Vaikka perinteiset murre-erot ovat monilta osin laimenemassa, tulevaisuudessakin suomea puhutaan monin eri tavoin. Oman lisänsä kielen variaatioon tuovat nimittäin monikieliset suomenpuhujat, joita on yhä enemmän. Tuore tutkimus osoittaa, että eri puolilla Suomea asuvat monikieliset puhujat käyttävät puheessaan oman asuinympäristönsä piirteitä.
– Esimerkiksi Pohjois-Karjalaan asettuneet maahanmuuttajat ovat omaksuneet karjalaisen mie-pronominin ja tamperelaiset sanovat usein mää. Mitä nuorempana tutkittavat ovat Suomeen muuttaneet, sitä selvemmin he ovat yleensä puheessaan sulautuneet ympäristöönsä, kuvailee suomen kielen professori Hanna Lappalainen.
Osaa heistä ei erota niin sanotusta valtaväestöstä, kun taas osan kielitaustan huomaa yleiskielisemmästä puhetavasta tai esimerkiksi haasteista suomen kielen taivutuksessa.
Kurdia ensikielenään oppinut Tara on muuttanut Suomeen alle kouluikäisenä ja puhuu suomea helsinkiläisittäin.
Monikielisillä myös yksittäisiä erottavia piirteitä puheessa
Tähänastinen puhekielen vaihtelun tutkimus on keskittynyt pitkälti suomenkielisiin suomalaisiin ja vakiintuneisiin piirteisiin. Koska yhä useampi Suomessa asuva on syntynyt muualla tai kasvanut monikielisessä kodissa, tarvitaan tietoa myös monikielisten puhumasta suomesta. Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan tutkimuksessa, joka pohjautuu Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -tutkimushankkeeseen.
Hanke käynnistyi Suomen juhlavuonna 2017, ja sen puitteissa kerättiin 131 kielielämäkertahaastattelua eri-ikäisiltä ja -taustaisilta suomalaisilta. Tämä Koneen Säätiön projekti toimi Helsingin ylipistossa, mutta aineistonkeruussa muillakin yliopistoilla oli merkittävä rooli. Myös Itä-Suomen yliopiston suomen kielen opiskelijoita osallistui aineistonkeruuseen. Hanketta johtivat Hanna Lappalainen ja Pirkko Nuolijärvi, joista Lappalainen toimii nykyään Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professorina.
Lappalainen ja Nuolijärvi pureutuivat viime vuoden lopulla ilmestyneessä tutkimuksessaan 25 monikielisen puhujan suomen kielen vaihteluun.
– Aikuisiällä Suomeen muuttaneiden kielestä monikielinen tausta kuuluu eri tavoin – vähintäänkin ääntämyksessä. Heikoimmin suomea osaavat ovat yleensä yleiskielisimpiä, ja heillä on myös suomen kielen yleiskielestä poikkeavia muotoja. He saattavat sanoa esimerkiksi ei tapahtu, hän ymmärrää.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, että joistakin muuten hyvin ympäristöönsä sulautuneista monikielisistä puhujista saattaa jokin yksittäinen piirre erottaa heidät ikätovereista. Siinä missä monet suomalaiset käyttävät arkisessa puheessaan ihmisiin viitatessaan se- ja ne-pronomineja, monikieliset suosivat pronomineja hän ja he.
Koska Irakista kotoisin oleva Dallo oli asunut haastattelun aikaan Suomessa vasta pari vuotta, on ymmärrettävää, että hän suosii yleiskielisiä muotoja ja hänen suomessaan on kielenoppijalle tyypillisiä muotoja.
Tutkimusta tarvitaan yhä laajemmista kielen ilmiöistä
Lappalaisen mukaan tutkimus myös haastaa pohtimaan, millaisia piirteitä jatkossa on syytä tutkia, kun tarkastellaan suomen kielen vaihtelua ja muutosta.
– Sellaiset viime vuosikymmeninä tutkitut puhe- ja yleiskielen eroa ilmentävät piirteet, kuten tyttöä vai tyttöö tai talossa vai talos, eivät riitä, vaan on kiinnitettävä huomiota myös muunlaisiin ilmiöihin – myös niihin, jossa puhe poikkeaa norminmukaisesta suomesta.
Lappalainen ja Nuolijärvi muistuttavat, että valtaväestöltä tarvitaan suvaitsevaisuutta eri tavoin puhuttua suomen kieltä kohtaan. Suomen kieltä oppii käyttämällä.
– Tutkimusta monikielisten puheesta pitäisi tehdä puhujien kielimuotojen ehdoilla. Silloin tarkastelun kohteena olisivat aivan uudenlaiset suomen kielen piirteet.
Kiinasta lähtöisin olevan Leevin puheessa on hyvin samanlaisia piirteitä kuin muilla samanikäisillä Tampereen seudulla asuvilla.
Artikkelin tiedot:
Lappalainen, H., & Nuolijärvi, P. (2023). Monikulttuuristen suomenpuhujien variaation tutkimusta kielielämäkertahaastattelujen valossa. Virittäjä, 127(4). https://doi.org/10.23982/vir.121465
Murremyytit-podcast
Tutkijoiden blogikirjoitus tutkimuksestaan
