Lainsäädäntötutkimuksen alan väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimukseni aiheena on tieteellisessä tutkimustyössä syntyneiden artikkeleiden ja tutkimusaineistojen tekijä ja ne ominaisuudet, joita tekijältä edellytetään eri normien mukaan. Tutkin tieteessä vallitsevia sosiaalisia normeja, oikeudellisia normeja ja niin sanottua pehmeää sääntelyä eli sitovuudeltaan eritasoisia tutkijaan kohdennettuja suosituksia, julistuksia ja ohjeita. Tieteessä tekijän määrittäminen oikein on tärkeää, koska tekijää pidetään vastuussa siitä, että tutkimus on tehty hyväksyttyjen tieteellisten käytäntöjen mukaisesti. Tekijä vastaa henkilökohtaisesti tutkimuksen tieteellisistä väitteistä ja eettisyydestä, ja hänen nimeensä liitetään tutkimuksen tieteelliset kontribuutiot, kuten uudet havainnot, ideat, teoriat, menetelmät ja tulkinnat. Lisäksi julkaistujen tuotosten määrästä on tullut tieteessä tärkeä tulosmittari, jonka perusteella jaetaan sekä tutkijoiden ansioita että yliopistojen rahoitusta.
Yhteiskunnassa ollaan aiempaa enemmän kiinnostuneita siitä, kuka määrää tieteen artikkeleista ja aineistoista, koska tieteen tekemisen toimintaympäristö on muuttumassa. Voimakkain muutos on aiheutunut tietotekniikan kehityksen ja internetin käytön kasvun yhdistelmästä, mikä on mahdollistanut tutkijoiden globaalin yhteistyön ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tutkimusinfrastruktuurit ovat kasvaneet, tutkijat käsittelevät aiempaa suurempia tutkimusaineistoja ja kirjoittavat kansainvälisiä yhteisartikkeleita. Toisena muutoksen moottorina on se, että länsimaisten yliopistojen rahoitus perustuu aiempaa enemmän erilaisiin sopimuksiin, joissa yliopisto ja tutkimusrahoittaja yleensä myös sopivat sopimuskauden aikana syntyneiden tulosten käytöstä sekä niihin liittyvistä immateriaalioikeuksista. Omien sopimusvelvoitteidensa täyttämiseksi yliopistoille on syntynyt tarve tunnistaa tutkimushankkeiden aikana syntyneet tekijänoikeudet ja oikeudenhaltijat. Kolmas muutoksen moottori ovat monen tasoiset kansainväliset ja erityisesti Euroopan unionista lähtöisin olevat tiedepoliittiset strategiat, linjaukset, julistukset ja suositukset datan jakamisesta ja avoimesta tieteestä, jotka edellyttävät toteutuakseen selkeää näkemystä siitä, kuka oikeastaan on tieteellisessä tutkimuksessa syntyneiden oikeuksien omistaja ja siten oikeutettu päättämään artikkelien, tutkimusaineistojen ja muiden tuotosten kohtalosta.
Tieteellistä tekijyyttä koskeva tutkimus on eriytynyt kahdeksi erilliseksi diskurssiksi. Yhtäältä on tieteen sosiaalisia normeja koskevaa tutkimusta ja toisaalta on tekijänoikeustutkimusta. Merkillepantavan vähän on tutkimusta, jossa vertailtaisiin keskenään tieteen omia ja tekijänoikeussääntelyn normeja tekijyyden määrittämisessä. Pyrin omassa tutkimuksessani korjaamaan tätä tilannetta systematisoimalla virtuaalisen kartan tieteen tekijyyttä sääntelevään normimassaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen keskeinen havainto on sosiaalisten normien saama painoarvo tieteen tekijyyttä määritettäessä. Tutkimusryhmässä tekijyyden edellytyksenä on merkityksellisen tutkimuspanoksen antaminen tutkimushankkeen aikana riippumatta siitä, onko tutkija osallistunut artikkelin kirjoittamiseen eli tekijänoikeudellisesti teoksen luomiseen. Tieteen sosiaalisten normien ja käytäntöjen kautta syntynyt tekijyys siis edellyttää merkittävää tieteellistä panosta, mutta se myös suojaa niitä tieteellisinä kontribuutioina arvostettuja artikkelin sisältöjä, jotka jäävät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle tekijänoikeuden suojatessa lähinnä sitä, miten nämä kontribuutiot on ilmaistu.
Tutkimus osoittaa myös, että tutkimusaineistojen kohdalla tekijyyden edellytyksillä on merkitystä, kun aineistojen avaamisen yhteydessä arvioidaan uudelleen käytettäväksi otetun aineiston laatua. Merkittäväksi laadusta kertovaksi tekijäksi muodostuu tieto siitä, onko aineisto tuotettu tieteellisin menetelmin ja kuka vastaa aineiston tieteellisestä sisällöstä. Ainoastaan tieteen omien käytäntöjen mukaiselta tekijältä edellytetään tieteellisen menetelmän käyttöä, jolloin tekijän nimeäminen tieteen käytäntöjen mukaisesti kertoo avatun tutkimusaineiston uudelleenkäyttäjälle enemmän aineiston luotettavuudesta kuin tekijän nimeäminen tekijänoikeussääntelyn mukaan.
Tutkimukseni kolmas havainto liittyy siihen, mikä merkitys tieteen tekijyydellä on silloin, kun tutkija haluaa käyttää laissa säädettyjä tieteen vapautta toteuttavia laajennettuja tiedonsaanti- ja käsittelyoikeuksiaan (esimerkiksi julkisuuslain 28.1 § ja tietosuojalain 31.1 §). Perustelen tutkimuksessani, että oikeuslähteiden perusteella tutkimuksen tieteellisyyden määritelmä sisältää pääosin tutkimuksen tekijälle asetettuja vaatimuksia eli oikeastaan tutkimuksen tieteellisyys on sidoksissa tutkimuksen tekijään persoonallisella tasolla.
Tutkimus vahvistaa voimassa olevaa käsitystä siitä, että yliopistoissa vallitseva tieteen vapaus suo työsuhteessa olevalle tutkijalle vahvan oikeuden määrätä itse omista tutkimustuloksistaan, töistään ja niihin liittyvistä tekijänoikeuksista. Tieteellisen tutkimuksen organisoituminen yleensä ja yliopistoissa erityisesti määrittelee tieteenharjoittajan ja yliopiston välisen tekijänoikeudellisen suhteen erilaiseksi kuin mitä se työsuhteessa tyypillisesti on. Väitöstutkimukseni mukaan tieteellisessä työssä syntyneet tekijänoikeudet eivät siirry yliopistolle työsuhteen, tekijänoikeuslain 40b §:n tai normaalikäyttösäännön perusteella. Tekijänoikeuden siirrosta on sovittava, mutta on tärkeää huomata, että yliopistoissa vallitsevan tieteen vapauden ja tutkijoiden erikoislaatuisten työsuhteiden takia yritysmaailmassa yleiset standardilausekkeet eivät ole toimiva ratkaisu.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tieteen tekijyyttä ohjaavien normien tunnistaminen on tärkeää sekä tiedeyhteisön että muun yhteiskunnan kannalta. Tutkijan näkökulmasta tieteellistä tekijyyttä ja siihen sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva sääntely-ympäristö voi näyttäytyä sekavana ja moniportaisena. Kuitenkin hänen pitäisi oman työnsä näkökulmasta pystyä ennakoimaan, kuinka toiset toimijat – tutkijat, yliopistot, viranomaiset – tulevat toimimaan tutkimuksen aikana ja sen jälkeen. Olenkin pyrkinyt kirjoittamaan tutkimukseni niin, että yksittäiset tutkijat voisivat sen perusteella erotella ainakin osan omaan tutkimukseensa kohdistuvista normeista ja eroista niiden sitovuudessa: oikeudelliset normit, sopimukset, sosiaaliset normit ja käytännöt sekä tiedettä koskevat suositukset ja muut poliittiset linjaukset.
Lainsäätäjä voi hyödyntää tuloksia, kun se tavoittelee koherentimpaa tutkimuksen sääntely-ympäristöä. Tällä hetkellä tekijyyteen liittyvät normit ovat hajanaisia ja osin ristiriitaisia, eivätkä käytetyt termit samankaltaisuudestaan huolimatta ole aineelliselta merkitykseltään yhdenmukaisia. Sääntelyllisin keinoin olisi rajoitettava tieteellisen tutkimuksen ja sen tekijöiden valumista tekijänoikeuden kautta taloudelliseen ohjaukseen. Kaikki tutkijoiden tekemä tutkimus ei ole eikä tarvitsekaan olla tieteellistä tutkimusta, mutta tieteellisen tutkimuksen osalta olisi oikeudellisella sääntelyllä varmistettava tieteen sosiaalisten normien mukaisen tekijän oikeuksien ja vastuiden toteutuminen, mukaan lukien tieteen tekijyyttä tukevan tekijänoikeuden toteutuminen.
Tutkimuksen toimintaympäristöä olisi myös selkeytettävä pehmeän sääntelyn osalta. Tällä hetkellä pehmeän sääntelyn runsaus ja sen käskymuotoinen viestintä tekee toimintaympäristön erityisen sekavaksi ja epämääräiseksi. Vähintään informaatio-ohjauksella voisi selkiyttää tilannetta viestinnän osalta. Se tarkoittaa, että politiikkojen, suositusten, ohjeiden ja julistusten laatijoiden olisi viestittävä sekä toisilleen että tutkijoille käytetyn ohjausinstrumentin juridinen perusta ja sitovuus.
Tutkimuksessani nousee esiin, kuinka sääntely-ympäristö ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat tieteentekemisen mahdollisuuksiin. Tiedeyhteisön on yhtenä yhteiskunnan intressiryhmänä tuotava esiin omat tavoitteensa sääntely-ympäristön muokkaamisessa ja yhteiskunnan resurssienjaossa. Oikeustieteellinen tutkimus on nähdäkseni keskeisessä asemassa kahdesta syystä: se on oikeudellinen käytäntö ja oikeuslähteen asemassa, mutta se on myös tieteellinen käytäntö ja siten oikeutettu esittämään omia näkemyksiä tutkimuksen tieteellisyydestä ja tekijyydestä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot
Tutkimus koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista ja niille yhteisestä johdanto- ja johtopäätösosiosta. Tutkimusongelma on muotoiltu johdanto-osassa, ja se on jaettu neljään suppeampaan tutkimuskysymykseen, josta kutakin tarkasteltiin erillisessä artikkelissa. Tutkimus on pääosin lainopillinen, mutta liittyy myös oikeussosiologiseen, oikeustaloustieteelliseen ja sääntelyteoreettiseen tutkimukseen. Tutkimusaineistoni muodostuu kolmesta selkeästä kokonaisuudesta: oikeuslähteistä, tiedeyhteisön käytäntöjä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta sekä erilaisista tutkimuseettisistä ohjeista ja suosituksista.
MMM, HTM Leena Jukan lainsäädäntötutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja ”Tieteellisen artikkelin ja tutkimusaineiston tekijyys – tutkimus oikeudellisen sääntelyn ja sosiaalisten normien eroista” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 24.11.2023 klo 12.15 alkaen Futura-rakennuksen salissa F100. Vastaväittäjänä toimii professori Anette Alén Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.