Varhaisessa imeväisiässä puhkeava diabetes

Varhaisessa imeväisiässä puhkeavalla diabeteksella tarkoitetaan harvinaista insuliinin puutteesta johtuvaa hyperglykemiaa, joka diagnosoidaan yleensä ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana. Osassa tapauksista kyseessä on ohimenevä tila, jolloin tilanne korjaantuu yleensä kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana. Osalle potilaista diabetes jää pysyväksi ja vaatii näin ollen hoitoa koko eliniän (permanent neonatal diabetes mellitus, PNDM). Osalla PNDM-tapauksista esiintyy neurologisia oireita kuten lihasheikkoutta, kehitysviivettä tai epilepsiaa. PNDM:n erottaminen kliinisin perustein tavallisesta tyyppi 1 diabeteksesta ei ole yksinkertaista. Molempiin tiloihin voi liittyä vaikea hyperglykemia ja ketoasidoosi. Diabetekseen sairastuneen lapsen nuori ikä (alle 6 kk), tyyppi 1 diabetekselle altistavan HLA-genotyypin ja tyyppi 1 diabetekselle tyypillisten autoimmuunivasta-aineiden puuttuminen voivat viitata PNDM-etiologiaan.

PNDM:n etiologia on ollut pitkään lähes tuntematon. Merkittävä edistysaskel PNDM-diagnostiikassa tapahtui vuonna 2004, jolloin todettiin, että muutokset K-ATP-kanavageenissä Kir6.2 (KCNJ11) aiheuttavat pysyvän imeväisiässä puhkeavan diabeteksen (Gloyn AL et al., N Engl Med 350;18:20–31, 2004). Tähän mennessä on raportoitu useita KCNJ11-geenin variantteja, jotka ovat selittäneet sairauden syyn väestöpohjasta riippuen 34–54 %:lla tutkituista potilaista. Myös sulfonyyliurea reseptori 1-geenin (ABCC8) ja insuliinigeenin (INS) muutokset voivat aiheuttaa tämän sairauden. PNDM-tautimuodon tunnistaminen on hoidollisessa mielessä tärkeää, koska näissä tapauksissa peroraalisesta annosteltavat sulfonyyliurealääkeaineet voivat korvata subkutaanisen insuliinihoidon. Homotsygoottimuodossa esiintyvät inaktivoivat variantit glukokinaasigeenissä (GCK) selittävät hyvin pienen osan PNDM-tautitapauksista (Njølstad PR et al. N Engl J Med, 344:1588–1592, 2001), kun taas heterotsygootimuodossa esiintyessään ne aiheuttavat MODY2-diabeteksen, joka voi ilmentyä jo vastasyntyneellä esiintyvänä hyperglykemiataipumuksena.

PNDM:n geneettistä tutkimusta suositellaan tilanteissa, joissa lapsella todetaan diabetes alle kuuden kuukauden iässä. Tutkimus sisältää ABCC8-, KCNJ11-, GCK-, INS- ja FOXP3 -geenien sekvensoinnin ja ABCC8-geenin deleetioanalyysin.

Valtavariantit analysoidaan TaqMan-menetelmällä. Geenien koodaavien alueiden sekvensointiin käytetään perinteistä kapillaarisekvensointia tai uuden sukupolven sekvensointiteknologiaa. Deleetioanalyysit suoritetaan kapillaarisekvensointilaitteella MLPA-menetelmällä.
Lausunto tutkimustuloksesta toimitetaan noin kuuden viikon kuluessa verinäytteen saapumisesta. Tutkimusten hinnat ja näytteen (EDTA-veri) lähetysohjeet löytyvät tutkimuspyyntölomakkeelta.

Tutkimuspyyntölomake