Miessukupuoli on pitkään ollut historiantutkimuksessa ihmisyyden normi. Mies edustaa siis yleisihmisyyttä. Helposti kuitenkin unohtuu, että myös miehen kokemuksia ja ajatuksia määrittää hänen sukupuolensa eli mieskään ei ole sukupuolinormeista tai niihin liittyvistä stereotypioista vapaa.
Itä-Suomen yliopistossa on syksyllä käynnistymässä Suomen Kulttuurirahaston rahoittama nelivuotinen hanke, jossa tutkitaan mieheyden ihanteiden ja maskuliinisuuden normiston luterilaista taustaa 1500-luvulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin.
– Sukupuolisensitiivisessä historian tutkimuksessa on toki jo monin tavoin pureuduttu miessukupuoleen liittyvään sukupuolisokeuteen ja tehty esimerkiksi mieheyttä normittavia rakenteita näkyviksi. Miessukupuoleen liitetyt odotukset, ihanteet ja käytännöt linkittyvät vahvasti myös uskontoon, minkä vuoksi selvitämme nyt, millainen merkitys nimenomaan luterilaisuudella on ollut suomalaisten maskuliinisuuksien muotoutumisessa, kuvailee hankkeen vetäjä, yliopistonlehtori Sini Mikkola tutkimuksen taustoja.
Miessukupuoleen liitetyt odotukset, ihanteet ja käytännöt linkittyvät vahvasti myös uskontoon, minkä vuoksi selvitämme nyt, millainen merkitys nimenomaan luterilaisuudella on ollut suomalaisten maskuliinisuuksien muotoutumisessa.
Sini Mikkola
Hankkeen vetäjä, yliopistonlehtori
Miehisyyden odotukset luterilaisuuden näkökulmasta
Tutkimushankkeen lähtökohtana siis on, että luterilaisen kirkon ja uskon historiallisesti vahva asema Suomessa on ollut merkityksellinen myös miessukupuoleen liitettyjen odotusten kannalta.
– Historiantutkimuksen näkökulmasta olennaista on tarkastella, millaisin tekniikoin ja käytännöin miehet yksilöinä identifioivat itseään – ja millä tavoin heitä identifioitiin – suhteessa normatiivisiin malleihin eri konteksteissa ja ajankohdissa.
Tarkastelu aloitetaan luterilaisuuden alkujuurilta Saksasta, Martin Lutherin ja aikalaisreformaattorien ajattelusta, josta katse siirretään Suomen kontekstiin 1600–1900-lukujen osalta. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi vuosisatoja vallinneita mieheyden malleja, mutta myös tiettyyn aikaan liittyviä erityispiirteitä.
– Tarkastelemme, millaisia odotuksia esimerkiksi papit, professorit ja poliitikot, mutta myös vähemmän vaikutusvaltaisessa asemassa olevat tavalliset ihmiset, asettivat mieheydelle – miten nämä odotukset toteutuivat käytännössä ja mikä oli uskonnon merkitys mieheyden määrittelyssä ja käytännöissä.
Miehisyyden mallit tai tavat eivät siis ole syntyneet äkillisesti tyhjiössä, vaan pitkän aikavälin muovaamina. Siksi niitä kannattaa Mikkolan mukaan tutkia juuri historiallisesta perspektiivistä.
– Vaikka miestutkimusta tehdäänkin koko ajan enemmän sekä Suomessa että kansainvälisesti, ei mieheyttä ole tutkittu likikään yhtä paljon kuin naiseutta. Pidän maskuliinisuuden kriittistä tutkimusta myös tasa-arvoa edistävänä tekona, sillä aivan kuten naiseuteenkin, myös mieheyteen sosiaalistutaan ympäröivän kulttuurin asettamissa raameissa.
Suomen kulttuurirahasto myönsi ”Luterilaiset maskuliinisuudet 1517–1937” -hankkeelle (2024–2026) yhden vuoden 2024 suurimmista apurahoistaan, 242 000 euroa. Hanketta johtaa dosentti, yliopistonlehtori Sini Mikkola. Tutkijoina hankkeessa toimivat FT, dosentti Miia Kuha, TM, väitöskirjatutkija Tapio Leinonen sekä TK, HuK Hanna Pöyry. Lisätietoja: https://skr.fi/apurahat
