Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Historia- ja maantieteiden laitoksen johtaja Pieter Dhondt polkupyöränsä kanssa.

Tiivis tiedeyhteisö mahdollistaa välittömän vuorovaikutuksen

Yliopistohistoriaa tutkinut Pieter Dhondt on laitosjohtajana mukana luomassa yliopiston tulevaisuutta.

Moni tieteentekijä kiittää hyvää kouluopettajaa kiinnostuksen herättäjänä omalle alalleen. Myös Pieter Dhondt jakaa tunnustusta erinomaiselle historianopettajalle, joka innosti nuoren Pieterin historian tutkimiseen lukiovuosina Belgiassa.

Dhondt harkitsi opintoja historian ja valtio-opin välillä. Hän päätyi opiskelemaan historiaa Leuvenin yliopistoon, josta hän väitteli myös tohtoriksi. Väliin mahtui opintoja myös Berliinissä Erasmus-vaihdossa ja Edinburghin yliopistossa.

Dhondt oivalsi omakohtaisesti, miten historian tapahtumiin voi löytää yllättäviä ulottuvuuksia. Kun Dhondt perehtyi Kaarle V:n tärkeään taisteluun turkkilaisia vastaan Tunisissa vuonna 1535 ja hallitsijan juhlittuun kotimatkaan Italian ja Ranskan isojen kaupunkien kautta Brysseliin, ajan legendaa ja propagandaa avasivat kiinnostavasti monet runot ja taulut.

– Kun sain tohtoriopinnot valmiiksi, mietin jatkoa postdoc-tutkijana ulkomailla. Vaimoni oli työskennellyt vaihto-opettajana Oulussa vuoden ja halusi takaisin Suomeen. Myös minulla oli hyviä kontakteja tänne. Olin ollut yhteydessä Matti Klingeen ja Laura Kolbeen, ja siten päädyin Helsingin yliopistoon kolmeksi vuodeksi, kertoo Dhondt.

Dhondt palasi tutkimusprojektiin Brysseliin, mutta rakkaus pohjoiseen maahan veti Dhondtin perheen takaisin Suomen vuonna 2011, tällä kertaa Itä-Suomen yliopistoon.

– Sain tiedon yliopistonlehtorin tehtävästä Joensuussa, ja tulin määräaikaiseen tehtävään aluksi kolmeksi vuodeksi, Dhondt kertoo.

Itä-Suomi oli suuntana hieman sattumanvarainen, mutta sinne päästyään Dhondtin nelilapsinen perhe halusi nimenomaan lähelle luontoa. Nykyään Dhondt hoitaa arkipäivien työmatkat kodin ja kampuksen välillä polkupyörällä. Hän ei ole lentänyt enää vuosikymmeniin ekologisista syistä.

Hyvin tärkeä tekijä minulle on yliopistoyhteisön tiivis koko. On erittäin iso myönteinen asia, että nuorena tutkijanakin voi vaikuttaa omaan työhönsä ja henkilöstöä kuunnellaan.

Pieter Dhondt

Historia- ja maantieteiden laitoksen johtaja