Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Kirjat.

Halun ja jäljittelyn teoriasta uusia näkökulmia runouden ja tulkinnan ongelmiin

Kulttuuri- ja uskontoteoreetikko René Girard (1923–2015) on tunnettu ihmisen halua ja jäljittelytaipumusta koskevista näkemyksistään. Girardin mukaan ihmiset oppivat haluamaan jäljittelemällä toisia ihmisiä, joista tulee heidän halunsa malleja. Vuorovaikutus saa Girardin ajattelussa usein kaksoissiteen rakenteen: toiset ihmiset osoittavat ihmiselle haluamisen arvoisia tavoitteita, mutta muodostuvat myös esteiksi niiden saavuttamiselle. Kulttuurit ja uskonnot ovat Girardin mukaan ennen kaikkea tapoja hallinnoida jäljittelytaipumuksesta seuraavien konfliktien uhkaa.

FM Tuomas Kervisen väitöstutkimus jäsentää Girardin ajattelusta hahmottuvan lukemisen ja tulkinnan kehyksen uudella tavalla. Mimeettisessä teoriassa ei ole kyse vain romaani- ja näytelmäkirjallisuuden ilmentämien ihmissuhteiden tulkinnasta tai kulttuuri-instituutioiden ja myyttien historiallisesta tarkastelusta, vaan myös lukijan ja tekstien välisten vuorovaikutus- ja tulkintasuhteiden tutkimisesta. Tutkimuksessa ”mimesiksen lukutavoiksi” nimetyt tulkintasuhteet hahmottavat lukijan ja tekstin vuorovaikutusta mimeettisenä suhteena, jossa tekstit taivuttavat lukijoita erilaisiin jäljittelyasemiin. Kervisen väitös on verkossa 14. toukokuuta klo 12 alkaen.
 
Mimesiksen lukutapoja kehitetään tutkimuksessa kiinnittämällä huomiota kaunokirjallisuuden päälajeista runouteen, joka on jäänyt mimeettistä teoriaa soveltaneiden tutkijoiden parissa vähälle huomiolle. Runous tuo usein pelkistetysti esiin vuorovaikutussuhteisiin kuuluvan kaksoissiteen, jota Girard on nimittänyt myös skandaaliksi. Runouden skandaali tarkoittaa tutkimuksessa vuorovaikutussuhdetta, jossa runot luovat epäsuoran puhetilanteen, kuvallisuuden tai muiden runokielen piirteiden avulla lupauksia, jotka eivät vastaa lukijoiden odotuksiin. Toisaalta runot myös kommentoivat skandaalejaan ja opettavat lukijoitaan tulemaan toimeen haastavien, konflikteille alttiiden vuorovaikutussuhteiden kanssa.

Nykyrunoilija Panu Tuomen 2000-luvun alussa julkaistut runokokoelmat Pyhän Vituksen tauti sekä Vaaleanpunainen ilmestyskirja sekoittavat mytologisia, kristillisiä sekä moderneja kuvastoja ja tekevät lukijaa tietoiseksi mimesikseen liittyvistä ongelmista. Eino Leinon vuonna 1900 julkaistu runo ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä” houkuttelee puolestaan lukijoitaan mimeettisenä mallina kohti romanttis-individualistista elämäntapaa.

Tutkimuksen mukaan Girardin ajattelusta hahmottuva lukemisen ja tulkinnan kehys ylittää genrejen väliset rajat ja soveltuu myös runouden tutkimukseen. Kun erilaiset kaunokirjalliset tekstit johdattavat lukijansa kiinnittämään huomiota itsen ja toisen väliseen mimeettiseen suhteeseen sekä osoittavat lukijan ja tekstin välisen, skandaaleille alttiin luonteen, kirjallisuus näyttäytyy tehokkaana ihmisen itseymmärryksen kehittäjänä.

Filosofian maisteri Tuomas Kervisen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja René Girard, runouden skandaali ja tulkinnan kysymys: Kulttuuri- ja uskontoteoriasta mimesiksen lukutapoihin tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Mika Hallila Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Risto Turunen Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuuden kieli on suomi.
 

Väittelijän painolaatuinen kuva