Unelmien kumppani on vihdoin löytynyt, mutta yrityksistä huolimatta lapset jäävät vain haaveeksi. Löytyisikö tieteestä uusia vastauksia parinvalintaan ja hedelmättömyyteen?
- Teksti Marianne Mustonen
- Kuvat Jaakko Heiskanen, Niko Jouhkimainen ja Jukka Kekäläinen
Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat tutkineet ihmisten lisääntymistä ja parinvalintaa evoluutiobiologian näkökulmasta jo useita vuosia.
– Tutkimusaihe on edelleen tärkeä, koska se tuottaa uutta tietoa muun muassa siitä miten valitsemme lisääntymiskumppanimme. Yritämme löytää uusia mekanismeja, joka johtavat siihen, että lisääntyminen ei onnistu, kertoo professori Jukka Kekäläinen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.
Kekäläisen tutkimusryhmässä lähdettiin liikkeelle siitä, voisiko hedelmättömyyden syiden diagnostiikkaa parantaa sukusolujen välisen kommunikaation mekanismeja selvittämällä.
Nykymääritelmän mukaan hedelmättömyys on lisääntymiselimistön sairaus, jonka oletetaan aiheutuvan miehestä tai naisesta johtuvista patologisista tekijöistä. Kuitenkin jopa noin 30–40 prosentilla tutkituista pareista ei pystytä sanomaan, kummassa osapuolessa syy lopulta on.
Tutkimuksissa on testattu mahdollisuutta, että sukusolujen välinen biokemiallinen kommunikaatio toimisi parinvalinnan mekanismina, parantaen sukusolutasolla yhteensopivien parien hedelmöitystodennäköisyyttä.
Kekäläisen mukaan ilmiössä ei useinkaan ole kyse siitä, että parin jommankumman osapuolen sukusolujen laatu olisi heikko. Kyse voisi olla ennemminkin siitä, että mahdollisesti jotkin immunologiset tekijät tekevät joidenkin parien sukusolut huonommin yhteensopiviksi kuin toisten.
– Sukusolutason yhteensopimattomuus ei kuitenkaan tarkoita, että mies ja nainen olisivat muuten, kuten esimerkiksi persoonaltaan, keskenään yhteensopimattomia, hän muistuttaa.
Munasolun voi ehkä hedelmöittää vain geneettisesti yhteensopivin siittiö
Kekäläisen ryhmän tutkimukset ovat osoittaneet, että lisääntymiskumppaneiden välillä voi olla myös geneettisiä yhteensopivuuseroja.
– Siittiöt kohtaavat evolutiivisen valintapaineen naisen lisääntymiselimistössä. Tämä haastaa aikaisemmat käsitykset, että olisi täysin sattumanvaraista, mikä siittiö lopulta pääsee hedelmöittämään munasolun, Kekäläinen toteaa.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että miehen ja naisen HLA-geenien (human leucocyte antigen) erilaisuus vaikuttaa siittiöiden hedelmöittämiskykyyn. Aikaisemmin on osoitettu, että naiset mahdollisesti suosivat lisääntymiskumppanin valinnassa HLA-geeneiltään erilaisten miesten kehon hajua, mutta tutkimusten tulokset ovat varsin ristiriitaisia.
– Ei myöskään tiedetä, onko HLA-geeneiltään erilaisilla miehillä parempi todennäköisyys hedelmöittää munasolut, hän toteaa.
Siittiön hedelmöittämiskyky voisi siis olla voimakkaasti riippuvainen lisääntymiskumppanien välisestä geneettisestä yhteensopivuudesta.
– Sukusolujen kohtaaminen näyttääkin olevat erittäin selektiivinen tapahtuma, johon vaikuttavat immuunipuolustuksen geenit.
Hedelmättömyyden määritelmää tulisi laajentaa
Lapsettomuushoidot tarjoavat mahdollisuuden hedelmättömyyteen, mutta ne eivät kuitenkaan toimi täydellisesti. Monien kohdalla raskaus ei yrityksistä huolimatta toteudu tai sen saavuttamiseksi usein vaaditaan useampi hoitokierros. Merkittävä osa pariskunnista ei koskaan saa tietää hedelmättömyytensä syytä.
Hedelmättömyyden diagnosoiminen onkin erittäin vaikeaa. Kekäläisen mukaan hedelmättömyyden määritelmää tulisi laajentaa.
Seksuaalivalinta vaikuttaa hedelmöittymisen todennäköisyyteen.
Jukka Kekäläinen
Professori
Luonnollisessa hedelmöittymisessä naisen lisääntymiselimistö sallii vain hyvin tarkasti valikoidun siittiöpopulaation edetä hedelmöittymättömän munasolun läheisyyteen. Ilmiöstä puhutaan naisen (tai naaraan) piilovalintana ja se pyrkii suosimaan geneettisesti yhteensopivan kumppanin siittiöitä.
– Naaraan piilovalintaa tapahtuu kaikkialla eläinkunnassa – viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella myös ihmisellä, Kekäläinen toteaa.
– Kumppaneiden sukusolujen geneettisen yhteensopivuuden taustalla on todennäköisesti monimutkainen, toisiinsa yhteydessä oleva geenien verkosto.
Kumppanin ihana tuoksu ei takaa munasolun hedelmöittymistä
Hajuaistilla on merkittävä rooli parinvalinnassa – siitä kertovat myös kauppojen pitkät parfyymihyllyt.
Mutta voisivatko ominaishajultaan hyvän kumppanin sukusolut myös olla paremmin yhteensopivia omien sukusolujen kanssa?
Tätä on selvitetty Itä-Suomen yliopiston viimeisimmässä tutkimuksessa.
– Immuunijärjestelmän toiminnalle tärkeiden HLA-geenien (human leucocyte antigen) tiedetään välittävän parinvalintaa sekä yksilö- että sukusolutasolla. Aiemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet, että HLA-geeneillä on merkittävä vaikutus esimerkiksi hajuaistiin perustuviin parinvalintamieltymyksiin, eli siihen, kuinka miellyttävänä mahdollisen kumppanin hajua pidetään, Kekäläinen kertoo.
Tutkijoille on kuitenkin jäänyt epäselväksi, toimiiko HLA-geeneihin perustuva parinvalinta samalla tavalla ennen ja jälkeen yhdynnän, eli sekä yksilö- että sukusolutasolla.
Tutkimuksessa analysoitiin mies-naisyhdistelmien HLA-yhteensopivuutta, ja huomioon otettiin sekä klassiset että ei-klassiset HLA-geenit. Tulokset osoittivat, että naiset suosivat HLA-geeneiltään samankaltaisten miesten tuoksuja, mutta siittiöt liikkuivat paremmin ei-samankaltaisissa mies-naisyhdistelmissä.
– Tämä viittaa siihen, että hajuaistin perusteella viehättävimpinä pidetyt miehet eivät välttämättä aina ole parhaita kumppaneita hedelmöittymisen kannalta, Kekäläinen toteaa.
Yksilö- ja sukusolutasolla tapahtuvat parinvalintaprosessit voivat siis olla ristiriidassa keskenään. Sukusolutasolla tapahtuvalla parinvalinnalla voi olla ratkaiseva merkitys, sillä se saattaa estää munasolun hedelmöittymisen tapauksissa, joissa kumppanit ovat geneettisesti yhteensopimattomia.
Kekäläisen tutkimusryhmän seuraavana tavoitteena on tutkia sukusolujen yhteensopivuutta enemmän genominlaajuisesti.
– Etsimme muun muassa uusia geenejä, jotka voisivat toimia yksilötason tai sukusolutason parinvalinnan välittäjinä.
Juttu on osa UEF Teema -verkkolehteä. Numerossa 2/2026 teema on Seksi ja sukupuoli.
