Työoikeuden alan väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassani tutkin, miten työsuojelu toteutuu urheiluvalmentajien työsuhteissa, jotka poikkeavat monin tavoin työlainsäädännön lähtökohtana olevasta pitkäkestoisesta ja kokoaikaisesta standardityösuhteesta. Valmentajien työsuhteille tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa sopimusten määräaikaisuus, työsuhteiden ennenaikainen päättäminen, työn tulossidonnaisuus ja epätyypilliset työajat. Ne asettavat valmentajat prekaariin työmarkkina-asemaan, jota leimaavat epävarmuus, ennustamattomuus ja tilapäisyys.
Tutkimuksessa havaitut valmennustyön prekaarit piirteet näyttäytyvät työn psykososiaalisina riskeinä. Niillä tarkoitetaan erityisesti työn sisällöstä, järjestämisestä ja työskentely-ympäristöstä johtuvia henkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä. Valmennustyössä esiintyvien riskien tunnistaminen on tärkeää paitsi yksittäisen valmentajan työsuojelullisen aseman parantamisen myös valmentamisen ammattimaistumisen ja ammattiryhmän kasvun vuoksi. Valmentajien hyvinvoinnilla on vaikutusta myös huippu-urheilijoiden ja seuratoiminnassa mukana olevien lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Tutkimuksessa kiinnitetään myös yleisemmällä tasolla huomiota siihen, mitkä ovat työnantajan työsuojeluvastuun rajat. Työsuojelulainsäädännön kriittistä tarkastelua tarvitaan, jotta psykososiaalinen työsuojelu voi toteutua pirstaloituvassa ja moninaistuvassa työelämässä. Tutkimus vastaa myös kysymyksiin siitä, minkä merkityksen tietyn alan erityispiirteet ja sisäinen sääntely voivat saada työlainsäädäntöä sovellettaessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Valmennustyön psykososiaaliset kuormitustekijät voidaan tutkimuksen perusteella jaotella neljään kategoriaan: työn luonne, sopimuskäytännöt, toimintaympäristö ja kurinpidollinen puuttuminen. Työn henkisiä kuormitustekijöitä ovat työn sisällöstä kertova työn luonne ja työn järjestämiseen liittyvät sopimuskäytännöt. Työn sosiaalisiin kuormitustekijöihin puolestaan luokitellaan vastuu- ja valtasuhteita määrittävät työskentely-ympäristö ja kurinpitokäytäntö. Valmennustyössä havaitut kuormitustekijät linkittyvät työoikeudellisesti merkityksellisiin kysymyksiin. Näitä ovat muun muassa valmentajan työsuhteen päättäminen alisuoriutumisen perusteella, määräaikaisten sopimusten hyväksyttävyys ja työnantajavastuiden jakautuminen. Pohdittavaksi tulee myös, miten esimerkiksi urheilijoiden vanhempien epäasialliseen käytökseen tai muuhun työyhteisön ulkopuolelta valmentajaan kohdistettuun työturvallisuusuhkaan voidaan puuttua.
Tutkimuksessa tunnistettiin useita työnantajalähtöisiä ja lainsäädännöllisiä keinoja, joilla valmentajien asemaa on mahdollista parantaa. Tutkimustulosten käytännöllisen merkityksen lisäksi tutkimus tuo täydentävän näkökulman sosiologiseen prekaarin työn teoriaan, kun prekaaria työelämää tarkastellaan oikeudellisesti merkityksellisistä työsuojelukysymyksistä käsin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Valmennustyössä esiintyvien psykososiaalisten riskien erittely ensinnäkin auttaa urheilutyönantajia tunnistamaan työn kuormitustekijöitä ja kehittämään käytäntöjä, jotka parantavat valmentajien työsuojelua ja hyödyttävät työnantajia. Tutkimus edesauttaa psykologisten kuormitustekijöiden tunnistamista myös muissa epätyypillisissä työsuhteissa ja kyseenalaistaa prekaarille työlle tyypillisiä käytäntöjä.
Toiseksi tutkimus lisää valmentajien tietoisuutta omista oikeuksistaan ja voi auttaa puuttumaan terveyttä vaarantaviin kuormitustekijöihin varhaisemmassa vaiheessa. Tutkimus osoittaa, että prekaarin työn piirteitä ja niistä seuraavia työsuojelullisia riskitekijöitä voi esiintyä myös sellaisessa työssä, jota työntekijät tekevät lähtökohtaisesti vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Epävarma työmarkkina-asema on merkittävä työhyvinvointia ja -terveyttä heikentävä tekijä, vaikka esimerkiksi työn voimavarana näyttäytyvä työn mielekkyys voikin jossain määrin kompensoida kuormitustekijöiden haitallisia vaikutuksia.
Kolmanneksi tutkimuksella on lainsäätäjää ohjaava käytännön merkitys. Nykyinen sääntely ei tutkimuksen mukaan riittävällä tavalla turvaa työntekijän suojelua prekaareissa töissä, joista puuttuvat perinteisen työsuhteen rakenteet. Tutkimuksessa on esitetty lainsäädännön kehittämisehdotuksia, jotka ottavat huomioon esimerkiksi työ- ja vapaa-ajan rajojen hälvenemisen kaltaisia uusia kuormitustekijöitä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimus on yhteiskunnallinen oikeustutkimus, jossa tarkastellaan voimassa olevan oikeuden lisäksi valmentajien työsuhteissa tosiasiallisesti noudatettavia käytäntöjä. Urheiluvalmentajan työsuojelullista asemaa tarkastellaan paitsi lainopin myös empirian keinoin. Lainoppi vastaa siihen, miten asioiden pitäisi olla, kun taas empiirisen tutkimusotteen avulla selvitetään, miten oikeus tosiasiassa toteutuu ja miten sitä sovelletaan valmentajien työsuhteissa.
Tutkimuksen selkäranka muodostuu työoikeudellisesta normistosta, jota täydentää urheiluoikeudellinen oikeuskirjallisuus ja -käytäntö. Oikeuslähteiden rinnalla hyödynnetään empiiristä aineistoa, joka koostuu valmentajien haastatteluista, valmentajia koskevista uutisartikkeleista, urheilun oikeusturvalautakunnan ja urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaisuista sekä lajiliittojen kurinpitopäätöksistä.
Tutkimusta taustoittaa ja suuntaa myös sosiologian tutkimuksessa kehittynyt prekaarin työn teoria. Aineiston analyysi ja tulkinta ovat tapahtuneet teorian, lainopin ja empirian jatkuvassa vuoropuhelussa. Tutkimuskohteen tarkastelu ei siten lähde teoriasta tai oikeusjärjestyksestä käsin, vaan valmentajien työsuojelua lähestytään ilmiölähtöisesti. Pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä valmentajien työsuojelusta – ja yleisemminkin psykososiaalisesta työsuojelusta prekaareissa työsuhteissa – yksittäistapausten kautta.
OTM, MuM Liisa Reunamäen työoikeuden alaan kuuluva väitöskirja ”Urheiluvalmentajan työsuojelu” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 27.11. klo 12.00 alkaen Aurora-rakennuksen salissa AU100. Vastaväittäjänä toimii professori (emeritus) Heikki Halila Helsingin yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Marjo Ylhäinen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Lisätietoja:
Liisa Reunamäki, liisa.reunamaki(at)uef.fi