Silmätautien alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Verkkokalvon sairaudet kuten silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia ovat merkittäviä näkövammaisuuden aiheuttajia maailmassa. Potilasmäärät silmätautien alalla ovat kasvaneet väestön ikääntymisen ja hoitojen kehittymisen myötä. Myös kuvantamisen laatu on parantunut ja diagnostiikasta on tullut tarkempaa. Lääkärikäyntejä joudutaan usein korvaamaan kuvantamistutkimuksilla riittämättömien resurssien vuoksi, jolloin kuvantamislöydösten merkitys ja ymmärrys korostuu.
Väitöskirjani koostuu kolmesta osatyöstä, joissa silmänpohjan kuvantamismenetelmiä on hyödynnetty diabeettisen makulopatian, siirtogeenisen uudissuonihiirimallin ja silmänpohjan kostean ikärappeuman tutkimisessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin deksametasoni-lääkeimplantin tehoa vaikeahoitoisessa diabeettisessa makulopatiassa. Tutkimus osoitti, että deksametasoni-implantti voi näillä potilailla tuoda avun makulaturvotukseen. Hyperreflektiivisten pisteiden runsas määrä verkkokalvolla OCT- eli valokerroskuvauksessa voi diabeettista makulopatiaa sairastavilla olla merkki makulaturvotuksen taustalla olevasta tulehduksesta.
Toisessa osatyössä tutkittiin haitallista verkkokalvon uudissuonitusta mallintavaa siirtogeenistä hiirimallia. OCT-kuvauksessa ja silmän väriainekuvauksessa (FAG) näkyvät löydökset korreloivat histologisten löydösten kanssa, mikä osoitti tautimallin toimivaksi.
Kolmanteen osatyöhön osallistui kosteaa silmänpohjarappeumaa sairastavia, joiden verkkokalvon happisaturaatiota tutkittiin Oxymap-laitteistolla uudissuonitusta estävän anti-VEGF-injektiohoidon aikana. Pitkälle edenneessä rappeumassa laskimoiden halkaisijan todettiin pienenevän, mutta injektiohoito ei vaikuttanut verkkokalvon verisuonten happisaturaatioon tai verisuonten halkaisijaan.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Deksametasoni-implantti voi tulosten perusteella toimia vaikeasta diabeettisesta makulopatiasta kärsiville hoitovaihtoehtona anti-VEGF-injektioille.
Transgeenistä uudissuonihiirimallia voidaan hyödyntää mahdollisten uusien hoitomuotojen kehittämisessä verkkokalvon ja suonikalvon sairauksiin.
Anti-VEGF-hoito on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu turvalliseksi hoitomuodoksi silmänpohjan kosteassa ikärappeumassa. Tätä tukee myös väitöstutkimuksessa todettu verkkokalvon happisaturaation muuttumattomuus hoidon aikana.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Ensimmäinen osatyö oli retrospektiivinen tutkimus, jossa oli aineistona 24 diabeettista makulaturvotusta sairastavaa KYSin silmätautien poliklinikan potilasta. Potilaiden OCT-kuvat ja hoitovasteet analysoitiin deksametasoni-implanttihoidon jälkeen.
Toinen osatyö tehtiin yhteistyössä A. I. Virtanen -instituutin kanssa ja on myös osa proviisori Emmi Kokin väitöskirjaa. OCT- ja FAG-kuvaukset tehtiin KYSissä. Kolmas osatyö tehtiin KYSin silmätautien poliklinikan kosteaa ikärappeumaa sairastavilla potilailla injektiohoitojen yhteydessä. Tutkimukseen otettiin mukaan 263 silmää, joista analysoitiin OCT-kuvat sekä laskettiin Oxymap-kuvista silmänpohjan verisuonten happisaturaatiot ja verisuonten halkaisijat.
Lääketieteen lisensiaatti Tommi Karttusen väitöskirja Targeting retinal and choroidal diseases – imaging modalities in clinical and translational research (Verkkokalvon ja suonikalvon sairauksien kuvantaminen kliinisessä ja translationaalisessa tutkimuksessa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Peppi Karppinen Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Kati Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Tommi Karttunen, [email protected], 0407402522
