei tule tutkijaa. Että ei kiinnosta tutkimus niinku pätkän vertaa. Ja varmaan vielä viime vuonnakin olin silleen, et ei todellakaan tutkimuspuolta. No, sit kävi näin, et kannattaa ehkä olla silleen avoimin mielin näissä, et kyllä se saattaa alkaa kiinnostaakin, vaikka alkuun tuntuu siltä, et ei yhtään kiinnosta. Mutta jotenkin itselläkin se käsitys siitä tutkijan urasta oli jotenkin tosi semmonen, et sit saat siellä labrassa ja pipetoit ja teet tota ja tätä. Jotenkin semmonen, siinä oli niin semmonen stereotyyppinen käsitys. Että sit kun tajusit, et mitä kaikkea se tutkimus ja tutkijan ura voi tarkoittaa, niin sit ehkä alkoi kiinnostaakin enemmän.
Ilmari [00:55:11]: Ja se ehkä, mikä mulla on rohkassut tähän ajatukseen ylipäätänsä, on se, et meillä on ainakin laitoksen henkilökun... Mä oon siis aikaisemmissa tehtävissä tutustunut tosi läheisesti meidän laitoksen henkilökuntaan ja tunnen sieltä porukan aika hyvin, niin kyllä sekin on yksi rohkaiseva tekijä ehdottomasti ollu, et ne opettajat, tällä hetkellä opettajat, tulevat mahdollisesti kollegat ja väikkäriohjaajat, niin se, et tuntee ne ja tietää, miten hyviä tyyppejä ne on ja tietää, millaista ohjausta niiltä on saatavissa. Se on oikeasti hyvää ja siellä on hyvä porukka. Kyllä sekin totta kai rohkaisee. Jos tämä asia ei olisi kondiksessa, niin se olisi vähän tekemätön paikka. Voi olla, et ei niin paljon edes ajattelisi asiaa.
Sara [00:55:59]: Niinpä, ja toikin on tosi tärkeä huomio. Ja mun mielestäkin on ollu kiva nähdä nyt, et ne ihmiset, jotka on ollu mun kanssa vielä samaan aikaan opiskelemassa silloin, kun mä olin fuksi, niin yksi heistä oli nyt mun graduohjaaja. Ja hän on nyt väitöskirjatutkijana, niin senkin puolesta tuo ehkä sitä vähän lähemmäs ja näkee konkreettisesti. Ohjaajillakin on kuitenkin aika tärkeä merkitys.
Ilmari [00:56:19]: On. Jaetaan loppuun vielä vinkit. Eli kertokaa nyt eka vaikka yhdet asiat, jotka te tekisitte nyt eri tavalla, kuin mitä te teitte kandissa tai gradussa.
Ilmari [00:56:35]: Tehkää hyvät ihmiset se suunnitelma. Ei sen tarvi olla semmonen, mä tiedän ihmisiä, jotka tekee Exceliin sellaisen tuntisuunnitelman, et lauantaina pitää tehdä neljä tuntia ja sunnuntaina kolme tuntia ja sit joka ilta vähän scrollata artikkeleja tai jotain muuta vastaavaa, niin ei nyt tarvi lähteä tavallaan noin tarkalle linjalle, mutta et on joku sellainen hahmotelma, enemmän kuin se otsikko siihen tutkielmaan. Että vähän sitä, et millaista teoreettista viitekehystä siihen voisi rakentaa ja mitä mahdollisia alaotsikoita, sivuttavia asioita niin sanotusti sieltä sit löytyy. Vähän tietää, et mitä sun tarvii tutkia, et sä voit tutkia oikeasti sitä sun pääaihetta.
Sara [00:57:19]: Ja tohonkin saa varmasti apua joltain vaikka ohjaajalta tai jos ei vielä ohjaajaa, niin potentiaaliselta ohjaajalta kysyy.
Elina [00:57:24]: Joo, munkin mielestä tärkeintä on se, et tekee hyvän suunnitelman. Että just toi, et mitä sä lähdet tekemään ja sit aikatauluttaa sen oikeasti realistisesti sinne omaan kalenteriin. Että jos on enemmän aikaa, niin sit pystyy tekemään enemmän. Mutta varsinkin silloin, jos tekee opintoja samaan aikaan, se on tosi tärkeä aikatauluttaa myös sen opinnäytetyön kandin tai gradun tekeminen sinne ja yrittää mahdollisimman hyvin pitää kiinni niistä ajoista, niin se helpottaa. Ja sit jotenkin ainakin mikä itsellä oli kaikista vaikein, niin se aloittaminen. Jotenkin se, et aloittaa sit vaikka jollain tosi helpolla tai jollain tosi pienellä, mutta kunhan saa aloitettua. Se helpottaa sit kaikkea ja vie ehkä sen stressin pois, kun jos ei tee, niin päässä saattaa koko ajan olla semmonen, et pitäisi tehdä ja pitäisi tehdä. Jotenkin saa jonkun motivaattorin itselle, et miten pääsee aloittamaan sen.
Sara [00:58:18]: Ja toi on toki tosi tärkeä siinä mielessä, et aikatauluttaa se oikeasti sinne kalenteriin, koska jos gradua tekee silloin, kun sitä ehtii tehdä, niin ei sit tee.
Elina [00:58:26]: Niinpä.
Sara [00:58:27]: Ja sit toi, et aloittaa jotenkin pienistä palasista. Mäkin siis kirjoitin varmaan tiivistelmän ensimmäisten asioiden joukossa. Ei sillä, et se olisi ollu se viimeinen tiivistelmä, vaan se, et mä saan jokaiseen kohtaan jotain. Ja et mä saan jonkun pohjan, et okei, tämmönen tässä nyt suurin piirtein tulee. Ja mä keksin sinne päästä, niin mitä siihen tietysti tuli ne tiedot. Mutta sillä, et saa vähän jotain tekstiä ja vähän jotain pohjaa kaikkiin kohtiin. Se ainakin auttoi mua semmosessa tyhjän paperin kammon selättämisessä.
Elina [00:58:53]: Ja toinen, mikä mua auttoi, niin oli se, et kun teki kavereiden kanssa yhdessä, niin jotenkin se, kun sopi kalenteriin, et mennään, mä varaan huomiselle tilan yhdeksästä yhteen, me mennään sinne tekemään tällä porukalla. Niin sit se oli vähän niinku, et okei, et mun on pakko mennä, tai sit ei kehtaa laittaa kavereille, et en mä jaksa tai en mä halua.
Sara [00:59:11]: [?? 00:59:11] on siellä.
Elina [00:59:12]: Niin. Sit tulee oikeasti tehtyä, et hyödyntää myös tämmösiä, et menee vaikka sopii, et mennään kahvilaan tai mennään yliopistolle tai jonnekin tekemään ystävien kanssa. Jos on semmonen, et tietää, et se sopii itselle. Toisille toki sopii paremmin, et tekee itse kotona, mutta mä ainakin huomasin, et mua se motivoi myös, et kun meni yhdessä tekemään sitä ja kaikki tavallaan jakoi sen saman tuskan siinä vaiheessa. Kaikki oli silleen, et äh, kun en saa tehtyä tai en löydä artikkeleita tai jotain, niin pystyi myös semmosta vertaistukea siinä antaa.
Ilmari [00:59:42]: Joo, ja sit heti tuosta on pakko jatkaa siihen, et hyödyntää sitä ohjaajaa kanssa. Mulla oli yksi Teamsi mun ohjaajan kanssa koko puolen vuoden aikana, kun mä sitä kandia kirjoitin. En mä nyt välttämättä olisi enempää tarvinnutkaan. Kyllä se yhden Teamsin aikana selkiytyi tosi paljon, mutta olisi siitä varmasti ollu hyötyä sitten etenkin niissä kohdissa, kun oli itse vähän hukassa, et mitäs tähän sit seuraavaksi keksii, niin olisi siitä varmasti ollu hyötyä. Se ainoa Teams, mikä me otettiin, niin vartissa katsottiin se asia läpi, mihin mä olin pari päivää tavallaan hukannut itse aikaa silleen, et en mä oikeasti tiedä, miten mä pääsen tästä eteenpäin. Vartissa katsottiin se asia läpi ja sit puhuttiin 45 minuuttia hiihdosta. Se auttaa tosi paljon, kun sitä ohjaajaa hyödyntää. Se on kuitenkin väikkäritutkija tai tehnyt väikkärin, et sillä on muutama tieteellinen teksti takana siinä vaiheessa, kun se ohjaa, niin se kyllä osaa nopeasti varmasti auttaa eteenpäin siinä.
Elina [01:00:42]: Joo, kannattaa ehdottomasti hyödyntää ohjaajia. Sitä varten ne on. Sen takia on ohjaajat, et niitä voidaan hyödyntää. Suosittelen kyllä.
Sara [01:00:51]: Ei näitä opinnäytetöitä aleta tekemään mitenkään valmiina, et nyt mä vaan näytän, mitä mä osaan, vaan siinä harjoitellaan koko ajan. Jälleen kerran. No, miten löytää itseä kiinnostavan aiheen?
Elina [01:01:05]: No, ainakin jos on tollasia aihepankkeja, niin selailee mahdollisesti niitä. Että sieltä voi löytää valmiiksi ehdotettuja. Ja sit se, et lukee just, et mitä aiemmin on kandeja tai graduja tehty. Niin sieltä voi löytää myös vähän, et mikä voisi itseä kiinnostaa.
Ilmari [01:01:24]: Niin, ehkä se tavallaan... No toivottavasti opiskelet alaa, mikä sua kiinnostaa. Niin siltä kantilta voi ehkä miettiä, mitkä sun omat kiinnostuksen kohteet on tai mihin sä muutenkin käytät aikaa vapaa-ajalla. Miten tämmöset asiat pystyisi sitomaan siihen opinnäytetyöhön, et onko jotain, mikä voisi tähän liittyä. Kandissahan nyt rajoittavana tekijänä tulee se vastaan, et mistä on tehty tutkimusta. Omasta aiheesta ei ole tehty Suomessa yhtäkään tutkimusta. Vähän läheltä liippaavasta asiasta on tehty yksi gradu ja joitakin ammattikorkeakouluopinnäytetöitä, mutta ei yhtäkään mikä nimenomaista arvonmääritystä liippaa. Sitten jenkkiläisiä artikkeleita oli käytännössä kaikki, mitä löysin. Jonkun verran jotain brittiartikkeleitakin, mutta käytännössä kaikki tutkimus oli jenkeistä. En ole edes löytänyt suomalaisista graduista tai muista vastaavista sitä ideaa. Kyllä se loppuviimein helpottaa siihen tekemiseen aika paljon, jos mietit sen oman kiinnostuksen kautta.
Sara [01:02:42]: Ja sitä kautta kun miettii, et okei mitkä aiheet mua oikeastaan kiinnostaa, niin yleensä graduilla on vaikka joku semmonen koordinoiva opettaja, jolta voisi sit kysyä, et hei mua kiinnostaa tämmöset teemat, et oisko joku ohjaaja, jolla olisi tätä liippaavia aiheita vaikka saatavilla, niin kannattaa myös avata suu ja kysyä niiltä opettajilta, et kyllä ne yleensä haluaa mielellään auttaa löytämään semmosen itseä kiinnostavan aiheen. No mitkä on teidän vinkit eteenpäin pääsemiseen, jos tuntuu, et se työ jumittaa ja ei etene, ja motivaatiokin on vähän kadoksissa?
Ilmari [01:03:12]: No se graduohjaaja.
Elina [01:03:14]: Joo, se on kyllä hyvä ottaa ohjaajaan ja kertoa, et hei, et mulla on nyt oikeasti sellanen tilanne, et mä en pääse eteenpäin. Niin ne kyllä osaa auttaa tosi paljon siinä. Ja ehkä jotenkin mikä ittee motivointi tai gradussa sit auttoi, jos tuli vähän semmonen hetki, ettei tiennyt, mitä tehdä, niin aloittaa jostain ihan todella pienestä jutusta. Kaikista pienimmästä, mikä on mahdollista tehdä, niin aloittaa siitä, et pääsee jotain eteenpäin. Yleensä se helpottuu heti sen jälkeen. Ja sit, et on kavereiden kanssa juttelee siitä, jakaa sitä, et on hankalaa, niin todennäköisesti muillakin on myös hankalaa.
Sara [01:03:53]: Niinpä. Ja nuo vaiheet kuitenkin kuuluu siihen prosessiin. Väitän, et kaikille tulee jossain vaiheessa, se on kuitenkin iso työ, niin jossain vaiheessa tulee sellainen hetki, et nyt tämä ei muuten etene.
Ilmari [01:04:01]: Sitten toinen on se, et mä saatoin päivän aikana siis kirjoittaa kolmeen eri lukuun tekstiä. Sitten kun tulee se pitkä välilyönti siihen ensimmäiseen lukuun, niin sit voi siirtyä siihen seuraavaan lukuun, kirjoittaa siitä. Voi olla, et sä löydätkin semmosen artikkelin taas jossain vaiheessa, mikä sopii ihan täydellisesti siihen, mihin sä oot edellisessä kohtaa jäänyt. Siirryt vaan sit eteenpäin tavallaan ihan toiseen asiaan. Sä voit kirjoittaa vaikka johtopäätöksiä siinä välissä tai sitä johdantoa voit kirjoittaa siinä välissä. Tai sit siirtyy teoreettisesta viitekehyksestä just sinne itse aiheeseen. Se auttaa siinä, et se edistyy koko ajan se tutkielma. Koska sitä mukaa, kun sä pyörittelet niitä asioita, niin sitä mukaa aivot tuottaa tai hiffaa jotain uutta kuitenkin vähän väkisinkin.
Sara [01:04:54]: Niinpä, hyviä vinkkejä.
Ilmari [01:04:55]: Ja sit ehkä se, et kirjoittaa ylös, tai miettii, et mitä tähän seuraavaksi tavallaan sit oikeasti tarvis tehdä. Tai, et kirjoittaa sit niinku vähän vapaamuotoisemmin. Kirjoittaa tavallaan ihan vapaita ajatuksia, et mitä tämä aikaisempi teksti herättää mussa tai muuta vastaavaa. Koska se, et sulla on jotain tekstiä siinä, niin sitä on paljon helpompi sitä huonoa tekstiä lähteä hiomaan siihen ikään kuin julkaistavaan muotoon, kuin sit se, et sulla on tyhjä paperi.
Sara [01:05:31]: Joo, toi on tosi tärkeä pointti. Ja sen takia mäkin silloin heti aluksi kirjoitin vähän kaikkiin osioihin jotain, et ei ainakaan tule sitä tilannetta, et tässä on niin paljon tekemättä, et mä en pysty tähän. Ja sit mulla oli semmonen suvantovaihe yhdessä kohtaa, et oli semmonen vaihe, jota mä niinku olin vältellyt jo tosi pitkään. Mua ärsytti tehdä se ja mä olin vähän silleen, et mä en ole nyt ihan satavarma, miten tämä tehdään. Ja SPSS huutaa erroria ja ei toimi ja muuta. Sitten mä laitoin siis ajastimesta yhden tunnin ja olin silleen, et nyt tämän tunnin ajan mä siis vaan yritän saada tämän toimimaan. Että se oli niinku mun se, millä mä pääsin sit loppujen lopuksi siitä eteenpäin. Toki jostain kohdista myös pääsi silleen, et kysy ohjaajilta, et mikä mä mättää, ne sano, et no toi ja sit no niin, siitä päästiin eteenpäin. Mutta silloin mua auttoi se, et kun mä tiesin, et se on vähän semmonen ärsyttävä homma, niin mä nyt yhden tunnin ajan teen, et mä saan lopettaa sen tunnin jälkeen, ihan sama, mitä mä oon saanut aikaiseksi, mutta et sen ajan mä yritän edistää tätä, niin sit siinä jotenkin sai se homman jotenkin käyntiin. No loppuun vielä saa jakaa jonkun bonusvinkin, jos semmoisia on. Tai sit yleisesti, mitä sanoisitte ihmiselle, joka on vaikka aloittamassa yliopisto-opinnot ja kandi ja gradu tuntuu kaukaisilta ja ehkä jännittäviltäkin?
Elina [01:06:40]: No ehkä se, et oikeasti kaikesta kyllä selviää. Että tavallaan itselläkin just niinku aikaisemmin sanoin, et kun mä aloitin ylipäätään opinnot, niin mä olin ihan pihalla opinnoista. En mä tiennyt, et minne ilmoittautuu ja mitä tehdä. Mutta tavallaan kaikki kyllä järjestyy, et sit kun vaan uskaltaa myös kysyä ja keskustella näistä aiheista, niin niistä pääsee eteenpäin. Just se kandikin, kyllä sen saa tehtyä, et vaikka ei vielä siinä tekemisvaiheessa oikein tiedä, et mitä tekee, niin kyllä siitä pääsee eteenpäin. Sellanen lohdutuksen sana, et itsekin olen ollu aivan kujalla, kun yliopistoon tulin.
Ilmari [01:07:15]: Aina sanotaan, et yliopisto on paljon itsenäisempää kuin lukio. Ja sitähän se on, et se vaatii paljon enemmän itsenäisyyttä. Mutta jotenkin siitä jää kaikille aina sellainen kuva, et täällä ei saisi tukea. Kyllä täällä saa, et kun laittaa laitokselle viestiä tai jollekin yliopistohenkilöstölle tai ylioppilaskunnan henkilöstölle laittaa viestiä, niin aina löytyy jostain joku väylä, mistä saa tukea. Oli se sit siihen oppariin tai opinnäytetyöhön, muihin opintoihin liittyviin asioihin tai ihan yksityiselämänkin asioihin, niin aina saa jostain kuitenkin apua, tukea, jeesii, mitä ikinä tarviikaan neuvoja, niin aina sitä saa. Mutta täällä tavallaan se itsenäisyys tulee siinä, et sitä pitää osata kysyä. Sitä ei kukaan tule sulle tarjoamaan samalla tavalla kuin lukiossa joku ryhmänohjaaja tai vastaava tarjoaa sitä ja se on sen työ tavallaan tarjota sitä. Täällä se pitää itse osata hakea se kaikki apu. Se kuvastaa muutenkin yliopisto-opintoja. Sun pitää itse osata löytää ne väylät opiskella ja oppia, mutta siihen on kyllä valtavasti apua tarjolla, kunhan sitä uskaltaa kysyä. Porukalla on sellainen oletus, et ei sitä voi kysyä mistään tai et sitä ei kehtaisi kysyä mistään. Ehkä siinä on se suurin vinkki, et uskaltaa kysyä apua oli se asia mikä tahansa.
Sara [01:08:49]: Tosi tärkeä huomio. Itsekin tämän äsken siis kirjoitin yleensä, et muistan sanoa, koska usein on se jotenkin narratiivi, et yliopistossa jotenkin ei sais apua ja pitää selvitä kaikesta yksin, niin asia ei kyllä ole näin.
Ilmari [01:09:01]: Mutta sit se, et tässä nyt on sitä pelkoa ja kauhunsekaisia tunteita ja mitä kaikkea tässä nyt on puhuttu ja sitä stressiä ja ärsytystä ja sitä, et se kandi ei edisty ja mitä kaikkea tässä nyt puhuttu. Ollaanko me saman vuosikurssin opiskelijat kaikki? Ollaan.
Sara [01:09:19]: Aloitettiin samaan aikaan.
Ilmari [01:09:21]: Joo. Niin kyllähän tämä viisi vuotta nyt on aivan liian nopeasti mennyt. Nauttikaa siitä. Täällä on paljon stressaavia asioita ja opinnot saakin stressata ja ehkä pitääkin stressata. Se ehkä kertoo siitä, et se on merkityksellinen asia sulle, mutta nauttikaa nyt hyvät ihmiset niistä opinnoista. Tälleen kohta akateemisena dinosauruksena puhuessani on sanottavaa, et ei täältä vielä haluaisi lähteä pois. Että kyllä tämä menee vähän turhan nopeasti sit kuitenkin, vaikka on ehtinyt stressaamaan ja näin poispäin.
Sara [01:09:55]: Sepä se. Erittäin hyvä lisäys. Ja yllättäen ne opinnäytetyötkin voi olla sit antoisia, vaikka usein niistä pelotellaankin. Tässä vaiheessa isot kiitokset, et olitte mukana.
Elina [01:10:07]: Kiitos kutsusta.
Ilmari [01:10:08]: Kiitos kutsusta.
Sara [01:10:12]: Kiitos myös kaikille kuulijoille. Toivottavasti tämä nyt selvensi vähän, et mitä kandia ja gradu oikeastaan on ja ne ei jännitä enää niin paljon. Jos kysyttävää jäi, niin menkää UEF-lähettiläs-IG-tilille, niin sieltä saa sit lisäapuja. Muuten kuullaan ensi jaksossa. Moikka!
[äänite päättyy]