Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppilaitostyötä tehdään peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa. Yksi oppilaitosyhteistyön tavoitteista on tukea opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia. Tuoreessa tutkimuksessa selvisi, että kun oppilaitoksella on ymmärrys kirkon oppilaitostyöntekijän asiantuntijuudesta ja toisaalta kirkon työntekijällä oppilaitoksen monikulttuurisuudesta, mahdollistaa se toimivan yhteistyön kirkon ja oppilaitoksen välillä. Toimiva yhteistyö puolestaan mahdollistaa eksistentiaalisen hyvinvoinnin tuen oppilaitoksissa.
Elämän merkityksellisyyden kokemus osana hyvinvointia
Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat nostaneet esiin huolen opiskelijoiden hyvinvoinnista. Yksinäisyys, mielenterveyden haasteet ja lisääntynyt uupumisriski ovat osaltaan vaikuttaneet opiskelijoiden jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Keskusteluun linkittyvät samalla myös pohdinnat elämän merkityksellisyydestä, identiteetin rakentumisesta sekä olemassaolosta, toisin sanoen eksistentiaalisista kysymyksistä.
Väitöskirjatutkija Anu Morikawa selvitti väitöstutkimuksessaan, millä tavalla opiskelijoita tuetaan eksistentiaalisessa hyvinvoinnissa kirkon oppilaitostyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa hän analysoi lähes 30 työntekijän vastausta.
Monta roolia ja tehtävää
Kirkon työ oppilaitoksissa edellyttää kirkon työntekijän asiantuntijuuden ja roolin selkeää avaamista ja sanoittamista organisaatiossa. Siinä missä opiskelijat saavat tukea opintoihin liittyvissä haasteissa esimerkiksi opintopsykologeilta, voi oppilaitospapin kanssa keskustella elämän merkityksellisyydestä, olemassaoloon liittyvistä kysymyksistä sekä vaikkapa opintoihin tai työllistymiseen liittyvistä paineista.
Kirkon oppilaitostyöntekijän asiantuntijuuden peilaaminen oppilaitoksen muihin hyvinvointitoimijoihin vahvistaakin kirkon työtekijöiden toimivan osana moniammatillista kokonaisuutta. Tutkimustuloksissa näkyi myös tehtävänkuvan laajuus: kun kirkon työntekijän tukea tarvitaan, mitään elämän osa-aluetta ei rajata pois. Myöskään opiskelijan uskonnolla tai vakaumuksella ei ole merkitystä, vaan jokainen kuuluu tuen piiriin.
Työntekijän ymmärrys eri katsomuksia ja kulttuureita kohtaan
Myös inklusiivisuuden ymmärrys nousi tutkimushaastatteluissa esiin tärkeänä tekijänä. Tämä tarkoittaa Morikawan mukaan sitä, että kirkon työntekijän tulee osata toimia monikulttuurisessa ja monia katsomuksia sisältävässä ympäristössä oppilaitoksen toiveita ja tarpeita herkällä korvalla kuulostellen. Monikulttuurisuuden ja kansainvälistymisen kasvaessa pelkkä luterilaisuuden ja sen perinteiden tuntemus ei enää riitä.
Oppilaitostyöntekijöiden mukaan erilaisten katsomusten kanssa toimiminen tarjoaakin aitiopaikan uskontojen väliseen dialogiin, teologisen tietämyksen hyödyntämiseen sekä ekumeniaan.
Vastaajien mukaan oppilaitostyöntekijän tehtävä ja toimenkuva herättävät jonkin verran ristiriitaisia ajatuksia. Oppilaitoksia pidetään lähtökohtaisesti uskontoneutraaleina, ja pelkästään yhden kirkon edustajan toiminta oppilaitoksessa saattaa herättää kriittisiäkin kysymyksiä. Toisaalta oppilaitoksissa nähdään kirkon työn kehittäminen monikulttuurisessa ympäristössä myös tärkeänä mahdollisuutena.
Vastauksissa kuitenkin kävi ilmi, ettei kirkko vastaavasti työnantajana tunnista niitä mahdollisuuksia, joita kansainvälinen ja monipuolinen työskentely-ympäristö tarjoaa.
– Eräs vastaaja sanoi oppilaitoksista löytyvän juuri ne seurakuntalaiset, joita kirkko etsii ja kaipaa – aikuiset, nuoret ja maahanmuuttajat. Eli oppilaitospapit kohtaavat päivittäin niitä ihmisiä, joihin kirkko haluaisi paremman yhteyden. Tätä mahdollisuutta ei kirkossa vielä tunnisteta tarpeeksi hyvin, Morikawa pohtii.
Luottamuksellisia keskusteluita ja konkreettista apua
Kirkon työntekijät ovat kuulleet olevansa oppilaitoksissa arvokkaita, koska he kuuntelevat opiskelijoita ja henkilökuntaa ”pienimmissäkin murheissa”. Morikawan mukaan kirkon työntekijöiden konkreettisina työkaluina eksistentiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa ovat luottamukselliset keskustelut, arkinen tuki sekä toivon ilmapiirin vahvistaminen.
Eksistentiaalisen hyvinvoinnin tueksi voidaan laskea myös konkreettiset avun muodot, kuten ruoka-apu tai taloudellinen tuki. Kirkon oppilaitostyöntekijät pystyvät tarjoamaan tutkimuksen mukaan arkista tukea oppilaitoksen sisällä, tekemään siihen liittyvää yhteistyötä oppilaitoksen johdon ja paikallisseurakuntien kanssa sekä auttamaan siellä, missä muut eivät auta tai apu ei mene perille.
Osa nuorten hyvinvointikriisin ratkaisua?
Eksistentiaalisen hyvinvoinnin tuki on osa elämän merkityksellisyyden kokemuksen vahvistamista. Morikawan mukaan tämän hyvinvoinnin tukeminen oppilaitoksissa on mahdollisuus, jota voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin.
– Se on omiaan vahvistamaan yksilöiden merkityksellisyyden kokemuksia, ylläpitämään toivoa yhteisössä sekä vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se voisi olla myös keskeisessä roolissa nuorten hyvinvointikriisiä ratkottaessa.
Kirkko voi siis näin olla monipuolistamassa keskustelua elämän merkityksellisyydestä myös paikallisseurakuntatyön ulkopuolella. Morikawa muistuttaa kuitenkin, ettei kirkon työntekijä saa jäädä vaativan tehtävänsä kanssa yksin, vaan työhön tarvitaan myös työnantajatahon tukea ja resursseja.
Artikkelin tiedot:
Morikawa, Anu 2024: Eksistentiaalisen hyvinvoinnin tuki — Kirkon oppilaitostyöntekijöiden näkökulma, Teologinen Aikakauskirja 3/2024 Elämän merkityksellisyyden teemanumero, https://journal.fi/tatt/article/view/144587
