Hallinto-oikeuden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksen aiheena on lainsäädäntö, joka koskee poliisiviranomaisen oikeuksia saada henkilötietoja toisilta viranomaisilta ja antaa niitä toisille viranomaisille salassapitosääntelyn estämättä rikoksiin liittyvissä poliisin tehtävissä. Kyse on yksityiselämän ja henkilötietojen suojan perusoikeuksista ja niistä oikeudellisista edellytyksistä, joilla poliisi ja muut viranomaiset voivat puuttua näihin oikeuksiin. Tietojen käsittelyä koskevat vastuut ja edellytykset ovat ajankohtaisia muun muassa viime vuosien oikeuskäytännön perusteella. Poliisin tietojenkäsittelyä koskevan lainsäädännön systematisointi ja tulkinta on tärkeää, koska tämä perusoikeusherkkä sääntely on lisääntynyt ja monimutkaistunut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana mutta aihepiiriä koskeva tutkimus on vähäistä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus osoittaa, että poliisiviranomaisen tietojenkäsittelyä koskevat lakisääteiset vastuut, eli rekisterinpitäjän, julkisuuslain mukaisen viranomaisen ja tiedonhallintalain tarkoittamien tiedonhallintayksikön ja viranomaisen vastuut, eivät muodosta lainsäädännössä johdonmukaista kokonaisuutta.
Tutkimustulosten perusteella myös lainsäädäntö, joka koskee henkilötietojen saamista ja antamista salassapitosääntelyn estämättä, on hyvin tulkinnanvaraista, mikä on ongelmallista lainalaisuusperiaatteen toteutumisen ja perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Tulosten perusteella tietojen saantia ja antamista koskevaa sääntelyä voidaan laajasti kehittää vain, jos perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön perustuvan välttämättömyysedellytyksen sanamuotoon sisältyvän maininnan sijasta kiinnitettäisiin huomiota sääntelyn kokonaisvaltaisen oikeasuhtaisuuden ja perusoikeuksien rajoitusperiaatteiden toteutumiseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki arkaluonteiset tiedot eivät saa yleislaissa yhtä kattavaa suojaa kuin erityiset henkilötietoryhmät. Tämä on johtanut sääntelyratkaisuihin, jotka ovat pistemäisiä ja vaikeuttavat tietojen antamisen harkintaa. Tietojen kategorista luokittelua arkaluonteisiksi tulisi välttää. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, millaisessa käsittely-yhteydessä sinänsä tavanomaiset tiedot voivat muodostaa arkaluonteisen tiedon, ja lainsäädännön suojakeinot tulisi säätää sen mukaisesti.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lainvalmistelussa. Lisäksi poliisi ja muut viranomaiset voivat käyttää siinä esitettyjä tulkintakannanottoja, kun ne soveltavat tietosuojaa, tiedonsaantioikeutta tai tietojen antamista koskevaa sääntelyä. Tutkimuksessa esitettyjä tulkintakannanottoja ja systematisointia voivat hyödyntää myös esimerkiksi tuomioistuimet ja oikeustieteilijät lainopillisessa argumentoinnissaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Lainopillisen väitöstutkimuksen kohteena on voimassa oleva oikeus ja lähteinä voimassa oleva lainsäädäntö, lakien esityöt ja oikeuskäytäntö sekä oikeustieteellinen kirjallisuus. Keskeisintä tutkimuksen kohteena olevaa sääntelyä ovat tietosuojasääntely, julkisuus- ja salassapitosääntely sekä poliisia koskevat tietojen saantia ja antamista koskevat säännökset. Tutkimuksen kohteena on myös Euroopan unionin lainsäädäntöä. Väitöskirjatutkija on väitöstutkimuksen kirjoittamisen ajan kuulunut Itä-Suomen yliopiston julkisen hallinnon oikeuden tutkimusryhmään.
HTM Helinä Tiura-Virran hallinto-oikeuden alaan kuuluva väitöskirja Poliisiviranomaisen oikeudet saada ja antaa henkilötietoja rikosasioissa viranomaisten välisessä toiminnassa tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Susanna Lindroos-Hovinheimo Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.
