Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni käsittelee suomalaisten harjoittelukoulujen aineenopettajien ammatillista identiteettiä. Aineenopettajuutta on Suomessa tutkittu vähän eikä harjoittelukoulun aineenopettajia ei ole aiemmin tutkittu, vaikka heillä on keskeinen rooli tulevien opettajien kouluttajana.
Tutkimuksessa analysoidaan harjoittelukoulujen ohjaavien aineenopettajien opettajuutta sekä tarkastellaan, miten harjoittelukoulujen yli 150 vuotta pitkä traditio on vaikuttanut opettajuuden rakentumiseen opettajan ja opettajankouluttajan kaksoisroolissa. Opettajuutta jäsennetään ammatillisen identiteetin osa-alueiden – ammatillisten roolien, työn ulottuvuuksien, kompetenssien ja toimijuuden – kautta. Teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiokulttuurisiin ja poststrukturalistisiin näkökulmiin, jotka korostavat identiteetin rakentumista sekä yhteisön käytännöissä että merkityksiä tuottavissa vuorovaikutusprosesseissa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tulokset osoittavat, että opettajankoulutus painottuu harjoittelukouluissa yhä käytäntöön, ohjaajan antaman opettajan mallin omaksumiseen ja oppiainekeskeisyyteen, kun taas kasvatustieteeseen perustuvan teoreettisen tiedon ja reflektiivisen työotteen merkitys jää heikommaksi.
Kyselyaineiston perusteella tunnistettiin ensimmäistä kertaa kolme ohjaavien aineenopettajien erilaista rooliprofiilia: aine- ja mallikeskeiset ohjaajat, monipuoliset ohjaajat sekä tutkimusorientoituneet ohjaajat.
Tulokset viittaavat siihen, että jatkotutkinnon omaavat tai ohjaajakoulutusta saaneet ohjaavat aineenopettajat perustavat opiskelijoiden ohjauksen muita ohjaajia vahvemmin ammatillisen kasvun tukemiseen sekä kasvatustieteellisten teorioiden hyödyntämiseen.
Tutkimuksen tulosten perusteella harjoittelukoulun ohjaavat opettajat jäsentävät työnsä opettajana ja opettajankouluttajana selvästi eri tavoin. Harjoittelukoulujen ohjaavat opettajat näkevät ammatillisen osaamisensa opettajana vahvempana kuin opettajankouluttajana. Myös ammatillinen toimijuus koettiin opettajana vahvemmaksi kuin opettajankouluttajana erityisesti työhön vaikutusmahdollisuuksien ja työssä kuulluksi tulemisen osalta.
Tutkimus tarjoaa suomalaisten harjoittelukoulujen ohjaavien aineenopettajien opettajuudesta ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisen empiirisen ja historiallisen tarkastelun. Tutkimuksen mukaan aineenopettajaharjoittelu on säilynyt tutkittuna aikana osittain muuttumattomana, mihin traditiolla on vahva vaikutus.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimus tarjoaa välineitä aineenopettajien opetusharjoittelun sekä opettajankoulutuksen kehittämiseen. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa harjoittelukoulujen ja opettajankoulutusyksiköiden yhteistyön syventämiseksi. Tulokset ovat sovellettavissa myös kansainvälisesti, kun koulutusjärjestelmien kulttuuriset reunaehdot huomioidaan.
Tutkimus osoittaa, että ohjaavien aineenopettajien nykyistä laajempi ymmärrys opettajankoulutusjärjestelmän kokonaisuudesta vahvistaisi heidän toimijuuttaan opettajankouluttajina eli vahvistaisi heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa ja tulla kuulluiksi opettajankoulutusta toteutettaessa. Tämä edistäisi myös opiskelijoiden kykyä hahmottaa aineenopettajan työn laaja-alainen pedagoginen ja yhteiskunnallinen merkitys. Jotta ohjaavien aineenopettajien toimijuus vahvistuisi opettajankouluttajana, yhteistyötä harjoittelukoulun ja opettajankoulutusyksikön välillä tulisi syventää sekä vahvistaa ohjaavien opettajien osallisuutta opetusharjoittelua koskevassa päätöksenteossa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus on monitieteinen ja monimenetelmällinen ja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa lähdeaineistonahyödynnettiin muun muassa asetuskokoelmia sekä Helsingin normaalilyseonauskultointiin liittyviä arkistolähteitä. Aineisto analysoitiin historialliskvalitatiivisella, lähdepohjaisella sisällönanalyysillä, jonka kohteena oli normaalilyseoidenyliopettajuuden kehitys vuosina 1873–1973. Toinen ja kolmasosatutkimus perustuivat vuonna 2021 kerättyyn kyselyaineistoon, jossa tarkasteltiin ohjaavien aineenopettajien (N = 118) näkemyksiä ammatillisista rooleista, kompetensseista ja toimijuudesta. Kvantitatiiviset analyysimenetelmät– varianssianalyysi, faktori- ja klusterianalyysi, parittaisten otosten t-testi ja korrelaatioanalyysi – mahdollistivat rooliprofiilien, kompetenssien ja toimijuudentarkastelun ja vertailun opettajana ja opettajankouluttajana.
Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä?
Toisin kuin monissa muissa maissa, suomalaiset harjoittelukoulut ovat pysyviä, yliopistojen opettajankoulutusyksiköiden osana toimivia instituutioita, jotka tarjoavat tutkimusperustaisen ja pedagogisesti yhtenäisen opetusharjoitteluympäristön. Harjoittelukouluissa ohjaavien aineenopettajien rooli on keskeinen, sillä heidän toimintansa muokkaa tulevien opettajien käsityksiä oppiaineesta, opettamisesta sekä teorian ja käytännön suhteesta. Aineenopettajuutta on tutkittu Suomessa vähän, vaikka aineenopettajat opettavat suomalaisia nuoria perusopetuksen yläluokilta lukioon.
On tärkeää, että myös aineenopettajien ääni kuuluu opetusta, opettajuutta ja koulua käsittelevässä tutkimuksessa ja sitä kautta myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikkiaan tutkimuksen löydökset tarjoavat tietopohjaa opettajankoulutuksen kehittämiseen, sekä harjoittelukoulujen ja yliopiston opettajankoulutusyksiköiden välisen yhteistyön syventämiseen.
