Sisätautien alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni aiheena on tyypin 2 diabeteksen vuoksi munuaisten korvaushoitoa aloittavien potilaiden ennuste ja siihen vaikuttavat tekijät. Munuaisten korvaushoidolla tarkoitetaan dialyysihoitoa tai munuaisensiirtoa. Tyypin 2 diabetes on yleinen sairaus ja sen arvioidaan lisääntyvän maailmassa tulevina vuosina merkittävästi. Noin puolelle tyypin 2 diabetesta sairastavista potilaista kehittyy myöhemmin krooninen munuaissairaus, ja munuaisten korvaushoidossa olevista potilaista noin kolmasosalla syynä on tyypin 2 diabetes. Tyypin 2 diabetekseen liittyvää munuaissairautta voidaan hidastaa tehokkaalla hoidolla. Tyypin 2 diabetekseen usein liittyvien liitännäissairauksien, erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien esiintyminen lisää kuolleisuuden riskiä näillä potilailla.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksessa todettiin, että tyypin 2 diabeettisen munuaissairauden vuoksi munuaisten korvaushoitoa aloittavien potilaiden ennuste on parantunut Suomessa vuosista 1995–1999 tultaessa vuosiin 2000–2005, jolloin mediaani eloonjäämisennuste oli lähes kolme vuotta munuaisten korvaushoidon aloittamisesta. Ennuste parani eniten 55–74-vuotiaiden ikäryhmissä, mutta ennuste ei parantunut yli 75-vuotiailla potilailla. Munuaisensiirron saamisen todennäköisyys oli matala eikä parantunut ajan myötä.
Vuosina 2000–2008 munuaisten korvaushoidon tyypin 2 diabeteksen vuoksi aloittaneista potilaista 40 prosentilla ei ollut mitään sydän- ja verisuonisairautta korvaushoitoa aloitettaessa, mutta 41 prosentilla oli sepelvaltimotauti, 28 prosentilla ääreisverisuonisairaus ja 16 prosentilla aivovaltimosairaus. Kuoleman riski oli korkein eli lähes kolminkertainen niillä potilailla, joilla oli ääreisverisuonisairaus yhdistettynä joko sepelvaltimotautiin tai aivoverisuonisairauteen.
Tutkittaessa vuosina 2000–2010 munuaisten korvaushoitoa aloittaneita potilaita todettiin, että vain 10 prosenttia tyypin 2 diabeteksen vuoksi korvaushoidon aloittaneista potilaista sai munuaisensiirteen ja naiset miehiä harvemmin, sillä naisista vain neljä prosenttia ja miehistä 13 prosenttia sai siirteen. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla munuaisensiirteen saamisen todennäköisyys oli 0,18 verrattuna tyypin 1 diabetesta sairastaviin ja 0,25 muiden syiden kuin diabeteksen vuoksi munuaisen korvaushoitoa aloittaneisiin, vaikka heidän viiden vuoden eloonjäämisennusteensa oli verrannollinen muihin ryhmiin.
On hyvä havaita tämänkin tutkimuksen myötä, että munuaispotilaiden optimaalinen hoito on tärkeää ja siihen tulee olla riittävät resurssit. Tulevaisuudessa voi olla käytössä uusia biomarkkereita ja riskinarvioinnin kehittäminen voi mahdollistaa yhä yksilöllisemmän hoidon tyypin 2 diabeteksen vuoksi munuaisten korvaushoitoa aloittaville.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksessani selvitettiin eri tekijöiden vaikutusta tyypin 2 diabeteksen vuoksi munuaisten korvaushoitoa aloittaneiden ennusteeseen. Tutkimus selvitti lääkityksen, ravitsemuksen, dialyysin teknisten ominaisuuksien ja munuaisensiirron vaikutusta tähän ennusteeseen sekä sitä, miten tärkeää on pyrkiä ehkäisemään verisuonten kalkkeutumista näillä potilailla, jotta ennuste voisi parantua. Tyypin 2 diabetesta sairastavat aloittavat munuaisten korvaushoidon keskimäärin iäkkäämpinä kuin tyypin 1 diabetesta sairastavat tai muut potilaat. Munuaisensiirron oikea-aikaisuutta ja siirron saamisen rajoitteita on tarkasteltava tyypin 2 diabeteksen vuoksi munuaisten korvaushoidon aloittavilla. Erityisesti tarvitaan lisää tutkimusta naisten munuaisensiirron saamisen esteistä tässä potilasryhmässä. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisin kuolinsyy näillä potilailla, ja tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten sitä voitaisiin vähentää.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimuksessani käytin Suomen Munuaistautirekisterin aineistoa yhteistyössä Suomen Munuaistautirekisterin kanssa. Eloonjäämisen todennäköisyyttä sekä munuaisensiirteen saamisen todennäköisyyttä laskettiin Kapla-Meier-metodilla. Coxin regressiomallia käytettiin eloonjäämisen todennäköisyyden monitekijäiseen mallintamiseen. Munuaisensiirron saamisen todennäköisyyttä laskettiin regressiomallilla, joka otti kuoleman huomioon kilpailevana tekijänä.
Tein väitöstutkimukseni kliinisen työn ohella, pitkänä prosessina.
Lääketieteen lisensiaatti Marjo Kervisen väitöskirja Survival and factors associated with survival of type 2 diabetes patients on renal replacement therapy (Munuaisten korvaushoidossa olevien 2 tyypin diabetespotilaiden ennuste ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Kaj Metsärinne Turun yliopistosta ja kustoksena professori Seppo Lehto Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Marjo Kervinen, [email protected]
