Myrskyt ovat yksi merkittävimmistä metsien luonnollisista häiriötekijöistä Pohjois-Euroopassa. Ne aiheuttavat laajamittaista puustokuolleisuutta, taloudellisia menetyksiä ja pitkäaikaisia muutoksia metsien rakenteessa. Laajojen myrskytuhojen määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut Keski- ja Pohjois-Euroopan metsissä. Boreaalisilla alueilla, kuten Suomessa, lämpenevät talvet ja lyhenevä routakausi voivat lisäksi heikentää puiden vakautta ja lisätä niiden alttiutta tuulituhoille.
Tuulituho voi altistaa metsän uusille vaurioille vuosiksi
Myrskyt ovat yksi merkittävimmistä metsien luonnollisista häiriötekijöistä Pohjois-Euroopassa. Ne aiheuttavat laajamittaista puustokuolleisuutta, taloudellisia menetyksiä ja pitkäaikaisia muutoksia metsien rakenteessa. Laajojen myrskytuhojen määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut Keski- ja Pohjois-Euroopan metsissä. Boreaalisilla alueilla, kuten Suomessa, lämpenevät talvet ja lyhenevä routakausi voivat lisäksi heikentää puiden vakautta ja lisätä niiden alttiutta tuulituhoille.
Tuulituhojen seuraukset voivat kuitenkin jatkua vielä pitkään myrskyn jälkeen. Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden laajassa tutkimuksessa analysoitiin yli 70 000 tuulituhokohdetta eri puolilla Suomea. Tulokset osoittivat, että myrskyn vaurioittamissa metsissä voi myöhempinä vuosina esiintyä kaarnakuoriais- tai lumituhoja vielä vuosien kuluttua. Se, millaisia tuhoja tuulituhon jälkeen esiintyy riippuen metsän rakenteesta, ilmastosta, maastonmuodoista ja puulajikoostumuksesta.
– Metsien erilaisia tuhoja tarkastellaan usein toisistaan erillisinä, vaikka todellisuudessa yksi tuho voi muuttaa olosuhteita, joissa seuraava tuho syntyy, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Qianqian Tian Itä-Suomen yliopistosta.
– Halusimme selvittää, mitä metsässä tapahtuu tuulituhon jälkeen ja millaiset metsät ovat alttiita myöhemmille kaarnakuoriais- tai lumituhoille.
Metsän rakenteella oli tärkeä merkitys siinä, mitä tuulituhon jälkeen tapahtui. Lämpimämmät olosuhteet ja metsän puulajikoostumus auttoivat erottamaan kaarnakuoriaistuhoista kärsineet metsiköt lumituhoista kärsineistä metsiköistä. Mäntyvaltaisiin metsiköihin verrattuna sekametsissä esiintyi suhteellisesti enemmän kaarnakuoriaistuhoja kuin lumituhoja. Tulokset viittaavat siihen, että metsän alttius uusille tuhoille myrskyn jälkeen ei riipu vain alkuperäisestä tuhosta, vaan myös vaurioituneen metsikön rakenteesta ja ympäristöolosuhteista.
– Tuloksilla on merkittäviä käytännön vaikutuksia, sillä niiden avulla tuulituhojen jälkeistä seurantaa ja metsänhoitoa voidaan mukauttaa siten, että myöhempien tuhojen aiheuttamia menetyksiä voidaan vähentää, sanoo tutkimusta koordinoinut professori Blas Mola-Yudego Itä-Suomen yliopistosta.
– Myrskyn jälkeen esimerkiksi tiheä ja rakenteeltaan vaihteleva metsä Etelä-Suomessa voi vaatia erilaista huomiota kuin mäntyvaltainen metsikkö Pohjois-Karjalassa. Metsätuhojen riskienhallinnassa tulisi pohtia myös sitä, mitä voi tapahtua seuraavaksi, eikä keskittyä ainoastaan jo syntyneisiin vahinkoihin.
Myös tuhojen ajoittuminen oli huomionarvoista. Tuulituhoa seuranneista lumituhoista noin 94 prosenttia tapahtui viiden vuoden kuluessa alkuperäisestä tuulituhosta, kun taas kaarnakuoriaistuhoista vastaava osuus oli 76 prosenttia. Yli 90 prosenttia peräkkäisistä tuhoista tapahtui kahdeksan vuoden sisällä ensimmäisestä tuulituhosta.
– Suuren tuulituhon jälkeiset vuodet voivat siten olla erityisen tärkeitä metsien seurannan ja uusien tuhojen ehkäisemisen kannalta. Tuloksemme osoittavat kuitenkin myös, ettei samoja varoitusmerkkejä kannata etsiä kaikkialta, sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja Marina Peris-Llopis.
Metsäsuunnittelun yliopistonlehtori Mari Selkimäki Itä-Suomen yliopistosta korostaa tutkimuksessa käytetyn laaja-alaisen metsätiedon merkitystä.
– Valtakunnallisten metsätietojen yhdistäminen pitkän aikavälin tuhotietoihin mahdollisti yksittäisiä myrskyjä laajemman tarkastelun ja auttoi tunnistamaan yleisiä piirteitä siinä, miten erilaiset metsätuhot kytkeytyvät toisiinsa boreaalisissa metsissä.
Tulokset tukevat tuulituhojen jälkeisen seurannan tarkempaa kohdentamista. Rakenteeltaan vaihtelevat ja kuusta sisältävät metsät voivat erityisesti lämpimämmillä alueilla vaatia tarkempaa seurantaa kaarnakuoriaistuhojen varalta. Jyrkemmässä maastossa sijaitsevissa metsissä puolestaan voi olla tarpeen seurata tarkemmin myöhempien lumituhojen riskiä. Metsikön rakenteellisen vakauden ylläpitäminen ja liian suuren puustotiheyden välttäminen voivat vähentää alttiutta toisiaan seuraaville tuhoille.
Tulokset ovat osa laajaa eurooppalaista tutkimuskokonaisuutta, jonka tavoitteena on lisätä metsien häiriönsietokykyä ja tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista eri puolilla Eurooppaa. Tutkimusta ovat rahoittavat EU:n Horisontti Eurooppa -ohjelma (Eco2Adapt-hanke) sekä Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (ForTran-hanke).
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Qianqian Tian, Itä-Suomen yliopisto, [email protected]
Professori Blas Mola, Itä-Suomen yliopisto, [email protected]
Tutkimusartikkeli:
Tian, Q., Peris-Llopis, M., Selkimäki, M., Mola-Yudego, B. Post-wind vulnerability of boreal forests: Structural and site drivers of sequential snow and bark beetle disturbances. Forest Ecology and Management 619 (2026), 124074.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2026.124074
