Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Saastunut oja.

Selvitys: Ympäristörikoksista saatua rikoshyötyä ei aina tunnisteta, hyöty jää rikoksen tekijälle

  • Ympäristö ja luonnonvarat
  • Talous ja yhteiskunta

Tänään julkaistu selvitys Ympäristörikoshyötyjen tilannekuvasta osoittaa, että ympäristörikoksissa rikoshyödyn tunnistaminen, laskeminen ja arvioiminen on toisinaan pulmallista. Siksi laskemisessa käytettyä nettohyötyperiaatetta tulisi tutkia ja selvittää lisää. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, ettei rikoshyötyä ollut aina vaadittu, ilmeisimmin siksi, ettei sitä ollut esitutkinnassa tunnistettu. Ympäristörikosten tuottamaa rikoshyötyä ei aina tunnistettu myöskään tuomioistuimissa. Jos rikoshyöty jää tunnistamatta, rikoksen tekijä saa perusteetonta hyötyä. Tähän tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota koko rikosprosessin osalta.

Vuosina 2013–2018 ympäristörikoksista oli Oikeusrekisterikeskukselta saadun aineiston perusteella tuomittu rikoshyötyä runsaat 4 750 000 euroa. Ympäristörikoksella saatu taloudellinen hyöty voi syntyä esimerkiksi säästyneistä kierrätys- tai lupamaksuista taikka välttämättömien investointien laiminlyönnistä. Rikoksella saadulla taloudellisella hyödyllä on yritystoimintaan liittyvissä rikoksissa suuri merkitys, koska se vääristää yritysten välistä kilpailuasetelmaa lainvastaisesti toimivan eduksi.

Hankkeessa tuotettiin tilannekuva ympäristörikoksilla tavoitelluista ja saaduista taloudellisista hyödyistä sekä selvitettiin piiloon jäävän ympäristörikollisuuden määrää, luonnetta ja taloudellista arvoa. Hankkeessa selvitettiin myös hyviä käytänteitä rikoshyödyn selvittämisessä.

Haasteita myös aiheutetun vahingon ennallistamisen huomioonottamisessa

Tutkimuksessa havaittiin, että rikosprosessissa on haasteita turvata aiheutetun vahingon ennallistaminen. Ennallistamisella tarkoitetaan ympäristön saattamisesta siihen tilaan, missä se oli ennen rikosta. Olisikin tarpeen selkeyttää valtiolle tuomittavan rikoshyödyn ja ennallistamisen välistä suhdetta.  Lisäksi tulisi varmistaa, että ympäristövahingon tekijä itse vastaisi aiheuttamiensa ympäristövahinkojen korvaamisesta.

Itä-Suomen yliopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun yhteistyönä tehty julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi).

Raportti:

Ympäristörikoshyötyjen tilannekuva

Koskela, Tarja; Kankaanranta, Terhi; Suvantola, Leila; Laakso, Tero; Koppanen, Kari; Lehtinen, Tomi; Muttilainen, Vesa; Rikkilä, Saana; Tamminen, Tanja (2020-12-15).

Lisätietoja: rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori OTT Tarja Koskela, Itä-Suomen yliopisto, 050 3369236, tarja.s.koskela(at)uef.fi