Hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni tarkastelee lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten riskikäyttäytymistä, selviytymistä ja sitä, miten palvelut tukevat heidän siirtymistään aikuisuuteen. Aiempi tutkimus on pirstaleista: riskikäyttäytymistä, selviytymistä ja palveluiden käyttöä on tarkasteltu erillisinä ilmiöinä, vaikka nuorten elämässä ne kietoutuvat tiiviisti yhteen. Tämän vuoksi mekanismit, joiden kautta riskit kasautuvat ja selviytymistä muovaavat tekijät vaikuttavat toisiinsa, ovat jääneet puutteellisesti ymmärretyiksi. Jälkihuollossa olevat nuoret muodostavat erityisen haavoittuvan ryhmän, jotka kohtaavat samanaikaisesti koulutukseen, terveyteen, talouteen ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita, ja heidän riskinsä syrjäytyä on kohonnut. Lisäksi palvelurakenteet tunnistavat heikosti nuorten monimuotoiset tarpeet, mikä johtaa reaktiivisiin eikä ennaltaehkäiseviin toimintatapoihin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimukseni osoittaa, että lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten riskikäyttäytyminen, selviytyminen ja palveluiden käyttö muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi ymmärtää tarkastelemalla ilmiöitä erillään. Riskit kasautuvat samoille nuorille ja kytkeytyvät tiiviisti terveyteen, koulutukseen, talouteen ja arjen hallintaan. Samalla palveluiden vaikuttavuus vaihtelee.
Tutkimuksen perusteella nuoret voitiin jaotella kolmeen selviytymisprofiiliin: ”moving on” (6,7 %) – nuoret, joilla ei ole haasteita selviytymisessään; ”survivors” (73,4 %) – suurin ryhmä, joilla on useita haasteita, mutta myös kykyä selviytyä; ”strugglers” (19,9 %) – nuoret, joille ongelmat kasautuvat ja jotka tarvitsevat eniten tukea. Profiilit eroavat toisistaan erityisesti päihteiden käytön ja impulsiivisen käyttäytymisen suhteen.
Tulokset osoittavat myös, että kaikki jälkihuollon palvelut eivät vahvista nuorten selviytymistä. Sen sijaan tietyt koulutus- ja työllisyyssuuntautuneet palvelut, kuten opinto-ohjaus ja työllisyyspalvelut, olivat selvästi yhteydessä parempiin lopputuloksiin.
Tutkimukseni tarkentaa teoreettista ymmärrystä siitä, miten riskikäyttäytyminen, selviytymisen mekanismit ja palveluiden käyttö liittyvät toisiinsa jälkihuollossa olevien nuorten elämässä. Lisäksi se tuottaa uutta tietoa riskikäyttäytymisen muodoista, selviytymisen ennustajista ja palveluiden vaikuttavuudesta sekä kehittää näyttöön perustuvan hypoteettisen toimintamallin, joka jäsentää näiden prosessien keskinäisiä yhteyksiä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimukseni tarjoaa konkreettisia välineitä kehittää lastensuojelun jälkihuoltoa ennakoivammaksi ja nuorten tarpeisiin vastaavaksi. Näyttöön perustuva hypoteettinen toimintamalli auttaa tunnistamaan ne tekijät, jotka heikentävät tai vahvistavat nuorten selviytymistä, ja ohjaa kohdentamaan tukea nuorten yksilöllisten tarpeiden ja selviytymisprofiilien mukaisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää myös palveluiden arvioinnissa, kehittämisessä ja kohdentamisessa. Mallin avulla ammattilaiset voivat tunnistaa riskien varhaisia merkkejä, arvioida selviytymiseen liittyviä tarpeita ja tarjota nuorille palveluita, joiden on osoitettu olevan yhteydessä parempiin lopputuloksiin. Tulokset tukevat myös moniammatillista yhteistyötä ja auttavat rakentamaan palvelupolkuja, jotka vastaavat nuorten todellisiin elämäntilanteisiin. Tavoitteena on, että jokaisella nuorella – taustasta riippumatta – olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet turvalliseen, tuettuun ja onnistuneeseen siirtymään kohti aikuisuutta.
Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden turvalliseen ja tuettuun siirtymään kohti aikuisuutta – mutta jälkihuollossa tämä ei ole itsestäänselvyys. Väitöstutkimukseni tekee näkyväksi sen, miten monisyisiä ja kasautuvia nuorten haasteet ovat ja miten ne muovaavat elämänpolkuja pitkälle aikuisuuteen. Laaja monimenetelmällinen aineisto ja kehittyneet analyysit paljastivat mekanismeja, jotka tarjoavat perustan ennakoivammalle ja yhdenvertaisemmalle tuelle. Kehittämäni näyttöön perustuva hypoteettinen toimintamalli auttaa suunnittelemaan jälkihuoltoa systemaattisemmin ja nuorten tarpeita vastaavammin. Mallin ytimessä on vuorovaikutus: nuoren oma ääni, tavoitteet ja kokemukset ohjaavat tuen suuntaamista ja sitoutumista palveluihin. Mallin vahvuus on myös sen käytännöllisyys – sitä voidaan soveltaa osana arjen päätöksentekoa ja nuorten kanssa käytäviä keskusteluja.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni toteutettiin kolmessa vaiheessa vuosina 2021–2026. Se yhdistää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, laajan dokumenttiaineiston analyysin ja näyttöön perustuvan hypoteettisen toimintamallin kehittämisen. Ensimmäisessä vaiheessa kokosin kansainvälisen tutkimusnäytön jälkihuollon nuorten riskikäyttäytymisestä. Toisessa vaiheessa analysoin 698 nuorta koskevan dokumenttiaineiston, joka sisälsi 107 muuttujaa ja mahdollisti riskikäyttäytymisen muotojen, yleisyyden ja niihin liittyvien tekijöiden tarkastelun. Bayesin menetelmät mahdollistivat selviytymisprofiilien ennustamisen ja niihin vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen sekä jälkihuollon palveluiden vaikuttavuuden arvioinnin. Kolmannessa vaiheessa yhdistin tulokset kirjallisuussynteesiin ja kehitin toimintamallin, joka jäsentää riskien, selviytymisen ja palveluiden yhteyksiä. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa hanketta ja tiivistä yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden ja jälkihuollon ammattilaisten kanssa.
Terveystieteiden maisteri Ulla-Kaarina Petäjän väitöskirja Risk behavior of care leaver in child welfare aftercare services : hypothetical model to strengthen coping in transition to independent living (Lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten riskikäyttäytyminen: hypoteettinen malli selviytymisen vahvistamiseksi itsenäiseen elämään siirtymisvaiheessa)
tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Arja Häggman-Laitila Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
TtM Ulla-Kaarina Petäjä, [email protected]
