Tämä on Akateeminen vartti -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Akateeminen vartti: Etätyö tuottaa autuutta ja apatiaa
Puhuja 1: Etätyö on tullut jäädäkseen ja osaksi suomalaista työelämää, ja näyttää siltä, että muutos perinteisessä työnteonmallissa on sopinut meille suomalaisille hyvin. Pelkkää iloa ja riemua etätyön tekeminen ei kuitenkaan aina ole ja puhutaanpa myös etätyöapatiasta. Akateemisessa vartissa puidaan tänään etätyöasiaa. Minä olen Anne Heikkinen ja haastateltavanani on erityisesti työelämää ja sen muutosta tutkinut psykologian professori Marianna Virtanen. Marianna, miltä etätyön tekeminen näyttää omasta näkökulmastasi?
Puhuja 2: Joo, omasta näkökulmastani se näyttää siltä, että olen tosiaan maaliskuusta asti tehnyt etätyötä. Ja suomalaisten näkökulmasta tämähän on tosiaan tuonut meille tämä koronakriisi ison loikan etätyöhön, että sellaisiakin lukuja muistan nähneeni, että noin 60 prosenttia suomalaisista on etätyötä tänä aikana tehnyt. Ja aiemmat luvuthan ovat olleet toki paljon pienempiä, eli ainakin kolmen ellei nelinkertaistunut. Osalle ihmisistä etätyö siis oli jo tuttua, monilla varmaankin on ollut sellainen hybridimalli kuten itsellänikin, eli välillä tehdään etätyöpäiviä ja välillä ollaan sitten siellä työpaikalla. Mutta nythän se on tullut sellaiseksi, että se on pysyvää, joka päivä ollaan sitten kotona etätöissä ja onhan se suuri muutos varmasti monelle.
Puhuja 1: Niin, jos ajattelee koko tätä suomalaista työelämää, niin miten isossa muutoksessa tai ehkäpä voisiko sanoa, että vasta siinä muutoksen kynnyksellä olemme juuri nyt?
Puhuja 2: Niin, sitä on vaikea tietää, että miten tämä tulee jatkumaan eli toivon mukaan tästä tämä kriisi päästään yli ja onko sitten niin, että monet huomaavat, että tämähän on itse asiassa ihan hyväkin vaihtoehto. Lisäksi siinä säästetään tiloja, matkustamista, liikenneruuhkia, tällaisia asioita, jotka aikaisemmin ajateltiin ikään kuin, että niitä ei voi jotenkin välttää, niin nythän tämä on osoittautunut siltäkin osalta aika hyväksi ratkaisuksi työnteon kannalta. Uskoisin, että tämän jälkeenkin isompi osa meistä edelleen tekee vähintään osittaista etätyötä.
Puhuja 1: On sanottu, että suomalaisten stressi ja työhön liittyvä turhautuneisuus, ne ovat vähentyneet korona-aikana työelämässä ja toisaalta innostus siihen työn tekemiseen on pysynyt erinomaisena. Minkälaisia erityisen hyviä piirteitä itse ajattelet, että etätyön tekemiseen voi liittyä?
Puhuja 2: Joo, varmaankin monilla se sellainen tyytyväisyys linkittyy juuri siihen, että siihen työaikaan on nyt enemmän itsellä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Eli jos on tarvetta, niin voi pitää vaikka tauon keskellä päivää, hoitaa jotakin tärkeitä asioita ja yhteen sovittaa juuri sitä työtä ja perhe-elämää. Se on varmaankin ehkä yksi isoimpia myönteisiä asioita, joiden minä uskon olevan tämän tyytyväisyyden taustalla. Ja samaten siinä ehkä enemmän tulee sitten kun on itsekseen, niin sellaista tunnetta siitä, että voi tehdä paljon päätöksiä siihen omaan työhön, työntekoon itsenäisemmin. Itseohjautuvuudestahan paljon tässä yhteydessä puhutaan, ja osalle ihmisistä se on erittäin tärkeä asia ja tuottaa sitä työhyvinvointia.
Puhuja 1: Mutta onko näin, että etätyön tekeminen ei välttämättä sovi meille kaikille? Otit tuon itseohjautuvuus-termin tuossa esille, niin osa meistä on sellaisia, osa ei ole. Voisi kuvitella, että ne ketkä eivät tunne olevansa itseohjautuvia, niin ovat ehkä vähän pulassa siellä yksin kotona etätöissä?
Puhuja 2: Varmasti näinkin voi olla ja tosiaan me ihmiset olemme erilaisia, eli osalla voi olla hyvinkin suuri tarve esimerkiksi juuri niihin sosiaalisiin kontakteihin, sellaisiin epävirallisiin siinä arjessa tapahtuviin sosiaalisiin kontakteihin. Voi kysäistä työkaverilta siinä, huikata ohi mennessään jotakin asioita ja neuvoja, ja samaten esimieheltä. Tämä puoli oikeastaan nyt sitten jää pois, koska onhan meillä tietysti aikamoinen kynnys, että pitää niin kuin sopia, että voinko vaikka vähän chattailla sinun kanssasi tai soitella sen työkaverin kanssa, niin siinä on tietysti isompi kynnys nyt. Ja johtamisellehan tämä tietysti tuottaa myös oman haasteensa, että pitää tuntea ne omat työntekijänsä hyvin, jotta tietää miten kukakin sitten pärjää, ja pitää seurata heitä ja heidän hyvinvointiaan, kysellä niitä kuulumisia ja antaa juuri sitä palautetta, muistaa sitä antaa, vaikka ollaankin etänä ja erossa toisistamme.
Puhuja 1: Entä sitten se vastapuoli, eli millaisia kuormittavia tekijöitä etätyöhön voi liittyä?
Puhuja 2: Joo, tuossahan tulikin jo äsken esiin vähän sitä, että voi olla tosiaan kaipausta niihin sosiaalisiin kontakteihin siellä työpaikalla. Monethan pitävät virtuaalisia kahvihetkiä, mikä on tosi hyvä asia, mutta ne useimmiten ovat ehkä kerran viikossa tai sillä tavalla, että ehkä päivittäinenkin kahvihetki voisi olla tosiaan hyvä tämän tällaisen taltuttamiseksi, etteivät ihmiset tunne itseään hirveän yksinäisiksi. Puhutaan myös tällaisesta työyksinäisyydestä, jota voi kokea siellä etätyössä. Ja sitten toinen voi olla se tietynlainen, juuri puhutaan tällaisesta etätyön yksitoikkoisuudesta, että päivät alkavat tuntumaan hirveän samanlaisilta. Joku siinä on sellaista verrattuna tavallaan siellä työpaikalla olemiseen, joka tekee niistä päivistä yksitoikkoisempia. Johtuisikohan se siitä juuri, että ei tavallaan ole sellaisia kohokohtia oikeastaan siinä sosiaalisessa kanssakäymisessä, mitä usein saattaa olla sitten siinä työyhteisössä ollessa. Nämä ovat varmaankin nyt sellaisia, että niin kuin sanotaan se apatia, eli yksitoikkoisuuden sietäminen. Siihen toki varmaankin, se apatia saattaa myös johtua siitä, kun ei oikein tiedetä kauanko tämä tilanne kestää, että me joudumme elämään sellaisessa epävarmuudessa ihan tämän yleismaailmallisen tilanteenkin vuoksi, niin sehän voi heijastua tietyllä tavalla myös sitten siihen kotona oloon ja asioiden miettimiseen. Kauanko tämä jatkuu ja monilla on tietysti huoli myöskin niistä läheisistä ja lapsista ja tällä tavalla, että miten he pärjäävät sitten ja että kai pysytään nyt terveenä, ettei meille tule mitään. Ja tämä kaikki tietysti on sellaista, joka siirtyy ehkä myös siihen työpäivään ja siihen olemiseen siellä kotona.
Puhuja 1: Näinpä. Voiko ajatella myös, että ollaan vedenjakajalla siinä, että tähän asti olemme olleet vähän innostuneitakin tästä uudesta tilanteesta ja etätyön ihanuuksista, mutta että nyt se arki todella tulee vastaan ja alkaa tulla sitä turhautuneisuutta ja pitkästymistä, kun tilanne vain kestää ja kestää, ja ei tosiaan ole näkymää siitä, että milloin sille konttorille voisi palata?
Puhuja 2: Joo, monet saattoivat hyvinkin ajatella, että jo syksyllä palattaisiin siihen vanhaan, mutta nythän se näyttää, että kyllä meillä helposti menee tämä niin, että vuosi ollaan sellaisessa poikkeustilanteessa vähintäänkin. Se on aika pitkä aika ja varsinkin nuorten ihmisten elämässä on pitkä aika. Meillä keski-ikäisillä ehkä ei niin pitkältä vuosi tunnu, mutta kyllä siinä varmasti sitäkin on, että sitten jäädään ikään kuin sillä tavalla junnaamaan siihen olotilaan ja odotellaan, että koska se loppuu ja koska muuttuu sitten normaalimmaksi tilanne. Se tietysti vaatii meiltä kauheasti henkisiä voimavaroja.
Puhuja 1: No entä sitten perhesuhteet, Marianna Virtanen? Nyt kun voi olla tilanne, että molemmat puolisot ovat kotona ja ollaan yhdessä enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta puuttuu se työpaikan sosiaalinen ympäristö, jossa voi vaikkapa niitä työasioita ja vähän muitakin asioita puida yhdessä ja vaihtaa ajatuksia, niin olen kuullut sitäkin, että oma puoliso alkaa vähän kuormittua, että en jaksa enää kuunnella noita juttujasi. Tunnistatko tällaista perhesuhteidenkin mutkistumista tämän etätyökysymyksen suhteen?
Puhuja 2: Joo, kyllähän se varsinkin tietysti, jos ei ole kauhean iso se asunto ja molemmat ovat etätöissä, niin se vaatii aikamoisia järjestelyjä ensinnäkin, ettei häiritä toinen toistaan siinä työssä. Ja kyllähän se näin on, että tämä on aikamoinen koetus myös sille parisuhteelle, koska eihän me olla totuttu siihen, että ollaan koko ajan yhdessä. Tämä on vähän niin kuin oltaisiin sellaisessa maatalousyhteiskunnassa, missä oltiin siellä tilalla ja tehtiin siellä töitä, ja sitten jonkin verran vaan silloin tällöin ehkä käytiin jossakin kaupoilla ja vieraisilla, mutta muuten ikään kuin avioparithan tekivät töitäkin yhdessä ja olivat sen vuorokauden ympäri yhdessä. Vähän sellainen rinnastus minulla tuli itsellä mieleen, että nyt ihmiset ovat, ehkä osa vähän vastentahtoisestikin, joutuneet tällaiseen tilanteeseen ja se kyllä kysyy myös sitä pitkää pinnaa. Mutta varmaankin siinä voisi sitten auttaa se, että on yksikseen, menee vaikka yksin lenkille ja vähän pois sieltä kotoa, ja tapaa kenties jotakin kaveria välillä ja juttelee, tai juttelee netissä jonkun kaverin kanssa, ettei se puoliso sitten kuormitu liikaa.
Puhuja 1: Vielä muutama sana johtamisesta. Mitä ajattelet, mitä on oikeudenmukainen johtaminen etätyöajassa?
Puhuja 2: No siihenhän pätevät tietysti ne samat periaatteet mitkä on sanottu kuvaavan sitä oikeudenmukaista johtamista, eli sellainen tasavertaisuuden periaate ja juuri se, että johtamisessa pitää olla tietyt säännöt ja periaatteet, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joita noudatetaan, että siellä ei ole sellaisia poikkeuksia sääntöihin, ja että ne ovat läpinäkyvät ne säännöt ja toimintatavat, ja tietoa kerätään aktiivisesti ja ihmisiä kuullaan. Ihmiset saavat tai tulevat kuulluiksi siinä omassa asiassaan, että nämä ovat ne samat periaatteet ja ne täytyy pystyä nyt tässä etätyöaikanakin toteuttamaan. Juuri tällaiset yhteiset kokouksethan ovat yhtä tärkeitä kuin aiemminkin ja vieläpä niin, että siellä sitten kaikilla on mahdollisuus, että se ilmapiiri on sellainen, että kaikki voivat sanoa mielipiteensä, kun on tavallaan sellainen turvallinen ilmapiiri ilmaista itseään siellä työyhteisössä. Ja tämän kaiken pitäisi sitten nyt toteutua niissä Teamseissa, missä me itse kukin olemme päivittäin. Ja toki tällainen sitten johtamiseen erityisesti varmaankin liittyy myös se, että huomioidaan jokaista työntekijää yksilönä, että annetaan sitten sitä aikaa tarvittaessa myös sellaiseen kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen, että saa kertoa huolistaan ja esimies antaa palautetta ja tukea. Ja myöskin se, että tosiaan sitten, jos tällä tavalla saa helpommin selville myös sen, että jos on jotakin huolia tai haasteita siinä etätyön tekemisessä.
Puhuja: No mitä toivot, Marianna Virtanen, että tästä etätyöajasta jää elämään meille?
Puhuja 2: Minulla tosiaan oli itselläni tällainen osittainen etätyö jo ennen kuin tuli tämä koronakriisi, mutta itse toivoisin, että siitä jäisi sellainen tietynlainen valinnanvapaus, eli että ihmisillä voisi halutessaan olla enemmän vielä mahdollisuuksia jatkossakin tähän etätyöhön, jos he itse pitävät sitä hyvänä vaihtoehtona, eli se voisi olla sellainen asia. Ja toinen on tietysti se, että osa näistä kokouksista, itsekin muistan, että osa on sellaisia, jossa ei ole välttämätöntä, että kaikki tulevat aina sinne työpaikalle johonkin kokoushuoneeseen, vaan sellaiset rutiininomaiset kokouksethan voisi jatkossa kätevästi järjestää tämän Teamsin avulla. Eli tässä on paljon sellaisia varmaankin mitä on opittu tässä vuoden aikana, juuri tämän digitalisaation osalta on paljon erilaisia välineitä ja menetelmiä, mitä me voimme varmaankin jatkossakin hyödyntää.