Sessio 5: Vaikuttavuuden laatu ja turvallisuus

14.30–14.50 Keynote: Professori Hanna Kuusisto, Itä-Suomen yliopisto

Puheenjohtaja: Tutkijatohtori Virva Hyttinen, Itä-Suomen yliopisto

5.1 Poor Documentation Impacts Patient Safety

14.50–15.05

Ulla-Mari Kinnunen, Eija Kivekäs, Kaija Saranto

Inadequate, missing or incorrect patient information is related to poor documentation. Evidence shows that computerized patient data management and electronic documentation systems affect positively to patient safety and quality of care. Also, structuring electronic health records affects on decreasing medication errors, increasing documentation quality, on care process efficiency, and care guidelines conformation. The aim of this presentation is to discuss how patient safety hazards can be avoided.  The assumption to avoid these hazards is based on the patient incident reports data (n=82 353) from seven health and social care areas 2007–2016. Reports were retrieved from the Finnish Society for Patient Safety database, Haipro. SPSS 23 software was utilized. A descriptive analysis was conducted to explore the type of service provider and incidents reporting risks in patient data management and documentation.

Analyses showed that the relative proportion of adverse events was similar to primary and special healthcare. Inadequate, missing or incorrect information was mostly from inpatient wards and outpatient departments. Adverse events during information flow and information management (n=12 294) comprised 41.2 % (n=5070) of incident reports concerning patient data management and documentation. 38.1 % (n=4686) of the reports were related to care coordination, and 20.7 % (n=2538) were related to oral communication. Incident reports of patient data management and documentation included 40.8 % (n=2066) reports of inadequate, missing or incorrect information. Reported adverse events of missing or wrong demographic information were 11.4 % (n=576) of the 5070 reports of patient data management and documentation. Mostly (59,2 %, n = 1948), no harm was done to patients due to adverse events of patient data management and documentation, moderate harm in 178, and serious harm in 18 cases. Five of those serious cases were related to inadequate, missing or incorrect information. Uniform structures, documentation, and service processes need to be developed.


5.2 Eteisvärinä: potilasrekisteritietojen hyödyntäminen antikoagulaatiohoidosta aiheutuvien aika-, matka- ja seurantakustannusten laskemisessa

15.05–15.20

Aapeli Leminen, Mikko Pyykönen, Juho Tynkkynen, Markku Tykkyläinen, Tiina Laatikainen

Eteisvärinän kohottaman aivohalvausriskin pienentämiseen yleisimmin käytetty verenohennuslääke, varfariini, vaatii haittavaikutustensa vuoksi tiheän annostuksen seurannan verikokeilla. Suomessa varfariinia käyttäviä potilaita seurataan INR-mittauksilla (International Normalized Ratio) keskimäärin 15 kertaa vuodessa. INR-seuranta ja siihen liittyvä matkustaminen ovat merkittävä rasite ja kustannusten aiheuttaja sekä potilaiden että yhteiskunnan näkökulmasta. Taloudellisissa arvioinneissa huomioidaan yleensä vain terveydenhuollon suorat kustannukset, joten antikoagulaatiohoitoon liittyvät aika- ja matkakustannukset ovat jääneet liian pienelle huomiolle. Samaan aikaan markkinoille on tullut suoravaikutteisia antikoagulaatiolääkkeitä (DOAC), jotka ovat varfariiniin verrattuna huomattavasti kalliimpia, mutta ne eivät vaadi ollenkaan säännöllistä INR-seurantaa.

Tässä tutkimuksessa kehitettiin georeferoitu kustannusmalli, jonka avulla voitiin mitata antikoagulaatiohoitoon liittyviä aika- ja matka- ja seurantakustannuksia. Vertailimme varfariinin ja suoravaikutteisten antikoagulanttien yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia ja selvitimme, syntyykö DOAC-lääkkeisiin siirtymisestä säästöjä Siun Soten alueella Pohjois-Karjalassa. Aineistona käytettiin Siun Soten alueen potilastietojärjestelmästä, Mediatrista, poimittuja potilasrekisteritietoja 7355 eteisvärinäpotilaasta (ICD-10 koodi: I48) vuodelta 2017. Aineisto sisälsi tietoa muun muassa potilaiden sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta, diagnooseista, laboratoriomittauksista, lääkeresepteistä ja terveydenhuollon käynneistä. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi paikkatietoa digitaalisesta tieverkosta sekä postinumeroaluekohtaisista tulotiedoista.

Tulosten mukaan varfariinihoito maksaa Siun Soten alueella vuosittain noin 4 miljoonaa euroa. INR-seurannasta aiheutuvat aika- ja matkakustannukset muodostavat yli 25 prosenttia varfariinihoidon yhteiskunnallisista kokonaiskustannuksista. Jos varfariini korvattaisiin suurimmalla osalla potilaista DOAC-lääkkeillä, nousisivat antikoagulaatiohoidon yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset noin 2 prosenttia lääkkeiden myyntihinnoilla mitattuna. Sen sijaan lääkkeiden tukkuhinnoilla mitattuna yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset laskisivat noin 14 prosenttia.  Potilaiden aika- ja matkakustannukset lisäävät merkittävästi varfariinihoidon yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia ja nämä kustannustyypit tulisi huomioida kustannusarvioissa. Korkeammasta hinnastaan huolimatta suoravaikutteiset antikoagulantit ovat nykyään kustannustehokas vaihtoehto varfariinille, mutta saavutettavat säästöt riippuvat voimakkaasti lääkkeiden hintatasosta. Tulevaisuudessa antikoagulaatiohoidossa käytettävien lääkitysten kustannusvertailussa tulisi huomioida myös eteisvärinän aiheuttamien komplikaatioiden kustannukset. Kehittämäämme mallinnustapaa voidaan käyttää useilla eri tutkimusalueilla ja sitä voidaan soveltaa myös muihin terveydenhuollon prosesseihin, jotka vaativat säännöllistä potilaiden seurantaa.


5.3 Miten digitaalisten palvelujen vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan mitata

15.20–15.35

Kaija Saranto, Eija Kivekäs, Virpi Jylhä, Hanna Kuusisto, Ulla-mari Kinnunen, Reetta Kälväinen

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on käytetty jo pitkään erilaisia sähköisiä informaatioportaaleja eli internetissä toimivia verkkopalveluja, joihin voidaan linkittää useita muita palvelusivustoja. Osa niistä on ollut avoinna kaikille kiinnostuneille, osa on vaatinut vahvan tunnistautumisen palvelun käyttäjältä. Avoimiinkin sivustoihin on voitu lisätä vuorovaikutteisuutta kyselyjen avulla, joihin laadittu ohjelmisto antaa vastauksen. Varhaisempia sähköisiä palveluja esim. elintapojen muutoksen tukeminen tai sairauksien ennaltaehkäisyyn toteutettiin jo sähköpostien avulla. Nykyään terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen on laadittu useita avoimia portaaleja eri järjestöjen toimesta. Useissa kirjallisuuskatsauksissa on arvioitu digitaalisten palvelujen vaikutuksia eri näkökulmista. Kiinnostuksen kohteena on ollut kehitettyjen ohjelmistojen tai sovellusten vaikutus terveyskäyttäytymiseen, hoitoon sitoutumiseen, hoitomenetelmien soveltuvuuteen, palvelun laatuun, turvallisuuteen tai talouteen.  Teknisten ominaisuuksien osalta niiden käytettävyyttä tai käyttöhalukkuutta on myös arvioitu useissa tutkimuksissa. Harvemmin on saatu tietoa palvelujen vaikutuksesta toiminnan ja työprosessien muutokseen. 

Viime vuosina digitaalisia palveluja on kehitetty kansallisissa kärkihankkeissa kuten ODA ja Virtuaalisairaala 2.0. Palvelujen kehittämisen teoreettisena taustana on hyödynnetty Sittigin ja Singhin* sosioteknistä mallia, joka perustuu useaan ulottuvuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikkaan ja tietojärjestelmiin liittyvät ulottuvuudet integroituvat muiden sosioteknisten ulottuvuuksien kuten toimintaympäristön, tietojärjestelmien käytettävyyden, ihmisten, työtapojen ja viestinnän, organisaation sisäisten toimintaperiaatteiden ja ulkoisten ohjeiden kuten sääntöjen ja lakien sekä järjestelmän mittaamisen ja monitoroinnin kanssa. Mallin dimensiot ovat suhteessa toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia. Siten mallin avulla on mahdollista tarkastella ulottuvuuksia yhtä aikaa. Digitaalisten palvelujen käyttöönotto on vakiintumassa ja sosioteknisen mallin ulottuvuudet mahdollistavat palvelujen arvioinnin monesta näkökulmasta. Tämän esityksen tarkoituksena on esitellä miten digitaalisten palvelujen kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä voidaan arvioida. Tavoitteena on saada kuva digitaalisten palvelujen vaikutusten moninaisuudesta, joiden osoittamiseen tarvitaan erilaista metodologiaa. *D. Sittig and H. Singh, A new sociotechnical model for studying health information technology in complex adaptive healthcare systems. Qual Safety Healthc 19 (2010), 6874.

 

5.4 Vertailun mahdollistavan vaikuttavuusmittariston kehittäminen suun terveydenhuoltoon

15.35–15.50

Suvi Karvinen, Markus Sormunen, Paulus Torkki, Laura Pitkänen, Lari Koukkula, Ira Haavisto, Riikka-Leena Leskelä

Tutkimuksen tarkoitus: Vaikuttavuus on potilaan todennettavissa oleva fyysisen, toiminnallisen ja subjektiivisen tilan muutos intervention seurauksena. Hoidon vaikuttavuutta voidaan mitata suoraan potilaalta kysyen (potilaan raportoimat vaikutukset, patient-reported outcomes, PROM) tai potilastietojärjestelmistä saatavien kliinisten tietojen perusteella. Tietoa hoidon vaikuttavuuden mittaamisen mahdollistamiseksi on suun terveydenhuollon palveluntuottajien saatavilla potilastietojärjestelmien kautta, mutta sitä ei ole toistaiseksi käytetty laajasti hoitotulemien mittaamiseen tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella. Vertailukelpoisen vaikuttavuustiedon saatavuus mahdollistaa vaikuttavuustiedon hyödyntämisen johtamisessa. Tutkimuksemme tarkoitus on syventää ymmärrystä vaikuttavuuden mittaamisesta suun terveydenhuollossa ja kehittää suun terveydenhuollon erityistarpeisiin vastaava vertailun mahdollistava vaikuttavuusmittaristo. Tutkimuskysymys: Miten vaikuttavuutta pystytään mittaamaan potilastietojärjestelmän datan perusteella suun terveydenhuollossa ja miten mittaristosta saadaan vertailukelpoinen eri tuottajien kesken? 

Aineisto ja menetelmät: Aineistona käytettiin julkisten suun terveydenhuollon yksiköiden suun potilastietojärjestelmistä poimittua potilaskohtaisia käynti- ja statustietoja. Mukana olevien kuntien ja kuntayhtymien väestöpohja kattoi kokonaisuudessaan 2,7 miljoonaa suomalaista. Datan peittävyys ja vertailukelpoisuus analysoitiin haastatteluilla ja kirjauksia vertailemalla. Suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa laadittiin mittaristo vaikuttavuuden mittaamiselle käytettävissä olevan aineiston sallimissa rajoissa. Mukana olevien kuntien suun terveydenhuollosta vastaavat johtajat koottiin yhteen validoimaan mittareita.

Tulokset:  Vaikuttavuutta pystytään mittaamaan suun terveydenhuollossa olemassa olevan tiedon perusteella. Parodontiitin ehkäisyyn ja hoitoon, tehokkaaseen biofilmin poistoon ja kariesvaurioiden pysäyttämiseen pystyttiin rakentamaan vertailukelpoiset vaikuttavuusmittarit. Potilastietojärjestelmistä haetussa aineistossa käyntityyppien luokittelu ja muu käytettävä koodisto todettiin vertailukelpoisiksi. Kirjauskäytännöissä sen sijaan havaittiin datan laatua merkittävästi heikentäviä eroja. 

Johtopäätökset: Vertailukelpoisten tulosten saamiseksi tarvitaan yhdenmukaisesti määriteltyjä laatu- ja vaikuttavuusmittareita sekä riittävän yhdenmukaisia kirjaamiskäytäntöjä ja luokitusten käyttöä. Vertailun mahdollistavat mittarit ovat jo käytössä suun terveydenhuollossa. Hoitotulemien ja statustietojen kirjaamisen kattavuutta tulee kuitenkin parantaa ja yhtenäistää merkittävästi hoidon vaikuttavuuden arvioinnin mahdollistamiseksi. Karieksen pysäytyshoidon vaikuttavuuden arviointi ja kariesvaurioiden luotettava seuranta edellyttäisi ICDAS-järjestelmän käyttöönottoa. Nykyisellä kariesluokittelulla hoitotulosten arviointi vaatisi tarkkaa kalibraatiota, jotta tulokset saataisiin vertailukelpoisiksi. Tulevaisuudessa keskittyminen kattavien, yhteisten kirjaamiskäytäntöjen käyttöönottoon laadukkaan datan keräämiseksi mahdollistaisi syvemmän analyysin vaikuttavuudesta suun terveydenhuollossa.

 

15.50–16.00 Yhteenveto ja keskustelua