Kokemuksia kauppatieteiden opiskelusta, Ilmari Mäkelä

 – Olen Ilmari Mäkelä, Turussa vuonna 2000 syntynyt, mutta Uudenmaan kauneimpaan kaupunkiin, eli Lohjalle varhain muuttanut ja lohjalaiseksi identifioituva sporttinen kauppislainen. Lohjan yhteislyseon lukiosta meikäläinen potkittiin lakki kourassa pois vuonna 2019. Seuraavat pari vuotta menivät Puolustusvoimien palveluksessa ensin varusmiehenä ja sitten sopimussotilaana. Siinä sitä ehtikin pohtia, mikä minusta isona tulee, ammattisotilas vaiko jotain muuta?

Mikä sai sinut hakemaan Itä-Suomen yliopistoon kauppatieteisiin?

 – Aivan ensiksi hain suoraan lukion penkiltä UEFiin oikeustieteisiin. Lähdin silloin kokeilemaan, josko minusta olisi oikeustieteiden opiskelijaksi. Suunnitelma ei tärpännyt ensimmäisellä hakukerralla ja armeija-aikana kokeilin onnea kauppatieteiden haussa. Kävin valintakokeissakin, tosin lukematta, koska ylioppilaskirjoituksissa ansaitut arvosanat antoivat minulle paikan Kuopion kampukselle ja tässä sitä nyt ollaan onnellisesti savolaistumassa. En halunnut hakea Etelä-Suomeen, koska rakastan talvea ja tiesin, että täällä se on lähes takuuvarmasti luminen.

Oliko opiskelukaupunkisi Kuopio sinulle ennestään tuttu ja miten kotiuduit?

 – Kuopiossa olin käynyt yksittäisiä kertoja aiemmin ennen kuin aloitin opinnot täällä, mutta kavereita tai tuttuja ei ennestään kaupungissa ollut. Kotiutuminen oli helppoa, koska löysin loistokämpän keskustasta, kavereita ja kauppatieteiden opinnot tempaisivat mukaansa aika nopeasti.

Ehkä suurimmat ennakkoluuloni liittyivät siihen, miten luennoille kauppiksessa pukeudutaan. Eipä sitä ole itse, eivätkä onneksi muutkaan jaksaneet suorissa housuissa tai kauluspaidoissa luennoilla käydä ensimmäisen viikon jälkeen. Aluksi oli siis pientä stressiä siitä, kehtaanko tulla luennoille treenivaatteissa – ja kyllähän sitä kehtaa.

Mikä on aivan ensimmäinen muistosi kampuskaupungista yliopisto-opiskelijana?

 – Ainejärjestömme Preemio ry järjesti kaikille fukseille Get Together –tyylisen illan paikallisessa ruokaravintolassa, missa pääsi tutustumaan omiin kurssitovereihin sekä tuutoreihin rennossa, mutta toki suomalaiseen tyyliin kiusallisessa tunnelmassa. Tapahtuma toimi hyvänä jäänmurtajana. Ei tarvinnut seuraavana päivänä miettiä turhaan, kehtaakohan istua jonkun viereen luentosalissa, vaan löysi heti tuttuja naamoja, joiden kanssa vielä tänäkin päivänä kahden vuoden jälkeen vietetään aikaa.

Mikä on aivan parasta kauppatieteissä?

 – Tykkään haastaa itseäni ja sitä todellakin laskentatoimen ja rahoituksen pääaineessa pääsee tekemään. Tehtävät ovat välillä haasteellisia, mutta kyllä niistä yleensä ylitse on päästy. Toisaalta hienoa on sekin, että työllistymismahdollisuudet voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. En siis vieläkään tiedä mikä haluan olla isona!

Miten päädyit valitsemaan sivuaineesi johtamisen ja markkinoinnin?

 – Johtamista on aina hyvä opiskella ja markkinointi tulee siinä samassa. Jos et osaa markkinoida tuotettasi tai omaa osaamistasi, vaikea sitä on myöskään myydä. Eli on markkinoinninkin kokonaisuudesta ollut paljon hyötyä, myyntialan töissä nyt erityisesti. Vähän sattumalta valitsin sivuaineeni ja ensin meinasinkin lähteä lukemaan sivuaineena yritysjuridiikkaa ja vero-oikeutta.

Mikä erityinen onnistuminen on jäänyt mieleesi?

 – Erityinen onnistumiseni on, kun päästiin hyvällä kaveriporukalla mukaan kansainväliseen osakeanalyysikilpailuun, jossa korkeakouluopiskelijat ympäri Suomen kisasivat keskenään ensin Suomessa, voittaja sitten myös ulkomailla. Teimme siis ikään kuin yritysanalyytikon työtä parin kuukauden ajan tätä kilpailua varten. Kova duuni sekä pitkät illat tietokoneen ääressä palkittiin, sillä sijoituimme Suomessa kolmen parhaan joukkoon ja pääsimme esittämään analyysimme tulokset Suomen rahoitus- ja finanssimaailman kovimmille tekijöille Helsingin pörssin tiloissa viime tammikuussa.

Opiskelu kauppatieteissä ei aina ole pelkkää kurssitehtävien tekemistä tai tenttiin lukemista, vaan parhaimmillaan kiinnostavia projekteja, joissa mahdollisesti pääsee matkustelemaan, kisaamaan ja jakamaan ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa.

Tähän mennessä varmasti yksi parhaita hetkiä on ollut se, kun keväällä tajusin kavereiden kanssa, että tähän joukkoon meikäläinen muuten kuuluu. Nämä ihmiset haluan pitää elämässäni vielä opiskeluaikojen jälkeenkin, enkä vaihtaisi opiskeluajoista hetkeäkään.

Mikä on unelmatyösi, mitä odotat tulevaisuudelta?

 – Unelmatyöni olisi varmaankin sellainen, jossa pääsee pyörittämään Exceliä sopivassa määrin, mutta toisaalta ihmiskontaktitkin ovat minulle tärkeitä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kaikki tilintarkastuksesta pankkimaailmaan ja myyntityöstä johtotehtäviin. Unelmatyö tarkoittaa minulle sitä, että pääsee haastamaan itseänsä, mutta toisaalta vapaa-ajan ja työn välillä on löydyttävä balanssi, jotta harrastamiselle jää riittävästi aikaa.

Miten kuvailisit opiskelukaupunkiasi Kuopiota ja kampusta?

 – Ihana. Rakastan Kuopiota ja siksipä täällä varmaan niin hyvin viihdynkin. Hienointa on kyllä se, että täällä on vielä kunnon vuodenajat – talvella lunta ja kesällä aurinkoa piisaa. Ja harrastusmahdollisuudethan Kuopiossa ovat todella hyvät.

Kampuksella paras paikka on oman ainejärjestön, Preemion toimisto. Siellä olen tutustunut kaikenikäisiin oman alan opiskelijoihin vuosikurssista riippumatta. Sieltä saa jäsenenä ilmaista kahvia ja löytää aina seuraa opiskeluun tai vaikkapa Padel–peleille.

Mitä harrastat vapaa-ajalla?

 – Käyn kuntosalilla melko aktiivisesti ja jokseenkin tavoitteellisestikin treenailen. Vuoden 2023 ajan olen ollut ainejärjestön hallituksessa, järjestämässä Kuopioon, jos jonkinmoista opiskelijatapahtumaa ja meininkiä. Vaikka oma pesti onkin koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava, on tässä tullut kädet savessa autettua ja järjestettyä asiatapahtumia, bileitä, urheilutapahtumia ja muuta hauskaa. Golfkierrokset, padelit, ainejärjestön liikuntavuorot, lenkkeily, kaveriporukan kanssa ajanvietto ja tietysti opiskelijatapahtumat tulevat siinä mukana aika isosti. Välillä mietityttää, miten aika riittää kaikkeen, mutta vielä ei ole tarvinnut montaa kertaa olla useammassa paikassa samaan aikaan.

Ilmarin vinkit kauppatieteisiin tähtäävälle

 – Jos olet lukiossa, niin panosta kursseilla asioiden oppimiseen, se helpottaa ylioppilaskirjoituksiin kertaamista todella paljon. Jos ylppäreihin pitää opiskella asiat ihan uudestaan, voi se tuntua ylitsepääsemättömältä urakalta.

1. Stressi on hyvästä sopivissa määrin, mutta älä stressaa sitä, milloin pääset opiskelemaan. Omalla vuosikurssillani on todella paljon eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä. Vaikka tulisi useampia välivuosia, niin jokainen kulkee omaa polkua ja sillä valmistutko kauppatieteiden maisteriksi 24 vai 34 –vuotiaana ei ole loppupeleissä mitään väliä. Joskus muutama välivuosi voi tuoda tietynlaista kypsyyttä ja arvostusta omaan ajatusmaailmaan. Osaapahan sitten paremmin arvostaa koulutusta ja opiskeluaikaa.
2. Valmistaudu huolella valintakokeisiin. Varmaan aika yleispätevä neuvo, mutta mitä paremmin osaat asiat, sitä vähemmän todennäköisesti koe stressaa. Kannattaa muuten lukea valintakoekirjoista myös ne johdannot, takasivut tai oikeastaan kaikki sivut. Niistäkin saatetaan kysyä. Itsehän en näin tehnyt ja aivan kuistilla sitä sitten kokeessa olinkin.
3. Opettele “johtamaan” itseäsi. Yliopisto-opinnot ovat todella itsenäisiä ja se on hyvä. Kukaan ei tule potkimaan ylös sängystä tai laittamaan Wilma-viestiä, jos et pääse luennolle (paitsi läsnäoloa vaativilla kursseilla). Se on todella kivaa, mutta myös todella suuri muutos lukio-opetukseen verrattuna. Tämänkin opin kantapään kautta. Kannattaa siis tottua siihen, että opiskelet itsenäisesti tai kavereiden kanssa paljon, koska luennoilla käydään usein vain teoriaa, jonka soveltamista harjoitellaan sitten paljon itsenäisesti. Itselläni on ollut fuksivuoden jälkeen keskimäärin yksi luento päivässä.

Mitä muuta haluaisit kertoa kauppiksessa opiskelusta?

 – Lyhykäisyydessään yliopisto-opinnot ovat olleet kyllä toistaiseksi elämäni parasta aikaa.

Pitkästi sanoisin, että kurssit, tapahtumat ja uudet ystävät ovat antaneet uskomattoman paljon muistoja ja kokemuksia, joita en missään muualla olisi voinut kokea. Opiskelu itsessään on omasta mielestäni ollut mielekästä, vaikka tietysti aina tulee vastaan kursseja, joiden suorittaminen ei herätä riemunkiljahduksia. Onneksi näiden kurssien määrä on suhteessa melko pieni ja niidenkin suorittaminen on sujunut muiden kurssien ohella melko hyvin. Sekuntiakaan en vaihtaisi, se on varma.