Denguekuume-epidemiat Kolumbian Medellínissä ovat vahvasti yhteydessä kaupunkisuunnitteluun ja asuinalueiden sosioekonomiseen asemaan, osoittaa tuore Itä-Suomen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimus. Tuloksissa korostuu, että maankäyttösuunnittelulla ja kohdennetuilla kansanterveysstrategioilla on mahdollista hillitä denguekuumetta alueilla, joilla sitä esiintyy erityisen paljon.
Tutkijat analysoivat yli 40 000 maantieteellisesti paikannettua denguetapausta vuosilta 2010–2020 ja havaitsivat, että puolet kaikista Medellínin denguetapauksista voitiin jäljittää vain 26 prosenttiin kaupungin asuinalueista. Nämä esiintyvyystihentymät sijaitsivat pääasiassa matala- ja keskituloisilla, tiheään rakennetuilla alueilla. Korkeamman sosioekonomisen aseman asuinalueilla, joilla oli myös paljon viheralueita, dengue-epidemioita esiintyi huomattavasti vähemmän.
– Merkillepantavaa on, että monet näistä esiintyvyystihentymistä olivat melko pysyviä. Osa asuinalueista kärsi dengue-epidemioista vuodesta toiseen – jotkut jopa seitsemän vuoden ajan, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja väitöskirjatutkija Juliana Pérez-Pérez Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkijat sovelsivat spatiaalisen tilastotieteen menetelmiä kaikkiaan 249:ään Medellínin asuinalueeseen. Medellín on Kolumbian toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 2,5 miljoonaa asukasta. Tutkijat tunnistivat sekä yksi- että monivuotisia esiintyvyystihentymiä, jotka vaihtelivat sen mukaan, luokiteltiinko tarkasteluvuosi ei-epideemiseksi, epideemiseksi vai vakavasti epideemiseksi. Tietyt alueet olivat johdonmukaisesti korkean riskin alueita.
Perinteisissä denguen torjuntaohjelmissa samoja toimenpiteitä sovelletaan yleensä koko kaupunkiin, mutta tulosten perusteella strategisempi lähestymistapa olisi hyödyksi: epidemiologista seurantaa sekä maankäyttö- ja kaupunkisuunnittelutietoa yhdistävät kansanterveysinterventiot voisivat olla paremmin kohdennettuja riskialueille ja siten tehokkaampia.
– Dengueta pidetään usein globaalin etelän haasteena, mutta sen leviämistä edistävät olosuhteet – kaupungistuminen, yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja lämpenevä ilmasto – ovat entistä yleisempiä muuallakin, Pérez-Pérez lisää.
–Tutkimuksemme osoittaa, että dengueen liittyvä spatiaalinen ja sosiaalinen dynamiikka ei ole sattumanvaraista. Kun tunnistamme, miten maankäyttö ja alueiden sosioekonominen asema muokkaavat tautiriskiä, voimme sekä kohdentaa paikallisia toimenpiteitä Medellínin kaltaisissa kaupungeissa Etelä-Amerikassa että auttaa muita alueita myös Euroopassa varautumaan mahdolliseen uuteen kansanterveyshaasteeseen.
Tutkimus korostaa eri tieteenalojen, kuten kansanterveystieteen, ekologian, kaupunkimaantieteen ja spatiaalisen analyysin yhdistämisen tärkeyttä, jotta voidaan paremmin ymmärtää ja vastata hyttysten levittämien tautien haasteeseen kaupunkiympäristöissä.
Tutkimusartikkeli:
Pérez-Pérez J, Pulgarin Diaz JA, Rúa-Uribe G, et al. Effect of Socioeconomic Strata and Land Cover on Dengue Hotspots in Medellín, Colombia. The American Journal of Tropical Medicine and Hygiene. 2025;112(6):1289-1299. doi:10.4269/ajtmh.24-0665