Suomalaisten vesisuhde on kriisiytymässä ja se alkaa näkyä eri puolilla yhteiskuntaa, sanoo professori Taru Peltola.
Vesi tuo ympäristömuutoksen lähelle suomalaisten arkea
Jäät eivät kestä pilkkimistä, kaupunkien viemäriverkosto ei vedä rankkasateiden synnyttämiä tulvavesiä – ilmastonmuutos näkyy ihmisten arjessa monella tavalla veden kautta.
– Ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen jäävät ihmisille usein varsin abstrakteiksi ja vieraiksi asioiksi. Vesi on luonnonelementti, joka konkretisoi ja palauttaa ilmiöt lähelle arkeamme, luontokulttuurien tutkimuksen professori Taru Peltola sanoo.
Peltola on mukana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä toteuttamassa Veden taju -hankkeessa, jossa halutaan nostaa esiin yhteiskuntatieteiden merkitys sellaisten ilmiöiden tutkimuksessa, jotka ovat olleet perinteisesti luonnontieteiden kenttää.
– Tutkimuksemme lähtökohtana on kysymys siitä, mikä veden merkitys yhteiskunnalle on. Olemme tutkineet vesiolosuhteiden muutosta muun muassa maataloudessa ja kaupunkiympäristössä. Ilmastonmuutos esimerkiksi kyseenalaistaa nykyisten hulevesijärjestelmien toimivuuden, mikä pitää ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa. On kehitetty muun muassa luontopohjaisia ratkaisuja, joilla hulevedet voidaan imeyttää tonteille.
Ilmastonmuutos haastaa jätevesijärjestelmät
Peltolan tutkimushankkeissa on tuotu esiin myös uusia tiedontuottamisen tapoja esimerkiksi ympäristötiedon seurantajärjestelmiin.
– Olemme pohtineet muun muassa sitä, millaista ympäristötietoa vedestä tuotetaan tai jätetään tuottamatta ja mitä jää pimentoon, kun vesistöjä seurataan vain tietyistä seurantapisteistä. Paikalliset haitat voivat jäädä nykyisissä seurantajärjestelmissä huomaamatta, millä on iso merkitys paikallisille ihmisille.
Kansalaistiede on yksi keino laajentaa ympäristötutkimuksen tietopohjaa. Peltolan johtamassa Kansalaistiedettä arkiympäristöissä -hankkeessa kehitetään tutkijoiden ja vapaaehtoisten yhteistoimintaan pohjaavia tapoja tuottaa tietoa.
Tutkijat ovat havainnoineet näytteenottoa muun muassa Pyhäselän rantajäätiköltä ja vierailleet jätevedenpuhdistamoissa. Peltola painottaa, että jätevesiasiat ovat Suomessa hyvällä mallilla. Kun jätevesisysteemejä tarkastellaan kriittisesti yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta, kyse on järjestelmästä, joka pitää yllä puhtautta, mutta mahdollistaa myös sen, ettei kansalaisen tarvitse kantaa vastuuta kuluttamisensa tuottamista jätteistä.
– Jäte on infrastruktuurin kautta näkymätöntä, mutta se saattaa tulla joissakin tilanteissa uudella tavalla esiin esimerkiksi silloin, kun viemäri alkaa tulvia.
Suomessa on tuudittauduttu ajatukseen, että puhdasta vettä on paljon saatavilla
Taru Peltola
Luontokulttuurien tutkimuksen professori
Suomalaiset suhtautuvat veteen huolettomasti – ennakointia tarvitaan
Suomessa on Peltolan mukaan tuudittauduttu ajatukseen, että puhdasta vettä on paljon saatavilla ja asiat ovat paremmin kuin monissa muissa maissa. Meillä veteen liittyvät konfliktit eivät ole nousseet samalla tavalla pinnalle kuin vaikkapa Espanjassa ja Portugalissa, joissa kiistellään kasteluvedestä.
– Yksittäinen kansalainen voi kuluttaa vettä säästäen, mutta varsinaisesti mahdollisiin ongelmakohtiin pitää reagoida suunnittelujärjestelmien tasolla.
Tästä erinomainen esimerkki on Peltolan mukaan Mikkelin kaupungin uusi jätevedenpuhdistamo, jossa puhdistettua vettä voidaan hyödyntää esimerkiksi teollisuustuotannossa pesuvetenä. Näin pystytään säästämään arvokkaita pohjavesivarantoja.
– Mikkelin jätevedenpuhdistamo on harvinainen esimerkki Suomessa. Kaikkialla ei ole pystytty tämänkaltaiseen ennakoivaan ajatteluun. Me suomalaiset olemme veden suhteen hieman huolettomia ja ajattelemme, ettei siitä olisi pulaa tai se olisi niin likaista, ettei sitä voisi käyttää.
Arkiset asiat paljastavat paljon suhteestamme ympäristöön
Vesi on suomalaisille niin itsestään selvä osa arkea, että sen merkitystä ei helposti tule mietittyä. Peltolan omassa tutkimuksessa lähtökohtana on usein arkisen ja näkymättömän näkyväksi tekeminen sekä ihmisten arjen hyvien käytäntöjen ja vaihtoehtoisten elämänkäytäntöjen esiin tuominen.
– Arkisten asioiden kautta voi lähteä kerimään laajoja ja isoja asioita auki.
Tällä hetkellä Peltola muun muassa kerää aineistoa ihmisten muovitavarasuhteesta PlastLIFE SIP -hankkeessa. Tutkimukseen osallistuneita ihmisiä pyydettiin tuomaan tapaamiseen tavara, jota he ovat käyttäneet normaalia kauemmin.
– Elämme aikamoisessa kertakäyttökulttuurissa. Ihmisten onkin vaikea kertoa toisenlaisista tavoista toimia, koska ne ovat niin arkisia. Ryhmäkeskustelumenetelmän avulla kävimme läpi, millaisia kiintymyssuhteita ihmisillä on tavaroihin ja mitkä eri tekijät saavat heidät pitämään niistä huolta.
Tutkijat puhuvat tavarahoivasta, jossa esimerkiksi tuunaamalla luodaan uutta arvoa ja pienennetään materiaalivirtaa, mikä on ympäristön kestävyydelle merkittävää.
– Herättelemme toisenlaisia ajatuksia siitä, mitä kestävyys voisi olla. Kiertotalousratkaisut esimerkiksi perustuvat siihen, että lajitellaan jätteet ja tehdään uusia tuotteita.
Peltolan mukaan kiertotalousvisioista ja ympäristöpolitiikasta puuttuukin esimerkiksi tuunaamiseen liittyvä luovuuden näkökulma.
– Elämämme on tehty helpoksi ja kun jokin menee rikki, ei nähdä vaivaa ja käytetä ajattelukykyä asian korjaamiseksi, vaikka se voisi tuottaa iloa ja hyvinvointia. Tämä voisi olla ympäristöpolitiikkaan yksi kriittinen näkökulma, josta harvoin puhutaan.
Peltola näkee, että yhteiskuntatieteilijöillä on tärkeä unilukkarin rooli ympäristökysymyksissä.
– Meidän tehtävänämme on esittää kysymyksiä siitä, miten kestävyydestä ajatellaan ja pitäisikö sitä tarkastella vaihtoehtoisilla tavoilla. Erilaiset kriisit haastavat ja sparraavat meitä tässä, koska ne tekevät haitallisia käytäntöjä näkyviksi. Näin havaitaan, että tutussa toimintatavassa on parannettavaa.
Yhteiskuntatieteilijöillä on tärkeä unilukkarin rooli ympäristökysymyksissä.
Taru Peltola
Luontokulttuurien tutkimuksen professori
Kipinä ympäristökysymyksiin heräsi Ilomantsissa
Taru Peltola on pesunkestävä pohjoiskarjalalainen, joka heräsi ympäristökysymyksiin lukioaikoinaan Ilomantsissa. Silloin Suomen itäisimmässä kunnassa elettiin metsäkamppailujen ja metsäkiistojen aikaa. Tie vei Joensuuhun opiskelemaan maantiedettä ja sieltä Tampereelle uuden oppiaineen, ympäristöpolitiikan, äärelle.
– Uusi kehittymässä oleva ala imaisi mukaansa. Oli kiehtovaa, että alan opiskelijat olivat monitieteinen porukka, joka lähestyi ympäristöpolitiikan kysymyksiä hyvin erilaisista näkökulmista. Se kolahti omaan ajatteluun.
Joensuuhun Peltola palasi vuonna 2007. Ennen professuuriaan hän on ennättänyt työskentelemään tutkijana muun muassa Metsäalan tulevaisuusfoorumissa ja Suomen ympäristökeskuksessa.
– Itä-Suomen yliopisto on yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta tekevälle hyvä kotipesä ja hedelmällinen paikka tehdä tutkimusta. Laajasta monitieteisestä yhteisöstä löytyy aina keskustelukumppaneita.
Taru Peltola
- Luontokulttuurien tutkimuksen professori, Itä-Suomen yliopisto 1.3.2024
- HTT, 2007, Tampereen yliopisto
- Dosentti (ympäristöpolitiikka), 2011, Itä-Suomen yliopisto
Tärkeimmät tehtävät
- Apulaisprofessori, 2020–2023, Itä-Suomen yliopisto
- Mercator Fellow, 2021-2025, Conservation of Forest Biodiversity Research and Training Group, Albert-Ludwigs University of Freiburg (Saksa)
- Erikoistutkija, 2007–, Suomen ympäristökeskus
- Vanhempi ympäristösosiologi, 2013–2016, National Research Institute of Science and Technology for Environment and Agriculture (Ranska)
- Jäsen, Eurooppalaisen ALTER-Net -biodiversiteettitutkimusverkoston johtokunta (2011–2014)
