Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Pyöreitä tarroja lasiseinällä.

Uraauurtava historiaesitys Laatokasta on ilmestynyt

Ensimmäinen tutkittuun tietoon perustuva kokoomateos Euroopan suurimmasta järvestä, karjalaisten merestä, Laatokasta on ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 18. toukokuuta. Laatokka – Suurjärven kiehtova rantahistoria -kirjan on toimittanut historian professori Maria Lähteenmäki Itä-Suomen yliopistosta. Hanke on osa tutkitun tiedon teemavuotta 2021.

Suomalaisille, ei ainoastaan Karjalan evakoille, Laatokalla on ollut vuosina 1812–1944 hyvin tärkeä taloudellinen, kulttuurihistoriallinen ja geopoliittinen merkityksensä. Etenkin itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Laatokan rantojen geopoliittinen merkitys korostui. Vaikka Suomi menetti lähikosketuksen Laatokan rantoihin toisen maailmansodan päätteeksi, järveä ei ole unohdettu. Se on kiinteä osa Suomen historiaa mutta myös osa eurooppalaisuuden ja maailman suurjärvien tarinaa. Suomalaiset matkailijat hakeutuvat yhä mielellään Laatokan rannoille ja vesille, Valamoon, Käkisalmeen, Sortavalaan, Aunukseen.

Suomessa Laatokkaa on muisteltu hellin ja kunnioittavin äänenpainoin. Sitä on kuvattu lempeäksi ja kauniiksi mutta suuttuessaan hirmuiseksi naiseksi. Sen pohjoisrantojen syvissä vesissä ja kallioisilla rannoilla on kerrottu eläneen merenneitoja, näkkejä ja muita henkiolentoja. Sen on kehuttu ravinneen sekä ruumista että sielua. Ranta-asukkaat pitivät järveään erityisenä: sen vesi oli järven makeaa mutta ulkoinen olemus kuin merellä.

Teoksessa valotetaan uudella ja tuoreella ympäristömuutokset ja yhteiskunnalliset käänteet huomioon ottavalla monitieteisellä tavalla ja uuden rantahistorian metodeilla etenkin Pohjois-Laatokan ranta-alueiden ja laajan valuma-alueen teollistumista, sota-ajan tuhoja, muistin paikkoja sekä saaristoelämän muutoksia. Toisaalta teos esittelee myös eteläisen Laatokan alavien rantojen teollistumista sekä suurjärven veden satelliittikuvausta ja puhdistumista 1960-luvun aallonpohjasta Sortavalan saaristoaluetta käsittävän Ladoga Skerries -kansallispuiston perustamiseen 2017. Teos osoittaa, että aikaisemmin pahasti saastunut Laatokka on puhdistuva järvi.

Teos kyseenalaistaa Laatokan kansallisen luonteen. Kirjassa osoitetaan, kuinka Laatokan vaikutusalue on ylirajainen: sen huikean laaja valuma-alue ulottuu Saimaan länsirannoilta Äänisen itärannoille, pohjoisen Savon ja Suomen Karjalan rajamailta syvälle eteläiselle Venäjälle, Syväriltä Itämerelle. Näin ollen myöskään Laatokan suojelu ei ole kansallinen vaan kansainvälinen kysymys. Laatokka on yhteistä eurooppalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Lisätietoa kirjasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivuilla: https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/laatokka/3827876.

Lisätietoja:

Maria Lähteenmäki, historian professori, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, maria.lahteenmaki@uef.fi, puh. 050 372 7676