Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Rapu

Rapurutto muuntuu ja sen tappavuus heikkenee

Itä-Suomen yliopiston eurooppalaisessa yhteistutkimuksessa on varmistunut, että pitkään keskusteltu rapuruton virulenssi, aggressiivisuus, on vähentynyt merkittävästi. Tutkimukset vahvistavat aiemmat havainnot rapuruton tappavuuden heikentymisestä ja piilevistä rapuruttoepidemioista kotoperäisissä jokirapukannoissa.

Ensimmäiset piilevää rapuruttoa koskevat havainnot tehtiin 2010-luvun taitteessa Mikitänjärveltä Kainuusta. Löydös oli mullistava ja nostatti toiveita eurooppalaisten rapukantojen valoisammasta tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta selvitä niitä jo reilut 170 piinanneesta rapurutosta. Ensimmäisistä, reilun kymmenen vuoden takaisista löydöksistä pystyttiin toteamaan rapurutto jokirapukannasta, joka ei tartunnasta huolimatta romahtanut vaan antoi vuosi toisen jälkeen rapusaalista.

Tutkimukset rapuruton muuntumisesta ovat jatkuneet ja viimeisimpänä löydöksenä on Venesjärveltä tavattu ja sittemmin eristetty rapuruttoloisen kanta, joka ei ole aiheuttanut merkittävää kuolleisuutta Venesjärven jokiravuissa. Rapurutto, jonka tappavuus on merkittävästi heikentynyt, on nyt ensimmäistä kertaa saatu eristettyä tarkempia tutkimuksia varten. Laboratoriokokeissa varmistettiin, että tämä rapuruton kanta ei aiheuttanut kuolleisuutta myöskään savolaisissa jokiravuissa.

—Tämä on merkittävä, ja osin myös odotettu löydös kotoperäisen jokiravun tulevaisuuden kannalta. Evoluutio on nyt antamassa välineet jokiravun säilymiselle, joten on tärkeää, että jokirapukantojen turvaamiseksi vältetään sekä rapuruton että täpläravun levittämistä, toteaa rapubiologi Japo Jussila.

Tuloksella on myös laajempaa merkitystä kaikkien eurooppalaisten kotoperäisten rapujen kannalta. Havainnot myös muista eurooppalaisista rapukannoista vahvistavat kansainvälisen tutkimuksen tuloksen. Eurooppalaisten kotoperäisten rapujen, ja tässä tapauksessa erityisesti jokiravun, tulevaisuuden näkymät ovat nyt selkeästi valoisammat.

—Vienee kuitenkin vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuin jokirapujen paluu tyhjentyneisiin vesistöihin alkaa toden teolla. Siihen saakka jokirapukantojen hoito perustunee rapuruton ja täpläravun leviämisen estämiseen ja jokiravun istutuksiin, Jussila sanoo.

Tutkimukset on tehty yhteistyössä saksalaisen Koblenz-Landaun yliopiston kanssa. Tulokset julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa.

Lisätietoja: Rapubiologi Japo Jussila, p. 040 542 8982, japo.jussila (a) uef.fi