Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Research camp in an upland tundra landscape near Inuvik, Western Canadian Arctic. Photo: Evan J. Wilcox.

Ikirouta-alueiden dityppioksidipäästöillä maailmanlaajuinen merkitys – ilmastonmuutos voi lisätä päästöjä

Maailman ikirouta-alueiden dityppioksidipäästöt (N2O) on nyt arvioitu ensimmäistä kertaa. Kansainvälinen tutkijaryhmä esittää arvostetussa Nature Reviews Earth and Environment - tiedelehdessä juuri julkaistussa katsausartikkelissa, että ikiroudassa olevien maaperien dityppioksidipäästöillä on suurempi merkitys kuin tähän mennessä on oletettu ja päästöt tulevat todennäköisesti kasvamaan ilmaston lämmetessä. Katsausartikkeli laadittiin lehden kutsusta, ja sen valmistelua johtivat Itä-Suomen yliopiston ja Montrealin yliopiston tutkijat.

Ikiroudassa olevia maita esiintyy arktisilla ja antarktisilla alueilla sekä vuoristoissa. Laajuutensa ja viileän ilmaston vuoksi niihin on varastoitunut merkittävä määrä hiiltä ja typpeä. Ikiroutamaiden N2O-päästöjen on kuitenkin arvioitu olevan vähäiset johtuen niiden alhaisesta mineraalitypen määrästä.

Tuoreen katsauksen mukaan N2O-päästöt tietyistä ikiroutamaista voivat olla yhtä suuria kuin N2O päästöt trooppisista metsistä ja maatalousmaista, jotka ovat tunnetusti merkittävimpiä N2O: n lähteitä maailmanlaajuisesti. Sopiva maaperän kosteus, korkea typpipitoisuus ja kasvillisuuden puuttuminen ovat avaintekijöitä, jotka johtavat suuriin N2O-päästöihin ikiroutamaista. Ikirouta-alueilla on kuitenkin myös ekosysteemejä, jotka sitovat N2O:ta. Ikiroutamaiden globaaliin N2O päästöön liittyy edelleen suurta epävarmuutta, koska mittauksia ei ole vielä tehty riittävän kattavasti.

Katsauksen perusteella, ilmastonmuutokseen liittyvät seikat kuten lämpiäminen ja ikiroudan sulaminen sekä muutokset maaperän kosteudessa, ravinteiden saatavuudessa ja kasvillisuudessa tulevat todennäköisesti lisäämään ikirouta-alueiden N2O-päästöjä. Tämän hetken ikiroutamaiden päästöjen arvioitiin olevan enimmillään 3.5 % maailman kaikista N2O-päästöistä ja 9.5 % luonnontilaisten maiden N2O-päästöistä.  Nämä tulokset osoittavat, että ikiroutamaiden N2O-päästöjen tutkimiseen on panostettava, jotta päästölaskelmat saadaan tarkemmiksi näistä ilmaston lämpiämiselle herkistä maaperistä.

Ikiroutamaiden N2O päästöjä on tutkittu Itä-Suomen yliopistolla jo pitkään. Kymmenen vuotta sitten Itä-Suomen yliopiston tutkijat tekijät maastotutkimusta Itä-Euroopan tundralla Uralin kupeessa. Havumetsävyöhykkeellä tekemiinsä pitkäaikaisiin N2O-tutkimuksiin perustuen he esittivät hypoteesin, että ikiroudassa olevilla soilla on alueita, jotka voivat olla merkittäviä N2O-lähteitä. Kokeellinen työn osoitti hypoteesin oikeaksi - ikiroutasoiden kasvittomien pintojen N2O-päästöt ovat erittäin suuret.  Nämä tulokset yhdessä muilla ikirouta-alueilla tehtyjen tutkimusten kanssa osoittavat, että hiilidioksidin (CO2) ja metaanin (CH4) lisäksi myös N2O, on huomioitava kun arvioidaan ikiroutamaiden merkitystä ilmastolle.

Dityppioksidi on 300 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi ja se osallistuu myös N2O:n tuhoutumiseen stratosfäärissä. Artikkeli lisää merkittävästi tietoamme ikiroutamaiden N2O-päästöistä ja ilmaston ja N2O-päästöjen vuorovaikutuksista.

 

Lisätietoja:

FT Carolina Voigt, carolina.voigt (at) umontreal.ca)

Emer. Prof. Pertti Martikainen, pertti.martikainen (at) uef.fi)

FT Maija Marushchak, maija.e.marushchak (at) jyu.fi

Apul. Prof. Christina Biasi, christina.biasi (at) uef.fi

 

Katsausartikkeli:

Voigt C, Marushchak ME, Abbott BW, Biasi C, Elberling B, Siciliano SD, Sonnentag O, Stewart KJ, Yang Y, Martikainen PJ (2020): Nitrous oxide emissions from permafrost-affected soils. Nature Reviews Earth and Environment. DOI: 10.1038/s43017-020-0063-9.