Lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on Oulun yliopistollisessa sairaalassa. TIlaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni aiheena ovat aggressiivisten B-solulymfoomien eli imusolmukesyöpien keskushermoston uusiutumariskiin vaikuttavat tekijät. Keskushermostouusiutuman ennuste on huono, minkä vuoksi olisi tärkeää tunnistaa suurentuneessa uusiutumisriskissä olevat potilaat ennaltaehkäisevää hoitoa varten. Tämänhetkiset uusiutumisriskiä kartoittavat riskimallit eivät ole riittävän tarkkoja valikoimaan potilaita keskushermostouusiutumista ehkäisevään hoitoon. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää biologisia tekijöitä, joiden avulla olisi mahdollista tunnistaa paremmin suurentuneessa keskushermoston uusiutumisriskissä olevat potilaat. Lisäksi verrattiin imusolmukkeissa esiintyvän lymfooman ja kiveslymfooman kemokiinien ja niiden reseptorien ilmentymisen eroja, sillä kiveslymfoomalla on yhteisiä piirteitä aivolymfooman kanssa ja aikaisempaa tutkimustietoa asiasta ei ole. Kemokiinit ovat proteiineja, joiden ilmentyminen voi liittyä lymfooman kehittymiseen ja ennusteeseen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Ensimmäisessä osatyössä tietty HLA-tyyppi (HLA-A*31) yhdistettiin keskushermostolymfoomaan. Toisessa osatyössä todettiin, että kemokiinien ja niiden reseptorien ilmentymisessä on eroja imusolmukesyöpä- ja kiveslymfoomapotilaiden välillä. Kolmannessa osatyössä tutkimme lymfooman todennäköisiä ajurimutaatioita potilailla, joilla tauti uusiutui keskushermostossa. Tuloksia verrattiin kirjallisuuteen ja todettiin, että yleisimmät todennäköiset ajurimutaatiot geeneissä BCL2, KMT2D, MYD88, PIM1 ja TP53 olivat yhtä yleisiä keskushermostoon uusiutuneessa lymfoomassa kuin lymfoomassa ilman keskushermostouusiutumaa. Neljännessä osatyössä kliinisessä käytössä olevia keskushermostouusiutuman riskimalleja arvioitiin tosielämän aineistossa ja todettiin, että korkean Ki-67-värjäytymistuloksen sisällyttäminen nykyään yleisesti käytettyyn CNS-IPI-COO-riskimalliin johti tarkempaan keskushermoston uusiutumisriskin arvioon erityisesti keskiriskin ryhmässä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimukseni lisää tietoa keskushermoston uusiutumariskiin vaikuttavista tekijöistä sekä eroavaisuuksista imusolmukkeissa esiintyvän lymfooman ja kiveslymfooman välillä. Näiden tekijöiden avulla on mahdollista kehittää tarkempia ennustemalleja keskushermostouusiutumariskin arviota varten.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Aineistona eri osatöissä oli vaihteleva joukko aggressiivista B-solulymfoomaa sairastavia potilaita. Aineisto kerättiin takautuvasti useammasta suomalaisesta keskuksesta. Keskeisimmät tutkimusmenetelmät olivat DNA:n sekvensointi, HLA-tyypitys sekä immunohistokemialliset analyysit.
Lääketieteen lisensiaatti Riina Ollikaisen väitöskirja Potential biomarkers to identify diffuse large B-cell lymphoma patients at risk of central nervous system relapse (Mahdollisia biomarkkereita, joilla tunnistaa keskushermostouusiutumariskin omaavat diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa sairastavat potilaat) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Mikko Keränen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Outi Kuittinen Itä-Suomen yliopistosta.
