Syöpädiagnoosi on usein sokki, joka saa ihmisen tuntemaan, ettei hänellä ole enää kontrollia omaan elämäänsä. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten hoitohenkilökunnan tapa viestiä ja kohdata potilas vaikuttaa siihen, miten potilas kokee hallitsevansa tilannettaan.
Tutkimus nostaa esiin, miten tärkeää hyvä vuorovaikutus on syövän hoidossa. Kun potilas kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, hän alkaa vähitellen tuntea hallitsevansa taas elämäänsä, vakavasta sairaudesta huolimatta.
– Tutkimuksen tekijöistä kaksi on itse sairastanut syövän ja yksi on ollut syöpäpotilaan omaishoitajana. Yhdessä he analysoivat toisen syöpään sairastuneen tutkijan kokemuksia siitä, miten hänen hallinnan tunteensa muuttui puolentoista vuoden aikana diagnoosin saamisen jälkeen, KTT Satu Koskinen kertoo.
Yksisuuntainen viestintä alkuvaiheessa toi kokemuksen elämänhallinnan menettämisestä
Diagnoosin saatuaan potilas koki ensin menettävänsä elämänsä ja sairautensa hallinnan. Kutsut tutkimuksiin lähetettiin aluksi tekstiviesteillä, joihin potilas ei voinut vastata ja kysyä häntä askarruttavista asioista. Tekstiviestillä tulleet kutsut lisätutkimuksiin ja äkilliset muutokset aikatauluissa herättivät epätietoisuutta ja suurta huolta.
Hoitohenkilökunnan kanssa tapahtuneiden henkilökohtaisten kohtaamisten kautta potilaan tunne oman elämän ja sairauden hallinnasta alkoi palautua. Tähän vaikutti erityisesti se, että hoitajat ja lääkärit kuuntelivat, keskustelivat ja kohtelivat potilasta osallisena oman sairautensa hoitoon. Häntä myös rohkaistiin hyödyntämään OmaKanta-verkkopalvelusta löytyvää tietoa.
Potilaan tunne omasta toimijuudesta vahvistui, kun hän sai osallistua päätöksiin, esittää kysymyksiä ja vaikuttaa aikatauluihin tai kipulääkitykseen. Lääkärin toteamus, että hän vastaa kokonaishoidosta, mutta potilas on vastuussa liikunnasta, ruokavaliosta ja ihonhoidosta, auttoi palauttamaan hallinnan tunteen.
– Yllättävä havainto oli, että vaikka Covid-19-pandemia viivästytti syöpädiagnooseja ja hoitoja, se myös lisäsi tunnetta elämänhallinnasta. Maskin käyttäminen ja muut pandemian aikaiset ohjeet antoivat potilaalle konkreettisia suojautumisen keinoja. Näin syntyi tunne, että edes jossain omaan terveyteen liittyvässä asiassa voi toimia ja vaikuttaa, toisin kuin sairauden etenemisessä, tutkijatohtori Eeva Aromaa kertoo.
Hyvän hoidon oltava inhimillistä
Sairaus ei vaikuta vain kehoon, vaan myös mieleen, professori Päivi Eriksson painottaa. Kun ihminen kokee tulevansa sivuutetuksi, voi syntyä tunne, ettei hänellä ole mitään roolia omassa hoidossaan. Erikssonin mukaan tutkimus osoittaa, että potilaiden ja hoitohenkilökunnan kohtaamisilla on väliä.
– Ammattilaisten tapa viestiä ja kohdata potilas voi auttaa palauttamaan hallinnan tunteen. Potilas kokee, että hän pystyy vaikuttamaan elämäänsä ja sairautensa hoitoon.
Tutkijat korostavat, että hyvä hoito ei ole vain tehokasta, sen pitää olla myös inhimillistä. Potilaalle pitää antaa tilaa kysyä, osallistua ja olla osa omaa hoitotiimiään. Tämä vaatii aikaa ja tahtoa, mutta sillä on myös suuri merkitys toipumiselle ja ihmisen terveyskäyttäytymiselle tulevaisuudessa.
Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa CO-RESEARCH-hanketta ja julkaistiin Qualitative Health Research -lehdessä.
Tutkimusartikkeli:
Satu Koskinen, Eeva Aromaa, Päivi Eriksson. Losing and Regaining Sense of Control: A Cancer Patient’s Interactions With Healthcare Professionals. Qualitative Health Research, 2025. https://doi.org/10.1177/10497323251347896
Lisätietoja:
Satu Koskinen, KTT, satu.marianne.koskinen(at)gmail.com p. 040 189 1946
Tutkijatohtori Eeva Aromaa, kauppatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, eeva.aromaa(at)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/eeva.aromaa/
Professori Päivi Eriksson, kauppatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, paivi.eriksson(at)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/paivi.eriksson/
