Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Isä ja lapsi leikkimässä kasviksilla

TtM Kaisa Kähkönen, väitös 22.4.2022: Miten lapset saadaan syömään enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä?

Ravitsemustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?

Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppiminen on tärkeää monipuolisen, terveyttä edistävän ja kestävän ruokavalion toteutumiseksi. Kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus on lapsilla huomattavasti suositeltua vähäisempää, joten niiden käytön lisääminen on keskeisimpiä kehitystarpeita lasten ruokavaliossa. Ruokamieltymykset ja -tottumukset muodostuvat jo varhain lapsuudessa, ja niihin vaikuttavat niin lapsen yksilölliset ominaisuudet kuin kasvuympäristöt. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppimiseen vaikuttaa myös lapsen saama ruokakasvatus. Alle kouluikäisten lasten keskeisimmät ruokakasvatuksen toimijat ovat koti ja varhaiskasvatus. Tämä väitöstutkimus pureutuu kotona ja varhaiskasvatuksessa toteutettavaan ruokakasvatukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lasten kasvis-, marja- ja hedelmämieltymyksiin yhteydessä olevia tekijöitä kotiympäristössä sekä lasten kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutuksen ja kodin ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä. Lisäksi tarkasteltiin varhaiskasvatuksen henkilöstön päiväkodissa toteuttamaa Sapere- ruokakasvatusta ja sen yhteyksiä lasten kasvis-, marja- ja hedelmävalintoihin ja syömiseen.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että molemmilla vanhemmilla on merkittävä rooli lasten ruokakasvattajina kotiympäristössä. Äitien mieltymys oli positiivisesti yhteydessä lasten kasvis-, marja- ja hedelmämieltymyksiin. Sitä vastoin isien mieltymys oli positiivisesti yhteydessä lasten mieltymyksiin voimakkaan makuisten kasvisten ja marjojen osalta. Äitien ja lasten salaatin ja tuoreiden kasvisten, kypsennettyjen kasvisten sekä marjojen ja hedelmien kulutus olivat positiivisesti yhteydessä toisiinsa. Sen sijaan isien ja lasten välillä oli yhteys ainoastaan kypsennettyjen kasvisten kulutuksessa. Varhaiskasvatuksen aistilähtöisellä Sapere- ruokakasvatuksella oli positiivinen yhteys lasten halukkuuteen valita kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tämä yhteys oli voimakkain matalammin koulutettujen äitien lapsilla. Ruokaan liittyvä uutuudenpelko oli lapsilla yhteydessä sekä vähäisempään mieltymykseen kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin että niiden vähäisempään kulutukseen.

Tutkimuksen mukaan sekä kodin että varhaiskasvatuksen ruokakasvatus on yhteydessä alle kouluikäisten lasten kasvis-, marja- ja hedelmämieltymyksiin sekä näiden tuotteiden valintaan ja kulutukseen. Tämä vahvistaa sosioekologisen mallin mukaista näkemystä perheestä ja kunnasta keskeisimpinä lapsen ruokamieltymysten kehittymiseen vaikuttavina toimijoina. Kotiympäristössä lasten oppimista syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä tukee parhaiten se, että äiti ja isä näyttävät yhtenäistä, positiivista mallia niihin liittyvistä mieltymyksistä ja niiden kulutuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksessa toteutettu Sapere-ruokakasvatus on mahdollinen työväline lasten välisten sosioekonomisten erojen tasoittamiseen ruokakasvatuksessa sekä lasten oppimisessa syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lasten kasvis-, marja- ja hedelmämieltymysten kehittymistä, niiden runsaampaa kulutusta sekä ruokakasvatusta kotona ja varhaiskasvatuksessa haastaa ruokaan liittyvä uutuudenpelko, joka voi ilmetä sekä yksilön että lapsiryhmän tasolla.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Tutkimustulosten keskeinen käytännön merkitys liittyy lasten tervettä kasvua ja kehitystä tukevan ruokavalion edistämiseen kasvisten, marjojen ja hedelmien osalta. Tulokset osoittavat, että on tärkeää huomioida lasten eri ruokakasvatusympäristöt ja kaikki niissä toimivat aikuiset, kun halutaan lasten oppivan syömään enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Myös ruoanvalmistusmenetelmällä on merkitystä. Kasvikset voidaan kypsentää monella eri tavalla, ja valittu menetelmä saattaa vaikuttaa siihen, miten miellyttäväksi kypsennetty kasvis koetaan. Tutkimustulokset paikkaavat tiedon aukkoja isien roolista lasten oppimisessa syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tällä on käytännön merkitystä lapsiperheiden ravitsemuksen parissa työskenteleville ammattilaisille. Tulosten pohjalta voidaan sanoa, että on yhä tärkeämpää, että muun muassa terveydenhuollossa lapsiperheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset huomioivat ohjaustyössään tasapuolisesti molemmat vanhemmat.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Tapaus-verrokkiasetelmassa toteutetun tutkimuksen aineisto koostuu päiväkotien kautta lasten vanhemmilta kerätystä kyselyaineistosta ja päiväkodeissa toteutetusta välipalabuffetista. Tutkimukseen osallistui 18 lapsiryhmää yhdeksästä eri päiväkodista. Päiväkodeista kuusi toteutti ruokakasvatustyötä aistilähtöistä Sapere-menetelmää hyödyntäen. Yhteensä päiväkodeista osallistui 183 lasta vanhempineen, joista 106 Sapere-menetelmää hyödyntävistä päiväkodeista. Tutkimuskyselyillä selvitettiin lasten sekä heidän vanhempiensa kasvis-, marja- ja hedelmämieltymyksiä ja käyttötiheyttä, lasten ja vanhempien ruokaan liittyvää uutuudenpelkoa eli ruokaneofobiaa, vanhempien syömisen taitoa, kodin ruokakasvatuskäytänteitä sekä perheeseen liittyviä sosiodemografisia tekijöitä. Vanhempien kyselyt kohdistettiin erikseen sekä äidille että isälle. Tutkimusvälipalalla käytettiin välipalabuffetti-menetelmää, jossa lapset saivat päiväkodin välipalalla itse valita ja syödä mieleisensä heille tarjotuista 11 kasvis-, marja- ja hedelmävaihtoehdosta, jotka vaihtelivat perusmakuominaisuuksiltaan. Kunkin lapsen valitsemat ja syömät kasvikset, marjat ja hedelmät analysoitiin lasten lautasista otetuista valokuvista.

Terveystieteiden maisteri Kaisa Kähkösen väitöskirja Varhaisen ruokakasvatuksen yhteys kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppimiseen ja kulutukseen tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopistosta ja kustoksena vieraileva tutkija Outi Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöstilaisuus verkossa

Väitöskirja verkossa

Väittelijän painolaatuinen kuva

Lisätietoja:

 TtM Kaisa Kähkönen, kaisa.kahkonen (a) uef.fi, 0445026595