Millä mielellä tulit hammaslääkäriin? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Hyvä hammaslääkäri kuuntelee ja toimii yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. – Hammaslääkärin työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja ja empatiaa yhtä paljon kuin muutakin osaamista, sanoo hammaslääketieteen yliopisto-opettaja Satu Korpisaari.
Potilaan ja hammaslääkärin välisen vuorovaikutuksen harjoitteleminen onkin hänen mukaansa oleellinen osa hammaslääketieteen opintoja. Itä-Suomen yliopistossa hammaslääketieteen yksikkö ja Kielikeskus ovat yhdessä räätälöineet vuorovaikutusopetusta hammaslääkäriopiskelijoille.
– Iäkkäämmiltä kuulee, kuinka ennen vanhaan ei hammaslääkäristä lähtiessä välttämättä edes tiennyt, mitä suussa on tehty. Nykyisin lähdetään siitä, että hoito suunnitellaan potilaan kanssa eikä mitään tehdä ilman hänen suostumustaan. Toimenpide myös pelottaa vähemmän, jos kokee että tilanteeseen voi koko ajan itse vaikuttaa, hammaslääketieteen opiskelija Eetu Mikkonen toteaa.
– Vuorovaikutus potilaan kanssa vaikuttaa paljolti koko hoidon onnistumiseen, lisää Korpisaari, joka on pitänyt yksityishammaslääkärinä vastaanottoa jo 30 vuoden ajan.
Onnistunut kohtaaminen puolestaan edellyttää kiireetöntä ilmapiiriä. Ennen hoitotoimenpidettä pitää olla aikaa saavuttaa yhteisymmärrys tilanteesta ja kuulostella myös potilaan mahdollisia huolia. Lisäksi sovitaan, miten potilas voi viestiä tarpeistaan toimenpiteen aikana, kun ei pysty puhumaan.
– Osa potilaista esimerkiksi pelkää, että heitä alkaa yskittää tai yököttää hoidon aikana. Voidaan sopia, että potilas voi vaikkapa nostaa kättä tai taputtaa käsinojaa, jos tarvitsee taukoa tai tuntuu epämukavalta.
Korpisaaren mukaan useimmat myös arvostavat sitä, että hammaslääkäri selostaa läpi koko toimenpiteen, missä mennään ja paljonko eri vaiheisiin kuluu aikaa. – Suun jaksaa paremmin pitää auki, kun tietää, että 20 sekunnin päästä saa nielaista.
Vuorovaikutus potilaan kanssa vaikuttaa paljolti koko hoidon onnistumiseen.
Satu Korpisaari

Sopivasti tietoa ja myötäelämistä
Hammaslääkärin vastaanotolla potilaan pitäisi saada terveydentilastaan ja hoidostaan riittävästi ja ymmärrettävästi tietoa – ei liikaa eikä vaikeilla ammattitermeillä. – Siinä on itsellä ollut oppimisen paikka, kun helposti päätyy selostamaan liiankin perusteellisesti ja teoreettisesti, Mikkonen myöntää.
– Vaatii ihmistuntemuksen harjoittelemista, että pystyy arvioimaan potilaan ymmärrystä ja tiedon tarvetta, Korpisaari toteaa.
Hän on hoitanut monia potilaita ja perheitäkin jopa vuosikymmenten ajan. – Vuorovaikutus on helpompaa, kun tuntee potilaat pitkältä ajalta. Jos tekeekin keikkatyötä vaihtuvissa työpaikoissa, potilaan kohtaa ehkä vain kerran, mutta silti pitäisi saada sekä kohtaaminen että hoito onnistumaan.
– Turvallisen ilmapiirin ja luottamuksen rakentaminen, yhteistyö potilaan kanssa ja empatian osoittaminen ovat hammaslääkärille tärkeitä taitoja. Pitäisi tunnistaa myös potilaan tunteet ja ottaa ne tarvittaessa puheeksi. Siksi on tärkeää opettaa hammaslääkäreille myös empatiaa, sanoo vanhempi yliopistolehtori Marja-Leena Hyvärinen Kielikeskuksesta.
Mikkonen pohtii, että erityisesti ikävien uutisten kertominen potilaalle vaatii sekä selkeää viestintää että myötäelämisen kykyä. – Tuntuu pahalta, jos hammaslääkäri kertoo vakavasta asiasta välinpitämättömästi tai niin, että potilas alkaa pelätä sairauden lisäksi hoitoakin.
Hammaslääkäri ei ole robotti
Eetu Mikkonen opiskelee hammaslääketiedettä nyt kolmatta vuotta ja ottaa jo potilaita vastaan opettajien ohjauksessa opetusklinikalla. – Potilaskontaktit ovat sujuneet hyvin, ja siihen on varmasti vaikuttanut se, että aiemmassa opetuksessa on kiinnitetty huomiota myös vuorovaikutustaitoihin.
Mikkosen opintojen aikana erilaisten potilaiden kohtaamista on harjoiteltu sekä potilaan rooliin asettuneiden opiskelukavereiden että näyttelijöiden kanssa, kohtaamisia on myös videoitu ja purettu hyvinkin yksityiskohtaisesti. – Esiin on noussut monia asioita, joita ei muuten olisi välttämättä tullut miettineeksi, kuten vaikkapa sanattoman viestinnän merkitys.
Miten kohtaamiseen vaikuttaa se, katsooko hammaslääkäri vastaanotolle tulijaa silmiin vai tuijottaako tietokoneen näyttöä? Mitä potilas viestii ilmeillä ja kehon kielellä? – Harjoitukset tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden palata vuorovaikutustilanteeseen ja käydä sitä hetki hetkeltä läpi. Jo viidessä minuutissa tapahtuu valtavan paljon, Korpisaari sanoo.
Tulevia hammaslääkäreitä ei pyritä sovittamaan yhteen ainoaan vuorovaikuttamisen muottiin. – Asiallisuus ja ammattitaitoisuus on tärkeää, mutta ei kukaan varmasti toivo, että vastassa on aina sama robotti, jonka naama vain vaihtuu. Luontevinta on vuorovaikuttaa omana itsenään, Mikkonen toteaa.
– Tärkeintä on, että vuorovaikutus kannattelee koko vastaanottokäyntiä ja palvelee toivottua lopputulosta. Jokainen vuorovaikutustilanne on myös ainutkertainen ja potilas vaikuttaa osaltaan siihen, Hyvärinen lisää.
Opiskelijat arvostavat vuorovaikutustaitoja
Hammaslääkärikoulutusta uudistetaan parhaillaan. Korpisaari toivoo, että opintoihin mahtuu tulevaisuudessakin riittävästi vuorovaikutusopetusta. – Se on tärkeää myös ulkomaalaistaustaisille hammaslääkäreille, joille järjestämme pätevöitymiskoulutusta.
– Opiskelijoilla on yleensä vahva halu tulla hyviksi vuorovaikuttajiksi.
Vuorovaikutusta voisikin Korpisaaren mukaan tuoda vielä systemaattisemmin osaksi hammaslääkärikoulutusta. – Esimerkiksi opetusklinikalla voitaisiin antaa palautetta myös vuorovaikutustaitojen kehittymisestä, ja valmistuvilta hammaslääkäreiltä näitä taitoja pitäisi arvioida samalla tavalla kuin muutakin osaamista.