Sessio 7: Vaikuttavuus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

14.30–14.50 Keynote: Dosentti Ossi Kotavaara, Oulun yliopisto

Puheenjohtaja: Tutkimusjohtaja Tomi Mäki-Opas, Itä-Suomen yliopisto

7.1 Can diabetes risk be reduced in South-Savonia region? Protocol of a pragmatic randomized wait-list control trial

14.50–15.05

Arto J. Pesola, Viljo Kuuluvainen, Jarmo J. Koski, Antti Mäkelä, Virpi Kuvaja-Köllner, Susanne Kumpulainen

Importance: Previous efficacy trials have managed to half the type 2 diabetes (T2D) incidence with relatively modest lifestyle modifications in people with impaired glucose tolerance, suggesting that these programs should be implemented.

Objective: To test the effectiveness and cost-effectiveness of a region-wide lifestyle counseling intervention in reducing T2D risk.

Design, setting and participants: A pragmatic two-center unblinded randomized waitlist control trial. A total of 210 participants will be recruited from primary care based on having an elevated T2D risk (diabetes risk score e12, or hbA1c > 42 mmol/l), excluding those having diabetes, diseases that prevent exercising, or being pregnant. Restricted randomization will be performed. As per consent, HbA1c and exercise motivation will be measured from the eligible but declining participants to evaluate sampling bias.

Interventions: The waitlist control (CON n=70) will receive dietary and exercise advice leaflets and a free swimming and gym ticket for 6 months, and the intervention thereafter. The 6-month intervention aims at reaching the Finnish dietary recommendations and improving sleep quality (EX and SIT), and moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) 30 min/day (EX n=70) or sitting less than 6 h/day (SIT n=70). The intervention includes 3-6 face-to-face tailored counseling sessions, 3 common lectures, once per week supervised circuit-type strength training, free swimming and gym ticket, and feedback of the objectively measured sitting (SIT) or MVPA (EX). Goal commitment is self-monitored and maintenance is followed up at 12 months.

Main outcomes and measures: The primary outcome is HbA1c concentration change from baseline to 6 months (finger prick test) analyzed intention-to-treat. The secondary outcomes are change in HbA1c at 12 months, changes in blood glucose, triglyceride, HDL and LDL concentrations, arterial stiffness (pulse wave velocity), weight, body fat percentage, aerobic fitness (6 min walking test), isometric leg press strength, objectively measured sitting and physical activity time per day, sleep and diet quality, and physical activity motivation (IMI, SRQ-E, Action and coping planning) at 6 and 12 months. Incremental cost-effectiveness ratio will be calculated at least for HbA1c. 

Conclusion and relevance: This study will inform whether a regionally implemented diabetes prevention program is effective and cost-effective in reducing type 2 diabetes risk.

 

7.2 Päihdekuntoutujien hyvinvoinnin ja toiveikkuuden muutos laitoskuntoutuksen aikana

15.05–15.20

Eeva Ekqvist, Katja Kuusisto

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme laitoskuntoutuksessa olevien päihdekuntoutujien (N=186) hyvinvoinnin ja toiveikkuuden muutosta kuntoutuksen aikana. Näillä näemme saavutettavan tietoa päihdekuntoutuksen inhimillisestä vaikuttavuudesta. Tutkimuksessamme toivo nähdään tulevaisuuteen suuntaavana luottamuksena, joka linkittyy tavoitteiden asettamiseen ja niiden saavuttamiseen. Toivoa mitataan sekä kuntoutuksen alkaessa että sen päättyessä State Hope Scale- mittarilla (Snyder et al. 1996). Päihdehoidon vaikuttavuutta seuraamme myös hyvinvoinnin muutoksen avulla. Käyttämässämme The Outcome Rating Scale -mittarissa (Miller & al. 2003) koettua hyvinvointia tarkastellaan niin henkilökohtaisesta kuin sosiaalisesta hyvinvoinnista käsin. Muutosta tarkastellaan viikoittain osana kuntoutuslaitoksen terapeuttista toimintaa.

Osallistuminen hyvinvoinnin ja täten myös kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin vahvistaa kuntoutujan osallisuutta kuntoutuksen käytännöissä ja sen suunnittelussa. Hyvinvoinnin säännöllinen seuraaminen kuntoutuksen aikana antaa myös hoitoyhteisön ammattilaisille työkaluja palvelun parempaan kohdentamiseen ja räätälöimiseen asiakkaan tarpeita vastaavaksi. Hypoteesinamme ovat: 1) hyvinvointi ja toiveikkuus ovat yhteydessä toisiinsa sekä 2) laitospäihdekuntoutuksella on positiivista vaikutusta kuntoutujan hyvinvointiin ja toiveikkuuteen. Alustavat tuloksemme ovat hypoteesien suuntaisia. Jatkossa on syytä tarkastella hyvinvointia ja toiveikkuutta laitoskuntoutuksen päätyttyä, jolloin kuntoutuksen aikana saavutettujen muutosten kestävyys koetellaan.


7.3 Vaikuttavuus- ja ilmiölähtöinen yhteiskehittäminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

15.20–15.35

Jonna Heliskoski

Tämän meneillään olevan tutkimuksen tavoitteena on luoda vaikuttavuus- ja ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen malli, jota voidaan hyödyntää tavoitteellisen systeemisen muutoksen suunnitteluun ja johtamiseen. Tutkimus toteutetaan toiminnallisena moniasiakastutkimuksena tammikuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana.   Moniasiakastutkimuksen teemoja ovat 1. tiedepääoman (science capital) kasvattaminen 2. yrittäjien hyvinvoinnin edistäminen 3. yhteiskunnan eriarvoisuuden ehkäiseminen.

Nyt tutkittavan menetelmän työvälineitä on kehitetty ja hyödynnetty joulukuun 2017 jälkeen yli kahdenkymmenen eri vaikutus- ja vaikuttavuustavoitteen mallintamisessa. Sovelluskohteet edustavat laajasti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden eri teemoja ja tasoja. Menetelmää on hyödynnetty mm. lapsiperheiden hyvinvoinnin, ikääntyvien varhaisen tuen, työllisyyden ja digitalisaation edistämiseen. Sitä on käytetty niin valtionhallinnon, maakuntien, kuntien, 3. sektorin kuin yritysten vaikuttavuuden kehittämiseen. Esimerkiksi elokuussa 2019 valmistuva Sisäministeriön toimialan Onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelman valmistelu on toteutettu tätä vaikuttavuus- ja ilmiölähtöistä yhteiskehittämisen menetelmää hyödyntäen. 

Tutkimuspäiville ehdotettava suullinen esitys sisältää tutkimuksen kohteena olevan kehittämisen mallin vaiheiden ja hyötyjen esittelyn teoreettista viitekehystä ja toteutuneita case-sovelluksia vasten peilaten. Esitys ei näin ollen rajaudu vain tieteelliseen tutkimukseen, vaan tarjoaa kuulijoille tietoa tutkimuksen kohteena olevan mallin käytännön soveltamisesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttavuuslähtöiseen toiminnan kehittämiseen.


7.4 Digitaalisen terveyslaihdutusvalmennuksen vaikutukset lihavuuden hoidon kustannuksiin ja kapasiteettiin erikoissairaanhoidossa

15.35–15.50

Saku Väätäinen, Erkki Soini, Sirpa Arvonen, Laura Suojanen, Kirsi H. Pietiläinen

Tausta ja tavoite: Terveyslaihdutusvalmennus (TLV) on lääkärin lähetteellä erikoissairaanhoidossa saatava yksilöllinen digitaalinen 12 kuukauden valmennusohjelma (verkko-ohjelma + virtuaalivalmentaja), joka auttaa lihavia henkilöitä saavuttamaan pysyviä muutoksia elämäntavoissaan. Arvioimme TLV:n vaikutuksia lihavuuden hoidon kustannuksiin ja kapasiteettiin.  

Aineisto ja menetelmät: Tutkimus raportoidaan PICOSTEPS -viitekehystä käyttäen. Tarkastelimme kohderyhmänä [Patients] lihavuushoitoa saaneita potilaita ja lihavia (painoindeksi > 30 kg/m2) suomalaisia aikuisia. TLV:a [Intervention] verrattiin Käypä hoito -suosituksen mukaiseen erikoissairaanhoidon lihavuuden ryhmähoitoon [Comparator]. Päätuloksena [Outcome] käytettiin vapautuvan kapasiteetin potentiaalia, mitattuna eroilla mallinnetuissa kokonaiskustannuksissa vuoden 2017 hintatasossa. Asetelmia [Settings] oli kaksi: 1) retrospektiivinen kontrafaktuaalinen laskelma toteumasta vuosina 2016-2018 ja 2) ennustemallinnus Suomen tasolla, jos TLV otettaisiin kansallisesti käyttöön vuoteen 2022 mennessä ja tavoitteena olisi pitää lihavien aikuisten määrä nykyisenä vuonna 2022 (hoidetaan noin yksi prosentti nykyisistä lihavista vuosittain). Vastaavasti aikahorisonttina [Time] käytettiin kahden ja viiden vuoden ajanjaksoja. Diskonttausta tai aikakorjauksia ei käytetty. Kustannusajureina [Effects] huomioitiin lihavuuden hoitoon liittyvät erikoissairaanhoidon suorat kustannukset, matkakustannukset sekä potilasmaksut terveydenhuollon maksajan näkökulmasta [Perspective]. Perusterveyden- tai sosiaalihuollon kustannuksia, tuottavuuskustannuksia, epäsuoria kustannuksia tai liitännäissairauksien kustannuksia ei huomioitu. Herkkyysanalyyseina [Sensitivity analyses] tarkasteltiin ennusteita, joissa ryhmähoitoon liittyvien käyntien määrää ja kustannuksia tai vuonna 2022 hoidettavien potilaiden määrää laskettiin tai kasvatettiin 20 %:lla.  

Tulokset: TLV:n vapautti kahden ensimmäisen vuoden aikana kapasiteettia noin 2,69 miljoonaa ryhmähoitoon verrattuna. Jos ryhmähoito olisi korvattu tammikuussa 2016 täysin TLV:lla, olisi kapasiteettia voinut vapautua yhteensä 3,71 miljoonaa vuoden 2018 syyskuun loppuun mennessä. Ryhmähoidon tarjoaminen yhdelle prosentille lihavista suomalaisista maksaisi vuonna 2022 noin 28,0 miljoonaa euroa vuosittain. TLV:lla ennustettu vuosikustannus olisi 7,3 miljoonaa. Vastaavasti TLV:lla vapautuvan kapasiteetin potentiaali olisi vuonna 2022 noin 20,7 miljoonaa vuosittain ja ensimmäiseltä viideltä vuodelta yhteensä 57,5 miljoonaa euroa. Jos lihavuuden hoitoon oletetaan kiinteä budjetti, TLV:llä voitaisiin hoitaa noin 3,8 kertaa enemmän potilaita kuin ryhmähoidolla.  

Johtopäätökset: TLV on kapasiteettia vapauttava sekä mahdollisesti kustannuksia säästävä vaihtoehto lihavuuden ryhmähoidolle. TLV:n laajamittaisella käyttöönotolla voisikin olla suuri vaikutus lihavuuden hoidon saatavuuteen ja saavutettavuuteen.

 

15.50–16.00 Yhteenveto ja keskustelua