Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
[alkumusiikki]
Pekka: Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimiva kielikeskus vastaa yliopiston tutkintoihin kuuluvista kieli- ja viestintäopinnoista Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Tutkintoihin sisältyvien kurssien lisäksi kielikeskus järjestää vapaavalintaisia kursseja. Tämän lisäksi korkeakouluyhteistyön kautta myös Karelia ja Savonia-ammattikorkeakoulujen läsnä olevien opiskelijoiden on mahdollisuus osallistua tiettyihin vapaavalintaisiin kielten opintojaksoihin.
Tervetuloa Lainahaalareissa-podcastin pariin. Minä olen Pekka Laukkanen, ja tämän jakson vieraina minulla on kielikeskukselta Marko Tikkanen ja Jasmin Pyöriäinen.
Jasmin: Moikka moi.
Marko: Moi moi.
Pekka: Tervehdys. Ihan näin alotetaan. Kertoisitteko omasta roolistanne kielikeskuksessa, mitä opetatte?
Marko: No jos mie vaikka alotan. Opetan enkun pakollisia tutkintokursseja. Mul on ollu vähän vaihtelevasti eri alojen opiskelijoita, et pääasiassa LUMET-puolen opiskelijoiden kursseja. Sillo alkuun opetin humanisteja. Aika paljon kasvatustieteilijöitten ryhmiä on mulla. Ja nyt ehkä viimeisimpänä tässä pari viime vuotta on nää logopedian opiskelijat, ku alko logopedian koulutusphjelma.
Pekka: Joo, kyllä kyllä. Joo. Mitäs Jasmin?
Jasmin: No mulla on vähän samanlainen uratausta. Eli tämmösiä pakollisia tutkintoon kuuluvia kursseja. Englantia opetan, ja jostain syystä mie oon nyt jotenkin ajautunu semmoselle uralle, et mulla on kauppatieteilijöitä ja oikiksia lähinnä. Ja nyt kiva piristys, sit humanistit on tullu tähän rinnalle. Et oma tausta siellä näkyy kans sitte. Et hauska, et on vaihtelua. Mut oon kyl tykänny. 10 vuotta tosissaan kohta kasassa.
Pekka: Joo. No mietitääs sillä tavalla, et mikä on kielikeskus, ja ihan konkreettisesti. Missä se sijaitsee täällä Joensuussa? Entä sitten tuolla Kuopiossa?
Marko: No Joensuussahan me sijaitaan tässä Aurora B:ssä. Kakkoskerrokselta löytyy niin sanottu kielikeskuksen käytävä, ja meijän ne yleisimmin käytössä olevat luokkatilat siinä samassa yhteydessä. Ja Kuopiossahan, eik se oo Canthiassa, Canthia se rakennus?
Jasmin: Kyllä se taitaa nyt olla siinä. Ja meil on tuolla kahvio kanssa, ja sieltä voi kuulua käytävälle sitten keskustelut ja naurua. Ja sinnehän saa tulla nykäsemään tai moikkaamaan.
Pekka: Niin, nimenomaan tämä, että ovet on auki. Että saa tulla.
Jasmin: Kyllä.
Marko: Kyllä, päivisin ainaki.
Pekka: Joo. Tä on itelleniki ollu täällä Joensuun päässä, että tietyllä tavalla tiiän suurin piirtein tänne Auroraan yhistää, mutta sit se on vähän mystinen ollu tää sijainti. Mites ku ovet on kerta avoin avoimia, niin jos teillä ois muutama esimerkki siitä, et millaisessa tilanteessa opiskelija voi ottaa yhteyttä kielikeskukseen?
Jasmin: No jos mie sellasen toistuvan esimerkin ottasin, et mitä monesti kuulee, on se, et ku tulee hätä. Et jostain syystä on, syystä tai toisesta jääny kieliopinnot, pakolliset opinnot sinne varmasti viimeiseen vuoteen, viimeiseen kevääseen. Niin sillon ei kannata tavallaan jäädä sen asian kanssa yksin ja murehtimaan, ja lykätä, vaan et mahollisimman nopeasti ottaa yhteyttä.
Et meil on ihanat ihmiset siellä miettimässä, suunnittelemassa, keskustelemassa ja katsomassa, et hommat hoituu, ja saadaan jokaiselle se suunnitelma, et missä ajassa ja millä tavalla voi suorittaa. Koska onhan se ymmärrettävää, et jos sulla on vaikka pari kielikurssia päällekkäin, ja niis on vaikka vaatimuksia, et missä järjestyksessä niitä käyt, ja sul on omat pääaineopinnot, nii on se aikamoinen paletti. Et apua tulee kyllä. Tää on yks sellane konkreettinen asia.
Pekka: Joo, kyllä kyllä. Eli no vähän tähän liittyen, ni onko semmosta tukiopetusta saatavilla esimerkiks? Että oon kuullu, että on ihan kursseja, jolla voi valmentautua tavallaan siihen tulevaan urakkaan.
Marko: Kyllä, joo. Siis meillä on omia opintojaksoja kaksikin kappaletta. Etkö sä Jasmin opeta vielä toista niistä?
Jasmin: No mulla oli tässä hetki sitten kyllä.
Marko: Oli, joo.
Jasmin: Ja olin mukana tätä kehittämässä, mut nimenomaan Marko tarkottaa meijän englannin kielen kertauskurssia.
Marko: Kyllä.
Jasmin: Et sellanen löytyy. Se on semmonen asynkroninen, et sinne voi mennä omin päin, ja tehä niitä juttuja. Mutta eiks meil on myös ruotsista?
Marko: Kyllä, ruotsista löytyy sama homma. Ja ruotsissahan on vielä ollu nyt ainaki muutaman vuoden tämä niin sanottu kombokurssi kesäsin tarjolla. Eli jos lähtötaso tuntuu siltä, että ei pysty sitä tutkintokurssia suoraan suorittamaan, ni sitte on ollu tämmönen vaihtoehto, et voi ilmottautua tekemään sen kertauskurssin.
Ja sit heti perään tulee se tutkintokurssi. Et siinä haetaan tämmöstä just komboefektiä siinä. Että tehostetaa se pohjataidot ensin, ja sit ne siitä suoraan putkeen tehään sit se toinen kurssi.
Pekka: Joo, ku on tavallaan tuoreessa muistissa asiat, niin sit tavallaan.
Marko: Jep. Me ollaan ite mietitty vähän samanlaista hommaa, et vois olla ihan hyödyllinen.
Pekka: Kyllä kyllä. Joo tässä ihan tollanen tuli mieleen, ku kevään toinen yhteishaku lähestyy, ja ainaki nyt omalta opiskeluhistorialta voin sanoa, että ne kieliopinnot oli semmonen. Kaikki muu on semmonen jotenki abstrakti massa, mutta sieltä sitten erottuu semmone kieli. Kun tietää, että ne on pakko suorittaa, ja englantia nyt käyttää päivittäin ja näin päin pois, mutta esimerkiks just se ruotsi oli itselleni semmonen mörkö. Mutta se meniki yllättävän hyvin.
Marko: Mä muistan oman kokemuksen siitä asiasta sillon, ku miekin ne täällä Auroralla suoritin. Niin muistan sen, et ensimmäiseen kahteen viikkoon mä en ymmärtäny yhtään mittää. Siitä sit se jotenki tiekkö lähti. Et se pohjataito oli olemassa, ja sit pääs tavallaan siihen käsiks, ni sit se loppukurssi oli ihan ookoo. Et ei siinä isompia ongelmia, ei mulla ollu onneks.
Pekka: Kyllä, ja sit tietysti on se semmoinen ihan suomen tieteellinen kieli, mitä pitää oppia puhumaan. Että onhan seki kieli itessä.
Marko: On.
Pekka: Ja siihen on sitten kurssi olemassa, jossa tätä harjotellaan. Ja tietysti lukemalla oppii, mutta kyllä sitä jonkun pitää ne säännöt kertoo.
Mites, mennään sen verran tossa, että minkälaiset on ne yleisimmät kieliopinnot, joita opiskelijat valitsee näistä vapaavalintaisista kursseista? Et mitkä korostuu teidän mielestä?
Jasmin: Varmaan saksa on sellanen kestosuosikki, klassinen. Venäjä on ollut ainakin aiemmin sellainen hyvinkin suosittu kieli. Ranskaa myös on tarjolla. Meillä on ollu myös kiinanope vuosittain vierailulla. Nyt en muista, onko tänä vuonna ollut.
Marko: Mut sitä on muistaakseni KiVANET:in kautta.
Jasmin: Eli KiVANET tarjoaa kyllä. Eli on monipuolisesti kieliä, ja ihmiset ymmärtää sen merkityksen työelämässä. Ja kun meillä kuitenkin voi aloittaa nollasta. Et sitä ennakko-osaamista ei vaadita. Niin siinä on mun mielestä tosi iso valtti siinä, et me tarjotaan tätä mahdollisuutta, et voi täydentää opintoja.
Tos mietin äsken, ku puhuttiin siitä möröstä. Et jos se on jännittävä asia, niin nää on aika herkkiä, ne on isoja juttuja kielten opiskelu. Koska kuitenkin, jos ajatellaan sosiolingvistiikkaa, ni me mennään siihen, et kieli olen minä. Eli me mennään sinne ihmisen semmoselle herkälle puolelle. Sinne hyvin iholle ne asiat tulee, ne kokemukset, se historia, se tausta, muistot. Se minuus, että kuka minä olen, tämän kielen käyttäjä. Niin sit opettajan tehtävä on tietysti tukea paljon siinä.
Ja niitä asioita sit kuitenki meil on rajallinen aika pohtia. Jos se on vaikka kahen pinnan kurssi, niin mitä siinä voi tehdä. Ni mietin, ku äske sanoit, että millasilla asioilla meille voi tulla tonne Auroran toiseen kerrokseen, niin ihan neki asiat, ku tuntuu, et se on mörkö, se kurssi. Tai et jotenki, ootte vaikka alottanu, ja tuntuu, et sit tuleeki seinä vastaan tai mitä. Ni aina ollaan tavoitettavissa.
Tietysti sit on hyvä tarkistaa, et ope on paikalla. Et tänä päivänä monipaikkatyö on yleistyny. Moni tekee myös etänä kotoa. Mutta että on tervetulleet opiskelijat puhumaan, miettimään. Yhdessä pohditaan ratkaisuja. Et sitä toivon, että meillä koettas, että uskalletaan tulla kertomaan. Mut se on iso juttu. Avata sitä omaa taustaa ja kokemusta, ja ite ainakin kunnioitan syvästi sitä, et jos joku on niin rohkea, et kertoo.
Pekka: Kyllä.
Marko: Ja sitten, että kun näitä haasteita ilmenee, niin sitten keskustelun kautta lähetään niitä ratkasee. Et se on ehkä semmonen yleinen juttu, mikä kannattaa ymmärtää ihan kenen tahansa opettajan kanssa, mä sanoisin yliopistossa. Että kuitenki se on osa sitä meidän työtä, se opiskelijaohjaaminen. Että ehdottomasti kannattaa tulla kysymään, ja me autetaan, mitenkä vaa voidaan. Ja jos ei voida, ni yleensä meil on joku ajatus, että kenelle sitten mennä etteen päin sen jutun kanssa.
Jasmin: Kyllä.
Pekka: Kyllä. Tää on erittäin hyvä viesti kaikille, jotka kuuntelee, ja ehkä on vielä nyt siinä vaiheessa, että niitä kieliopintoja on suorittamatta syystä tai toisesta. Syitä voi olla monia, mutta niistä kyllä selviää.
No mites vaihto-opiskelijat, tukeeko kielikeskus kansainvälistä opiskelijayhteisöä ja opetusohjelmia?
Marko: Joo, vaihtareille ihan nämä meidän pakolliset kieliopinnot on vähän semmonen, tää että ne on tarkoitettu tutkinto-opiskelijoille. Et käytännössä suuri osa ryhmistä, maksimikoko on se 25 opiskelijaa. Niin harvemmin siellä vaihtareita on mukana. Että heitä otetaan mukaan, jos hyö haluaa, ja jos sinne ryhmään mahtuu. Et se on ehkä nyt semmonen, vähän se ero tässä, että hyö ei oo tekemässä sitä tutkintoo. Ja ne ryhmäkoot on hyvin rajattuja.
Pekka: Nimenomaan.
Marko: Se on ehkä semmonen juttu, mutta toki tervetulleita ovat mukaan, sikäli mikäli ku he vaan ryhmiin mahtuu. Et ei siinä oo sinänsä mitään ongelmaa. Ja itse asiassa tästä nyt tuli mieleen liittyen näihin enkun kielisiin maisteriohjelmiin, joita nyt jatkossa tullee olemaan entistä enemmän UEF:llä tarjolla, ja on jo nytten. Niin heillehän meillä on siis usein erikseen räätälöidyt kurssit.
Et esimerkiks minä opetan noille tietojenkäsittelytieteen puolen ihmisille yhtä tämmöistä ryhmää, joka on laitoksen erikseen tilaama kurssi. English academic writing. Niin se on ehkä semmonen oma erikoisryhmänsä myös, joittenka tätä tukipuolta meijän kyllä ehdottomasti tarvii kehittää kans sit tulevaisuudessa. Että heille on sitten tarjota samanlaista ohjausta, kuin mitä meillä on suomenkielisille opiskelijoille myös.
Pekka: Kyllä.
Jasmin: Ja jos sitä vaihtariyhteisöä ajattelee, ja millä tavalla pääsee kiinni, niin siihen ympäröivään kulttuuriin ja yhteisöön, niin meillähän on suomi toisena kielenä.
Marko: Totta.
Pekka: Kyllä.
Jasmin: Tavallaan sit tarjotaan sitä suomen kielen oppimista, ja siinä heillä on sit ilmeisesti useampi kurssi, mistä voi valita. Ja siellä varmaan muodostuu sitte semmosia, oma yhteisönsä se, et heidät tuodaan tavallaan yhteen siinä, ja he voi olla monenlaisista pääaineista. Ja sitte tääl on tarjolla tää suomen kielen ope, joka sit tavallaan myös antaa sellasen katsauksen siihen kulttuuriin, ja siin on hauskoja tarinoita kuullu, et mitä kaikkee siellä sattuu ja tapahtuu. Ja sehän on ihana mahdollisuus tavallaan sitten päästä eri tavalla sisälle siihen kohdemaahan.
Pekka: Kyllä. Just tuota meinasin tai tuli mieleen tässä, kun kuuntelin. Semmonen kysymys, että miten nää vaihto-opiskelijat vaikuttaa tähän opiskelijayhteisöön? Eli miten ne, koska sitte se pakottaa tavallaan muut opiskelijat käyttämään kieltä.
Marko: Nimenomaan.
Pekka: Että jos ei normaaliarjessa tule silleen puhuttua vaikka enkkua, tai kenellä nyt onkaan kielitaitoa, ja monella monenlaisia. Niin sit pääsee tavallaan käyttää, joten ne, tavallaan tämmönen kulttuurin vaihto ja monikielisten opiskelijoitten rooli on myös siinä, että kulttuureja opitaan sitten toiselta, ja kieltä päästään käyttämään.
Marko: Kyllä, ja se on se paras tapa oppia, käyttökonteksti.
Pekka: Kyllä, ja kielihän yhdistää ihmisiä. Yhteinen kieli on jo aika iso juttu.
Jasmin: On.
Pekka: Että pystytään kommunikoimaan samalla kielellä, ihan sama mikä se on sitten. Niin kyllä.
No mites, työelämä vaatii usein nyt ainakin sen suomen kielen taidon Suomessa, mutta sitten myös englannin kieli alkaa olla jo aika vaatimus monella alalla. Millaisia kielellisiä valmiuksia teidän mielestä nykymaailman työelämä odottaa?
Jasmin: No ehkä se kommunikatiivisuus on kasvanut ajatuksena, et me ei drillata enää. Me ei odoteta, et kaikki on täydellisiä, koska eihän natiivikaan ole täydellinen.
Pekka: Nimenomaan.
Jasmin: Et tavallaan sallitaan niitä virheitä. Sallitaan se kokeilu ja testaaminen. Mut se, et on se tahtotila ja se positiivinen suhtautuminen siihen, et minä haluan viestiä. Ja et se viesti vielä menis perille. Ja siinä tapahtus se ymmärrys. Se on semmonen ensimmäinen blokki. Ja sit ajattelet, se pitää ylittää tavallaan, et siihen suuntaan on menty, ja mennään enemmän. Ja must se on äärettömän positiivista.
Ja toinen ehkä on semmonen edelleen, että vaikka miten tekoäly kääntää, ja tulee siihen ja tekee sun puolesta ne hommat, mut jos sulla ei oo ymmärrystä siitä, että toinen tuleeki erilaisesta kulttuurista, niin voi mennä aika pieleen. Ja sit voi olla isoista jutuista kyse. Ja sit ei ymmärretä, et miks meillä nyt on johdot ristissä, mutta kun on. Niin siinä on ehkä sellainen paikka.
Mutta siihen toivosin enemmän yliopistolta otetta, ihan siihen kulttuurikasvatukseen ja ymmärrykseen, ja se erilaisuuden ja meijän ittemme ymmärtämiseen myös. Ja ite oon äärettömän kiinnostunu myös kehonkielestä, esiintymisestä, retoriikasta, puhumisesta julkisissa tilaisuuksissa, puhumista vaikka pienemmälläkin ryhmälle ja eri tavoin. Ja sellasta meillä ei ehkä oo hirveesti. Se on siellä –
Marko: Vuorovaikutusosaamisen kursseilla joo.
Jasmin: No mut englanniksi ajattelen tai kielillä.
Marko: Joo, niin niin, enkun kursseja.
Jasmin: Et sinne ei vaan meillä aika riitä sit enää, et lähettäs viemään.
Marko: Mukana, mutta vähän pienemmässä roolissa.
Jasmin: Kyllä kyllä.
Marko: Totta. Ja tohon vois vielä lisätä ylipäätään semmonen laaja-alainen ymmärrys siitä kielen rekisteristä ja siitä, että on eri konteksteja, missä sitä käytetään. Mitkä vaatii, et sie ymmärrät sanaston, ymmärrät juurikin ihmisten taustakulttuurit, ymmärrät, mikä se on se toimintaympäristö, missä me toimitaan. Ja semmosen laaja-alainen ymmärrys just siitä tyylistä, tavasta, millä kommunikoida missäkin yhteydessä.
Että esimerkiks vaikka myö toimitaan täällä korkeakoulukontekstissa, mikä tarkoittaa monesti sitä, että se kommunikaatio on semmosta, sanotaan formaalimpaa, varsinkin kirjallisessa viestinnässä. Niin on tärkeätä ymmärtää se sanasto, mikä on soveliasta siihen. Mut ihan samalla lailla sen ajatuksen voi siirtää sinne työelämään, että puhutaan yritysmaailmasta esimerkiks.
Jasmin: Kyllä.
Marko: Et siellä on se oma rekisterinsä, miten me toimitaan. Ja siinä se enkun merkitys on huomattavan tärkee minun mielestä. Et se, koska se on se lingua franca, millä siellä yritysmaailmassa monesti toimitaan.
Jasmin: Eikä sitä diplomaattisuutta voi liikaa olla.
Pekka: Nimenomaan.
Marko: Se on totta, joo.
Jasmin: Ja mitä se on ennen kaikkea, on se toisten huomioiminen.
Pekka: Nimenomaan, kyllä. No sit tuossa mainitsit, et työ toimitte tiettyjen tiedekuntien kanssa. Niin miten se yleisesti menee? Kielikeskus, miten työ toimitte yhteistyössä tiedekuntien kanssa? Että onko, ku oma tausta on ammattikorkeakoulussa, on hirmu selkee, että on ammatillinen sanasto. Miten se yliopistomaailmassa menee?
Marko: No ehkä nyt se pohjimmainen asia, mitä niihin tutkintokursseihin liittyy, niin on just se, että meillä on pääainekohtaisesti usein ne kurssit ajateltu. Että sanotaan vaikka biologeille oman enkun kurssinsa, itse asiassa kaks kappaletta. Ja vastaavasti oikeustieteilijälle omansa, kauppiksille omansa, niin eteenpäin.
Et se kurssi räätälöidään sen oman alansa tarpeisiin aina. Et se otetaan huomioon siinä kurssin suunnittelussa. Se on kirjoitettu sinne OPS:iin sisään, et ku kurssikuvauksen lukee, niin se on mietitty laitoksen kanssa yhdessä, et minkälaisia asioita siellä pitäis olla. Et mitä käydään läpitte, minkälaist sisältöö, niin eteenpäin.
Ja sitte monesti myöskin se yhteistyö ottaa semmosia ei niin jäykkiä tapoja myöskin, et ihan ollaan suoraan yhteydessä eri opettajiin, laitoksen amanuensseihin, niin eteenpäin. Erinäisissä asioissa, hyvin paljon vaihtelee. Riippuu opettajasta ja alasta toki.
Jasmin: Joskus myös integroidaan kursseja, eli on tällasia kokeiluja, et sais oman pääainekurssin kanssa, sen yhteydessä suorittaa pakollisen kielikurssin. Ja näitä kokeiluja on ajoittain. Ja sit ihan, kyl mä koen, että opiskelijat itsekin on tavallaan se yhteistyötaho. Et niitä tarpeita nousee myös sieltä ihan pääaineopiskelijoilta ja niitä toiveita ja sitä tahtoa. Et ei aina välttämättä jonku ainejärjestön kautta ainoastaan, vaan ihan sit kurssilaisilta niit ajatuksia. Et totta kai se kaikki vaikuttaa. Ja sillä tavalla he tulee kuulluksi myös. Et kannattaa olla aktiivinen siinä, et kertoo ja näin.
Mut totta kai meillä on myös omat kanavat. Et sit työelämästä kuulee viestiä, että millaista se elämä on sit vaikka juristina. Viimeksi tänä aamuna kuulin, että millaista se on sitten, jos menee tekoälyllä kääntämään jonku raportin esimiehelle, ni siellä ei kiitellä sitten ihan hirveästi, ku termit vaihtuu ja konteksti vaihtuu ja lait vaihtuu, ja ei oo tarkistettu mitään. Että me ei voida luottaa siihen, että kone tekis meidän puolesta ne asiat, vaan asiantuntijuuden osana on se tausta. Se, et sä ymmärrät, mitä teet.
Marko: Kyllä.
Pekka: Kyllä, Google kääntäjät ja tekoälyt ei –
Jasmin: Ei ne pelasta välttämättä.
Pekka: Ne riittää tiettyyn pisteeseen, ja helpottaa ehkä asioiden käsittelyä.
Jasmin Nimenomaan. Kyllä.
Pekka: Mutta kyllä siihen tarvitaan ihminen ja kielitaito. Nyt ihan vielä tuli mieleen kysymys, että kun kerta tietyt kielen opettajat opettaa tietyn alan sanastoja, niin pitääkö siinä olla taustalla joku kokemus siitä alasta? Vaikka just oikeustieteestä, et sie ymmärrät ne käsitteet.
Marko: Ohan siitä varmasti apua joo, mutta ehkä tää tämmönen learn as I go -tyyppinen asia. Et minulla ainakin kokemus on tiettyjen ryhmien kanssa, mitä nyt on mulle siunaantunut tietyssä vaiheessa opetettavaks, että sitte sie tavallaan alotat sieltä pohjatasolta, ja sit rakentaa sitä omaa ymmärrystä siinä samalla.
Et tavallaan se konteksti tulee siltä opiskelijalta, ja sitten sen tavallaan, ku ne tekee meille niitä kirjallisia ja suullisia suorituksia, niin se sanasto, se sisältö, se kommunikaation tapa tullee sen kontekstin kautta tosi paljon. Että se minun oma ymmärrys on kasvanu sitä mukaa, ku minä oon niitä kursseja tehny.
Pekka: Kyllä.
Marko: Ja on se, mä voin myöntää, et vaikka maistereitten kanssa, kun tekee asioita, niin monesti minun se ymmärrys heidän niistä tutkimusaiheista on, sanotaanko vajaavainen. Mutta minä teen parhaani. Et ei siinä. Minä oon kielen asiantuntija, ja mie annan heille niistä asioista palautetta, mistä mie koen ymmärtäväni. Et vastaavasti sitte, jos minä teen jotaki väärin, tai sanotaan en ymmärrä sanastoo, niin minä kyllä saan siitä usein ihan suoran palautteen. Niin se pitää ollaki.
Pekka: Kyllä.
Jasmin: Mun mielest Marko on hyvin oikeessa tässä. Ja sit ehkä korostasin sitä, et toisaalta ei myöskään pidä mennä sinne substanssipuolelle. Et siinäki on vähän ohuella jäällä, et jos minä lähden ohjeistamaan, sanotaan oikista, että tämä asia on nyt väärin tässä. Lähde tätä selvittämään. Että mun mielestä myös se rajan vetäminen siihen, et mun asiantuntijuus on nimenomaan se kieli, se akateeminen kielenkäyttö, ne rakenteet ja ne, mitä tavallaan heidän odotetaan ymmärtävän ajan saatossa. Ja ehkä jopa käyttävän sitten, kun he on julkaisemassa asiantuntijana.
Ja tätä välttämättä heidän omat professorit ei voi tarjota sillä syvyydellä, mitä me pystytään tekemään. Niin silloinhan se on tavallaan moniammatillinen yhteistyö, mistä me puhutaan. Ettei tarviikaa tavallaa astua sinne tontille. Mut totta kai se ymmärrys, et sitä on, ni se auttaa. Mut se, että iteki pitää muistuttaa itseään, et oo varovainen myös siin. Ettei lähde opettamaan sitä, mikä heille hoituu jo muualla. Ja sit mun tehtävä on hoitaa se kielen puoli kuntoon.
Pekka: Kyllä. Harva meistä ymmärtää joka tieteenalan perusteet niin hyvin, että pystyis isoja merkityksiä tai kokonaisuuksia, mutta paloja sieltä täältä, et miten ilmasta itteensä, niin sehän siinä on tarkotus.
Marko: Kyllä, ja se on ehkä semmonen tosi hyvä taito omaksua. Et ku sitä yliopistossa useimmat opiskelijat on huomattavan pitkän aikaa. Sitä tulee vastaan kaiken näköstä tietoo. Et sä koko ajan opit, omaksut niitä asioita pikkuhiljaa. Ja se on ehkä semmonen asia, mitä ei oo monesti meillä kirjoitettu auki myöskään opintojaksokuvauksiin tai muihin tämmösiin virallisiin dokumentteihin.
Et semmonen, tietkö laaja-alainen ymmärrys asioista on minust huomattavan tärkeetä nykypäivän maailmassa ylipäätään. Et ihan päivittäisessä elämässä. Uutisten lukemisessa, miksei tieteellisen tutkimuksen ymmärtämisessä ja kaikessa periaatteessa. Että ku me ollaan ite se, joka pitää tavallaa päättää, et mikä täs on tärkeetä, mikä täs on olennaista, mikä on hyödyllistä.
Pekka: Kyllä.
Jasmin: Ja seki muuttuu koko ajan.
Marko: Kyllä.
Pekka: No mennään nyt tähän, mikä on monelle tuttu, esimerkiks Duolingo.
Jasmin: Itsekin kokeilleena.
Pekka: Kyllä. Mites kielikeskus digitaaliselta puolelta, ni onko teillä verkkokursseja, sovelluksia tai jotain tämmöstä digitaalista tukea oppimiseen?
Jasmin: No ensimmäisenä tulee mieleen tietysti se, että verkkopohjaisiahan ne tavallaan on, ne kurssit. Että mitä tulee saavutettavuuteen ja digitalisaatioon, niin siellähän ne on. Et tavallaan tätä on paljon. Sit on paljon enemmän ja enemmän semmosta pelillisyyttä siinä, että miten kieliä opiskellaan, ja sellasta opettajasta riippumatonta. Et opiskelijat pääsee itse tekemään.
Ja muun muassa tää englanninkielen kertauskurssi on rakennettu täysin tällä tavoin, et siellä on teoriat ja itsensä korjaavia tehtäviä. Et pääset tavallaan semmosen oman polun kulkemaan ja valitsemaan, et mikä kiinnostaa, mitä haluut prepata, ennen ku tuut tutkintokurssille. Et enemmän ja enemmän koko ajan. Mut sovellusta meillä ei oo. En tiiä, kuka sellasen ehtis pykästä tai osaisi tehdä, mutta –
Marko: Siihen pitäs pykästä aika paljon kaikenlaista.
Jasmin: Meil on itse asiassa johtajaa käymässä tänään tuolla, et pitääkö Laurille vinkata, että ois tämmönen kielikeskussovellus ihan.
Pekka: Niin, tällanen viesti, että vähän ku Duolingo, mutta sieltä kielen sijaan valitset alan ainakin ensi, ja sitten kielen sille, ja sitten käyt yliopistokieltä opettelemaan käsitteitä.
Marko: Kyllä. Mut ei siinä. Siis Duolingo on itse asiassa hyvä esimerkki, koska se on semmonen, se on helposti lähestyttävä asia. Kuka tahansa sen voi puhelimeensa laittaa. Ei käsittääkseni maksa mittään, jos sä haluut sillä ilmaisversiolla opetella kieltä, niin siihenhän se soveltuu oikein hyvin. Et semmonen helppo sparraaja tavallaa. Siihen tarkotukseen se on oikeen hyvä.
Pekka: Kyllä. Joo, se ei pelkästään varmasti riitä. Se on ihan fakta.
Marko: Mut se on hyvä, mistä alottaa.
Pekka: Mut tämmösiä apuvälineitä on olemassa, niin miksei käyttää niitä sitten, jos –
Jasmin: Kyllä. Ja ne voi sitä itseluottamusta kasvattaa.
Pekka: Nimenomaan.
Jasmin: Aika moni sanoo, et ku tulee, et ku ei muista mitään. Et ne sanat ei tuu mieleen. Et se on jossakin, mut ne ei vaan tuu pinnalle. Niin Duolingo voi toimia siinä herättelijänä. Et ahaa, et miehän muistan ja osaan, ja saat ne sinne aktiiviseen käyttöön taas.
Marko: Kyllä.
Pekka: Joo. Ihan sitten vielä mietin tuossa pikkuisen tulevaisuuden näkymä. Silleen ihan, tää nyt on vaan tämmöstä ajatusta, että näettekö, että jotain kieliä tulevaisuudessa tulee ehkä enemmän? Nykyisen valikoiman lisäks jotain kieliä. Onko ehkä tulevaisuudessa jotain muuta tiedossa, tai muunlaisia tällasia lähestymistapoja opetukseen ja kielenopiskeluun? Nyt ei tarvii olla mitään faktatietoa.
Marko: Jaa. En mä tiiä. Varmaan ne kielet enemmän tai vähemmän säilyy samana, mutta ehkä se painopiste saattaa siirtyy. En osaa sanoo. Se varmaan riippuu aika paljon, mitenkä maailmanpolitiikka liikahtaa mihinkäki suuntaan. Mutta mitä nyt kieliopintoihin tulee, ni ehkä mä näkisin nyt ainakin tämän lähitulevaisuuden, että homma pysyy enemmän tai vähemmän samana. Ja mitä yliopisto-opintoihin tulee, tutkinto-opetukseen spesifisti, ni niin kauan ku yliopistolaki ei muutu, niin meidän kurssit säilyy. Ne tulee täällä olemaan edelleen.
Ja mitä oon seurannu tuota keskustelua UEF:n strategiasta vaikka, niin tutkinnothan, tutkinto-ohjelmat ja opiskelijamääräthän kasvaa koko ajan eikä vähene. Mikä tarkottaa, meidän kannalta tämä on hyvä asia siinä mieles. Mutta että joo, ehkä se toteutustavat sitten taas on toinen juttu. Et varmasti siinä eri toteutusmuodot tullee lisääntymään, ja onhan ne lisääntynyt jo. Jos ajatellaan viimeseen viiteen vuoteen, ja semmost, mitä tapahtu –
Jasmin: Merkittävästi.
Marko: - covidin jälkeen ja yhteydessä.
Pekka: No nimenomaan.
Marko: Ni siinä tapahtu iso loikkaus etäopinnoissa, ja varmasti tämmösiä tullee jatkossa olemaan entistä monimuotosemmin, sanosin.
Jasmin: No mun mielest siin on semmonen uhkakuva, ja sit on semmonen tavallaan myönteinen tulevaisuuskuva. Et tietyllä tavalla nään riskinä sen, että me mennään nyt tavallaan kone edellä. Me luotetaan siihen, et meil on vaan laite välissä, joka kääntää reaaliajassa meidän puhetta. Ja must tää on tosi kylmä maailma, missä mennään siihen. Totta kai se helpottaa monia viestintätilanteita. Mut se, et me eristäydytään vaikka yhden kielen puhujiksi. Ni must siinä on, kuten sanoin, et minä olen minun kieli.
Et tavallaan se on lähtökohtaisesti sit sellanen asenne, et en halua muuta tähän lähelleni. Ja sillon ei oo valmis ehkä myöskään sitä toiseutta ymmärtämään. Ja mitä se toiseus on, se mitä me nähdään muissa, ja millä tavalla me ymmärretään heitä ja itseämme, ni se ei kasva se ymmärrys sen koneen myötä siinä välissä. Ja se on mun mielest sellainen asia, että toivon, et siinä ei mennä tavallaan takamus edellä puuhun kokeilemaan, et miten tässä kävi, ku jokainen on omassa kuplassaan.
Mut sit samaan aikaan, kun sanoin, et siin on myönteistä kehitystä, on se, et ehkä me saadaan semmonen oma mentori. Mie toivosin, et mul ois aamulla semmonen tekoäly, joka vähän tsemppais, et hei Jasmin. Että mä tiiän, et sä oot aika väsyny tänä aamuna, mutta yritä nyt vähän tsempata. Että laitat nyt sitä huulipunaa, ja lähet vaan, ja meet tekemään.
Et jokaiselle löytys se semmonen joku lempeä ääni vaikka sieltä, joka sit oikeel hetkellä, siis näitten kans sit voi keskustella. Ne osaa jo keskustella. Mut et kieltä pääsee tavallaan hyvin matalalla kynnyksellä treenaamaan silloinkin, ku pelottaa vaikka toisen ihmisen kans puhua. Ja must siel on paljon myönteistä kanssa.
Mut se tahtotila ehkä just. Et se ei katoais. Et me halutaan ymmärtää toisiamme, ja aidosti ymmärtää sitä toisen, mistä tavallaan taustasta se toinen tulee. Mitä se hänen kulttuuri on. Ja kieli on se ykköstapa viestiä sitä, koska me ajatellaan sillä omalla kielellä. Ni se on se sinun minuus sillo.
Pekka: Kyllä.
Marko: Niinpä.
Pekka: Kieli ja kulttuuri kulkee käsi kädessä. Se on totta.
Marko: Mä mietin joskus jo tyyliin viis, kuus vuotta sitte, et missä vaiheessa tulee tiiätkö se, jokaiselle se henkilökohtainen sihteeri sinne.
Jasmin: Ei oo vielä näkyny.
Marko: Ei oo näkyny, mut ei se kaukana oo.
Jasmin: Ei oo.
Marko: Siis se on ihan nurkan takana siinä mielessä, et ne kielimallit pystyy jo tavallaan tekemään sen ihmiskommunikaation puolen siinä tavallaan. Mut sitte ei ne sitä oikeata ihmistä korvaa. Ja se on ehkä semmonen hyvä asia meidän kaikkien ymmärtää, et vaikka meillä kuinka on näitä hyvinkin ihmeellisiä teknologisia apuvälineitä nykyään, niin silti se työelämän odotus ja semmonen tärkee taito on se, et sie pystyt kommunikoimaan ihminen ihmiselle.
Se on edelleen se ydinjuttu hyvin monella alalla, ellei jopa niillä kaikilla. Et näin se vaan on. Ja en usko, että se ydin tulee muuttumaan yhtään miksikään. Ihan sama, mitä välineitä meil on käytössä.
Pekka: Se on varmasti totta. Mites ihan lopuks, niin millaisia terveisiä haluaisitte vielä lähettää yliopisto-opiskelijoille? Ja nyt sit tietysti, ku tuo kevään toinen yhteishaku on tulossa, niin ehkä semmoselle henkilölle, joka pohtii tuolla, että pitäisköhän nyt sinne yliopistoon hakee. Tai on tehny päätöksen ehkä jo tässä vaiheessa.
Jasmin: Hae hae. Kiireellä. Jos se on sinun haave, ni ehdottomasti. Ja ei oo nii iso juttu, etteikö ois selvinny vielä tähän päivään mennessä. Kuten alussa sanoin, et kohta on 10 vuotta takana, ja ei oo vielä sellasta ainakaan tähän mennes käyny, ettei vaikka mikä haaste olis, ni aina on selvitty, ja aina on löytyny keinot.
Marko: Kyllä.
Jasmin: Ihanaa on opiskella yliopistossa.
Marko: Kyllä, koulutuksesta ei oo ikinä mitään haittaa. Ja se tutkinto on vaan yks osa sitä asiaa. Siin on paljon muita hyötyjä ja asioita, mitä saa elämäänsä sen kautta.
Pekka: Kyllä. Kiitos Marko ja kiitos Jasmin vierailusta. Ja kiitos sinulle kuulija. Lisää tietoa kielikeskuksesta löytyy osoitteesta www.uef.fi/yksikko/kielikeskus. Ja kielikeskushan löytyy myös Instagramista tunnuksella uef_kk, joten ottakaa seurantaan. Mutta kiitoksia.
Jasmin: Kiitos.
Marko: Kiitos paljon.
Pekka: Kiitos.
[loppumusiikki]