Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Lähikuva mikrofonista studioympäristössä.

Akateeminen vartti: Metsän mittausta maasta ja ilmasta

Tämä on Akateeminen vartti -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta. 

Marianne Mustonen: Kuuntelet luonnontiedeaiheista Akateemista Varttia ja minä olen Marianne Mustonen. Käytiin viime syksynä tutustumassa metsän mittaamiseen maastossa. Oppaana meillä oli metsätieteiden opiskelija Janne Toivonen.

Janne Toivonen: Olen Toivosen Janne, viidennen vuoden metsätieteiden opiskelija Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimusapulaisena olen tällä hetkellä töissä täällä meijän Joensuun kampuksella ja ollaan tällä hetkellä Liperin alueella metsiä mittailemassa.

Marianne Mustonen: Miten kauan sä oot tänä kesänä viettänyt aikaa metsässä?

Janne Toivonen: Työn merkeissä se lähti oikeastaan jo itsellä kesäkuun alusta, kun valmistelin näitä maastokoealoja. Elikkä silloin olin vielä yksin, kiertelin nämä kaikki koealat läpi. Tai niitä oli alun perin 50 kappaletta ja niistä piti pudottaa pois semmoiset koealat, jotka oli kolmen viime vuoden sisällä harvennettu. Sitten niistä tuli loppujen lopuksi 39 koealaa siihen meidän mittausprosessiin, joka käynnistyi heinäkuussa. Sitten miun kaveriks liittyi kaksi hyvää yliopistotuttua ja heijän kanssaan nyt siitä lähtien mitattu näitä Liperin, Heinäveden, Outokummun alueilla sijaitsevia koealoja. Ja sitten vielä viikkotasolla puhutaan semmoisesta keskimäärin neljästä päivästä per viikko. Oltiin mittaamassa neliökoealoja, joiden reunan pituus on 30 metriä, eli 30 x 30 metrin neliökoealasta on siis kyse ja näiltä koealoilta mitataan kaikki puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 5 cm. Mitataan siis rinnankorkeusläpimitta 1,3 metrin korkeudelta ja pituus ja tarpeen tullen myös yläläpimitta. Ja tämä on siis ihan sitä samaa perinteistä maastomittausta, mitä on tähänkin saakka Suomessa toteutettu vähän protokollasta riippuen eri tavalla, mutta kumminkin. Ihan normaalista metsien mittauksesta on kyse tässä.

Marianne Mustonen: Mitä välineitä teillä oli äsken mukana tuolla metsässä?

Janne Toivonen: Eli metsässä käytimme mittausvälineenä elektronisia mittasaksia, joihin tallennettiin puista mitattavat tiedot, eli puulaji, rinnankorkeusläpimitta, pituus, tarpeen tullen latvusraja, eli miltä korkeudelta elävä latvus lähtee. Ja tosissaan näillä mittasaksilla mitattiin rinnankorkeusläpimitta, mutta sitten puun pituus mitattiin Vertex-hypsometria käyttämällä, jossa puunb pituuden mittaaminen perustuu trigonometriaan. Elikkä tällä mittalaitteilla määritetään ensiksi tämän mittalaitteen etäisyys puuhun ja sen jälkeen kulmamittauksen perusteella pystytään määrittämään se puun korkeus, mihin mittaaja tällä mittalaitteella osoittaa.

Marianne Mustonen: Millainen tuo äskeinen metsä oli mittaajan näkökulmasta?

Janne Toivonen: Edellinen mittaama metsä, mikä tässä meillä oli, niin tämä oli hyvin perinteisen oloinen, mitä nyt tämän kesän mittausten perusteella voijaan sanoa. Eli siinä oli pääasiassa helposti mitattavia kuusia, jotka ei olleet mitenkään hirvittävän oksaisia. Semmoisiakin on tullut tänä kesänä aika paljon vastaan, että saa vaatteensa repiä iso-oksaisissa kuusissa. Lehtipuita oli aika vähän. Tällä alueella niitä ei ole kovinkaan paljon tullut vastaan. Että kaikin puolin sopivan harvasta koelasta oli äsken kyse.

Marianne Mustonen: Mihin näitä teidän mittaustuloksia nyt sitten seuraavana käytetään? Äsken meillä oli tässä mukana myös drooni, eli ilmeisesti yhdistetään näitten molempien mittauksien tulokset sitten?

Janne Toivonen: Kyllä, elikkä droonilla tehdään näiltä samoilta koealoilta ilmakuvaukset ja sitten lisäksi meillä oli vielä erikseen toinen drooni, joka oli tilattu tai vuokrattu käyttöön, elikkä sillä hankittiin laserkeilausaineisto. Ja tätä maastomittausaineistoa käytetään sitten referenssiaineistona täältä mitatuilta koealoilta, kun sitten yhdistetään nämä kaikki kolme eri aineistoa yhteen tässä tutkimuksessa.

Marianne Mustonen: Onko teillä sitten mittaukset sulan maan aikana enemmän?

Janne Toivonen: Minun käsityksen mukaan kyllä, että pyritään tekemään kaikki tämmöiset mittaukset pääasiassa silloin, kun lehdet on puissa. Mutta totta kai onhan semmoisiakin tutkimuksia tehty, missä on esimerkiksi lehtipuita mitattu silloin, kun niissä ei ole lehtiä ollenkaan lähinnä justiinsa tämän drooniaineiston hankkimisessa sillä voi olla vaikutusta, että onko lehtipuissa lehtiä vai ei. Pääasiassa tehdään siis mittaukset sulan maan aikana.

Marianne Mustonen: Jos ajatellaan vaikka 10 vuoden päästä, niin miten tämä teidän mittaustapa muuttuu tai tuleeko lisää teknologiaa siihenkin?

Janne Toivonen: Saattaa olla, että maastomittaukset ei täysin tule katoamaan 10 vuoden aikana. Mutta voi olla, että niitten merkitys ehkä vähenee. Niitä ei välttämättä tarvitse toteuttaa niin paljon esimerkiksi johtuen siitä, että juuri nämä drooneissa käytettävät sensorit ja niitten kautta saatava data, niin se 10 vuodenkin aikana kehittyy niin paljon tarkemmaksi, että ettei enää välttämättä tarvitse niin paljon toteuttaa näitä maastomittauksia, kuin tähän mennessä on tarvinnut.

Marianne Mustonen: Kuuntelit juuri Akateemista Varttia ja äänessä oli Marianne Mustonen. Juteltiin Janne Toivosen kanssa metsän mittaamisesta. Löydät tästä aiheesta myös jutun yliopistomme verkkosivuilta.