Eksegetiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin väitöskirjassani Johanneksen evankeliumin kohtaa 10:22–42 modernin argumentaatioanalyysin näkökulmasta. Siinä juutalaiset ympäröivät Jeesuksen temppelissä ja uhkaavat kivittää hänet jumalanpilkan takia. Samalla se sisältää yhden tärkeimmistä argumentaatioista Jeesuksen ja juutalaisten johtajien välillä.
Tätä kohtaa on tärkeää tutkia moderneilla argumentaatioanalyysin metodeilla, sillä nämä paljastavat Jeesuksen ja häntä vastustavien juutalaisten johtajien välisen keskustelun implisiittiset elementit, joita ei ole riittävän perusteellisesti selvitetty aiemmissa tutkimuksissa. Koska nämä implisiittiset elementit liittyvät muun muassa siihen, miten Jeesus käyttää Psalmia 82 puolustautuessaan jumalanpilkkasyytöksiä vastaan, niiden avulla voidaan löytää ratkaisu ongelmalliseen tekstiin, jonka tulkinnasta ei ole löytynyt yksimielisyyttä tutkijoiden keskuudessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Enemmistö aiemmista tutkijoista on sitä mieltä, että Jeesus puolustautuu jumalanpilkkasyytöstä vastaan yhdellä argumentilla: jos Jumalan sanan vastaanottajia kutsutaan Raamatussa jumaliksi, niin Jeesus Jumalan poikana voi vielä suuremmalla oikeudella kutsua itseään jumalaksi.
Tutkimukseni mukaan Jeesus kuitenkin käyttää kahta itsenäistä argumenttia puolustautuessaan jumalanpilkkasyytöksiä vastaan. Ensiksikin Jeesuksen on raamatullista kutsua itseään jumalaksi, sillä israelilaisia kutsutaan Raamatussa jumaliksi, ja Jeesus itsekin on israelilainen. Toiseksi, Jeesuksen on raamatullista kutsua itseään Jumalaksi, sillä hän on Jumalan Poika ja Jumalan Poikaa kutsutaan Raamatussa jumalaksi.
Juutalaisten argumentaation heikkous on se, että he rikkovat kriittisen keskustelun ’Vapaussääntöä,’ kun he estävät Jeesusta esittämästä väitteitään ja argumenttejaan ilman pelkoa väkivallasta (argumentum ad baculum). Jeesus taas rikkoo ’Kielenkäyttösääntöä’, käyttämällä välillä liian implisiittistä kieltä. Retorisista tehokeinoista juutalaiset käyttävät tiivistystä, kun taas Jeesus käyttää toistoa, retorisia kysymyksiä ja stasis-teoriaa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Yksi aikamme tärkeistä kysymyksistä on juutalaisten ja kristittyjen välinen kulttuurinen kohtaaminen, etenkin holokaustin jälkeisenä aikana. Tämän prosessin keskiössä on käsitys Jumalasta, sillä nykyjuutalaisuus torjuu kristinuskon käsityksen Jeesuksesta Messiaana sekä sen käsityksen, että hän on 'yhtä' tai 'samanvertainen' Jumalan kanssa.
Tutkimuksessani käsitelty raamatunkohta (Joh. 10:22–42) sisältää yhden tärkeimmistä argumentaatioista Jeesuksen ja juutalaisten johtajien välillä, sillä siinä Jeesus väittää olevansa Messias ja olevansa 'yhtä' Isän kanssa. Tutkimukseni kautta havaitsin, että Jeesus ja juutalaiset johtajat yhdistelevät Heprealaisen Raamatun ja toisen temppelin ajan juutalaisia käsityksiä Jumalasta ja Messiaasta hieman eri tavalla, mutta kyseessä on kuitenkin juutalaisuuden sisäinen keskustelu ensimmäisellä vuosisadalla. Tämän ymmärtäminen voi auttaa juutalaisuuden ja kristinuskon välisessä uskontodialogissa myös nykypäivänä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni kaksi keskeistä metodia ovat Stephen Toulminin kehittämä argumentaatioanalyysi ja Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin kehittämä pragma-dialektinen argumentaatioanalyysi. Näiden lisäksi käytän tutkimuksessani muun muassa narratiivisen kritiikin ja reader response -tutkimuksen metodeja. Tärkeimmät tutkittavat tekstit ovat Johanneksen evankeliumin kohta 10:22–42 ja Psalmi 82.
Lisätietoja: Väitöskirjatutkija Tommi Lenho, [email protected]
