Hyvinvointialueet ovat viime vuosina ottaneet käyttöönsä harvakseltaan erilaisia mielenterveyttä ja hyvinvointia tukevia digitaalisia sovelluksia. Tuoreessa Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä julkaistussa puheenvuorossa tutkijat varoittavat, että sovellukset voivat väestötasolla kasvattaa eriarvoisuutta mielenterveydessä, jos niiden käyttöönotossa ei huomioida sekä palvelujärjestelmän valmiuksia että kaikkein huonommassa asemassa olevien ihmisten ääntä. Tutkijat esittävät ratkaisuksi uudenlaista toimintamallia, jossa implementointitutkimus ja yhteiskehittäminen nivotaan tiiviisti yhteen tutkimus- ja kehittämishankkeiden kaikissa vaiheissa.
Digitaalisten hyvinvointipalvelujen palvelulupaukseen sisältyy myös riskejä
Älypuhelinsovellukset, verkkopohjaiset omahoito-ohjelmat ja tekoälyä hyödyntävät chatbotit nostetaan usein esiin ratkaisuna mielenterveyspalveluiden kasvavaan kysyntään ja resurssipulaan. Tutkimusnäyttöä niiden vaikuttavuudesta on kertynyt runsaasti kontrolloiduissa olosuhteissa ja tulosten perusteella niillä voidaan yksilötasolla saavuttaa mielenterveyshyötyjä. Digitaalisten palveluiden vakiintuminen hyvinvointialueiden palveluvalikoimaan on yhä harvinaista ja niiden saatavuus ei välttämättä toteudu toivotusti juuri niiden väestöryhmien kohdalla, joilla hoidon tarve on suurin.
– Digitaaliset ratkaisut eivät automaattisesti kavenna hyvinvointieroja. Ne voivat jopa kasvattaa niitä, jos emme tiedä ketkä ovat taipuvaisia ottamaan palveluita käyttöön, kenelle hyvinvointihyödyt syntyvät ja missä olosuhteissa palvelut todella toimivat, sanoo tutkija Hanna Rekola Itä-Suomen yliopistosta.
Kun digitaalisiin interventioihin haetaan osallistujia, tarvitaan erilaisia rekrytointitapoja, kuten ilmoituksia paikallisissa lehdissä, kotiin toimitettavia postikortteja ja digitaalisia sosiaalisen median kanavia. Lisäksi tutkimukseen osallistuvan on annettava suostumus siitä, että hän on tietoinen, mihin on sitoutumassa. Suostumus on mykyisin mahdollista tehdä täysin digitaalisesti esimerkiksi vahvalla tunnistamisella kuten pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella.
Implementaatiotutkimuksen ja yhteiskehittämisen avulla päästään parempaan lopputulokseen
Ratkaisuksi haasteisiin tutkijat ehdottavat artikkelissa kahden olemassa olevan työkalun yhdistämistä. Implementaatiotutkimuksen avulla voidaan tunnistaa, mitkä organisaation, resurssien ja osaamisen ehdot on täytyttävä, jotta digitaalinen palvelu juurtuu osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Yhteiskehittämisellä puolestaan voidaan varmistaa, että palveluita kehitetään yhdessä niiden ihmisten kanssa, joille ne on tarkoitettu. Erityisesti huonommassa asemassa olevien ryhmien kokemustietoa ei hyödynnetä kattavasti.
Pohjois-Savossa tehty tutkimus osoitti digitaalisen rekrytoinnin rajoitukset
Artikkelissa kuvataan Suomen Akatemian rahoittamassa PREWELL-tutkimushankkeessa (2026–2028) kertyneitä havaintoja. Siinä Pohjois-Savon hyvinvointialue, Itä-Suomen yliopisto ja Wellpro Impact Solutions Oy ovat kehittäneet ja tutkineet BitHabit-hyvinvointisovelluksen käyttöönottoa, vaikuttavuutta ja käyttäjäkokemuksia. Tutkimukseen rekrytoitiin osallistujia kahdessa vaiheessa: postitse ja digitaalisia sosiaalisen median kanavien kautta. Rekrytointi tavoitti yhteensä noin 1 700 pohjoissavolaista. Tutkijoiden kokemukset paljastivat myös digitaalisten menetelmien rajat, jotka liittyivät rekrytointiin ja suostumukseen.
– Vahva sähköinen tunnistautuminen ei ole kaikkien saatavilla, ja osallistujajoukko painottui koulutetumpiin ja digitaalisesti taitaviin ihmisiin. Tämä osoittaa sen, että vaikka digitaalinen rekrytointi ja suostumus ovat itsessään hyödyllisiä ratkaisuja, ne voivat myös vaikeuttaa osallistumista. Digipalveluiden saavutettavuus edellyttää, että huomioimme myös sähköistä tunnistautumista vailla olevat osallistujat, kertoo tuote- ja palvelujohtaja Juha Tenhunen Wellpro Impact Solutions:ilta.
Konkreettisia suosituksia tutkimusyhteisölle, tutkimusrahoittajille ja hyvinvointialueille
Tutkimusryhmä esittää artikkelissaan neljä konkreettista suositusta tutkijoille, rahoittajille ja hyvinvointialueille. Tutkimusyhteisön tulisi kehittää kansalliset raportointistandardit yhteiskehittämisen prosesseille, ja niissä tulisi huomioida myös osallistujien valta-asema, korvaukset ja tunnustaminen julkaisuissa. Valta-asemalla tarkoitetaan sitä, että kuka päättää ja missä määrin esimerkiksi sen, mitkä ovat keskeisiä sisältöjä interventioissa. Tunnustaminen puolestaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tieteellisissä julkaisuissa tuodaan esille, onko kokemusasiantuntijoita hyödynnetty kehittämistyössä ja mikä on ollut heidän roolinsa tutkimuksen eri vaiheissa.
Tutkimusrahoittajien tulisi edellyttää konkreettista suunnitelmaa siitä, miten implementaatiotutkimus ja yhteiskehittäminen on integroitu digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Lisäksi digitaalisten palveluiden rinnalle tulisi resursoida riittävästi tukirakenteita, sillä digitaalinen kuilu ei ole vain laite- tai yhteysongelma vaan myös terveydenlukutaitoon, kielitaitoon ja luottamukseen liittyvä kysymys.
Hyvinvointialueen näkökulmasta PREWELL-tutkimushanke on jo nyt tuottanut paljon hyödyllisiä oppeja ja kokemuksia.
– Hyvinvointialueiden ei tulisi hankkia digitaalisia mielenterveyspalveluita kaupallisilta toimittajilta ilman vaikuttavuustietoa ja dokumentoitua osallistavaa kehittämisprosessia, joka huomioi myös paikallisesti merkittävät huonommassa asemassa olevat ryhmät, kertoo professori ja arviointiylilääkäri (vs) Ulla Sankilampi Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.
Ajankohtainen aihe suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa
Artikkelissa esiin nostetut kysymykset kytkeytyvät käynnissä oleviin uudistuksiin, kuten kansalliseen mielenterveysstrategiaan, lasten ja nuorten terapiatakuuseen sekä valtakunnallisiin sote-tavoitteisiin.
– Digitaaliset hyvinvointisovellukset voivat kaventaa mielenterveyteen liittyvää eriarvoisuutta vasta, kun niiden vaikuttavuusperustaisessa kehittämisessä huomioidaan sekä palvelujärjestelmän toimintaedellytykset että huonommassa asemassa olevien ihmisten kokemustieto, professori Tomi Mäki-Opas Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talosta muistuttaa.
PREWELL-tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia (#363107) ja intervention implementaatiota ja datan keruuta on tukenut Euroopan unioni (NextGenerationEU).
Lisätietoja:
Professori Tomi Mäki-Opas, Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Savon hyvinvointialue, tomi.maki-opas(at)uef.fi, puh. 050 323 4020
Tutkija Hanna Rekola, Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Savon hyvinvointialue, hanna.rekola(at)uef.fi
Professori ja arviointiylilääkäri (vs) Ulla Sankilampi, Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Savon hyvinvointialue, ulla.sankilampi(at)pshyvinvointialue.fi
Tuote- ja palvelujohtaja Juha Tenhunen, Wellpro Impact Solutions, juha.tenhunen(at)wellpro.fi
Tutkimusartikkeli:
Mäki-Opas T, Rekola H, Julkunen S, Tenhunen J, Kinnunen K. Digitaalisen mielenterveys- ja hyvinvointi-intervention implementaatiotutkimus ja yhteiskehittäminen yhdenvertaisuuden ehtona. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2026;63. https://doi.org/10.23990/sa.186060
