Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Vanhus ja hoitaja

Vanhojen muistisairaiden ihmisten asumisen turvallisuudella on monta ulottuvuutta

  • Terveys ja hyvinvointi

Keskustelu muistisairauteen sairastuneista vanhoista ihmisistä keskittyy useimmiten heidän hoitonsa ja palvelujensa järjestämiseen. Viime vuosina myös muistisairaiden asuminen on noussut aikaisempaa enemmän julkiseen keskusteluun. Tärkeänä näkökohtana on pidetty asumisen turvallisuutta. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava yhteiskuntatieteiden maisteri Leena Viinisalo-Heiskasen väitöstutkimus osoittaa, että asumisen turvallisuus voi tarkoittaa erilaisia asioita. Väitöstilaisuus verkossa 25.9. osoitteessa https://www.uef.fi/live1/.

Asumisen turvallisuus voi ensinnäkin tarkoittaa iäkkään muistisairaan asukkaan mahdollisuutta valvottuun, turvalliseen ja esteettömään oleskeluun ja liikkumiseen asuntonsa sisä- ja ulkotiloissa. Se voi tarkoittaa myös riittävää hoitopaikkojen määrää ja niiden pysyvyyttä sekä riittävää henkilökunnan määrää, jolloin pystytään välttämään hoitopaikasta toiseen siirtelyä, mikä osaltaan vähentää vanhojen ihmisten turvallisuuden tunnetta ja yleistä hyvinvointia. Asumisen turvallisuus voi tarkoittaa lisäksi omistusasunnon antamaa fyysistä, taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta.

Viinisalo-Heiskanen tarkasteli väitöstutkimuksessaan iäkkäiden muistisairauteen sairastuneiden asumista ja toimijuutta. Kyseessä on ensimmäinen Suomessa tehty väitöstutkimus, jossa on keskitytty muistisairaiden asumiseen ja toimijuuteen. Toimijuus voidaan ymmärtää mahdollisuutena jokapäiväisen elämän tavallisten valintojen ja ratkaisujen tekemiseen.

– Kun jokapäiväiseen elämään tulee jokin muutos tai häiriö, kuten muistisairaus, asumisen itsestäänselvyys ja tavanomaisuus kyseenalaistuvat, Viinisalo-Heiskanen toteaa.

Samalla myös asukkaan toimijuus kyseenalaistetaan. Näin saattaa käydä jo heti muistisairauden diagnoosin saannin jälkeen.

Tutkimuksessa Viinisalo-Heiskanen tarkasteli muistisairaiden asumista ja toimijuutta asumisen suunnittelun, lehtikeskustelun ja muistisairaiden omasta näkökulmasta. Hän haastatteli arkkitehtejä ja iäkkäitä muistisairaita vuosina 2005 ja 2006 sekä kävi läpi vuosilta 1999–2006 eri lehdistä kerättyjä lehtileikkeitä. Lisäksi Viinisalo-Heiskanen käytti tutkimusaineistona muistisairaiden haastattelujen yhteydessä tekemiään havaintoja, tutustumiskäyntejään hoitokodeissa, iäkkään ystävänsä muistisairauden etenemisestä tekemiään havaintoja sekä tutkimuspäiväkirjamerkintöjään.

Arkkitehdeillä vain vähän tietoa asuntojen suunnittelusta muistisairaille

Tutkimus osoitti, että arkkitehdeillä oli tutkimusajankohtana vain vähän tietoa asuntojen suunnittelusta muistisairaille. Asuntojen suunnittelijat eivät esimerkiksi saaneet tietoa koulutuksista, joita järjestettiin sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla muistisairauksista ja erilaisten hoito- ja asumispaikkojen kehittämisestä ja suunnittelusta. Asukkaat eivät myöskään olleet mukana asuntojen suunnittelussa.

Lehtikeskustelussa korostui huoli muistisairaiden siirtelystä hoitopaikasta toiseen. Muistisairaille asuminen tutussa omassa asunnossa ja tutussa ympäristössä oli selviytymisen ja samalla toimijuuden voimavara.

– Vanhat muistisairaat ihmiset saattavat elää etenevän muistisairautensa kanssa monien vuosien ajan, huomauttaa Viinisalo-Heiskanen.

Sairastuneet mukaan asuntojen suunnitteluun

Vaikka muistisairaus haurastuttaa ja kyseenalaistaa asukkaiden asumista ja toimijuutta, tutkimuksen perusteella he ovat toimijoita, jotka ratkovat eteen tulevia vaikeuksia, hoitavat asioitaan ja luovuttavat toimijuuttaan harkiten jäljellä olevan ja korvaavan toimijuutensa avulla.

– He luottavat siihen, ettei heitä muistisairauden edetessä jätetä yksin selviytymään, vaan he saavat tarvittaessa tukea ja apua asumiseensa ja toimijuuteensa.

Jotta muistisairaiden asuminen tukisi mahdollisimman hyvin heidän jäljellä olevaa ja korvaavaa toimijuuttaan ja yleistä hyvinvointiaan, tarvitaan Viinisalo-Heiskasen mukaan monitieteistä suunnittelua ja tutkimusta.

– Muistisairaat tulee myös ottaa mukaan asuntojen ja asuinympäristöjen suunnitteluun. Lisäksi tarvitaan lisää asiallista, ennakkoluuloja ja -asenteita hälventävää julkista keskustelua muistisairaista ihmisistä.

YTM Leena Viinisalo-Heiskasen yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Kun oma tupa ja oma lupa haurastuvat. Tutkimus iäkkäiden muistisairaiden asumisesta ja toimijuudesta” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Heli Valokivi Jyväskylän yliopistosta sekä kustoksena professori Eeva Jokinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37641?encoding=UTF-8

Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3447-5/