Valtion omistusoikeus yksityisen maan alla sijaitseviin energiavarantoihin johtaa usein energiantuotannosta syntyvien hyötyjen ja haittojen epätasaiseen jakautumiseen maanomistajan ja energiantuotannosta vastaavan energiayhtiön välillä. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että energiantuotannon hyödyt ja haitat olisivat kuitenkin tasapainotettavissa lainsäädäntöön perustuvalla maankäyttö- ja kompensaatiomallilla, josta hyötyisivät sekä maanomistajat että energiayhtiöt.
OTM, LL.M. Meri-Katriina Pyhäranta tarkastelee väitöstutkimuksessaan maanomistajien ja energiayhtiöiden välistä suhdetta liuskekaasutuotannossa. Toisin kuin Yhdysvalloissa maanomistajat eivät Euroopassa hyödy maansa alla sijaitsevista energiavarannoista. Valtion omistusoikeuden nojalla valtio päättää yksityisen maan alla sijaitsevien energiavarantojen hyödyntämisestä ja jakaa siitä saatavan taloudellisen hyödyn tuotannosta vastaavan energiayhtiön kanssa. Maanomistajilla ei näin ollen ole taloudellista intressiä tukea energiantuotantoa yksityisellä maalla – etenkään, jos maanomistajan osaksi jäävät vain energiantuotannosta aiheutuvat haitat ja mahdolliset vahingot.
Maanomistajien ja energiayhtiöiden oikeudet ovat ristiriidassa
Tutkimuksessa analysoidaan tarkemmin valtion omistusoikeutta energiavarantoihin ja siitä aiheutuvaa ristiriitaa maanomistajien ja liuskekaasua tuottavien energiayhtiöiden välillä. Ristiriita syntyy maanomistajien ja energiayhtiöiden erilaisista tarpeista ja intresseistä maankäytölle. Siinä missä maanomistaja käyttää maataan esimerkiksi maanviljelyyn, energiayhtiö tarvitsee maata liuskekaasun tuotantoon tarvittavien laitosten rakentamiseen ja operoimiseen. Nämä intressit ja tarpeet eivät aina ole yhteensovitettavissa. Tutkimus osoittaakin, että valtion omistusoikeus energiavarantoihin johtaa usein tilanteeseen, jossa energiantuotanto ajaa yksityisen maanomistajan edun ja oikeuksien ohi.
Maanomistajien tyytymättömyys voi kuitenkin merkittävästi hidastaa liuskekaasutuotantoa, jos yhteisymmärrystä maankäytöstä ei osapuolten kesken pystytä vapaaehtoisesti saavuttamaan. Tutkimus osoittaa, että maanomistajien ja energiayhtiöiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainottaminen on keskeinen edellytys sille, että liuskekaasuvarantoja voidaan Euroopan unionissa tuottaa tehokkaasti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Maankäyttö- ja kompensaatiomallilla useita hyötyjä
Tutkimuksen mukaan maanomistajien ja energiayhtiöiden välisellä yhteistyöllä voitaisiin tasapainottaa osapuolten oikeuksia ja intressejä kummankin osapuolen eduksi. Ehdotettu lainsäädäntöön perustuva maankäyttö- ja kompensaatiomalli edellyttäisi energiantuotannosta aiheutuvien vahinkojen ja haittojen kompensointia osapuolia sitovan sopimuksen mukaisesti. Maankäyttö- ja kompensaatiomallin keskeisiä etuja olisivat kompensaation lisäksi maanomistajien ja heidän vuokralaistensa mahdollisuus vaikuttaa maankäyttöön energiantuotannon vaatimusten rajoissa, osapuolten vastuiden selkeä määrittely, tiedonkulun tehostaminen osapuolten välillä sekä lakiin perustuva riidanratkaisumenetelmä osapuolten oikeuksien turvaamiseksi.
OTM, LL.M. Meri-Katriina Pyhärannan Eurooppa-oikeuden alaan kuuluva väitöskirja ”A Regulated Land Access and Compensation Model: Towards More Sustainable and Efficient Shale Gas Development in the European Union?” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii tohtori Bram Delvaux (Eubelius) sekä kustoksena professori Kim Talus Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/35812?encoding=UTF-8