Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

UEF liput lipputangoissa

Opiskelijavoimin käännetty elokuva

Venäjän kielen kääntämisen opiskelijat saivat viime keväänä oikean toimeksiannon ja pääsivät tekstittämään venäläisen elokuvan suomeksi.

Suomi–Venäjä-seura järjestää vuosittain valtakunnallisen nykyelokuvan Kino Lokakuu -festivaalin. Festivaalin elokuvat esitetään aluksi Helsingissä, minkä jälkeen ne siirtyvät muihin kaupunkeihin. Tapahtumassa esitettäviin venäjänkielisiin elokuviin on kaivattu jo pitkään suomenkielisiä tekstejä, joten Joensuun Venäjän ystävät ry:n puheenjohtaja ja dosentti Marja Jänis sai idean, että Itä-Suomen yliopiston venäjän kielen ja kääntämisen opiskelijat saisivat elokuvan kääntämisestä ja tekstittämisestä hyvää työkokemusta.  

– Minä välitin Marjan kyselyn kääntämismahdollisuudesta kääntämiskurssin opiskelijoille, joista kolme innostui asiasta, kertoo venäjän kielen yliopisto-opettaja Alexandra Belikova.

Myöhemmin yksi opiskelija muutti pois, joten tekstitys tehtiin kahden opiskelijan sekä Belikovan voimin. Belikovallakaan ei ollut aiempaa kokemusta tekstityksestä, joten hän sanoo ainutlaatuisen projektin olleen hänellekin hyödyllinen ja silmiä avaava.

Oikeaa työkokemusta

Tekstitetty elokuva oli Pimeän huoneen salaisuus, ja se esitettiin Joensuussa syksyllä. Liikkeelle lähdetiin käsikirjoituksen kääntämisestä.

– Tapasin opiskelijoiden kanssa, ja keskustelimme aiheesta yleisesti. Koska kyseessä oli nuorisolle suunnattu kauhuelokuva, oli genre minulle itselleni vähän vieras.

Käsikirjoituksen kääntämisen jälkeen opiskelijat tutustuivat tekstityksen tuottamiseen ja sen tekniseen puoleen ja ohjelmistoon yliopisto-opettaja Juha Långin avustuksella.

– Itse kääntäminen sujui hyvin, mutta saimme projektin aikana hyvää kokemusta siitä, millaisiin teknisiin ongelmiin kääntäjä saattaa työssään törmätä, taustoittaa opiskelija Johannes Kosonen.

Belikova kertoo, että venäläiseltä elokuvayhtiöltä pyydettiin tekstitykseen sopivaa elokuvaversiota useampaankin kertaan, mutta jostain syystä sellainen saatiin vasta projektin viime metreillä.

– Opiskelijat saivat näin myös hyvän kuvan siitä, etteivät asiat kaikissa maissa toimi niin nopeasti ja sujuvasti kuin Suomessa. Venäläisten kanssa toimiessa on totuttava kulttuurieroihin eli tässä tapauksessa pitempiin reagointiaikoihin ja viiveisiin.

Viipyilyn takia tekstien ajastaminen juuri oikeille kohdille ei onnistunut täydellisesti, mutta muuten sekä opettaja että opiskelijat ovat lopputulokseen tyytyväisiä.

– Olosuhteisiin nähden projekti onnistui kohtuullisesti. Lisäksi olemme tyytyväisiä siihen, että yliopisto antoi meille mahdollisuuden työskennellä loppuvaiheessa käännöspajassa myös viikonloppuisin. Muuten aika olisi loppunut kesken, Kosonen summaa.

Belikova myöntää, että hän itsekin ehti hermostua asioiden toimimattomuuteen muutamaan otteeseen.

– Koska tekstitys oli minullekin uutta, yllätti se, miten pienetkin asiat voivat muuttua tekstitystyössä suuriksi ongelmiksi. Ensinnäkin elokuva sisältää jo niin monta ääniraitaa, ettei se mahdu yhtenä tiedostona perustietokoneelle.

Varsinainen tekstitystyö kesti lopulta vain pari viikkoa. Elokuva keräsi paljon katsojia, ja mikä parasta, myös kohderyhmänä olleet nuoret löysivät elokuvan nyt kun se saatiin tekstitettyä.

Työllistymismahdollisuuksia löytyy

Belikova pitää tämänkaltaisia toimeksiantoja arvokkaina kokemuksina opiskelijoille. Näin saadaan kosketus oikeaan työelämään – tässä tapauksessa etenkin tekstittäjän haasteisiin.

Juha Långin mukaan tekstittämisen tarve on kasvanut paljon etenkin suoratoistopalvelujen, kuten Netflixin, yleistyttyä.

– Tekstittämisellä voi siis työllistyä täysipäiväisesti tänä päivänä oikein hyvin. Ongelmallisempi puoli asiassa on alan työehdot ja palkkiot, joista on ammattikentällä väännetty peistä jo vuosia. Ruututekstejä tehdään pääosin freelancer-pohjalta, ja niin kutsuttuja in-house-kääntäjiä on hyvin vähän.

Långin mukaan alalla on muutama iso toimeksiantaja, jotka käytännössä pystyvät määräämään palkkiotasot alhaisiksi.

– Jos siis haluaa tulla toimeen tekstittämisellä, täytyy työtahdin olla kova.

 

Ryhmäkuvassa Alexandra Belikova (takana vas.), Marja Jänis, Juha Lång, Johannes Kosonen ja Roosa Kyllönen.

Alexandra Belikova, Marja Jänis, Juha Lång, Johannes Kosonen ja Roosa Kyllönen.