Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Saimaannorppa kallliolla. Kuva: Mervi Kunnasranta.

Saimaannorppaa tutkittu jo lähes 40 vuoden ajan

Saimaannorppaa on tutkittu Joensuun yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa jo 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Tutkimus alkoi aikoinaan norppakannan laskennalla ja suojelutoiminen kehittämisellä. Nykyään norppien määrä on saatu kasvuun, ja laji on palannut Puruvedellekin.

—Vielä 1970-80-lukujen taitteessa saimaannorppa oli lähes tuntematon laji, ja kanta hyvin pieni. Havahduttiin huomaamaan, että luonnossamme on tällaisiakin eläimiä, kertoo tutkija Marja Niemi.

—Tutkimustyön aloitti Joensuun yliopistossa professori Heikki Hyvärinen, yhteistyössä WWF Suomen kanssa. Nyt tutkimusryhmää Itä-Suomen yliopistossa johtaa dosentti Mervi Kunnasranta.

Niemi on väitellyt saimaannorpista, ja jo aikoinaan soveltavan eläintieteen maisteriopintoja tehdessään hän kiinnostui erityisesti nisäkkäistä ja vesieläimistä. Meribiologia tuli tuolloin tutuksi vaihto-opiskeluaikana Skotlannissa, joten saimaannorpan tutkimus tuntui erityisen houkuttelevalta.

—Olen tehnyt töitä saimaannorpan tutkimuksen parissa jo 14 vuotta, ja yhä edelleen jaksan ihmetellä, miten sokkelojärvissämme elelee näin ainutlaatuinen eläin. On ollut ihan mahtavaa nähdä, miten tutkimus on mennyt eteenpäin, Niemi iloitsee.


Pullea kuutti pärjää parhaiten

Saimaannorpan tutkimuksen painopiste on vaihdellut ajan kuluessa. 1990-luvulla aloiteltiin telemetriatutkimusta, jonka avulla seurattiin norppien käyttäytymistä uudella tavalla. Teknologian kehitys 2000-luvulla mahdollisti ensimmäistä kertaa tietojen keräämisen myös kuuteista, mikä vaikutti verkkokalastuksen rajoituspäätöksiin. Isommilla norpilla tehtiin satelliittipohjasta tutkimusta.

Saimaannorpan perustutkimukseen on haastavaa saada rahoitusta enää nykyaikana.

—WWF ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö ovat kuitenkin tukeneet vuosien mittaan ja tukevat edelleen paljon tutkimustamme. Tutkimusryhmässämme tehdään nykyään hyvin monenlaista tutkimusta, tutkimme eläimen populaatiorakennetta, käyttäytymistä ja genetiikkaa, Niemi kuvailee.

—Olemme mukana erilaisissa työryhmissä, sekä yliopistomme isossa vesitutkimushankkeessa. Se tässä työssä on ihanaa, että teemme kaikki kaikkea, myös maastotyötä.

Saimaannorppatutkijan työ vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja tutkimusta tehdään ennen kaikkea sään ehdoilla.

—Tammikuussa odotetaan, että saadaan tarpeeksi lunta – tai nykyisin tarpeeksi jäätä. Myös valoisa aika talvella vaikuttaa siihen, kuinka pitkiä päiviä kenttätutkimusta voidaan tehdä, Niemi sanoo.

—Veneilykauden alkamista määrittää keväisin jäiden lähtö.

Lähes kaikki saimaannorpat tekevät pesän, osa käyttää niitä lepoon ja osa synnyttämiseen. Pesä suojaa kylmältä säältä ja pedoilta. Tällä hetkellä kehittelyssä ovat keinopesät huonojen talvien varalle, ja nekin on otettu hyvin vastaan.

— Talvipesä on oleellinen kuutin selviämiselle. Lumi eristää ja antaa hyvin suojaa, emo saa rauhassa imettää pesässä poikasta. Pullea kuutti pärjää parhaiten.

Norppia pyritään myös valokuvaamaan koko Saimaan alueelta, siltä osin maastotyöt sijoittuvat loppukevääseen ja alkukesään.

—Kesän loppuessa meillä on hurjasti aineistoa analysoitavaksi. Nykyään saamme myös yleisöltä paljon kuvamateriaalia, jota on nähtävillä Norppagalleriassa. Kuviin perustuvan yksilöntunnistuksen (Photo-ID) avulla voidaan arvioida norppakannan kokoa, lisäksi tavoitteena on menetelmän avulla selvittää norppien sosiaalisia suhteita ja seurata norppien terveydentilaa.


Yhteistyötä Venäjän kanssa

Niemi koordinoi parhaillaan Suomen ja Venäjän järvinorppien ympärille kytkeytyvää Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC 2014-2020 yhteistyöhanketta nimeltä CoExist (Towards sustainable coexistence of seals and humans).  Kolmivuotisessa hankkeessa rakennetaan tutkimusyhteistyötä Venäjän kanssa ja jaetaan norppatietoutta.

Laatokalla vastassa ovat samat ongelmat kuin saimaannorpilla suomessakin, kuten kalastuksesta aiheutuva sivusaaliskuolleisuus ja lämpenevät talvet. Yhteisvaikutukset voivat koitua lajin kohtaloksi.

—Laatokannorppakanta on tällä hetkellä noin 5000 yksilöä, mutta tarkempaa tietoa populaatiosta ja uhkien merkityksestä on vähän. Photo-ID menetelmää viedään nyt myös Laatokalle. Vuoden vaihteessa päättyneen viisivuotisen Metsähallituksen koordinoiman LIFE-hankkeen yhtenä tavoitteena oli kehittää norppaturvallisia pyydyksiä. Kansainvälinen yhteistyö mahdollistaa tiedon jakamisen nyt monen sidosryhmän kanssa, Niemi kertoo.

—Ensi vuonna järjestämme yhteisen tapahtuman Saimaan ja Laatokan kalastajille. Tarkoituksena on tiedonvaihdon lisääminen. Saimaalla on tehty paljon norppien sivusaaliskuolleisuuden estämiseksi, ja näitä ratkaisuja tulemme esittelemään tapahtumassa. Tällä hetkellä Venäjällä selvitetään muun muassa sivusaaliskuolleisuuden määrää yhteistyössä kalastajien kanssa.

—Norppatietouden levittäminen on ihan ehdotonta. Jokainen pystyy välttämään omalla käytöksellään norpalle mahdollisesti haitallista toimintaa, kuten esimerkiksi häiriötä norppien lisääntymisajalla, mutta tähän tarvitaan tietoa. Lisääntynyt tieto auttaa ymmärtämään myös suojelutoimien taustat, Niemi sanoo. 

 

CoExist-hanke: www.uef.fi/coexist

norppatutkimusen kotisivut: www.uef.fi/norppa

Norppagalleria: https://norppagalleria.wwf.fi/

Life-hanke: http://www.metsa.fi/saimaannorppalife

WWF Suomi: https://wwf.fi/

Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö: https://www.tuuliaisensaatio.fi/