6.-12.11.2023 vietetään kansainvälistä monikkoperheiden viikkoa (International Multiple Birth Awareness Week). Tavoitteena on lisätä tietoa monikkoperheiden haasteista ja tuen tarpeesta.
– Kaksosena tai kolmosena kasvaminen on erilaista kuin muissa perheissä ja vanhemmat kaipaavat juuri monikkoperheille suunnattua tietoa ja tukea. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset puolestaan toivovat aiheeseen liittyvää koulutusta, kertoo yliopistonlehtori Kristiina Heinonen.
Heinonen on vastuututkijana Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen Elämä kaksosena 2021–26 -tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on hoitajien osaamisen kehittäminen monikkoperheiden hoitotyössä selvittämällä monikkoperheiden hoitotyötä ja sen turvallisuutta, parantamalla asiakaslähtöisyyttä, lisäämällä monikkoperhetietoa sekä kehittämällä koulutusta ja kansainvälistä yhteistyötä.
Monikkoperheellä tarkoitetaan perhettä, johon syntyy kaksoset, kolmoset tai vielä useampia lapsia kerralla. Kaksosia on maailmassa enemmän kuin koskaan ennen. Suomessa kaksosten määrä kasvoi 1990-luvulla, mutta on pystynyt sen jälkeen melko vakiona. Viime vuonna Suomessa oli 44 596 synnytystä, joista 591 monisikiöisiä. Kaksosia syntyi 582:een ja kolmosia yhdeksään perheeseen.
– Monikkoperhe on erityisperhe, jonka kohtaamiseen ja hoitotyöhön liittyy erityistiedon tarvetta, Heinonen toteaa.
Monisikiöinen raskaus on riskiraskaus. Lähes 40 prosenttia kaksosista syntyy ennenaikaisina. Noin 40 prosenttia kaksosista painaa alle 2 500 g ja 9 prosenttia alle 1 500 g. Kaksosista noin puolet ja kolmosista kaikki tarvitsevat vastasyntyneiden tehostetun- tai muun valvontaosaston hoitoa.
– Usean samanikäisen lapsen hoitaminen ja heidän kehityksensä seuraaminen tuo paljon iloa vanhemmille ja läheisille. Vanhemmat voivat kuitenkin tarvita tietoa ja tukea esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen muodostamiseen monikkoperheessä.
Kaksosten isille tehdyssä tutkimuksessa isiä askarrutti esimerkiksi yksilöllisen suhteen luominen kumpaankin kaksoseen. Myös kaksosten keskinäisen suhteen kehittyminen kiinnosti.
– Kaksosten väliseen suhteeseen voi liittyä johtajuutta, alistuvuutta ja puheroolia, jossa toinen kaksosista hallitsee vuorovaikutusta ja vie toiselta tilaa ilmaista itseään, mikä voi häiritä lapsen terveyttä ja hyvinvointia. Oman identiteetin kehittymisessä tarvitaan usein vanhemman apua, ja yksilöllistä kohtaamista tulisi huomioida päivittäisessä elämässä, Heinonen toteaa.
Lisäksi lasten hoitoa on paljon ja olisi tärkeää, että vanhemmille jäisi aikaa myös lepoon ja palautumiseen.
Heinosen mukaan monikkoperheiden hoitotyötä tulisi kehittää entistä perhelähtöisemmäksi. Ammattilaisten tulisi pystyä vastaamaan vanhempien erityistiedon ja -tuen tarpeisiin. – Tähän tarvitaan tutkimusnäyttöön perustuvaa koulutusta.
Heinonen on ollut mukana määrittelemässä kansainvälisiä monikkoperheiden terveyden edistämiseen liittyviä tutkimustavoitteita ja tuottamassa Suomen Monikkoperheet ry:n viime vuonna uudistettua Hyvä alku monikkovanhemmuuteen -opasta. Marraskuussa hän puhuu meneillään olevasta tutkimuksesta hoitoalan kansainvälisessä Sigma 47th Biennal Convention -tapahtumassa USA:ssa. Esitys keskittyy kätilöiden ja terveydenhoitajien monikkoperheosaamiseen ja siihen, millaista erityistietoa hoitajat tarvitsevat monikkoperheiden hoitotyössä ja sen kehittämisessä.
Lisätietoja:
Yliopistonlehtori Kristiina Heinonen, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, kristiina.heinonen(a)uef.fi, 050 475 7938, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/kristiina.heinonen
