Tämä on Akateeminen vartti -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Laiton länsitavaran kauppa eli trokaus oli kukoistava ja laaja ilmiö 1970–1990-luvuilla Neuvostoliitossa. Viipurissa, Karjalan kannaksella ja Leningradissa trokaus kehittyi laajaksi ennen kaikkea suomalaisten turistien ansiosta. Trokauksella oli merkitystä myös neuvostojärjestelmän romahtamisessa.
Puhuja 1: Kuuntelet Akateemista varttia. Minä olen Anne Heikkinen. Puhumme neuvostomatkailusta, trokauksesta, farkuista ja sukkahousuistakin. Haastateltavana on aiheesta kirjan kirjoittanut Yuri Shikalov. Yuri, mitä tällä neuvostomatkailuun liittyvällä trokauksella oikein tarkoitetaan?
Puhuja 2: No jos sanotaan tarkasti, se on tavaran ostamista ulkomaalaista ja sen edelleenmyymistä omalle kansalaiselle. Siis Venäjällä, tarkoitan. Eli se on tavallaan keinottelua tavaroiden kanssa. Ja valuutan kanssa. Eli sitä se on.
Puhuja 1: Joo. No, tämä tutkimus avaa ylipäätään aivan uuden näkökulman Neuvostoliiton harmaaseen talouteen ja toisaalta sitten vastapainona myös siihen suomalaiseen neuvostomatkailuun, neuvostoturismiin. Miksi tartuit tähän aiheeseen?
Puhuja 2: No itse asiassa tämä kirja ei kerro pelkästään trokauksesta. Puolet kirjasta kertoo nimenomaan siitä, miten Neuvostoliitossa elettiin. Sotien jälkien kävimme 50, 60, 70-luvulla. Mulla itse asiassa alkoi ärsyttää aikoinaan, kun suomalaiset tutkijat kertoivat neuvostoajan elämästä aika paljon hölynpölyä, suoraan sanottuna. Ja on kirjoitettu aika paljonkin, mutta ei välttämättä niin todenmukaisesti, voisi sanoa näin. Ja niin halusinkin, että tämä kirja on sellainen avaus siihen neuvostoliittolaisen arkielämään. Ei pelkästään trokaus, trokaus on vain osa sitä ja tietysti aika iso osa siitä tutkimuksesta, mutta siinä kirjassa ensimmäinen osa kertoo arkielämästä, arjesta, miten elettiin. Ja tämän takia siis yksi on se syy, miksi minä tartuin tähän teemaan.
Ja toisaalta teema on älyttömän kiinnostavaa suomalaisille, koska minun sukupolveni suomalaiset, jotka ovat käyneet Neuvostoliitossa aikoinaan, he muistelivat näitä asioita todella elävästi ja heillä on läheinen historia, aina kiinnostaa ihmistä. Ja se läheinen historia, ja nimenomaan siis arki, on aina kiinnostavampi kuin jotkin sellaiset ylimalkaiset asiat, eli tässä on, oletin, silloin kun aloitin tämän tutkimuksen, että tämä voi olla todella kiinnostava aika monille suomalaisille, jotka itse ovat kokeneet tätä ja tehneet sitä hommaa.
Puhuja 1: No minkälaisen aineiston kautta perehdyit siihen neuvostoliittolaisten arkielämään, ja sitten myös meidän suomalaisten matkailuun sinne?
Puhuja 2: No arkielämä on minulle itse asiassa tuttu, koska olen itse elänyt siellä. Ja on aika paljon, vieläkin löytyy aineistoa. Perusaineisto oli haastatteluja ja tein niitä sekä venäläisille, että suomalaisten kanssa. Niiden haastattelujen avulla avautui aika mielenkiintoisia asioita aika paljonkin. Ja tietysti ihan se arkistoaineisto, mikä on aika vähäinen kuitenkin, mutta sitäkin löytyy. Ja sen sellaista.
Siitä on aika vähän kirjoitettu itse asiassa. Ei ole paljoa tehty tutkimusta ennen minua. Se aineistopuoli oli sen verran vaikea, varsinkin suomalaisten kanssa, koska monet suomalaiset, kun kuulivat, että tämmöinen tutkimus on tulossa, niin heti tuli sellainen, että: "Ahaa, minä olen tehnyt sitä, minä muistan, tai minun äiti, isä, tai joku tuttava on aika. Minä tiedän tämmöisiä tapauksia", että niitä voisi olla satoja ja satoja kertomuksia, mutta ylipäänsä ne olivat kaikki samanlaisia. Minä vain valitsin niistä sitten tämmöisiä esimerkillisiä, voisi sanoa.
Ja sitten omasta arkielämästä oli helppo kirjoittaa, koska tosiaan aika paljon olen kertonut siellä oman elämäni esimerkkejä. Ehkä vähän poikkeuksellinen tutkimuksille, tämmöinen lähestymistapa, mutta olen vakuuttunut siitä, että se ei vähennä sitä arvoa, vaikka omat kokemukset, voi sanoa, että ne ovat subjektiivisia mutta silti niissä on merkityksiä. Jokainen meistä kokee historiaa omalla tavalla, mutta se ei tarkoita sitä, että omat kokemukset ovat hyvin vähäisiä tai merkitsemättömiä. Niistä on paljon merkitystä.
Puhuja 1: No puhutaan sitten siitä trokauksesta. Kirjoitat, että se alkoi jo 1950 luvulla ja kehittyi erityisesti 1980 luvun alussa. Kuinka laaja ilmiö trokaus oli?
Puhuja 2: Se oli todella laaja ilmiö. Se tosiaan alkoi -58, nimenomaan minun kirjani kertoo siitä trokauksesta, joka tapahtui Leningradissa, Viipurissa ja Kannaksella. Eli näillä alueilla, missä suomalaiset ovat liikkuneet. Muuten se oli todella laaja, eli kaikki rajakaupungit rajasivat, Neuvostoliiton rajakaupungit, siellä oli kaikissa rajakaupungeissa, sitten satamakaupungit, isommat turistikeskukset. Siellä oli se trokaus ihan parhaimmillaan koko ajan. Kehittynyt ja kehittymässä silloin.
Niin satoja tuhansia turisteja, ulkomaalaisia, on sitä harrastanut. Ja tuhansia venäläisiä nuoria on tehnyt sitä ammatikseen. Osa sitten, ja myös sellaiset ammattilaiset, joilla oli tavalla tai toisella suhteet ulkomaailmaan, eli esimerkiksi merimiehet, hotellin työntekijät, sen sellaiset ammatit. Lentoemännät, kansainvälisten junien henkilökunta, kaikki harrastivat trokausta. Eli se oli todella laaja ilmiö ja siitä oli erittäin suuri merkitys neuvostokansalaisten arkielämään, sillä sitä kautta saatiin hyviä tavaroita.
Virheellisesti tilastoja ei ole, eikä niitä, turha on yrittää etsiä edes mistään arkistoista, koska miliisi tai ne lainvalvojat, jotka tavalla tai toisella yrittivät niitä saada kiinni, ja ne itse asiassa, eivät nekään pitäneet varsinaisia asiakirjoja, pidätyskirjoja, koska se vaati hirveästi työtä heistä. Ja vain osa niistä pakosta tehtiin, rekisteröitiin niitä. Muuten yritettiin kaikki hoitaa epävirallisesti, näitä asioita. Siksi on vaikea näitä. Ja sitten yksi miliisiupseeri, entinen miliisiupseeri joka on ollut siellä pitkään mukana, sanoi, että aineisto on tuhottu. Eli yritin saada sieltä Leningradista jonkinlaisia tietoja tilastoista. Hän sanoi, että ihan turha etsiä. Hän oli itse seurannut miten vanhoja rekisterikirjoja tuhottiin siellä. Niistä tarkoin, ettei kukaan tule koskaan saamaan. Se oli laaja, se oli valtavan laaja ilmiö.
Puhuja 1: Kun puhutaan trokauksesta niin esille nostetaan aina sukkahousut. Miksi juuri sukkahousut ja toisaalta mikä muu oli laittoman kaupan perustavaraa?
Puhuja 2 [00:09:45]: No sukkahousut, joo. Se oli erittäin hyvin kysytty tavara ja sitä oli helppo tuoda rajan yli. Eli naiset laittoivat niitä muutaman kappaleen matkalaukkuun ja tullimiehet eivät pystyneet ottamaan niitä pois, koska voitiin sanoa, että ne olivat omaan käyttöön. Ja se oli erittäin kysytty tavara, koska neuvostoliittolaiset sukkahousut, ne olivat ihan käsittämättömiä ja ne ovat, no, minun sukupolveni naiset, jotka ovat Neuvostoliitossa kasvaneet. Se oli kauhu niille, se sukkahousut. Vain ulkomaalaiset sukkahousut olivat huiput heille, unelmaa.
Ja sitten farkut on toinen juttu. Farkuista kirjoitinkin siellä, että niistä tuli loppujen lopuksi statuksen symboli. Sellainen fetissi, jota palvottiin nuorison keskuudessa. Farkut oli toinen juttu, niitä tuotiin. Niitä oli hieman vaikeampi tuoda, mutta jotkut muistelivat, että parit farkut kun laittoi jalkoihin niin sitten vähän hikoili, mutta sitten pääsi taas tullin läpi. Itse asiassa kelpasi kaikki tavara, mikä oli ulkomailla tehty. Venäläisille kelpasi, trokareille kelpasi kaikki. Vanhat lenkkarit, sukat, paidat, pipot, kaikki olivat haluttuja ja ostettiin. Ihan ihmisten päältä joskus suoraan metrossa tai kaupungissa, jos tuli vastaan. Kelpasi kaikki.
Puhuja 1: No entä, jos katsotaan asiaa toisin päin niin mitä tämä ilmiö kertoo suomalaisesta turismista?
Puhuja 2: No suomalaisille se neuvostoturismi oli sellainen seikkailu. Ja toisaalta se kertoo ihmisluonteesta. Eli jokainen ihminen halusi varmaan omassa elämässään kokeilla sellaisia hieman erilaisia tilanteita. Ja tässä oli sellainen tilanne, että ihmisestä yhtäkkiä, tavan kansalainen, yhtäkkiä muuttui miljonääriksi. Ja se oli varmaan valtavan mukava kokemus, että yhtäkkiä sinulla on sen verran rahaa, että voisit vaikka ostaa koko ravintolat itsellesi. Ja yhtäkkiä on ovet auki ja kaikki ovat halukkaita palvelemaan sinua, naiset ja siis. Sinä olet miljonääri. Muutaman päivän aikana. Ja se kertoo aika paljon, luonnosta. Että vaikka ihminen pohjimmiltaan voisi olla miten hurskas ja hyvä, mutta tämmöinen houkutus tekee kunnon kansalaisistakin, tavallaan voi sanoa, rikollisia. Hehän rikkoivat niitä sääntöjä. Se oli keinottelua. Se oli rikos, talousrikos. Se kertoi juuri siitä, ei pelkästään suomalaisesta.
Niin. Se siirtyminen toiseen maailmaan, joka yhtäkkiä tarjoaa niin paljon. Se oli varmaan houkuttelevaa.
Puhuja 1: Tuntuu ihmeelliseltä, että lainvalvojat eivät pystyneet puuttumaan tähän trokaukseen. Miksi tässä taistelussa trokausta vastaan ei onnistuttu?
Puhuja 2: Siis laki oli sen verran puutteellinen, ettei siellä ollut mitään pykälää, jota olisi käytetty rangaistukseksi tai sitä vasten. Ainoa mikä oli, oli tämä valuutan keinottelu. Valuutan kanssa. Se oli aika pelottava pykälä ja siksi trokaritkin olivat aika varovaisia, kun olivat valuutan kanssa tekemisissä. He vaihtoivat sitten valuuttaa ja tekivät isoja rahoja kuitenkin sillä, mutta voisi sanoa, että oli lakipykälä, joka oli nimeltään keinottelu.
Mutta trokarit keksivät sellaisia keinoja, että jos minä ostan sinulta jotain ja sinä jäät kiinni niin voit aina sanoa, että ostan sen omaan käyttööni. Sitten ei ole mitään todisteita eikä todistajia. Ja jos minä maksan sinulle rahaa, niin näitä isoja kauppoja tehtiin sillä tavalla, että ensin otettiin tavara ja sitten maksettiin rahaa jonkin ajan päästä. Ammattilaiset toimivat näin, isoja eriä. Niin silloin oli todella vaikea saada niitä kiinni.
Ylipäänsä se oli juuri se, että lainvalvojat olivat voimattomia, koska heillä ei ollut lakia. Laki oli puutteellinen.
Puhuja 1: Trokaus oli sitä tekeville merkityksellistä ihan sen talouden kannalta ja muutenkin. Entä ylipäätään, voiko ajatella, että trokauksella oli isompaa roolia myös koko neuvostojärjestelmän romahtamisessa?
Puhuja 2: No se on hauska juttu, että tuossa minä esitin saman kysymyksen yhdelle kaverille. Siis tämä miliisiupseeri, jonka mainitsin jo, että tämä kaveri oli toiminut siellä Leningradin keskustassa ja juuri sillä osastolla, jonka tehtävänä oli trokausvastainen taistelu. Kun kysyin häneltä, että mikä olisi se merkitys ja mitä siinä on hänen mielestään, niin hän oli, että miksi pitää ylipäänsä trokauksesta tehdä kirja. Sanoi, että pakko tehdä, koska siitä ei ole kirjoitettu ja kun ihmiset eivät huomanneet, millainen rooli sillä oli. Ja hänen mielestään, että länsimainen propaganda, kaikki ne. Amerikan ääni, mikä radiosta tuli jatkuvasti ja yritettiin sitä vastaan taistella ja kaikkea muuta mitä Neuvostoliitossa pidettiin propagandana ja siellä oli koko ajan taisteltu sitä propagandaa vastaan. Oli hirveät voimat Neuvostoliitossa taistelemassa. Ja sen upseerin mukaan se oli ihan turha taistelu, koska yksi farkkupari teki paljon enemmän tuhoa kuin kymmenet tunnit radio-ohjelmaa, koska ihmiset näkevät, kokevat. Ja sitä kautta sitten, kun tietää, että katos, tämmöistä tavara on länsimaailmassa. Vaikka meille puhutaan, että meillä on hyvää tavaraa, mutta lännessä on paljon parempia. Ja alkoi herätä pieniä epäilyksiä, että onko meillä oikeudet lievennyt tässä.
Niin se oli hyvä se miliisin loppufraasi. Että farkut tekivät enemmän tuhoja kuin konekiväärit aikoinaan sodissa, että silloin kun yritettiin valloittaa Neuvostoliitto, kun farkut valloittivat Neuvostoliiton paljon tehokkaammin kuin aseet. Ja se oli minun mielestäni, hän oli aikalailla oikeassa, että tosissaan ihmiset rupesivat epäilemään, että oliko meillä ollut oikeudet silloin, kun meillä ei ole itse asiassa hyviä vaatteitakaan kaupassa. Ja meille koko ajan vain selitetään, että tuossa meillä on hyvä elää. Ja kun näkee mitä länsimäinen turisti tuo, se oli aika paljon ristiriidassa. Sitä kautta tulikin se tuho. Niin merkitys on suuri, minusta.